tiistai 31. maaliskuuta 2020

mutka loppumatkassa.

Julistin viime blogikirjoituksessani, että projektini lähestyi seuraavaa virstanpylvästä, mutta olin väärässä! Sen lisäksi, että laskin sakarablokit väärin, olin laskenut tarvitsemani kokonaisblokkimäärän myös väärin! Ompelin kaikki sakarablokit tähtiblokeiksi ja olin hetken aikaa tyytyväinen, kunnes tajusin tarvitsevani vielä kaksi tähtiblokkia lisää!

Kesti pari päivää, että viitsin ajatella paluuta sakarablokkien pariin. Tällä kertaa leikkasin tasan tarvitsemani palat, en yhtään ylimääräistä. Kokosin niistä tällaiset tähtiblokit:


Sen jälkeen jaoin tähtiblokit väripinoihin. Vihreät, siniset, violetit, punaiset, keltaiset, vaikea-sanoa-minkä-väriset. Asettelin blokit siinä järjestyksessä design-lattialle, näin:


Ompelin blokit ensin vaakariveiksi, ja vieläpä niin, että jokainen pala oli langalla kiinni naapurissaan. Sen jälkeen rivit oli helppo yhdistää oikeassa järjestyksessä. Tietenkin blokkikasaa oli vaikeampi käsitellä kuin esimerkiksi kahta yksittäistä riviä, mutta ainakaan en siis mennyt rivien järjestyksessä sekaisin.

Olin riemuissani heti kun kolme ensimmäistä riviä oli kokonaan ommeltu:


Viimeiset saumat olivat tässä vaiheessa tietenkin vielä silittämättä. Toivon todella, että silittäminen litistää sakaroiden kohtaussaumoja vähän. Muuten tilkkutyötäni on varmaan vaikea tikata!


Edelleen silittämätön, mutta kokonaan ommeltu tilkkupinta:


Olin ajatellut silittää pinnan tänään ja viedä sen ulos kuvattavaksi, mutta brrrr! On liian kylmää ja tuulista! Ehkä huomenna!

NYT minulla on tyhjä olo enkä oikein keksi, mihin seuraavaksi ryhtyisin. Iik! Mikä on seuraava projektini?!?!?

Lopetan kuitenkin myönteisessä tunnelmassa eli tammikuussa rakentelemani tilkkutyöbingon parissa.

En huomannut piirtää rastia bingolapulle, vaikka osallistuin haasteeseen/kilpailuun eli ehdotin Tour de France -työtäni Luxemburgissa pidettäväksi suunniteltuun (mutta sittemmin peruttuun) tilkkutyönäyttelyyn. Noin! Nyt on lapullani neljä rastia.


Tilkkutyöbingoni on edistynyt vielä tuostakin! Keksin mielestäni riittävän hyvät jutut esitykseeni ”Värit – uhka vai mahdollisuus,” jonka pidin Facebook Live -tapahtumana 15.3.2020. Siksi merkitsen rastin siihen kohtaan bingolappuani ja voin nyt kertaalleen hihkaista: ”Bingo”! Sen kunniaksi taidan tarjota itselleni hodarin iltapalaksi.


perjantai 20. maaliskuuta 2020

paluu tähtiin.

Rupesin ompelemaan ”Tour de France” -tilkkuseinävaatetta aivan viime tingassa. Jouduin keskittymään siihen ja sen valmistamiseen, jotta pystyin ehdottamaan sitä Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan suunniteltuun näyttelyyn. Sen jälkeen kaikki aikani meni tilkkupäivien viimeistelytehtäviin ja torstaina tilkkupäivien perumisesta tiedottamiseen. Sitten valmistauduin pitämään Värit – uhka vai mahdollisuus? -luentoni Facebook Live -tapahtumana.

Pääsin kuitenkin muutama päivä sitten takaisin ihanien tähtiblokkieni pariin! Olin ommellut noin 80% tarvittavista blokeista ja lähdin ahkeroimaan. Ensin tein neljä: vihertävän, sinertävän, kellertävän ja punertavan.


Sitten käytin paria kirjavampaa tummaa kangasta yhdistäen ne sini- ja vihreäsävyisiin tilkkuihin.


Olen siirtänyt projektista yli jääneitä pieniä paloja ompelukoneen viereen, pieneen kasaan. Ompelin kokeeksi muutaman yhteen, jotta saisin syntymään vähän isompia tilkkuja. Mielessä siinsi kenties tilkkupussukka, jossa olisi vaihteeksi oikein vaaleat värit.

Vaikka ompelin nämä kaksi palaa yhteen aivan summamutikassa, niiden kuviot eivät juuri paljon paremmin olisi voinut osua kohdakkain:


En malttanut keskittyä pikku paloihini pitkään, vaan palasin tähtiblokkien pariin. Välillä leikkasin lisää tilkkuja, välillä ompelin. Nämä kahdeksan sakarablokkia olivat lähes viimeiset tarvitsemani:


Ja näiden kymmenen piti olla juuri ne aivan viimeiset:


Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että varmistin laskeneeni oikein. Ja havaitsin laskeneeni väärin: tarvitsisin sittenkin vielä kaksi sakarablokkia lisää. Jouduin taas leikkaamaan lisää paloja, mutta lopulta vihoviimeisetkin blokit olivat valmiit. Tässä ne (tähden kaksi alinta sakaraa) poseeraavat yhdessä hieman aiemmin ompelemieni kanssa:


Fanfaari! Kaikki sakarablokit olivat koossa, joten pääsin seuraavaan vaiheeseen. Ensin luokittelin kaikki blokit seuraaviin sävyihin: punainen, keltainen, violetti, sininen, vihreä. Jouduin ottamaan käyttöön myös luokittelun ”monivärinen” niille blokeille, joiden sävyä en pystynyt suoralta kädeltä määrittelemään.

Lopulta sain ommella ensimmäisen kokonaisen tähtiblokin. Valitsin siihen kolme violettisävyiseksi luokittelemaani sakaraa ja yhden monivärisen, joka tuntui sopivan niiden joukkoon. Ensimmäisestä tähtiblokista tuli tällainen:


Koska olen silittänyt sakarablokit hyvin ja tasoittanut ne tarkasti, tähtiblokit syntyvät sukkelaan. En ehtinyt kunnolla kissaa sanoa, kun minulla oli jo kahdeksan tähtiblokkia valmiina ja silitettynä:


Näyttää uhkaavasti siltä, että tämänkertainen projektini lähestyy loppua. Iiks! Sakarablokkien ompeleminen on ollut tavattoman kivaa, ja tuntuu aika haikealta lopettaa. Tyhjältäkin tuntuu. Mihin mahdan ryhtyä seuraavaksi?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.

Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/

Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.

Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.

Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!

Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).

Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.


Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!

Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.

Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.

Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.

Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.

Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.


Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.

Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä –  sinisen ja vihreän.


Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.

Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.

Toinen ongelma: Jotain puuttuu!

Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.

Ratkaisu: Käytä kontrastia.

Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.


Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.

Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?

Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.

Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.

Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.


Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.

Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.

Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.


Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.

Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.

Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.

Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.


Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!

Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.

Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.

Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.

Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!

Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.


Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.

Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.

Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.

Kolmas ongelma: En osaa sommitella!

Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?

Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.

Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.

Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.

Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.


Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.

Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.


Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.

Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.

Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.

Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.

Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:

  1. Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
  2. Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
  3. Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa. 

Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.


Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.

Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

valmis seinätekstiili.

Ompelin valmiiksi kolmiulotteiselta vaikuttavaksi suunnittelemani tilkkutyön ja annoin sille nimen ”Tour de France” tilkkuystävältäni Tarjalta Ka saamani kommentin perusteella.


Nimi tuntui täydellisen sopivalta, sillä käytin työhön polkupyöräkuvioista kangasta, ja blokkien on tarkoitus näyttää kuin vuorenhuipuilta. Tour de France -pyöräilykilpailun etapeista useat poljetaan vuoristoisissa maisemissa.

Ompelin seinävaatteen ehdolle Tilkkuyhdistyksen ”Liikkeellä – On the Move” -teemaiseen näyttelyyn, joka tulee esille Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan toukokuun lopussa. Työ on siksi kooltaan 60 cm x 60 cm.

Tikkasin työn itse ja todella tiheästi. Tilkkuystäväni Soile ehdotti, että ompeleet menisivät juuri näin. Sain kääntää työtä ja vaihtaa lankaa tavallisen monta kertaa, mutta valmistuihan se tikkauskin lopulta! Tämä on ensimmäinen ”kuoliaaksi tikattu” tilkkutyöni.


Jotta reunakanttaus ei häiritsisi kolmiulotteisilta vaikuttavia blokkeja (ja jotta sain työstäni täsmälleen 60 cm leveän), lisäsin työhöni tumman kehyksen. Kehyskangas vaikutti vetävän puoleensa nöyhtää ja kissankarvoja niin tehokkaasti, että käytin kanttaukseen eri kangasta. Tummansinistä ei ollut, joten valitsin mustan.


Kun olin tikannut työn valmiiksi, sen reunat aaltoilivat ärsyttävästi.


Sain Instagram-kavereiltani hyviä vinkkejä työn tasoittamiseksi – työ olisi pitänyt kastella ja sen jälkeen muotoilla – mutta kokeilin ensin vanhaa kunnon vinokaitaletekniikkaa. Venytin vinokaitaletta samalla kun ompelin sen kiinni työhön, ja se riitti. Tour de France -tilkkuseinävaatteeni reunat eivät enää aaltoile ainakaan häiritsevästi. Saa nähdä, pääseekö se näyttelyyn!

tiistai 3. maaliskuuta 2020

kolmiulotteiselta näyttävää pintaa.

Kaikenlaisista paikoista voi saada inspiraatiota tilkkutöihin, jos on tosi innokas harrastaja, niin kuin vaikka itse olen. Piirsin itselleni paperiompelukaavan, jolla ompelin kokeeksi ensin yhden blokin ja melkein heti vielä neljä lisää.


Inspiraatio on peräisin Helsingin keskustakirjasto Oodin kakkoskerroksen akustiikkalevyistä. Olin viikko sitten maanantaina menossa Tilkkurata-tapahtuman projektikokoukseen, ja neukkariin jonottaessani huomasin (ehkä jo kolmatta kertaa) seinän rytmikkään kuvion.


Maarit Kinnunen ehdotti, että tekisin kuvion mukaisen paperikaavan Tilkkulehteen, ja piirsinkin kaavan. Kokeilin sitä tietysti ensin itse. Tällainen oli ensimmäinen koeblokkini:


Koeblokin kontrastit eivät toimi täydellisesti, mutta kuitenkin riittävän hyvin. Olen todennut, että hyvässä tilkkupinnassa voi olla joku epäonnistuneempikin blokki mukana.

Mitoitin blokin niin, ettei niitä tarvitsisi valtavaa määrää sen kokoiseen pintaan kuin 60 cm x 60 cm. 25 blokkia riitti, ja kun olin ommellut sen verran, tein koesommitelman. Tähän latelin blokit melko satunnaiseen järjestykseen:


Järjestelin blokkeja ennen kuin ompelin ne yhtenäiseksi tilkkupinnaksi:


Seuraavaksi ompelen tähän kapeahkon kehyksen ja tikkaan työn. Tilkkuystäväni Soile ehdotti minulle sopivaa tikkauskuviotakin, ja toinen tilkkuystäväni Tarja antoi Instagramissä kommentin, josta sain työlleni nimen.

Kolmiulotteinen vaikutelma ja tiimityötä!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

151 blokin rajapyykki.

Olen ommellut noin 82 % blokeista, jotka tarvitsen uusimpaan tilkkupeittoprojektiini. Rajapyykin kunniaksi raivasin lattiaa sen verran, että sain levitetyksi kokonaista 20 tähtiblokkia (siis 80 sakarablokkia) yhteiskuvaan. Minun ei edes tarvinnut työskennellä yksin, vaan minulla oli karvalapsi apulaisena ja ihmislapsi vieressä (hänen sukkajalkansa näkyy kuvassa rapsuttamassa karvalapsen korvallista).


Matkan varrella kävi niinkin, että aioin ommella 12 sakarablokin erän, jotta voisin koota ja kuvata kolme tähtiblokkia, mutta laskin taas väärin. Blokkeja olikin 13, ja asetelmasta tuli tällainen:


Seuraavan erän kanssa olin varovaisempi ja ompelin tasan kahdeksan sakarablokkia:


Fiilistellään yhdessä kuudentoista sakarablokin kanssa ja ihaillaan niihin päässeitä kauniita kankaita!


Vähän ennen megaraivausta lattialla oli juuri ja juuri tilaa yhdeksälle tähtiblokille. Sattui myös olemaan valoisaa, jotta sain kuvan:


Tätä olette odottaneet! 20 tähtiblokin asetelma!


Asetelmasta tuli herkullinen – totta kai, kun karva-apulaiseni on niin nokkela. Tässä hän peseytyy:


Olihan se kova homma, kun autteli minua noin vaativassa tehtävässä!

torstai 20. helmikuuta 2020

viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?


Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.


Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!


Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:


Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails