organisoi.

Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen.

1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani).

Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä:

6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi.

7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi.

8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi.

Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi.

9. Tummemmat blokit alareunaan, vaaleimmat yläreunaan. Tätä menetelmää käytän useimmin. Otan kaikki tilkkublokkini ja jaan ne yleensä kolmeen pinoon: tummimmat, keskiväriset ja vaaleimmat. Sitten otan tummimmat-pinon ja latelen ne alimmaisiksi riveiksi, jatkan keskivärisillä ja lopulta ladon vaaleimmat ylimmäisiin riveihin.

Esimerkiksi Matka maailman ympäri -peiton tilkkupinta on organisoitu/sommiteltu näin, vaikka ei ehkä ensi näkemältä uskoisi.

10. Sateenkaarimainen järjestys. Esimerkiksi Cynthia Brunzin suunnittelemaan Geese Migration -malliin (jota ei enää näytä löytyvän verkosta) perustuva Aamuvirkku-tilkkupeittoni on sommiteltu sateenkaaren värijärjestykseen perustuen.

11. Värit levittyvät työn keskeltä. Toisinaan on kätevintä aloittaa blokkien järjestäminen keskeltä, ja tähän voi yhdistää sateenkaarimaista järjestelyä. Esimerkiksi Jackpot-peiton blokit on organisoitu keskeltä aloittaen, sillä blokkien taustaväri muodosti ensisijaisen kuvion.

Onneksi sain myös väriympyrät sommiteltua niin, että keltaista oli yhdellä alueella ja punaisia, violetteja ja sinisiä omilla alueillaan.

nopeuta.

Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki).

1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä:

2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla!

3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan.

Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, voit pitää sen näin taitettuna. Huolehdi kuitenkin, että sekä alemman että ylemmän kaitalepuoliskon reunat ovat täsmälleen viivojen mukaisesti.

Aseta sitten toinen kaitale alustalle seuraavan sopivan viivan mukaisesti. Kaitaleet asettuvat limittäin. Jatka, kunnes limittäisessä pinossa on 6-7 kaitaletta.

Leikkaa viivaimen avulla. Käytä leikkuualustan mittoja apuna, ellei viivaimesi ole tarpeeksi leveä (kuten minun kuvassani ei ollut).

Nyt pystyt leikkaamaan kaikista kaitaleista saman kokoisen neliön tai suorakaiteen yhdellä vedolla. Koska kaitaleet ovat limittäin, eivät tasan päällekkäin, leikkuuviiva pysyy helpommin suorana koko matkan.

4. Ompele tilkkupeitto isoista tilkkublokeista. Minulle tämä ilmiselvä totuus valkeni vasta kun olin ommellut pari peittoa blokeista, jotka rakensin 5 cm x 5 cm neliöistä (esimerkiksi Iltahämärässä-peiton).

Lähdinkin sitten rakentamaan isoista paloista ”nopeasti valmistuvaa tilkkupeittoa,” jonka valmistumiseen Keisarinna Ramandu -tilkkupeitoksi kului lopulta melkein vuosi – mutta toisaalta tikkasin sen itse.

Yksi isoimmista käyttämistäni blokeista on itse kehittämäni ”Helppo tilkkublokki,” ja ompelinkin siihen perustuvan Vanhat ystävät -tilkkupeiton valmiiksi noin kolmessa viikossa.

Siitä tuli mieleeni vielä bonusvinkki.

Bonusvinkki: Innostu työstä, niin se vie sinut mukanaan ja valmistuu nopeasti. Ompelin Ruutuässä-tilkkupeittoni ennätysmäisen nopeasti, sillä @kitchentablequilting’in malli inspiroi, ja onnistuin myös valitsemaan innostavat kankaat työhöni.

Ehkä innostukseni välittyy katsojalle myös tilkkupinnasta, sillä @tilkunviilaaja-Instagram-tilini kolme suosituinta kuvaa vuodelta 2019 ovat kaikki Ruutuässä-peitosta.

Kooste on toteutettu työkalulla, joka löytyy sivulta https://topnine.co

nimeä.

Joulukalenterin kolmastoista luukku kehottaa nimeämään tilkkutyöt ja antaa kaksi muuta vinkkiä nimiin liittyen – yhteensä siis kolme vinkkiä.

1. Anna ainakin isommille töillesi nimi. Tilkkutyö on teos samaan tapaan kuin maalaus tai veistos. Se kannattaa signeerata. Tilkkutyölle kannattaa myös antaa nimi. Olet leikannut, ommellut ja tikannut kymmenien tuntien ajan. Arvosta kättesi työtä ja anna tilkkutyöllesi nimi!

Nimeämiseen on erinomainen syy. Ellei jollekin asialle ei ole nimeä tai nimitystä, siitä ei voi puhua eikä kirjoittaa. Jos siis ompelet tilkkupeiton, mutta jätät sen nimettömäksi, et voi puhua siitä! Jos puheessa joudut viittaamaan siihen, joudut käyttämään ilmaisuja ”se sinisävyinen peitto” tai ”vaalea hirsimökkipeitto”. Joudut käyttämään nimitystä, joka ei ole nimi. (Omat työni olisivat melkein kaikki ”se monivärinen peitto”.)

