Hedelmäpeli.

Uusin tilkkupussukkani on niin iloisen värinen, että mieleen tuli kutsumatta hedelmäsalaatti. Salaatti ei jotenkin sopinut pussukan nimeksi, joten jatkoin ajatusta ja keksin sitten nimen Hedelmäpeli.

Kävin maanantaina viemässä kukkablokeista rakentamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyyn. Tällaisen:

Olin tehnyt keskiosan kukkien ympärille ensin piparkakkureunan tilkkublokeista, jotka ompelin kukkien ylijäämäkappaleista ja sen jälkeen leikannut ja kiinnittänyt vielä reunakaitaleen koko työn ympäri (uloin reunakaitale puuttuu vielä kuvastani). Olin niin kyllästynyt ompelemaan pitkiä saumoja ja taistelemaan ison kangasmäärän kanssa, että päätin teettää takakankaan Soilella.

Töölön Tilkkupajassa sitten - iik! Vaikka koetan tilkkutyöbingossani (jollain konstilla) tyhjentää yhden lukuisista jäännöstilkkusäilyttimistä, huomasin ilahtuvani suunnattomasti, kun sain Soilelta pussillisen hänen tilkkujaan. Toisen tilkut ovat NIIN paljon mielenkiintoisempia kuin omat!

Inspiroiduin saamistani tilkuista niin, että ryhdyin heti kotiin päästyäni kokoamaan niistä ja omista keltaisista tilkuistani pussukkapintoja. Eipä aikaakaan, kun pinnat olivat miltei valmiit:

Lisäsin melkein valmiiden pintojen pystyreunoihin vielä pari tilkkua ja alareunaan kaitaleen, kumpaankin palaan samanlaisen. Tikkauskuvioksi valikoituivat jälleen risteävät kaaret. Ne on maailman helpoin merkitä ja sen jälkeen ommella.

Tikkasin ja tikkasin ja sen jälkeen ompelin ja ompelin. Iltamyöhäisellä otin kuvan viimeistelyä vailla olleesta pussukasta.

Olin tosi innoissani, koska tilkkupinnoista tuli niin iloiset ja hauskat!

Hedelmäpeli-tilkkupussukka valmistui sopivasti, että sain otetuksi siitä valmistujaiskuvat lumisissa maisemissa!

Hedelmäpeli-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 21 cm 
• Korkeus noin 15,5 cm 
• Pohjan leveys noin 7 cm. 

Varastoista löytyi tarpeeksi pitkä vetoketju, jotta pystyin tekemään tästä Avoin-malliston jäsenen. Vetoketju olikin tuore ostos: tiesin, että ryhtyisin piakkoin ompelemaan jotain keltaisista tilkuista, ja hankin vetoketjun varastoon. Tällä kertaa varasto kiersi nopeasti!

Hedelmäpeli-vetoketjupussukan vuorikankaan hankin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa, kun teemana oli kankaiden vaihto. Oivallisesta kangaspalasta kiitokset tilkkuystävälleni Virpille!

Tilkkupinnan alareunaan valitsemani kaitale oli sopivan monivärinen, ja osasin leikata siitä juuri oikean levyisen. Niinpä se asettuu pussukan pohjaan mukavasti:

Yleensä olen kuvioiden ja palojen sovitusjutuissa aivan törppö. On kiva kuitenkin joskus onnistuakin! En laske tätä oppimiseksi, sillä olen varma, että pian taas unohdan kaiken. Huomaan ehkä tästä kolmannen pussukan kohdalla, että tulipa ommeltua alareunaan juuri hankalan matala kaitale.

Lunta ei ollut paljon, mutta heti oli valoisampaa ja luontevampaa. Talvella kuuluu välillä olla valkoista maassa.

Hedelmäpeli oli jo kahdeksas tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupussukka. Jos jatkan tätä tahtia, minulla on vuoden lopussa noin sata uutta pussukkaa! Apua! Nyt täytyy kyllä painaa jarrua.

ompelin taas tilkkupussukan.

