perjantai 19. heinäkuuta 2019

tilkkutähdet tuikkivat.

Tilkkutähtiä on ollut hauska ommella. Viimeisimmät kolme näyttivät näin kivoilta, kun ripottelin ne terassilaudoille:


(Tähtien ompelemiseen löytyy hyviä ohjeita, jos käyttää hakusanoja "wonky star tutorial".)

Vinkki: Tähtien ompelemisessa tärkein juttu on, että sakaratilkut ulottuvat tarpeeksi paljon päällekkäin. En itse tajunnut tätä aluksi ja tein useamman projektin (!!! useamman !!!), joissa sakaroista tuli sitten tikkumaiset ja joissa keskineliö erottui sakaroista liian selvästi. Esimerkiksi Kukkea-seinävaatteen "tähdistä" tuli kaikkea muuta kuin tähtimäiset. Seuraa varoittava kuva:


(Kyllähän nuo voi tähdiksi mieltää, oikein hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella.)

Muutama sana omasta ompeluprosessistani.

Ompelen ensiksi keskimmäisen palan. Minulla on tosi tosi tosi paljon erittäin pieniä tilkkuja, koska en voi heittää mitään pois. Niitäkään ei kovin monta kulu näihin tähtiin. Koetan tehdä keskipaloista sellaiset, että pienimmät palat olisivat sen keskellä ja että reunoille osuisi vähän isompia paloja. Saumojen kanssa ei silloin tule yhtä hankalaa.

Pienimmät tilkkuni eivät riitä sakaroiksi saakka! Otan sakaravaiheessa esiin vähän isommat tilkut.

Teen vielä niin, että asetan tulevat sakaraneliöt keskipalan ympärille ja etsin niihin sopivan väriset sakaratilkut yksi kerrallaan. Yhdestä tähdestä tulee yleensä suunnilleen yhden värinen.


Tietenkin turkoosissa tähdessä on kuitenkin mukana violettia!

Osa tähdistä on isompia (niiden keskipaloihin kuluu vähän enemmän pikkutilkkuja, jipii), osa pienempiä.


Löysin sentään tähtiblokit, jotka ompelin keväällä 2018. Niitä oli aika paljon enemmän kuin muistin:


Minulla näyttääkin olevan tilkkupeittoon tarvittava määrä tähtiblokkeja kohta valmiina! Mikä yllätys!

torstai 18. heinäkuuta 2019

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi?

Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan.


Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi!

Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010.

Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoketjusta, vaan siinä käytettiin vetoketjua itseään mittana. Vetoketjun voi ommella pussukan reunoihin sellaisenaan tai sen päihin voi ommella siistit päättökappaleet.

Nyttemmin olen mieltynyt Noodleheadin hyvään ohjeeseen, jossa vetoketju on reippaasti pussukkakappaleita pidempi – Open Wide Zippered Pouch.

Ohje on englanniksi, mutta se on erinomainen ja selkeä!

Edelleen mittaan yleensä kappaleet vetoketjun mukaan enkä leikkaa kappaleita ohjeen mukaiseen kokoon. Saatan myös ommella tilkkupinnat ensin ja sitten etsiä varastoistani riittävän pitkän vetoketjun (Noodleheadin ohjetta käyttäessäni pussukan yläreunaa pidemmän, muussa tapauksessa sellaisen, jonka voin jatkokangaspaloin sovittaa oikeaan mittaan). Minulle on kertynyt jokusia vetoketjuja varastoon. Aloitellessani vetoketjuja oli vain pari, kolme ja siksi tykkäsin ohjeesta, joka lähti saatavilla olevan vetoketjun mitasta.

Ennen kuin päästään varsinaiseen ohjeeseen, jaan muutaman vinkin.

6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen

1. Suoraan reunaan koneella, kaarevaan reunaan käsin. Vetoketjun ompeleminen on helpointa, kun sen kiinnittää suorareunaiseen kappaleeseen. Jos joudun kiinnittämään vetoketjun kaarevaan kappaleeseen (esimerkiksi kun valmistan Dumpling-malliston pussukoita), ompelen käsin. Kaksinkertaisella langalla ja pienillä jälkipistoilla ommellen ketju kiinnittyy napakasti.

2. En surruta surutta. Koneella ommellessani etenen hitaasti ja lyhyissä pätkissä. Säädän koneen jättämään neulan pysähdyttäessä ala-asentoon, jotta ompeleeseen ei tule mutkia.

3. Samankokoiset kappaleet. Leikkaan päälli- ja vuorikappaleet tarkasti samankokoisiksi. Ommellessa tarkkailen, että kappaleet myös pysyvät samankokoisina. Lähimpänä paininjalkaa oleva kappale nimittäin syöttyy hitaammin. Jos minulla on päällimmäisenä vuori, syötän sitä käsin ohjaamalla lisää, jotta kappaleet ovat loppupäässäkin yhä reunat tasan. Vuorikappaleen voisi ovelasti leikata hivenen päällikappaletta pienemmäksikin, mutta en osaa. Syötän mieluummin.

(Kuvan tassu ei liity tapaukseen.)


4. Piirrän merkkiviivoja. Ommellessani Open Wide Zippered Pouch -pussukkaa merkkaan häviävällä tussilla sekä vuoriin että päällikappaleeseen viivan tuuman päähän reunasta ja kiinnitän neulalla viivat kohdakkain. Tiedän, että noiden kohtien täytyy osua lopuksi tasan, ja pystyn ommellessa käyttämään kohdistusta hyväkseni.

5. Käytän nuppineuloja säästeliäästi. Kiinnitän neuloilla vain aivan alun ja tuon kohdistuskohdan.

6. Siirrän vetimen pois tieltä. Jos teen Noodleheadin ohjeella, avaan vetoketjun kokonaan, jolloin vedin ei häiritse ompelemista. Jos teen tavanomaisen pussukan, avaan vetoketjua ensin vähän ja jonkin matkaa ommeltuani siirrän vetimen takaisin alkuun. Ompelukoneeni paininjalkaa saa nostettua tavallista ylemmäs, ja yleensä saan vetimen kulkemaan paininjalan ohi ilman että työtä pitää siirtää.

Näin ompelet vetoketjupussukan

Ota esiin vetoketju, jota haluat käyttää. Ompele siihen sopivan värisistä tilkuista pinnat, jotka ovat vähintään niin leveät kuin vetoketjun pituus on. Tikkaa pinnat haluamallasi tavalla vanulevyyn, jonka alle voit lisätä ohuen kankaan tai collegejerseypalan.

Tasoita tikkaamasi tilkkupinnat vetoketjun levyisiksi. Jos vetoketjusi on vähän lyhyt, voit jatkaa sitä kummastakin päästä kangaspaloilla. Jos käytät Noodleheadin ohjetta, tilkkupintojen täytyy olla ainakin 10 cm kapeammat kuin vetoketjusi.

Tasoita tikkaamistasi tilkkupinnoista sopivan korkuiset – leveyttä enemmän kuin korkeutta.
Leikkaa täsmälleen tilkkupintojen kokoiset vuorikappaleet. Jos haluat vuorikappaleeseen nimikoimislapun, kiinnitä se nyt.

Aseta vetoketjun oikea puoli toisen tilkkupinnan oikeaa puolta vasten, päät kohdakkain. Tee neulalla apukiinnitys. Aseta vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten, vuorin ja tilkkupinnan reunat tasan. Kiinnitä neulalla niin, että pääset ompeleen alkuun ennen kuin neula täytyy ottaa pois tieltä.


Kiinnitä neulalla vetoketjun toinenkin pää. Jos olet tasoittanut tilkkupinnan täsmälleen vetoketjun mittaiseksi, reunat menevät tietenkin tasan (eivätkä ole niin kuin minulla kuvassa).


Kappaleet ja vetoketju ovat nyt kerroksittain – tilkkupinnan oikea puoli vetoketjun oikeaa puolta vasten ja vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten. (Olen kuvassa kääntänyt vuorikappaleen ylös, jotta kerrosten keskinäinen järjestys erottuisi.)


Ompele kerrokset vetoketjupaininjalkaa käyttäen melko läheltä vetoketjun hammastusta.
Käännä saumanvarat tilkkupinnan puolelle, vuorikappale eri puolelle ja ompele päällitikkaus läheltä saumaa. Kun vuorikappale on taas käännetty päällikappaleen suuntaiseksi, lopputulos näyttää tällaiselta:


Kun kumpikin vetoketjun puoli on ommeltu ja päällitikattu ja vuorikappaleet on käännetty päällikappaleiden suuntaan, tilanne on tällainen:


Seuraavaksi avaat vetoketjun. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Avaa vetoketju.

Jos haluat pussukalle sivulenkit tai kantolenkin, ompele ne nyt kiinni pussukan toiseen päällikappaleeseen, risareunat tilkkupinnan reunan suuntaisesti ja lenkkiosa tilkkupinnan puolelle. Ompele kapealla saumanvaralla, jotta ommel jää pussukan saumanvarojen puolelle.

Käännä päällikappaleet vastakkain, oikea puoli oikeaa vasten. Vuorikappaleet myös vastakkain, oikea oikeaa vasten. Jos olet leikannut ja ommellut tarkasti, kappaleet ovat keskenään samankokoiset. Kiinnitä neuloilla. Jos haluat pussukkaan pohjan, piirrä joka nurkkaan neliö. Pohjasta tulee kaksi kertaa piirtämäsi neliön sivun levyinen. (Piirrän itse yleensä 3,5 cm – 5 cm neliön – matalaan pussukkaan pienemmän ja korkeampaan isomman).

Voit toki ommella myös litteän pussukan, joka ei siis itsekseen pysy pystyssä vaan on aina makuuasennossa. Silloin neliöitä ei tarvitse piirtää. (Hejsan-mallistoni pussukat ovat tuollaisia litteitä ja "pohjattomia".)


Ompele ulkoreunoja pitkin ympäri, mutta jätä kääntöaukko vuorin puolelle. Neliöviivojen kohdalla ompelen yleensä edestakaisin, hyppään neliön yli ja jatkan taas, pari edestakaista pistoa ja sitten suoraa.

Tässä näkyy kääntöaukon reuna:


Kun olet ommellut pussukan ympäri (paitsi kääntöaukon kohdalta), leikkaa neliöviivoja pitkin kulmat pois. Avaa sivu- ja pohjasaumaa kulman kohdalta ja kohdista saumat. Ompele kiinni. Tee sama muille kulmille. Pussukka saattaa ennen kääntämistä näyttää suunnilleen tällaiselta:


Käännä pussukka oikein päin. (Koska avasit vetoketjun silloin kun kehotettiin, kääntäminen onnistuu. Ellet avannut vetoketjua, niin voi voi. Vetoketjun täytyy olla auki, taikka pussukkaa ei pysty kääntämään oikein päin.)

Ompele kääntöaukko kiinni ja työnnä vuori päällikappaleen sisään. Voit halutessasi silittää vuorikappaleen yläreunan, jotta se pysyy siistimmin paikallaan.

Halutessasi voit kiinnittää vetoketjun vetimeen vielä lenkin.


Ta-daa! Vetoketjupussukkasi on valmis!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

unohduksista ompelupöydälle.

Pikkutilkkuja hyödyntävät tähtiblokit palautuivat mieleeni pari päivää sitten. Katsoin läpi usean kuukauden blogikirjoitukset viime vuodelta, mutta en löytänyt mainintaa tähtiblokeistani toukokuun 2018 jälkeen. Nauratti lukea kirjoitukseni viimeinen lause: ”Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.” (Viittasin taustalle valitsemaani tummansiniseen kankaaseen.)

Tummansinistä batiikkikangasta oli yhä jäljellä ja löysin sekalaisista pinoistani myös muutaman sakarakappaleen. Jatkoin parhaani mukaan, ja kohta minulla oli kaksi uutta tähtiblokkia. Yli vuoden tauon jälkeen!


Tein kolmannenkin blokin:


Muistin sitten, että pienet tähdet näyttivät oikein hauskoilta ja neljännestä blokista tuli muita pienempi:


Viideskin blokki tulee samaan tapaan vähän pienempi.


Koska tummansinistä kangasta kului tähtiin paljon arvioimaani enemmän, ostin (ehkä silloin vuosi sitten toukokuussa tai kohta sen jälkeen) toistakin sinistä kangasta tämä projekti mielessäni. Luulen, että minun kannattaa siirtyä ompelemaan tähtiä, joissa on tuo toinen taustasininen. Valmiit blokit näyttäisivät muuten tilkkupinnassa virheiltä eivätkä tarkoituksella tehdyiltä.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.


Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.


Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.


Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

ihmerauta tuli taloon.

Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä ja olo tuntuu pöllähtäneeltä. Noin vuoden odotuksen jälkeen olen saanut kotiini ihmeraudan eli Olison valmistaman höyrysilitysraudan, joka lasketaan kädestä silitysasentoon ja joka sitten kohottaa itsensä etäämmälle alustastaan. Automaattisesti.

Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi.

Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta tilkkupaja@gmail.com

Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen.


Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa.


Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvilapun ja työnsin töpselin takaisin seinään.)

Tässä hän lämpiää:


Onneksi minulla oli pieni silitystehtävä uudelle ihmeraudalleni! Silitin pari jäännöspaloista ja tummansinisistä batiikeista rakentamaani tähtikuviota ja -aihiota. Kylläpä tuntui hauskalta laskea välillä rauta kädestä noin vain, tuohon sivuun. Se piti pienen äänen ja nosti itsensä irti laudasta.

Kun kappaleet olivat sileät, eli aika pian, koska käytin höyryä, irrotin töpselin seinästä ja jätin raudan jäähtymään.


Kiitän raudassa kaikkea, mutta yksi pohde minulla nyt on. Kun silitän jättikokoisia pintoja, rauta vie tilaa laudalta. Olen tähän asti käyttänyt laudan metallista rautatelinettä, mutta tälle raudalle se ei sovikaan. Aika harvoin tuo haaste tulee sentään esiin. Ja ehkä keksin jonkin rautatelineen tuollaisia tapauksia varten. Vaikka keittiöjakkaran?

Täytyy ihmetellä vielä sitä, ettei Mies rynnännyt heti tutustumaan uuteen silitysrautaani, vaikka hehkutin hänelle, miten erikoinen ominaisuus siinä on. Sain suorittaa testisilitykset ihan omassa rauhassani (tai no, Kissa kyllä katsoi hetken minun suuntaani).

Seuraavaksi menen siivoamaan silitysrautakaapin – tai siis sen kaapin, jossa olen säilyttänyt nykyistä silitysrautaani. Tuo vanha, melko hyvin palvellut rauta on joutunut lepäilemään sekaisessa kaapissa vetoketjupussien päällä milloin millaisessakin asennossa. Olen päättänyt, että ihmerauta saa arvoisensa paikan eli sille korvamerkityn tilan samaisesta kaapista. Siksi joudun siivoushommiin.

Ostin myös monta kuukautta sitten uuden silityslaudan päällikankaan. Ehkä näette kuvista, että nykyinen on jo työn tahraama..? Sovin itseni kanssa, että asentaisin uuden kankaan lautaan sitten, kun ihmerauta astuu remmiin. Eli tänään!

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.


Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.


En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:


Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

ihan parasko?

Ompelupöydälle kertyi iloisenvärisiä tilkkuja Käpylä-tilkkublokkien ylimäärinä. Ompelin niitä melko satunnaisesti yhteen, ja kohta minulla oli taas tilkkupinnat pussukoiksi.

Suurin osa tilkuista oli kauniita ja erityisiä, joten annoin valmiille pussukalle nimen ”Parhaus”.


Toinen puoli pussukasta on ommeltu isommista paloista kuin ensimmäinen puoli.


En halunnut jälleen yhtä spiraalitikattua pussukkaa, joten turvauduin orgaanisesti aaltoileviin, pysty- ja vaakasuoriin ommelviivoihin. Koska pinnat olivat niin palasista kootut, en halunnut myöskään vapaata tikkausta, vaan kaikkein yksinkertaisinta.


Tein Parhaus-pussukasta aika pienen, eli seuraavanlaisen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

En tällä kertaa ommellutkaan Avoin-malliston pussukkaa, vaan aivan tavallisen. Parhaus-pussukkani on kiva, mutta ei silti mitään erityistä mallistoa.

Vetoketjun toisessa päässä on kangaslipare, toinen pää on vetoketjun oma. Pussukka avautuu silti oikein suurelle asti auki.


Parhaus-tilkkupussukan värit ovat kyllä herkulliset! On hienoa, että suunnittelijat keksivät toinen toistaan hienompia kangaskuoseja! Tälläkin puolella on ainakin Tula Pinkin, Vera Bradleyn, Kaffe Fassettin, Amy Butlerin ja Brendan Mablyn suunnittelemia kuvioita. Lisäksi batiikkeja ja erilaisia raitoja:


Aito kuva pussukan tekovaiheesta:


Kehitän kuvassa vuorikappaleita tähän sekä Ikkuna-pussukkaan. Lattialla näkyy myös mainio neulakirjani, jonka ostin Turun tilkkupäiviltä. Käytän sitä melkein joka kerta tilkkutöitä tehdessäni. Siitä löytyy paras ja käyttökelpoisin silmäneulani sekä erittäin toimiva sokeain neula. Sokeain neula on kätevä käyttää langanpäiden päättelyyn, esimerkiksi sen takia, että siihen voi helposti laittaa kaksi lankaa yhtaikaa.

Seuraavasta kuvasta näkyy, että tavallinen pussukkani (oikealla) avautuu sekin oikein kivasti, vaikkei tietenkään yhtä ammolleen kuin vasemmanpuoleinen, eli Avoin-malliston Ikkuna-pussukka.


Tällainen on Parhaus-pussukka pohjimmiltaan:


Vielä yksi kuva siitä puolesta, jota pidän hiukan kivampana:


Osasin esimerkiksi sovittaa linnun lentämään oikeaan suuntaan, ja kaksi kasvia tuntuu kasvavan myös luontevasti. Räväkän pinkin ja melkein neon-vihreän yhdistelmä on sekin jollain tavalla viehättävä, ainakin näin kesällä.

Muistinpa taas käyttää hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni, jonka sain ihanalta mieheltäni nimipäivälahjaksi pari kesää sitten. Hän ei tainnut edes arvata, miten hyödyllisen lahjan hän minulle keksi! (Nyt kun välillä muistan ottaa sen mukaan kuvauksiin!)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails