huhtikuu, juhuu!

Tilkunviilaajan huhtikuun kalenterikuvassa on tällä kertaa pikkulaukku nimeltä ”Viidakon jalokivi”.

En olekaan pitkään aikaan tehnyt yhtään tällaista! Pitäisiköhän?

Tikkausrupeama lähestyy

Ensiksikin, sain mansikka- ja suklaajäätelön sävyisen tilkkupeitepinnan laajennetuksi peiton kokoon, joten siirsin työn orrelle odottamaan tikkaamista. Ennen sitä peite lepäili vuoteella silitettynä.

Olin vähän huolissani, että Kissa huomaisi puhtaan pinnan ja ehtisi maata peittoon kissan muotoisen ja melko karvaisen syvennyksen. Ei sentään, epäilin turhaan. Pinta sai jäähtyä rauhassa.

Tästä lähtee

Jotta saan huhtikuussa jotain kauemmin kesken ollutta valmiiksi Maikin tilkkujen ”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen merkeissä, on ryhdyttävä toimeen. Otin siis esiin kukkaneliöt-työni, johon olen ommellut jo taustakankaankin valmiiksi.

Vinkkejä

American Patchwork and Quilting –lehden huhtikuun numerossa oli juttu, joka kertoi yksityiskohtaisesti, miten tilkkutyökerrokset valmistellaan onnistunutta tikkaamista varten.

Ensiksi taustakangas pitää kiinnittää tikkausalustaan (minulla lattiaan, muilla ehkä pöytään) sileästi. Reunoihin kuuluu kiinnittää maalarinteippiä. Ensin kulmiin, sitten keskelle sivuja, sitten loppuihin reunoihin. Teippejä pitää laittaa tiuhaan:

Taustakankaan päälle levitetään tikkausvanu. Tähän vaiheeseen oli hauska vinkki: vanun voi silittää leikkuuviivaimen avulla laapimalla, niin vanuunkaan ei jää poimuja tai ryppyjä. Kokeilin ensimmäistä kertaa, ja ihan kivasti sujui. (Olen aikaisemmin silitellyt ihan käsilläni ja sekin on riittänyt.)

Päällimmäiseksi tilkkupinta, ja sen täytyy myös olla sileästi.

Sitten hakaneuloja kiinnittämään, tai myös voi harsia. Minulla on jonkun verran hakaneuloja ja käytän niitä sen verran mihin ne riittävät ja harsin loput.

Osa hakaneuloistani on tähän tarkoitukseen käyttökelvottomia. En tiedä, mitä tarkoitusta varten ne on valmistettu, mutta niissä on rautakangen paksuinen neulaosa, jonka pää on ihan tylsä. Aivan joutavia. Pitäisi heittää ne menemään, mutta säästäväisenä ihmisenä en raaski.

Lopputuloksena pitäisi olla ”tilkkutyö-sandwich,” jossa on hakaneuloja ja/tai harsinompelusta riittävän tiuhassa. Samaisessa lehdessä sanottiin, että kun laittaa nyrkin neulalle tai harsimukselle, pitäisi pystyä koskemaan samalla kädellä toiseen neulaan/harsimukseen. En oikein osaa tuota hahmottaa, mutta ehkä on parempi neulottaa/harsia liian tiuhaan kuin liian harvaan.

Kukkaneliöt-työ on hakaneulotettu/harsittu valmiiksi. Ja nyt täytyy tosiaan päättää, miten sen tikkaan! Voi ei! Mielikuvitus lyö tyhjää.

Tämä jäi vielä odottamaan

Tytär teki jokunen vuosi sitten kissakuvion kankaanpainantana:

Löysin sen äskettäin kaapista ja olen päättänyt tehdä siitä tyynynpäällisen. Vielä tänään en päässyt sitä ompelemaan. Eikö olekin söpö!?