Muistin hoopon tilkkutyöbingoni yhden ruudun ”Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista” ja päätin kokeilla, onnistuisiko minulta sellainen. Selailin ehtymättömiä jäännöspalavarastojani ja poimin sieltä kaikki käteen osuneet tilkut, joista voisin rehellisesti sanoa todella pitäväni. Se sai nyt riittää kauneuden määritelmäksi. Lopputuloksena Erilaisuus-tilkkupussukka pelkistä kauniista tilkuista:

Tilkkujen kauneutta voi olla helpompi teidän lukijoidenkin arvioida tästä keskeneräisyys-vaiheen kuvasta:

Erilaisuus-nimensä pussukka sai, koska sen toinen puoli on puna- ja toinen sinisävyinen:

Pussukan pohjaankin osui kauniita tilkkuja. Ommellessani teen parhaani, ettei pohjaksi taittuvassa tilkkupinnan osassa olisi kaikkein korvaamattomimman söpöjä tilkkuja, mutta nyt kun kaikkien tilkkujen piti olla kauniita, osa söpöyksistä jäi vääjäämättä pohjalle.

Valitsin Erilaisuus-pussukkaan violetin vetoketjun, joka ei ollut kovin pitkä. Sitä ei siis voinut kiinnittää pussukkaan Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti. Ompelin vetoketjun häntäpäähän kangaspalan, jottei saumakohdasta tulisi ylettömän paksu. Aika paksu siitä silti tuli, kuten kuvasta näkyy:

Valmistujaiskuvaustuokio osui tuuliselle päivälle. Tuuli jopa kaatoi pussukan pariin otteeseen sitä kuvatessani, vaikka sen sisällä oli pieni paino niiden villasukkien lisäksi, joilla toppasin pussukan alanurkat. En pystynyt kuvaamaan pussukkaa avoinna ja tyhjänä, joten sen vuorikappaleista näkyy vain näin vähän:

Kokosin vuorin useasta palasta, jotka löytyivät vuoriksi sopivien kankaiden pinosta. (Kerroin lajitelleeni kankaita tilkkujen ja käyttökankaiden lisäksi kahteen muuhun pinoon: vuorikankaiksi sopivat ja joutilaat sekä sen verran huonot tai epämieluisat, että ne sopivat vain tikkauksen välikerroksiksi.)

Ripustin Erilaisuus-pussukan pienen puun oksaan, missä se heilui villisti tuulessa. Taidan jakaa siitä ottamani lyhyen videon Instagram-kanavallani @tilkunviilaaja

Erilaisuus-tilkkupussukka on kooltaan suunnilleen seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 23 cm 
• Korkeus noin 16,5 cm 
• Pohjan leveys noin 7 cm.

Pussukassa on tällä kertaa hyvin tavanomaiset, lyhyehköt kiinnipitolenksut, ja vaikka vetoketju avautuu hyvin, se ei avaudu ammolleen, joten Erilaisuus ei ole mitään erityistä mallistoa. Jyrytän sen silti ”pussukaksi, johon olen käyttänyt pelkkiä kauniita kankaita” ja ruksaan toisen ruudun tilkkutyöbingolappusestani.

luvassa leutoa.

Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme!

Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko!

Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta:

Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen:

Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
• Korkeus noin 15 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm. 

Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää sammalta lukuun ottamatta, lisään vielä hieman punaista väriä:

Kissan mielestä päiväunet olisivat kivampaa tekemistä kuin kuvassa poseeraaminen.

kuusessa.

Esittelen seuraavaksi kaksi uutta tilkkupussukkaa.

Uusin, Myötätuuli-niminen pussukka pääsi kuusen oksalle poseeraamaan valmistujaiskuvassaan. Se ei ole kuusen latvassa, oksien alla niin kuin pesä pienoinen on oravalla, vaan asettelin sen yhdelle matalimmista oksista.

Pysyttelin väriteemassa ja ompelin Myötätuuli-tilkkupussukan sinisävyisistä tilkuista. Tuumasin alkuun, että rakentaisin sen vaihteeksi kolmiomaisista paloista, vaikkakaan en kolmio-neliöistä. Sommittelinkin pari kierrosta kaitaleita alkupalaksi noukkimani kolmion ympärille.

Ei onnistunut minulta. Kyllästyin siihen, että jokainen kaitale oli joko liian lyhyt tai liian leveä. Niinpä käytin paria isohkoa tilkkua ja täydensin kolmiot suorakaiteiksi. Jatkoin tilkkupinnan rakentamista tavalliseen tapaan, pieniä ja vähän isompia suorakulmaisia tilkkuja käyttäen.

