Tilkunviilaaja

Kävin läpi viimevuotiset blogikirjoitukseni ja löysin sieltä neljä sellaista, jotka toivoisin yleisön vielä löytävän. Lopuksi avaudun tilkkutyöbingoni tuloksista. Suosittelen – nr 1  minkä värinen mahtaa uusin tilkkupintani olla?   Esittelen tässä mielenkiintoisen valikoiman kuvia samasta tilkkupinnasta – kaikki eri sävyisiä! Katso ja hämmästy! Suosittelen – nr 2  Trixter quilt pattern published! Trixter-tilkkupeiton ohje julkaistu!   Totta kai haluat vastauksen edellisen kohdan kysymykseen, ja tästä sen löydät! Sain vihdoin Trixter-tilkkupeitostani aidon värisen kuvan. Kirjoituksesta näet myös, miten eri värisiä tilkkupintoja (ja jopa tilkkupeittoja) ihmiset ovat toteuttaneet Trixter-ohjeellani. Älä anna otsikon hämmentää! Olen kirjoittanut samat tarinat sekä englanniksi että suomeksi. Tässä vielä sinua innostamaan näyte Trixter-tilkkupeittoni pinnasta. Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi sen kauniiksi! Vinkki vinkki – Jos sinusta on ikinä tuntunut vaikealta valita värejä tilkkuty

En ainakaan hätäillyt viimeisimmän projektini valmistamisessa, sillä kokosin Viisi kesää sitten -tilkkupussukan koristeellisimman osuuden yli viisi vuotta sitten. Tässä on valmis pussukka: Palataan vuoden 2017 heinäkuuhun. Olin mökkilomalla ja askartelin paperiommeltuja kukkakuvioita, kuusikulmioita ja jännittävämpiä muotoja. Pystyin mukaan ottamistani tilkuista leikkaamaan aika kivat kuviot, jotka asettuivat EPP-palojen päälle sopivasti. Mikähän oikosulku oli päässäni, kun päädyin ottamaan kuvan melko tummankirjavaa taustaa vasten? Pihasta olisi löytynyt myös toisenlaisia taustoja, jos olisin yhtään etsinyt. Ei uskoisi, että minä saarnaan kontrastin tärkeydestä!!! Kuvio erottuu taustasta hivenen paremmin, mutta ei nytkään loistavasti: Siihen tilaan palaseni jäi – odottamaan, että valmistaisin siitä jonkinlaisen tilkkuteoksen. Se olisi varmaan saanut odottaa maailman loppuun asti, ellen olisi osallistunut Helsingin tilkkukilta Syyringin aktiviteettiin Kässäfestareilla. Syyringill

Terveiset Vaasasta! Suomen aurinkoisin kaupunki oli lauantain ajan maineensa veroinen ja sunnuntaina sateinen. Kumpikaan säätila ei haitannut, sillä tunnelma TilkkuWaasa-tapahtumassa oli lämmin ja iloinen. Minulla oli suuri ilo vihdoin pitää luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” yleisölle, joka oli kanssani samassa tilassa. Olin päivittänyt sanomaani verrattuna Facebook Live -esitykseen, jotta se sopi uudempiin tilkkutöihini. Valitsin työt sillä perusteella, että saatoin näyttää ne yleisölle oikeasti enkä vain kuvina. En saanut itsestäni kuvaa luennoimassa, mutta lopetettuani otin kuvan yleisöstä. Olen huomannut, että esiintyvät muusikotkin ottavat kuvaa ja videota yleisöstään ja usein myös selfien, jonka taustalla yleisö näkyy. En mennyt aivan niin pitkälle. Ilahduttavan moni kuulija kertoi minulle myöhemmin saaneensa ideoita ja inspiraatiota luennoltani. Värit ovatkin tilkkuilijalle ihana mahdollisuus! Otin tapahtumassa sentään yhden selfien, kun löysin yllätyksekseni oman Lank

Lyhyestä virsi kaunis, joten seuraava pussukka sai nimekseen Koivu. Parhaalla tahdolla pystyy kuvittelemaan, että sen paraatipuolella on koivunlehti. Jos haluat ommella samanlaisen lehden, voit katsoa ohjeen ja ladata kaavan Tilkkuyhdistyksen sivulta Lehtiblokki paperiompeluna.   Jos kävit katsomassa linkin takana olevaa ohjetta, huomasit minun käyttäneen Koivu-pussukkaan blokkia, jonka ompelin ohjetta varten. Se oli siis valmis resurssipaloista ommeltu tilkkupinta, ja taas sain sellaisen käytettyä. Ompelin lehtiblokin viereen kuittipaperin avulla kokoamani tilkkupinnat, ja pussukan toinen puoli on kokonaan kuittipaperipötköjä. Löysin suurimman osan punaisemmista kankaista Soilelta saamastani resurssipalasäkistä, ja tilkkupinnasta tuli ihanan hempeä! Koivu-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 23 cm  Korkeus noin 17,5 cm  Pohjan leveys noin 6 cm.  Koivu-pussukka on taas kerran Avoin-mallistoa.  Hyödynsin valmiita tilkkupintoja myös sen vuorikappale

Kaikki tilkkutyöprojektit eivät voi olla voittajia. Monta kertaa olen lähtenyt innoissani liikkeelle, kunnes jossain vaiheessa on iskenyt epäilys. Silloin olen joutunut puoliväkisin kannustamaan itseni maaliin. Toisaalta, olen monta kertaa myös lähtenyt nopeasti vain kokeilemaan vähän jotain, ja huomannut työn vieneen minut täysin mukanaan.  En ole tehnyt kahta kertaa ihan samaa tilkkupeittoa, vaikka lopputulos ja prosessi olisivat olleet kuinka hienot. Enkä toisaalta ole yrittänyt onnistua sellaisessa, mikä aiemmin jätti innostamatta. Nyt kuitenkin lähdin ompelemaan toisinnon Herkkupalat-tilkkupeitosta, sillä haluan kirjoittaa blokista ja peitosta ohjeen/kaavan. Kuvat vuodelta 2018 eivät sovi kuvittamaan kaavaa, enkä voi ottaa peitosta uusia kuviakaan, sillä se ei ole enää omistuksessani. Tietenkään peitostani ei tule uutta Herkkupalat-työtä! Minulla ei ole kaikkia samoja kankaita enää, ja toisaalta varastoihini on tullut myös uusia herkkukuoseja. Tein peräti niin, että laskin eri k

Löysin pari mukaan sopimatonta tilkkupintapalaa rakennellessani Paratiisilintu-tilkkupussukkaa. Toinen niistä oli melkein tarpeeksi iso tarkoituksiini, eikä muitakaan tarvinnut kovin ihmeesti kasvattaa, jotta koossa oli pussukkapinnat. Näytinkin ne jo Paratiisilintu-postauksessani. Nyt pinnat ovat saaneet kolmiulotteisen muodon, ja tilkkupussukan nimi on Pöllökulta. Löysin nimittäin pöllökuvioisesta kankaanpalasta keltaisen pöllöhahmon, joka pääsi mukaan pussukan yläreunakaitaleeseen. Ajattelin saman tien, että pussukan nimi tulee jotenkin liittymään pöllöihin. Aioin myös paneutua nimeämiseen riittävästi, jotta lopullinen nimi vaikuttaisi kekseliäältä. Mutta jouduin ajolähtötilanteeseen. Instagram-postauksen kuvat odottivat tekstejä, ja valmiina oli vasta toisen pussukan nimi. Kännykällä ei oikein toimittanut selailla muuta, jotta jo tehty työ ei varmasti katoaisi. Pöllö, pöllö, pöllö,… mutta mikä pöllö? Keltapöllö? Ei, se on liian ilmeinen, eikä sellaista ole. Ajattelisivat vielä,