2. Muista lisätä työhösi nimilappu. Vaikka et keksisi työllesi nimeä, kirjoita ainakin oma nimesi ja työn valmistumisvuosi kangaslappuselle, jonka ompelet tilkkutyösi taustapuolelle.

3. Kiinnitä nimilappusi kunnolla. Nimilapun voi toki kiinnittää työhön aivan viimeiseksi, mutta harkitse myös sitä, että kiinnität nimilapun ennen kuin tikkaat työn. Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta.

Vinkkien lisäksi jaan tänään tiedot uusimmasta valmistuneesta tilkkutyöstäni. Viimeistelin medaljonkityyppisen, 90 cm x 90 cm kokoisen tilkkutyöni muutama päivä sitten ja annoin sille nimen ”Sammakkoprinssi”.

Minulla ei ollut mitään nimi-ideaa laskiessani työn lattialle iltasella. Seuraavana aamuna osoitin sitä Miehelle, joka sanoi: ”Mulle tulee tosta mieleen yksi Princen levynkansi”. Ohikiitävän hetken ajan mietin, että selvitän kyseisen levynkannen ja otan nimen siitä, mutta sitten katseeni osui sammakkoneliöön, ja nimi oli siinä. Sammakko ja Prince.

Minulla sattui vielä olemaan juuri aiheeseen sopiva, valmiiksi painettu nimilappu. Siinä on kruunun kuva:

Tietysti olisin voinut valita nimeksi myös Pöllöprinssi:

muista.

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista.

Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa:

Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut.

Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi:

Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin):

Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää silloin melko tasaisen väriseltä eikä siinä silloin ole kiinnekohtaa katseelle.

Liian kova kontrasti ei tietysti sekään aina ole hyväksi. Esimerkiksi täysin musta melko vaaleiden vieressä.

Olin itsekin vähällä käyttää mustaa kontrastina ommellessani leijuvia neliöitä Ruususen päiväuni -peittoon, mutta onneksi tilkkuystäväni Soile vihjasi vaaleamman värin sopivan työhön ehkä hieman paremmin. Hän oli oikeassa.

Mustat neliöt yhdistettyinä melko vaaleisiin kankaisiin:

Tässä taas olen jo huomannut, että pikimustan sijaan vaaleampi on parempi:

En silti jättänyt kaikkia pikimustia neliöitä pois peitostani, niin kuin tästä valmiin peiton kuvasta näkyy:

 Seuraavassa luukussa onkin taas useampi kuin yksi vinkki, ja aivan toisesta aiheesta.

mittaa.

Joulukalenterin yhdestoista luukku antaa viisi hyödyllistä, mittaamiseen liittyvää vinkkiä.

1. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus.

Minun olisi pitänyt muistaa tämä nimenomaan silloin kun minulla oli käytössäni idioottimaisen typerä viivain (jonka toisessa reunassa senttinumeroinnilta näyttävät lukemat alkoivat toki ykkösestä, mutta ykkönen olikin kahden sentin päässä viivaimen reunasta). En silti osannut varoa, vaan yhdessäkin projektissa leikkelin vaikka minkälaista sutta ja sekundaa.

2. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala.

Hirsimökkiblokkien tekemiseen ja pitkäisy-pätkäisyyn liittyvä huomio. Jos leikkaat hirsimökkiblokkeihisi aina valmiiksi sopivan mittaiset kaitaleet (”hirret”), pisimmät kannattaa leikata ensin – erityisesti, jos toteutat hirsimökkejä jäännöspaloista. Muuten voi käydä niin, ettei kankaan mitta enää riitä kuin lyhyempiin hirsiin.

3. Mittaa tilkkupintasi kolmesta kohdasta ennen kuin leikkaat sille kehyksiä. Ota mitta kummastakin reunasta ja kolmas keskeltä ja laske näiden mittojen keskiarvo. Leikkaa sen pituinen kehys ja ompele se reunaan sopivasti sovitellen.

Ellei kehyksiä mittaa ja leikkaa tilkkutyön reunojen mukaisiksi, on vaarana, että ommellessa kehyskangasta syöttyy liikaa reunan mittaan nähden. Kun tuollaisen tilkkupinnan asettaa lattialle, uloimmat reunat aaltoilevat – kehyksissä on liikaa kangasta. Kotikoneella sellaista pintaa on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta saada tikatuksi niin, ettei taustapuolelle (tai jopa etupuolelle) muodostu ryppyjä.

Kuvassa on Villit kuviot -tilkkupeittoni, jonka ompelin raidallisista tilkkublokeista. Kirjoitin myös ohjeen, jolla sinäkin voit ommella samanlaisia raidallisia blokkeja jos haluat.

4. Mittaa peiton reunakantti ilman mittanauhaa. Olen toisinaan niin laiska ottamaan mittanauhan esiin, että mieluummin käytän tilkkupeittoa mittana.