Tikkausvaiheessa hyödynsin kolmiomaisia muotoja. Aloitin tikkaukset sisimmän kolmion reunoista ja kiersin ommelta kolmion ympäri, kunnes koko pinta sisintä kolmiota lukuun ottamatta oli tikattu. Sitten palasin alkukohtaan ja kiersin siitä ompelein kolmion sisälle.

Kolmion keskeltä olisi ollut vaikea aloittaa ja päätyä tismalleen sopivasti kolmion ulkoreunoihin tikkauksineni.

Alareunan leveät palat on leikattu Ethän minua unhoita -peiton taustakappaleen ylimääräisistä reunoista. Töölön Tilkkupajaan tikattaviksi toimitettaviin tilkkutöihin pitää aina ommella jonkin verran tilkkupintaa isompi taustakappale. Tikkauksen jälkeen saan sitten valmiin peiton ja kaikki yli jääneet kankaat ja vanut. Kankaita käytän tilkkupussukoiden pintoihin tai vuoriin ja vanukaitaleet käytän myös tilkkupussukoihini. Kätevää!

Myötätuuli-pussukan strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 24 cm
• Korkeus noin 18 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.

Kiinnipito- tai kantolenksut ovat lyhyet, mutta pussukka avautuu jälleen erinomaisesti ammolleen, joten se on Avoin-mallistoa. Vuorikappaleet ovat Kukkasnelonen-tilkkupeiton taustakappaleen ylijäämiä.

Myötätuuli-nimen idea on ilmiselvä: varsinkin toisen puolen kolmiosta tulee heti mieleen alkeellinen purjevenepiirros.

Myötätuuli-pussukan kanssa samana päivänä tuli valmiiksi toinenkin pussukka.

Annoin toiselle pussukalle nimen Symmetria.

Tilkkupintojen lähtökohtana ovat Niittykukkaset-tilkkupeiton ompelemisessa syntyneet bonus-kolmio-neliöt. (Niitä löytyy jäännöspalavarastoistani yhä.) Toisella puolella blokin ympärillä on Kukkasneloset-tilkkupeiton ompelemisesta jääneitä kapeita soiroja.

Toisella puolella on tavallisia kaitaleita, koska soiroja ei riittänyt enempään:

Löysin neliöt tilkkukasoistani ja täydensin ne pussukkakokoon. Symmetrinen asetteleminen ei pysynyt enää mielessä, joten neliöt asettuivat pussukkapintojen toiseen reunaan. Sommittelu ei siis todellakaan ole symmetrinen, mutta en silti halunnut nimestä negatiivista. Sen takia tämä epäsymmetriseltä näyttävä pussukka on kuitenkin nimeltään Symmetria.

Tikkauksissa näin paljon vaivaa! Mukana on kaaria, muurahaisenpolkua, siksakkia, tavallisia suoria ompeleita, orgaanisia viivoja ja ”näkkileipätikkausta” (englanniksi matchstick quilting).

Symmetria-pussukasta tuli korkea ja melko kapea.

Symmetria-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 20,5 cm
• Korkeus noin 21 cm
• Pohjan leveys noin 8 cm.

Ompelin pussukasta jälleen oikein hyvin avautuvan, eli se on Avoin-mallistoa. Kanto-/kiinnipitolenksut ovat lyhyehköt.

Ehkä minun pitäisi ajaa pussukkatehtaani alas, pitää tuotantotauko ja sen sijaan keskittyä valmistamaan tilkkupinta batiikkikangasblokeistani. Toisena vaihtoehtona on tutkailla tilkkutyöbingolappustani: pystyisinkö suorittamaan jonkun tehtävistä, jotta voisin ruksata sieltä ruudun?

tilkkutyöbingo.

Huomasin sosiaalisessa mediassa aihetunnisteen #neulebingo jota tutkin hieman. Neulebingoa taidettiin pelata ahkerimmin muutama vuosi sitten, mutta se näytti silti hauskalta jutulta. Käytäntönä päättelin olevan, että henkilö julkaisee ruudukon tavoitteistaan (yleensä tulevalle vuodelle) ja loppuvuonna kaiketi tarkastelee, onko saanut bingon ruudukkoon. Olen tietenkin saattanut ymmärtää systeemin aivan väärin.

Vaikka olen vuosikatsauksessa julkistanut toiveeni vuodelle 2020, kokeilen Tilkunviilaajana tilkkutyöbingoa siten kuin itse systeemin ymmärsin. (Neulebingoon ei olisi tullut kovin monta osumaa!) Minulla oli keksittynä viisi toivetta vuodelle 2020, mutta viiden ruudun bingolappu ei kummoinen olisi ollut. Keksin siis kymmenen juttua lisää, jotta saisin pelilaudan itselleni.

Bingolappuni #tilkkutyöbingo näyttää tällaiselta:

Bingolapun tekstit kirjoituksen muodossa:

1. Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.
Tähän tarvitaan paljon osallistujia, hyvä tunnelma, lämminhenkinen ja kiva iltajuhla, onnistuneet järjestelyt sekä menestyksekäs vuosikokous. Mitä nämä sitten tarkoittavatkaan.

2. Ompelen pussukan vihreistä tilkuista.
Hahaa! Koska tämä oli yksi lupauksistani, otin sen mukaan bingoon, vaikka olen jo täyttänyt lupaukseni ompelemalla Biodiversiteetti-pussukan.

3. Ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on”ehkä kivoin ikinä”.
Viime vuonna ”kivoin ikinä” oli tietenkin Ruutuässä, vaikka kaikkien aikojen lempiteokseni taitaa kuitenkin olla Herkkupalat. Olisi kiva saavuttaa jälleen uusi huippu: tilkkutyö, jota on kiva tehdä ja jossa on sitä jotakin.

4. Pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin!
 Tämä toiveeni epäonnistui surkeasti viime vuonna. Nyt uutta yritystä putkeen!

5. Toteutan ohjeen tai idean Make Modern -lehdestä.
Make Modern on australialainen, vain digitaalisessa muodossa ilmestyvä lehti. Luen sen kannesta kanteen aina kun se ilmestyy, mutta en ole vielä löytänyt sieltä niin innostavaa mallia tai ohjetta, jota olisin lähtenyt kokeilemaan.

6. Arvostelen ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa.
Huippuvuonna 2012 julkaisin peräti yhdeksän kirja-arvostelua. Nyt voisin palauttaa mieleeni, miten arvostelu kirjoitetaan.

7. Keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”!
 Esiinnyn Tilkkurata-tapahtumassa sunnuntaina 15.3.2020 klo 13:00-13:45.

8. Ompelen jonkun kanssa yhdessä.
Ompelulanit ovat olleet huippukivoja tapauksia! Tosi tuotteliaita myös!

9. Applikoin jotain.
Ajattelin siirtyä jonkinlaiselle epämukavuusalueelle ja applikoida jotain esittävää. Ehkä talon tai pupun tai sateenvarjon. Aika näyttää.

10. Tyhjennän yhden jäännöspalakassin tilkuista.
Huom, en lupaa ommella kaikkia tilkkuja johonkin. Vain tyhjennän yhden kassin, miten se sitten onnistuukin. Muihin säilyttimiin siirtämällä? Pois lahjoittamalla?

11. Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista.
Jos yleensä kerään tilkkupinoon tietyn väriset kankaat, nyt pääsen keräämään kokoon kaikki kauniit tilkut.

12. Saan yhden keskeneräisen valmiiksi.
Ei väliä, valmistuuko peitto vai laukku.

13. Osallistun haasteeseen tai kilpailuun.
Tilkkuyhdistyksellä on kaksikin haastetta meneillään: Liikkeellä ja Kierrätetty tekstiili. Vielä ehkä ehtisi myös tehdä Rata-teemaisen työn Tilkkuradalle.

14. Ompelen jotain, missä käytän inhokkiväriäni sinapinkeltaista.
Tässä pitääkin siirtyä erittäin kauas epämukavuusalueelle. Jos onnistun siirtymään, tarkkailen samalla, opinko mitään. Ellen tunne oppivani, en enää ikinä vaadi itseäni käyttämään mitään väriä vastentahtoisesti.

15. Ompelen vaatekappaleen.
Olin jo kirjoittanut ”vaatteen,” mutta se tuntui liian haastavalta, iik. Ellei vaateompelu lainkaan maistu, voin ommella vaikka huivin, ja se täyttää ehdon.

Siinä! Nyt käynnistyy Tilkunviilaajan tilkkutyöbingo! Jos joku tässä voittaa, niin varmasti minä. Voitankohan kahvipaketin?

bonuspussukka.

Sirius-pussukkaa varten noukkimiani, violettisävyisiä jäännöspaloja oli koko joukko pöydällä, kun vaaditut mitat tulivat täyteen. Vielä kun käteen osui kaksi kissakuvioista, violettiin sopivaa tilkkua, päätin koota saman tien toisetkin pussukkakappaleet.

Violeteista tilkuista ja kissankuvista syntyi bonuspussukka nimeltä Siistit kohdilleen:

Nimensä Siistit kohdilleen -tilkkupussukka sai kissankuvien aiheesta – toinen kissoista kun oleskelee jossain pesukoneen lähettyvillä, niin kuin kuvasta näkyy. Toinen kissa nukkuu normisti vasussa:

Koetin ottaa kuvaa pilvisen päivän sivuvalossa, jotta saisin tikkaukset erottumaan. Päivänvalostudiossani (uudella kuistilla) vain ei oikein saa kohteita kuvauksellisesti esille. ”Ikkunalautakin” on tuolla tavoin kahdessa tasossa:

Seuraavana päivänä aurinko tuli esiin. Onhan tällainen kuva paljon mielenkiintoisempi, ja pussukka näyttää valoisammalta:

Siistit kohdilleen -pussukka on Siriusta pienempi eli seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 17 cm 
• Korkeus noin 13 cm
• Pohjan leveys noin 5 cm.

Siistit kohdalleen -pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin oppien mukaisesti, joten se on myös Avoin-mallistoa.

Söpö Siistit kohdilleen -pussukka viivähti vielä kivellä:

Tuli vielä mieleen, että siivoilin muutamaa kangaskasaa ennen joulua ja jos käteen tuli tyhmältä näyttävä pala, siirsin sen joko pinoon ”vuorikankaaksi” tai ”välikerrokseksi”. Vuorikankaiden piti kuitenkin olla vaaleita, ja välikerros-kasaan joutuivat automaattisesti kaikki liian ohuelta tai kuluneelta vaikuttaneet kankaat. Tällä tavoin lajitellen tulee aika vähän hävikkiä. Sekä Sirius- että Siistit kohdilleen -pussukan välikerrokset ja vuorikappaleet löytyivät uusista pinoistani.

väriteemaa.

Saanko esitellä ”violetin” pussukan nimeltä Sirius:

Innostuin nimittäin vihreitä tilkkuja selatessani (kun aloitin Biodiversiteetti-pussukkani ompelemista) ja tein kolme muutakin tilkkupinoa. Yhteen niistä keräsin violetit tilkut, joita olikin aika tavalla. Käteen osui myös kiva koirakangastilkku, jota olen säästellyt pitkään. Olen katsonut sitä monta kertaa ja aikonut käyttää, ja sitten se on kuitenkin palannut takaisin jäännöspalojen joukkoon. NYT kuitenkin päätin leikata sen kahteen osaan, jotka käyttäisin kahteen eri violettisävyiseen tilkkupintaan.

Eipä aikaakaan, ja minulla oli tarpeeksi isot tilkkupinnat pussukkaa varten. (Tein vielä kaksi muutakin pintaa, joissa kummassakin on kissatilkku, mutta siitä projektista kerron myöhemmin.)

Päätin tikata keskivärisen violetilla langalla risteävät kaarikuviot. Valoisaan aikaan sain tikkauksen erottumaan kuvassa:

Huomaatte ehkä kuvastakin, etten kiinnitä pienten tikattavien pintojen kerroksia hakaneuloilla, vaan nuppineuloilla. Ne on helppo poistaa tikkaamisen edetessä.

Sirius-tilkkupussukan toinen puoli näyttää tältä:

Sirius-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 23,5 cm
• Korkeus noin 18 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.x 

Sirius-pussukka on ommeltu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin oppien mukaisesti, joten se on Avoin-mallistoa – se avautuu siis erinomaisen ammolleen:

Keksin Sirius-nimen pussukan katseenvangitsijatilkkujen aiheesta eli koirista. Siriushan on Koirantähti, kuten opin jo lapsena kirjasta 101 Dalmatian koiraa. (Nimi sopi teemaan myös siksi, että juuri äskettäin katsoin kaikki Harry Potter -elokuvat digiboxilta. Sirius Musta puolestaan oli Harryn kummisetä.)

Risteävät kaaret ovat kiva tikkauskuvio. Osaan pussukasta tulee tiheä, verkkomainen kuvio:

Seuraavassa postauksessa esittelen bonuspussukan, jonka ompelin tässä projektissa käyttämättä jääneistä violeteista tilkuista.