Tilkunviilaaja

Tänään vinkkaan kolme yksinkertaista koetta, jotka jokaisen tilkkublokin on läpäistävä. Blokkien testaus on hyvä tehdä etenkin silloin, kun ompelet scrappy-tyyppistä tilkkupintaa eli kun jokainen tilkkublokki voi olla väritykseltään erilainen.

Ennen varsinaista asiaa eli kolmen yksinkertaisen kokeen sarjaa on pääsykoe: ellei blokki selviä siitä, se ei pääse alkua pidemmälle. Eli koeblokki!
Pääsykoe eli koeblokki
Jos seuraat jotain blokkiohjetta, ompele ensin yksi blokki joistain joutavammista kankaista. Valitse siihenkin kunnon kankaat ja varsinaisiin kankaisiisi sointuvat värit, niin voit parhaassa tapauksessa käyttää blokin työhösi. Jos blokista tulee sopimattoman kokoinen, sen voi käyttää esimerkiksi työn taustakappaleeseen.
Jos suunnittelet blokin itse esimerkiksi näkemäsi kuvan/kuvion perusteella, ilman koeblokkia ei kannata lähteä liikkeelle.
Keksin usein omat mitat blokeilleni, joten olen ommellut koeblokin jos toisenkin. Halusin kerran ommella tietynlaisen blokin ja jouduin ompelem…

Uutta näytettävää Economy-blokeistani! Ompelin muutamia blokkeja yhdeksän kappaleen pinnoiksi, koska näiden melko pienten blokkien säilyttäminen jo korkeaksi käyneessä pinossa kävi vähän hankalaksi.

Sommittelin periaatteella tumma-vaalea-tumma-vaalea. Suurin osa blokeista on melko keskivärisiä ja vaaleita on tosi vähän. Koska halusin käyttää myös keltaisia blokkeja, otin niitä mukaan ja luokittelin ne "vaaleiksi". Tilkkupinta näyttää silmin katsottuna vähän ärsyttävältä, mutta valokuvassa keltaiset näyttäisivät toimivan aika kivasti.
Taidan silti jättää keltaiset pois seuraavista blokki-blokeistani: ainakin tuo melko keskellä oleva kirkas keltainen hyppää silmille!

Kuten näkyy, blokkeja on vielä – ja suurin osa näyttäisi olevan melko keskivärisiä. Näistä voi olla haastava rakentaa blokki-blokkeja periaatteella tumma-vaalea-tumma-vaalea! Minun pitää ehkä ommella muutamia vaaleahkoja blokkeja oikein varta vasten.

Miten voi olla, etten vielä ollut nimennyt yhtäkään pussukkaa Johtolangaksi? Minä, joka luen ahkerasti dekkareita ja katson etsiväsarjoja?! Korjasin epäkohdan ja tässä hän on – Johtolanka-vetoketjupussukka:

Johtolanka-vetoketjupussukasta tuli taas aika pieni ja jotenkin neliön muotoinen. Minun täytyy kyllä ruveta kokoamaan leveämpiä tilkkupintoja, jotta saan syntymään matalampia pussukoita. Tämän koko on nimittäin suunnilleen seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 19 cmKorkeus noin 17,5 cmPohjan leveys noin 8,5 cm.  Se näyttää toiselta puolelta tällaiselta:
Johtolanka-pussukka on Avoin-mallistoa eli ompelin sen Noodleheadin maanmainion Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti.
Se on toiselta puoleltaan tikattu risteävin kaarikuvioin, toisella puolella on alaspäin levenevät ommelraidat. Käytin villavanua ja sijoitin vanun ja tilkkupinnan väliin palan melkein puhki hiutunutta pussilakanaa. Kuvasta ehkä näet, että villavanu on aika kuohkeaa:

Vuorikankaaksi laitoin Marimekon Lumimarja-ku…

No, oikeasti – teekutsut eivät tässä nyt olleet se operaatio, vaan kyseessä oli neljännen kangaskuvan pelastusoperaatio. Kaksi risaa pussukkaa on nyt pelastettu uuteen elämään, neljäksi erilaiseksi pussukaksi. Neljännen operaation lopputuloksena syntyi Bostonin teekutsut -niminen vetoketjupussukka:

Pussukan paraatipuolella on koira, jonka olen tulkinnut bostoninterrieriksi. Toiselle puolelle valitsin väreihin sopivia tilkkuja, joista osa oli sattumalta teeaiheisia. Pussukka siis keksi tavallaan itse oman nimensä!
Etsinnöistä huolimatta en löytänyt Bostonin teekutsut -tilkkupussukkaan täsmälleen siihen sopivaa vetoketjua, joten muistuttelin mieleeni, miten vetoketju pidennetään kangaslippusella.

Olin niin näreissäni vetoketjuvarastoni rajoittuneisuudesta, että kävin kesälomamatkallani Tallinnan Karnaluksissa ostamassa viitisenkymmentä vetoketjua.
Kassalla myyjä kysyi minulta ensin yritykseni y-tunnusta. Heillä tietenkin käy paljon yrityksen edustajia, koska he ovat tukkuliike, mutta ehkä …

Ompeluintoni on ollut vähän kateissa, koska en ole päässyt sellaisen projektin pariin, joka todella inspiroisi! Silloin tekemiset tuntuvat puurtamiselta.

Olen kuitenkin puurtanut kokoon economy-blokkeja. Avasin syrjemmässä olevan kangasnyyttisäilyttimen ja otin esiin kauan näkymättömissä olleita kankaita. Leikkasin niistä keskineliöitä ja ympäröin ne neutraalin värisillä kolmioilla. Ensimmäinen kolmiokierros oli valmis:



Tunti ja kolme varttia myöhemmin olin leikannut näihin 14 keskustaan sopivat tai melko sopivat uloimmat kolmiot, ommellut blokit valmiiksi, silittänyt ja tasoittanut. Kas näin:

Taisin jo mainita epäonnistuneeni ensimmäisessä yrityksessäni ommella koirakankaan pelastusoperaatioon pussukan toinen puoli. Tilkkupinnasta tuli ihan kiva, johonkin toiseen pussukkaan:





Alempi pala on pussukkaan tulleesta tilkkulasagnesta yli jäänyt osa. Sekin päätyy melko varmasti pussukkaan – jonain päivänä.

Kankaisten koirankuvien pelastaminen on viimeistä vailla valmis. Tämä kuvapuoli oli kehnom…

Sain viime vuonna ystävältä kaksi rikkinäistä, hauskoista koirakankaista tehtyä vetoketjupussukkaa pelastettaviksi uusiokäyttöön. Toteutinkin kaksi pelastusoperaatiota ja ompelin Annie-pussukan ja Wolfe-vetoketjupussukan. Minulle jäi kuitenkin vielä kaksi koirankuvaa, joita en ole osannut oikein edistää, ennen kuin muutama päivä sitten.

Tytär kävi ompeluhuoneessani ja poimi yrmeämmälle koirankuvalle sopivat tilkkukankaat, joista voisin ommella mahdollisesti tarvittavat lisäpalat ja toisen puolen. Enää ei ollut tekosyytä projektin lykkäämiseen, joten lähdin liikkeelle, ja pussukka on nyt valmis. Tässä Vaativa asiakas -vetoketjupussukan koirankuvapuoli:


Koirankuvakankaan alla oli tukeva puuvillakangas, ja lisäsin koiran hahmon alle palat ylijäämätikkausvanua, jonka tasoitin koiran ääriviivojen mukaiseksi. Ajattelin, että ehkä koira jäisi vähän muuta pintaa pulleammaksi. Toiselle puolelle kehitin jotain aivan muuta:


Leikkasin Tyttären valitsemista kankaista kolme senttiä leveitä kaitalei…