Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2012.

valmis iPad-kotelo.

Kuva
Annan kotelolleni nimeksi ”Tähdehkö”.


Se olisi itseoikeutetusti Tähti, jos se olisi onnistunut paremmin. Koska se jäi toteutukseltaan vähän mutta harmillisesti vajaaksi, sen nimi on Tähdehkö.


Avaruudellinen ja topologinen hahmottamiskykyni on vaatimaton. En oikein osaa hahmottaa valmiista tuotteista enkä aina ohjeistakaan, miten pitäisi tehdä. Siksi teen kokeiluja, jotka eivät aina onnistu mahtavasti.

Tässä näkyy, että menin vähän vikaan:


Sinänsä oikea lähestymistapa: päällinen ja vuori kumpikin erikseen ommeltu läpälliseksi pussiksi. Kappaleet oikeaoppisesti oikea oikeaa vasten. Helpompi ommella, kun päällikappale on päällimmäisenä. Vuorikappaleen sivusaumaan jätetty – aivan oikein ja tarpeellisesti – kyllin leveä kääntöaukko. Mutta sekä päälli- että vuorikappaleen pussin sivusauma olisi pitänyt jättää yläreunasta ompelematta noin 3cm:n matkalta. Ompelu olisi ollut paljon helpompaa niin!

Puutteet

Ihan hyvä, etten vielä tällä kokeilukappaleella tehnyt ompeluohjeita muille. Olisi täs…

tikkausta ja ompelua.

Kuva
Olen varmasti aikaisemminkin valitellut, että neulat ovat liian pienisilmäisiä tai paksuja. Olen edelleen samaa mieltä! (Minulla on vain kaksi ohutta, isosilmäistä neulaa, jotka sain vuosi, pari sitten tilkkuystävältäni Eijalta ja joiita varjelen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.)

Valitukseeni on helppo vastata, että ”vanhemmiten isokin neulansilmä alkaa näyttää pieneltä,” mutta silmän pienuus ei olekaan hankala juttu näkemisen takia, vaan siksi, ettei lanka mahdu kunnolla siitä läpi!

Tuskastelin taas paksuhkon kirjontalangan ja onnettomien neulojeni parissa tikatessani iPad-kotelon tilkkupintaa. Lanka oli vähän liian ohutta käytettäväksi yksinkertaisena, joten taitoin sen kaksinkerroin. Mahdollisen solmutilanteen varalta halusin pujottaa langan neulan silmästä kaksinkertaisena.


Kuvasta näkee, että tehtävä vaikutti toivottomalta. Tällaisessa tilanteessa mietin yleensä vähän katkerana, että jos miehet ompelisivat enemmän, tämäkin neulansilmäjuttu olisi korjattu 50 vuotta sitten. Va…

punaisia tilkkutähtiä.

Kuva
Edellisessä postauksessa esittelemäni tähti perustuu 6cm x 6cm neliöihin, sakarat ompelin epämääräisen kokoisista jäännöspaloista. Valmiina tähtikuvio on noin 15cm x 15cm, mutta en mitannut sitä tarkkaan. Ompelin yhteensä neljä tähtikuviota ja ne parittain yhteen.


Tähtikuvioiden reunoille piti lisätä kaitaleet, että pinnasta tulisi noin 22cm leveä.


Olen nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, että iPad-kotelo syntyy noin 22cm x 65cm tikatusta tilkkupinnasta. Katsotaan työn edetessä, olenko oikeassa vai tuleeko kotelosta susi.

Tikkaus on meneillään, mutta siitä ei vielä ole kuvia. Tikkasin pari konetikkiommelta ja olen nyt tekemässä käsintikattuja kiemuroita. Välillä kiva tehdä sellaista!

Hanhi on tiukasti kiinni 

Kvilttaajan vinkistä otin vaarin ja tikkasin siniset hanhitilkut taustakankaaseen kiinni siksakilla, ylälankana näkymätön tikkauslanka


Nyt olisi oivallinen tilaisuus kehittää koristeellisempaa tikkausta ja jotain lisäkuviota hanhen ympärille, mutta ei kehity mitään. Ehkä siksiki…

vielä kerran seinävaate. iPad-laukku.

Kuva
Sumeat ja rakeiset kuvat Kukkea-seinävaatteesta jäivät harmittamaan sen verran, että noukin työn seinältä mukaani vielä kerran ja menin eiliseen auringonpaisteiseen iltaan kuvaamaan työtä. Ensimmäiseksi asettelin sen ikivanhalle puutarhakeinullemme:


Kuvassa vasemmalla kuvaajan varjo, eli tekijä on mukana kuvassa!

Otin kuvan Kukkeasta myös puutarhapenkillä, pyykkinarulle aseteltuna ja betoniportaille levitettynä. Kaikissa työ oli paljon enemmän edukseen kuin ”virallisessa potretissaan” tässä postauksessa. Mutta mitä niitä tähän julkaisemaan, koska tästäkin kuvasta näkee entistä paljon paremmin, millainen työ oikeasti on.

iPad-laukku on melkein valmis

Kova väite, mutta tässä on todiste:


Ensimmäiseen blokkiin ommeltu ja leikattu osat. Mitoitin laukun, tai oikeastaan omastani ei ole niinkään tulossa laukku kuin kotelo. Sitten rupesin keräämään laukkuuni tilkkupintaa. Ensimmäinen idea pinnan kuviointiin olivat tällaiset tähdet, ja kelpuutin idean saman tien.

Minulla taitaa olla pinkki-punai…

lyhennelmä. Kukkea seinällä.

Kuva
Tein eilen jotain harvinaista, eli lyhennystyön perheen ulkopuoliselle henkilölle. Työkaveri pyysi hellyttävän varovaisesti, voisinko lyhentää ja kaventaa hänen pöytäliinansa. Yllätyin vähän, että suostuin. Ehkä suhtauduin myönteisesti, koska liina oli mielestäni niin nätti.

Suoraviivainen juttuhan tällainen on, ja minua helpotti entisestään se, että koneessa sattui valmiiksi olemaan sopivan väriset langat. Valmistaja oli käyttänyt vaaleaa liilaa lankaa, mutta pinkki sopi liinaan ihan yhtä hyvin. Päärmeet eivät juuri eroa toisistaan, onneksi:


Nyt minulla on soirot Pentikin pöytäliinakangasta, sillä sain kavennetut osuudet osana työpalkkiota.

Kukkea

Hahaa, sain eilen ommelluksi Kukkea-seinävaatteen taustalle sekä nimilapun että ripustuskujan! Työ oli valmis juuri sopivasti eilisen Barcelona-Chelsea-matsin puoliajalla. Nostin ”Joulupalloilua”-työn seinältä, siirsin siinä olleen ripustuskepin tähän ja ripustin työn samaan naulaan:


Jotenkin se näyttäisi olevan vähän liian ylhäällä. Täytyy …

huhtikuun valmis: Kukkea-seinävaate tilkuista.

Kuva
Julistan kukkaneliöihin perustuvan seinävaatteen valmiiksi, vaikka siitä puuttuu vielä ripustuskuja ja nimilappukin on ompelematta kiinni. Anteeksi sumea kuva, mutta tässä hän on: Kukkea-seinävaate:


Ilmeisesti työn mustat osuudet on vaikea ikuistaa kännykkäkameralla, kun valaistusolosuhteet ovat hieman vajaat. Suunnittelen vielä, että otan työstä kuvan ulkona esimerkiksi puutarhapenkin päälle levitettynä. Toinen vaihtoehto on, että saan jonkun viattoman ohikulkijan (Tytär?) pitelemään työtä, kun otan kuvan.

Lähikuvissa Kukkea on onneksi paremmin edukseen! Vasemmassa alakulmassa näkyy, että käytin kanttauksessa ainakin kahta erilaista kaitaletta:


Ja oikeassa alakulmassa näkyy, että kaitaleita olikin yhteensä kolmea erilaista: vaaleansininen, tumma pinkki sekä sinipunainen, kaikki lisäksi jollain lailla kirjavia.


Vielä yksi lähikuva tikkauksista. Huokaus! Eipä kuvassa näy, miten somasti tikkauslangan väri vaihtuu.


Luulin ensin, että olin tasannut työn väärin; niin, että yläreuna olisi s…

suorakaiteita, neliöitä, tähtiä.

Kuva
Ompelin yhteensä 27 tilkkublokkia oransseista ja pinkeistä kankaista. Osassa blokeista on pinkki tai oranssi toinen kerros, osassa ruskea tai tumman violetti. Tässä osa blokeista aseteltuna melkein satunnaiseen järjestykseen:


En ole vielä edes päättänyt, kokoanko blokit yhtenäiseksi pinnaksi vai teenkö blokkiryhmiä, joiden väliin ompelen välikaitaleet. Ajattelin myös, että voisin leikata sinne tänne oranssin ja pinkin sävyisiä suorakaiteita, siis pelkkiä kangassuorakaiteita. Katsotaan.

Hain melkein tällaista värimaailmaa eli siinä mielessä olen onnistunut ainakin toistaiseksi. Ajatus pinkin ja oranssin yhdistämisestä tuli American Idol -ohjelmasta. Odotin muutama viikko sitten television ääressä jonkun ohjelman alkamista ja vaihtelin kanavia. American Idol pyöri juuri silloin ja näin esiintymislavan ensin pinkin ja sitten oranssin värisenä. Tai ehkä värejä oli siinäkin käytetty yhtaikaa... No siitä joka tapauksessa idea on peräisin!

Sininen tilkkupinta on nyt koossa, mutta ei tasoitet…

meneillään vaikka mitä.

Kuva
Kukkaneliöihin perustuva seinävaate ei ole vieläkään valmis, sillä vajaasakaraisten tähtikuvioiden sakarat puuttuvat edelleen. Lea P ehdotti kommentissaan, että applikoisin tähdille sakarat, mutta minusta ei ole siihen.
En osaa tehdä riittävän (lue: täydellisen) siistejä kolmioita niin, että jokainen reuna olisi taitettu eikä risareuna. En usko, että osaisin kiinnittää kolmioita tilkkupintaan riittävän (lue: täydellisen) siististi ja muuhun pintaan soveliaasti. Huokaus, mutta omapa on syyni! Mitä oikaisin reunoja ommellessani! Olisi pitänyt nähdä silloin hieman enemmän vaivaa, niin nyt ei tarvitsisi nähdä aivan älyttömästi sitä vaivaa. Seuraavalla kerralla muistan tämän.

Kääntöpuolella 

Ompeluhuoneessani Makkarissa oli taas auringonpaistetta sopivasti, jotta tikkaukset erottuivat hyvin, ja kuvasin seinävaatteen myös taustapuolelta. Tässä yleiskuvaa:


Tässä neliömäisiä varjotikkauksia ja kaikenlaisia muitakin kuvioita.


Tikkauspintakuvioista tulikin mieleen lyhyt keskustelu, jonka kävin min…

sinistä ja punaista.

Kuva
Jäännöspaloista työstämäni tilkkulaukku on ompeluvaiheessa. Aloitin ahnaasti laukkupinnan kokoamisesta, jotta pääsisin mahdollisimman pian näkemään laukun kolmiulotteisena.

Valoa oli eniten ikkunan ääressä, joten laukku seisoi silityslaudalla:


Voi sentään, mitkä kontrastit! No taustalla oli sekamelskaa, joka ei onneksi erotu.

Laukku väsyi seisoskeluun ja meni pitkälleen:


Ompelin samalla kyllä vuorinkin laukkuun. Nyt laukku odottaa muita tarvittavia kappaleita, joiden osalta en ole edes päättänyt, mitä kankaita käyttäisin. Mitä kangasta sankoihin? Mitä vetoketjulipareeseen?

Siistit kohdalleen? 
Väsähdin pursuilevaan jäännöspalatilkkulaatikkooni. Se tuntui olevan täynnä kankaita, mutta yhtään sinistä palaa ei tuntunut löytyvän! Rupesin noukkimaan kankaita laatikosta ja pinoamaan niitä järkevästi.

Muutama pino on tietyn värisille, mutta minulla on pino myös ei-puuvillaisille kankaille (siirrän ne pois tästä laatikosta tilannetta hämmentämästä), epämääräisen riemunkirjaville kankaille se…

kassikappaleita.

Kuva
Mutkittelevat tikkaukset hedelmäpuukuvaisella tilkkulaukkupinnalla ovat valmiit:


Laukkukappaleet on nyt leikattu muotoon ja ne odottavat vuorin ja muiden kanssakappaleiden leikkaamista sekä tietysti ompelemista:


Jätin eilen jäännöspalatilkuista kokoamani tilkkupinnan tikkaamisen kesken siinä vaiheessa, kun alalanka oli loppunut jo toisen kerran ja olisi pitänyt puolata lisää. Tottahan sellaisen ponnistelun edellä pitää ensin nukkua hyvät yöunet.

Reippaana tänään tartuin puolaustehtävään ja kohta tikkaaminen jatkui. Jäännöspalat tikkasin ”orgaanisesti” mutkittelevin suorin ompelein:


Nämäkin laukkupalat ovat valmiit ja odottavat ompelemistaan.


Hanhet

Tein vielä yhden lisähanhen: aikomani oranssinsävyisen. Nyt näitä on neljä eri väristä ja se saa toistaiseksi riittää. Onnistuin järkeilemään, miten saan hanhestani vihreän yksilön peilikuvan. (Se ei ole kauhean vaikeaa, mutta osoittautui eilisellä kurssilla ylivoimaiseksi.)


Tämä ei toimi 

Kukkaneliöistä laatimani seinävaate on siis muuten ti…

kaak! hanhia!

Kuva
Tänään lauantaina yhdeksän Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsentä opiskeli tilkkuystäväni Miljan johdolla tekemään valokuvasta todellista tilkkutaidetta.

Ensin piirrettiin Miljan valokuvaama hanhihahmo pergamiinipaperille, merkiten paperille noin viisi erilaista valoisuusaluetta. Paperin kääntöpuolelle vahvistettiin piirtoviivat ja niiden läpi piirrettiin liimaharsopalat. Ja vielä piirrettiin sama kuva kalvolle, kankaalle asetteluavuksi.

Eri valoisuusastepalat silitettiin sopivan värisille/tummuisille kankaille, leikattiin irti ja aseteltiin kalvokuvan avulla taustakankaalle. Aikamoista palapeliä, kun itse piti palatkin leikata! Tein ennakkoluulottomasti punasävyisen hanhen heti alkuun:


Seuraavaksi tein sinisävyisen hanhen:


Sinisestä piti tulla peilikuva, mutta erehdyin logiikassani, ja tästä tuli samaan suuntaan kulkeva kuin punainenkin. Kurssin puitteissa en ehtinyt enempää, mutta heti kotona piti vielä tehdä erilainen hanhi. Tässä luonnonmukainen esikuva:


Ja tässä kuvan mukaan te…

erilaiset tilkkupinnat.

Kuva
Ahersin tilkkujeni ääressä paljon pidempään kuin voisi ehkä luulla tuon kokoisen vajauksen täyttämiseen kestävän, ja nyt koossa on kaksi erittäin tilkkumaista pintaa, vetoketjulaukun etu- ja takakappale (ainakin niin luulen).

Tälle puolelle tein kaksi 10cm korkeaa palaa hirsimökkitekniikalla. Toisesta tuli kaunis, toisesta karmea, mutta tilkkupinnassa toisen karmeus ei erotu. Ompelin lisäksi pohjaa varten turkoosihtavan kappaleen, joka toivoakseni vähän sitoo tätä puolta laukun toiseen puoleen.


Laukun toiselle puolelle valitsin ensin kehyskankaan pienimpien blokkien saattamiseksi riittävän korkeiksi (punainen, mutkittelevaraidallinen kangas). Etsin sopivaa väriä aika kauan, ensin tursuavasta jäännöspalalaatikosta ja sitten kangaskaapista. Mutkittelevaraidallista kangasta oli vain vähäinen pala ja täydensin sitä Amy Butler –kangastilkulla. Tälle puolelle laukkua tuli aika lailla punaista väriä.


Mukana on myös turkoosia, erityisesti pohjan lähellä, mikä siis ehkä yhdistää laukkukappalee…