Leikkaan vinokaitalepätkiä kankaastani roiman määrän (mutta summamutikassa) ja asettelen ne sitten perä perää tilkkupeittoaihioni reunan päälle. Ensin kaksi kertaa lyhyen reunan päälle ja sitten kaksi kertaa pitkän reunan päälle.

Jos olen ottanut saumanvarat huomioon, reunakaitaleen pitäisi kaiken järjen mukaan olla riittävän pitkä!

5. Katso tästä tilkkupeittojen standardimitat. Tai ota osviittaa:

Vauvanpeitto = 75 cm x 100 cm
Lapsenpeitto = 90 cm x 130 cm
Pieni torkkupeitto =130 cm x 165 cm
Reilu torkkupeitto = 180 cm x 220 cm
Päiväpeitto = mittojen mukaan. Se kannattaa tehdä vähintään 250 cm korkeaksi ja niin leveäksi, että reunat yltävät peittämään patjan reunan.

Katsoin peittojen mitat täältä (ja pyöristin): https://suzyquilts.com/quilt-sizes-chart/

Torkkupeiton voi tehdä tietenkin muunkin kokoisen - esimerkiksi noin 170 cm x 215 cm, kuten minun Sisäinen villapaita -tilkkupeittoni on.

mieti.

Joulukalenterini kymmenes luukku kehottaa miettimään, ja tänään vinkkaan, että miettisit tilkkupinnan tikkaamista. Vinkkejä onkin peräti kaksitoista!

1.-7. Ajatuksia tilkkupinnan tikkaamisesta. Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani tilkkupinnan tikkaamiseen liittyen. Vinkkaan esimerkiksi, että ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on useampi kuin yksi.

8. Kokeile kaaritikkausta. Sain siihen idean Instagramista, @alborve’lta ja se on uusin suosikkini. Tikkausidea-päivityksessäni kerroin, miten sellaisen toteutan.

9. Kolme tikkauskuviovalintaa. Olen aikoinaan kirjoittanut kolmesta tavasta tikata tilkkupinta, ja tämä onkin ollut erittäin suosittu kirjoitus!

10. Spiraalitikkaukset. Ellen keksi muuta tikkauskuviota, ompelen aina spiraalitikkausen tai useampia. Olen myös avannut menetelmääni ommella spiraaleja - niin yksittäisiä spiraaleja kuin useampia samaan pintaan toteutettuina. Kolme spiraalia näyttää valmiina jo hiukan siltä kuin pisarat muodostaisivat kuvion veden pintaan.

Yksittäisen spiraalin ompeluohje löytyy tästä.

Katso tästä, miten tikkaat useamman spiraalin.

11. Tikkaa sydänkuvioita. Toteutin sydänkuvioita ”nopeasti valmistuneeseen tilkkupeittooni,” joka sai nimen Keisarinna Ramandu.

Kuvion tikkaaminen onnistui, kun ensin muutaman kerran harjoittelin kynän ja paperin avulla, miten sydämet seuraavat toisiaan. Seuraavan kerran harjoittelin sydäntikkauksia paperille ennen kuin rupesin tikkaamaan ”Käytä sydäntäsi” -tilkkutyötäni.

12. Toteuta krysanteemikuvioita. Olen itse ommellut pyöreitä, krysanteemimaisia kuvioita Syyssatoa-pussukkaani ja sellaista kuviota, jolla voi helpommin täyttää koko pinnan Marmeladi-pussukkaani.

Kannattaa kokeilla, kumpi kuvio sujuu paremmin. Metsätähdet-tilkkupussukkaa tikatessani olin itse muistavinani, että osaan tikata krysanteemimaista kukkakuviota, mutta eihän se onnistunutkaan ulkomuistista. Onneksi minulla oli blogini, josta katsoa mallia! Sillä kertaa tuo pyöreä kuvio syntyi helposti, mutta toisenlaisesta kuviosta tuli yrityksistäni huolimatta korkeintaan ookoo-tasoista.

merkitse.

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi.

1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot. 

Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä.

Tässä on minun systeemini:

Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit.

Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula.

Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on tietenkin V, kuudennessa VI ja niin edelleen.

Tilkkupeittopinoa ei tarvitse merkitä, mutta sitä voi pitää kurissa kissapunnuksella:

2. Lisävinkki, joka ei liity merkitsemiseen, vaan blokkien pitämiseen järjestyksessä -

Kun sinulla on niin paljon aikaa, että ehdit ommella blokit yhteen, kokeile Suzy Quilts -blogin video-ohjetta. Videon menetelmällä pystyy ompelemaan rivit niin, että jokainen blokki on kiinni jossain naapurissaan joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.

Kuvassa on jokusia tuolla menetelmällä kiinni ompelemiani rivejä - ja blokkeja, joiden sijaintia en vielä ollut päättänyt:

Saumat voi kaikki sitten silittää kerralla ja sen jälkeen ommella vaakasaumat. Lopuksi vielä viimeisten saumojen silitys, ja tilkkupinta on koossa.