Tilkunviilaaja

Sain tilkkuystävältäni Soilelta pikkutilkkuja, joihin hän oli jo kyllästynyt. Hänelle roska, minulle aarre. Kerroinkin jo aiemmin, miten mukavia tuokioita vietin pienten tilkkujen parissa, ja nyt voin näyttää jotain valmista. Pikkutilkuista syntyi pieni vetoketjupussukka, jolle annoin tietenkin nimen Aarre.

Kuvassa se näyttääkin vähän aarteelta, joka ei löydy maahan kaivetusta kirstusta, vaan jäkälöityneen päärynäpuun oksilta.
Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelua tällaisilta:

Eivätkö pinnat muutukin ihmeellisen paljon, kun ne tikkaa?! Ovathan nämä ihan kivat, mutta niistä puuttuu luonne.
Muistin poikkeuksellisesti ottaa jonkun kuvan myös työvaiheista. Jännittävin osuus on juuri ohi, ja näen, miltä pussukka näyttää kolmiulotteisena. Vuorikappaleen kääntöaukko piti tässä vaiheessa ommella umpeen. 

Vuoriin käytin tilkkuystäväni Virpin antamia tilkkuja ja työkaverilta saamiani Marimekon Unikko-kangastilkkuja. Virpin tilkut ovat aiemmassa elämässä olleet verhoina, ja veikkaan, että U…

Nyt kun Supernova-blokeista koottu tilkkupinta on valmis ja turvallisesti tikattavana, minulla oli aikaa viimeistellä aiempi, valmiiksi jo tikattu tilkkupinta. Tässä tilkkupeitto on valmiina, ja sen nimi on Valpas mieli!
Muistin yksiäkin jakamiani tilkkutöiden kuvausvinkkejä, joissa kehotettiin esimerkiksi ottamaan kuvia hyvässä valossa, ulkona, noin puolilta päivin. Tein juuri niin!
Aloitin itse asiassa taittelemalla peiton aistikkaasti kuvaukselliselle (eli kulahtaneelle) puutarhapenkillemme. Taittelusta ei oikeasti tullut kovin aistikas!

Täytyi oikein blogista katsoa, milloin aloitin tämän peiton ompelemisen. Joulukuussa 2019, ihan kuukauden viimeisinä päivinä olin jo melko pitkällä projektissani. Ensimmäisen koeblokin ompelin näköjään pari päivää ennen joulua 2019.
Vaikka sain koko tilkkupinnan valmiiksi jo helmikuun alussa, tilkkupeitto oli kaikkiaan tekeillä yli kahdeksan kuukautta. Tilkkupinta odotteli kaapissa pitkään, josko innostuisin ompelemaan sille itse taustakappaleen. Insp…

Eilen oli tasan vuosi siitä kun pääsin käymään tilkkutapahtumassa Ranskan Alsacessa. Matka oli antoisa, hauska ja hieno! Matkaseura oli erinomaista! Säät suosivat, joten sain kesälle hieman jatkoa. Tein hyviä hankintoja, joista on ollut iloa jo monta kertaa. Ihania muistoja, joihin voi tutustua tässä blogikirjoituksessani.
Tunnelma eilen oli hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Oli syksyistä ja sateista ja pysyttelin sisällä melkein koko päivän. Seurana ei ole ollut kuin Kissa. Se on toki hyvää seuraa, mutta melko hiljaista – paitsi kun sen on aika saada ateria.
Jotain eksoottista kuului sentään lauantaipäivääni: sain ystävältäni Soilelta röykkiön pieniä kolmiotilkkuja, ja minulla on ollut kivaa ommellessani niitä yhteen. Vieraat tilkut jaksavat aina innostaa!
Tavoitteenani ei ollut ommella täydellisiä kolmio-neliöitä eikä niistä sellaisia tullutkaan, mutta kuvassa ne näyttävät hämmästyttävän tasaisilta. Ensimmäinen erä näytti tältä:

Seuraavasta erästä koetin saada vielä jotenkin tasaisem…

Aloitin edellisen blogikirjoitukseni kertomalla laskeneeni uusimman tilkkupintani blokit, ja etten ollut lainkaan varma, että olin laskenut oikein. Tunnenpa itseni ja laskutaitoni tosi hyvin!
En pettynyt juuri lainkaan enkä ollenkaan ollut hämmästynyt, kun ladoin pari päivää sitten kaikki blokkini lattialle ja huomasin, että niitä oli yksi vähemmän kuin olin laskenut.

Supernova-blokkien väliin oli eksynyt yksi economy-blokeista ommeltu nine-patch-blokki. Laskin pinossa olleet blokit selaamalla niiden nurkat, jolloin yksi erilainen blokki meni minulle aivan täydestä.
Ladoin blokit lattialle melko sattumanvaraiseen järjestykseen, ja ottamastani kuvasta oli hyötyä suunnitellessani lopullista blokkijärjestystä.

Kylläpä blokkini ovat värikkäitä! Niissä ei ole mitään logiikkaa tai järjestystä, mutta valkoiset osuudet pitävät kuviot kurissa.
Tänään minulla on kyllä kaikki blokit ommeltuna ja olen myös ommellut ne yhteen. Minulla on siis tilkkupinta koossa! Se vain valmistui niin myöhään, etten py…

Laskin juuri äsken, että olen ommellut uusinta tilkkupintaani varten jo 27 Supernova-blokkia. Jos olen laskenut oikein (mikä ei ole niin todennäköistä kuin äkkiä ehkä luulisi), tarvitsen enää kolme, jotta voin koota tilkkupinnan. Toivon, että Soile Töölön Tilkkupajasta ehtii vielä tikata uusimman työni ennen ulkomaille lähtöään. 

Viimeisimmät blokit eivät ole tässä kuvassa niin edukseen kuin ne voisivat olla, mutta Kissa ehkä pelastaa tilanteen!x Sen sijaan seuraava on yksi mieluisimmista blokeistani:

Tämä seuraava puolestaan näytti valmistusvaiheessa onnettomalta – lähinnä kulmissa näkyvän pikkuruutuisen kankaan takia, se kun oli jotenkin tylsän oloinen. Valmistuttuaan se sai täyden hyväksyntäni. Hyvä blokki!

Toisinaan olen suunnitellut blokin värit näin:
Olen ensin leikannut neliöt keskimmäiseen ysiblokkiin ja sen jälkeen tuonut tilkkuja tai kangasnyyttejä neliöiden lähelle nähdäkseni, millaisen yleisvaikutelman ne luovat.
Näin suunnittelemani blokki oli valmistuttuaan tällainen:


Värit o…

Löysin muutama viikko sitten seuraavan tekstin, jonka kirjoitin monta vuotta sitten Tilkkulehteen. Juttu poikkeaa blogini linjasta, mutta jaan sen silti tässä, koska sitä ei muistaakseni koskaan julkaistu lehdessä.
Mitä seitsemästä tilkkuilijatyypistä muistutat eniten? Oletko Kirsi Käsintikkaaja vai Oili Ohjeellinen? Mietitkö Susanna Surauttelijan tavoin, että säästetty aika on voitettua aikaa? 
Pirkko Perustilkku
Pirkko, tuo suoraselkäinen yksilö, on ottanut vastuulleen pitää historiallisen tilkkutyöperinteen hengissä ja voimissaan: jos se hänestä riippuu, tilkkuilu ei koskaan kuole sukupuuttoon. Hän tuntee jokaisen perinneblokin nimeltä ja pitää tilkkulippua korkealla kaikkien tilkkuiluun kepeämmin suhtautuvien puolesta. Kiitos siitä, Pirkko!

Pidän omalta osaltani tilkkutyöperinnettä elossa ja teen usein versioita perinteisistä tilkkublokeista, kuten tässä hirsimökkiblokeista. Olenko siis Pirkko Perustilkku?

Oili Ohjeellinen
Oili kokoaa työnsä kaikkein mieluiten valmiista tilkkutyöpaketi…