irrallisia huomioita.

Tartuin vihdoin toimeen ja rupesin ompelemaan takakappaletta Boy’s Nonsense -blokeista kokoamalleni tilkkupinnalle. Jostain syystä olin ommellut enemmän blokkeja kuin päätin käyttää varsinaiseen pintaan, joten ensimmäiseksi ompelin muutaman blokin yhteen ja kehystin ne.

Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia.

Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla.

Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä.

Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isompia jäännöspaloja eikä tällaisia minejä. Jotenkin vain pienenpienistä paloista tulee erittäin kiinnostavia pintoja.

Minulla oli tilaisuus tutustua jonkun kiltakaverini – todennäköisesti Kikin – jäännöspaloihin, kun päivystin Syyringin messuosastolla Kässäfestarit-tapahtumassa. Tilkkuja oli messukävijöitä varten, he olisivat voineet kokeilla ommella niistä jotain - mutta huomasin, että ständiläiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia tilkkulaatikosta. Ainakin minä olin! Toisten tilkut ovat maailman mielenkiintoisimpia!

En osannut odottaa, että Kässäfestarit-tapahtumassa olisi tarjolla kankaita, mutta onneksi oli. Taas löysin täytettä vajuneisiin varastoihini. (Eivät ne juuri ole vajuneet, koska ompelen enimmäkseen tilkkusilpuista.)

Vielä yksi irrallinen huomio.

Olin Miehen kanssa menossa nukkumaan ja selitin hänelle jotain jostain poikkeuksellisesta tapahtumasta ”kun olin juuri tullut ompeluhuoneeseen”. En muista tarkkaan mitä se oli, mutta Mies esitti aiheellisen kysymyksen: ”Nukunko mä ompeluhuoneessa?”

Sitä voi miettiä.

Nasu.

Ompelin taas vetoketjupussukan tilkuista. Tämänkertainen pussukka sai nimen Nasu, vaikka käytin mukana hauskaa siilikuvaa. Nasu-nimi tulee pussukan yleisvärityksestä ja pienestä possukuvioisesta osuudesta.

Oikeastaan pussukan paraatipuolen pitäisi olla tämä (ja nimen perustua tähän puoleen):

Koko tilkkupinnan tekeminen alkoi nimittäin kirjotusta palasta, kuten kerroin edellisessä blogikirjoituksessani.

Tikkaukset taitavat erottua hyvin myös valmistujaiskuvissa, mutta näytän silti myös ompeluaikaisen kuvan tikatuista, vielä tasoittamattomista tilkkupinnoista:

Päätin, etten tikkaisi kirjotun kuvion yli. Koko palan jättäminen tikkaamatta tuntui löperöltä, joten valitsin kolmiokuvion. Aloitin kohdasta, jonka arvioin kolmiolle sopivaksi kärjeksi ja ompelin suoran viivan käyttäen viivoitinta apunani. Jatkoin toisen ja kolmannen sivun samalla tavalla, viivoittimen avulla. Muuten en olisi pystynyt tuottamaan noin suoria tikkausviivoja.

Olisin normaalioloissa piirtänyt ensimmäiset apuviivat häviävällä tussilla, mutta emmin sen käyttämistä kirjottuun tilkkuun. Ellei muste häviäisikään näkyvistä juuri tällaisella kankaalla..?

Nasu-pussukassa on vuori, jonka kokosin jälleen useammasta palasta. Kuvaa katsoessa melkein luulisi, että vuorissa on sisätasku, mutta ei ole.

Nasu-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat tällaiset:

• Leveys ylhäältä noin 21 cm
• Korkeus noin 18 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm. 

Ompelin pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Koska se avautuu hyvin auki ja on ommeltu Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeiden mukaan, se on myös Avoin-mallistoa.

tilkkutapahtumia.

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.

Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:

Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla Tilkkuyhdistyksen kalenterin: https://finnquilt.fi/kalenteri/

Kerron vielä parista tapahtumasta, jotka eivät löydy yhdistyksen kalenterista, sillä ne rajoittuvat ompelupöydälleni. Sain esimerkiksi aikaiseksi vähän siivota sitä. Huomaako, että tila on jo melko siisti?

Varsinkin kun rajasin isoimman pinon pois kuva-alueelta.

Olen myös ommellut uudet pussukkapinnat:

Etualan tilkkupinnassa on erikoista, että siinä on mukana kirjottu tilkku. Minulla on monia kirjottuja pöytäliinoja, ja välillä olen pohtinut ottavani niiden kuvioita uusiokäyttöön. En kuitenkaan raaski leikellä ehjää (tai vain hiukan rikkinäistä) liinaa, koska sitä voi yhä käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa – vaikka en liinoja muista kattaa näkyviin melkein koskaan.

No, Wanhan Sataman Kädentaidot-messuilla aiemmin keväällä oli myynnissä valmiiksi leikattuja, kirjottuja paloja. Ostin yhden, ja nyt se on muuttumassa osaksi vetoketjupussukkaa.

Viimeiseksi kerron, että kehitin uuden tilkkublokin, jolle Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä. Niin oli mainio ehdotus, että totta kai valitsin tuon nimen! Tässä sini-turkoosi-violetteja Käpylä-blokkeja:

Uusimmat ompelemani Käpylä-blokit ovat puolestaan punaoranssin sinivihreitä.

Käpylä-tilkkublokki on kooltaan 8” x 8” ja siihen on kätevä yhdistää samankokoisia kangasneliöitä. Nämä blokit on tarkoitus ommella tilkkupinnaksi niin, että niiden välissä on kapeahko, valkoinen välikaitale.

Olen tietenkin suunnitellut, että kirjoitan Käpylä-tilkkublokista myöhemmin myös ohjeen.

lahjahevosia… ei kun lahjaneliöitä.

Olen edelleen kiitollinen ja iloinen siitä, että sain lahjaksi ison laatikollisen noin kahden tuuman kangasneliöitä! Siitäkin huolimatta, että suuri osa neliöistä on itselleni vieraasta värimaailmasta – tai ehkä juuri siksi.

Suurin osa lahjaneliöistäni on maanläheisen värisiä, ja päätin virkistää niitä pinkeillä nurkkapaloilla.

Huomasin ommellessani, että minun oli melkein mahdoton pitää nurkkapalat järjestyksessä. Halusin, että ruudutus kulkee tumma ja vaalea vuorotellen koko matkalta, joten nurkat piti ommella välillä tummiin, välillä vaaleisiin neliöihin. Tuskastuin, kun kaikki oli niin vaikeaa!

Ompelin sitten neliöt kahdeksi samankokoiseksi pinnaksi ja päätin, että se saisi riittää. Jos täydennän paloja sopivasti, saan vetoketjulaukun pinnat. Laukusta ei ehkä tule minun väriseni, mutta suurimmalla osalla ihmisistä onkin erilainen maku kuin minulla, joten se löytänee silti omistajan.

Kaikkia projekteja pyöritellessäni leikkaan aina välillä näitä 4 cm x 4 cm neliöitä, ja kun tarvitsen ompelukoneen äärellä väliommeltavan (ettei lankaa tarvitse katkaista ja silti saan ommellut palaset koneesta vaikkapa silittämistä varten), ompelen näitä nelineliöitä.

Omissa kankaissani on myös vihreitä ja rusehtaviakin, mutta suurin osa on kirkasvärisiä. Siksi tämä pala näyttää tutulta, ja edelliset tilkkupinnat vaikuttavat vierailta! Ajattelen silti, että on hyvä astua välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ellei muusta syystä, niin siksi, että sieltä on niin kiva palata takaisin mukavuusalueelle!

löytöpaloista pussukaksi.

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä.

Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)

Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:

Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:

Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?

Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.

Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.

Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.

Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.

Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.

Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:

Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 22 cm
• Korkeus noin 22 cm
• Pohjan leveys noin 9 cm.

Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.

Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.

Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.

Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.

Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.

Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:

Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.

Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!

idea isokuvioisille kankaille.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kohdalleni mätkähti onnea niin paljon, että saatoin ostaa pinon Tula Pinkin suunnittelemia Pinkerville-sarjan kangasfättäreitä. Sarjan erityisin ja ehkä hienoin kuosi esittää yksisarvisia, ja pinossa oli kolmea eri sävyistä kangasta sitä kuosia.

Ongelma – Yksisarvinen on painettu kankaaseen isona, joten tavanomaiset tilkkublokkimallit pilkkoisivat sen pahasti. Mikä neuvoksi? Edes ”Neliö ja sen varjo” -blokin isoin neliö ei ollut tarpeeksi iso.

Ratkaisu – En edes yrittänyt sovittaa yksisarvista tilkkublokin osaksi, vaan päätin leikata kankaasta neliön, jota kohtelisin kuin se olisi oma tilkkublokkinsa. Tilkkupinnasta suurin osa olisi blokkeja, mutta siellä täällä olisi blokin sijaan pelkkä kangasneliö. Suunnilleen näin:

Paitsi ettei yksisarvisneliöitä ole kuin muutama. Niitä ei riitä aivan joka toiseksi tilkkupintaan. Ne täytyy asetella pintaan harvakseltaan, vähän tähän tapaan:

Toisaalta yksisarvisneliöitä tosiaankin on, eli tilkkupinta ei lopullisessa muodossaan tule näyttämään ihan tällaiseltakaan:

Kyselin jo Instagram-kanavassani nimiehdotusta kehittämälleni blokille – neljä neliötä, joiden välissä on ohut välikaitale ja joiden sisällä on toinen neliö. Ehdottakaa tekin tälle nimeä! Tai ehkä joku on jo keksinyt blokkini (varmasti onkin) ja antanut sille nimen, jolloin voitte valistaa minua.

Kysymys kuuluu siis: Mikä voisi olla uuden blokkini nimi?

uusi tikkauskuvio uudessa tilkkupussukassa.

Sunnuntaina sain selville, miten nopeasti pystyn ompelemaan tilkkupussukan, kun lähtötilanteena on vain kasa tilkkuja. Vastaus: hitaasti. Minulla meni uusimman, Sydänkäpy-nimisen tilkkupussukan ompelemiseen koko päivä.

Ainoa valmistusprosessin aikainen kuva on tämä, johon olin saanut tilkkupinnat jo valmiiksi. Tätä ennen olin leikannut punaisista jäännöspaloista 2,5 sentin kaitaleita, jotka olin yhdistänyt toisiinsa tilkkulasagne-menetelmällä. Lisäksi olin ommellut pienistä, punasävyisistä paloista toisenlaista tilkkupintaa. Kaikki kappaleet sovittelin keskenään muutamia aputilkkuja hyödyntäen.

Asettelin palat tikkausvanupalalle, lisäsin alimmaksi vielä palan hiutunutta pussilakanakangasta ja aloin tikata. Tällä kertaa en käyttänytkään tutuksi tullutta spiraalitikkausta sellaisenaan, vaan ompelin kulmikkaan spiraalin – jos sellainen yleensä on olemassa.

Kuvio erottuu ehkä parhaiten tästä kuvasta:

Aloitin kulmikkaan spiraalini keskeltä. Piirsin haihtuvalla tussilla tuuma-kertaa-tuuma-kokoisen neliön, jonka keskelle täydensin aloitusviivat. Ompelin ensin piirtämiäni viivoja pitkin ja sen jälkeen noin paininjalan päästä edellistä tikkausviivaa.

Tilkkupinnat olivat valmiit noin kolmelta iltapäivällä ja ensimmäisen valmistujaiskuvan (eli tämän, missä Sydänkäpy on hyasinttien ja scillojen ympäröimä) aikaleima on 19:42.

Kyllä tulisi pussukalle hintaa, jos tätä myydessäni veloittaisin kelvollisen tuntipalkan itselleni!

Ompelin pussukan jälleen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan. Minun ei tosin enää tarvitse katsoa sivuston ohjetta, sillä muistan sen jo ulkoa. Sydänkäpy on siis Avoin-mallistoa.

Karkkivärisen, pinkin vetoketjun ostin Soilelta Töölön Tilkkupajasta. Hänellä oli kevättalvella muutama erä kauniita vetoketjuja myytävänä.

Sydänkäpy-tilkkupussukan vuorikin on karkkivärinen. En lisännyt sinne sisätaskua.

Rupesin ompelemaan tätä katseltuani kuvia aikaisemmista töistäni. Idänsinililja-vetoketjulaukku oli väritykseltään ja kuvioinniltaan minulle jonkinlainen pettymys, vaikka sainkin sen valmiiksi. Ehkä tilkkupinnat joutuivat odottamaan tikkausta kuukausikaupalla juuri siksi...

Joka tapauksessa, halusin saada valmiiksi jotain, mitä voisin pitää kaikin tavoin kivana.

Sydänkäpy-vetoketjupussukka on kyllä kiva! Onnistuin!

Sen mitat ovat seuraavat:

• Leveys ylhäältä noin 23 cm
• Korkeus noin 16 cm
• Pohjan leveys noin 6 cm
• Kantolenkki on ommeltu noin 39 cm pitkästä kaitaleesta, eli Sydänkäpy on paitsi Avoin-, myös Street-mallistoa.

Ilta-auringon kilo osuu kuvassa pussukan lämminsävyisiin tilkkuihin juuri sopivasti! Kuvassa näkyvä tilkkupinnan osa on lisäksi kaikkein kivointa: siinä on pienenpientä palaa ja myös isompia tilkkuja, ja pääsävyn eli punaisen lisäksi pinnassa näkyy myös jotain poikkeavaa eli tässä tapauksessa mustaa ja vihreää. Ja aivan pohjassa vielä harmaatakin.

Sydänkäpy on seitsemäs tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupussukka.