Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2020

suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.


Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.


Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.


Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

tiistai 24. joulukuuta 2019

ompele vetoketjulaukku.

Hyvää joulua! Joulukalenterin 24. luukussa on paitsi kehote, myös lahja. Olen uudistanut vetoketjulaukun ompeluohjeen, jonka julkaisin alkujaan kesäkuussa 2011. Kuvat ovat osittain vuodelta 2011, mutta vetoketjulipareen ompeluvaiheista otin uudet kuvat.

Aloitetaan lopputuloksesta. Esimerkiksi Idänsinililja -laukku on ommeltu tämän ohjeen mukaisesti:



Ennen laukun kokoamista:

Valmista ensin kaksi noin 45 cm x 35 cm (leveys x korkeus) tilkkupintaa. Tikkaa ne kiinni suunnilleen saman kokoiseen collegejersey- ja tikkausvanupalaan tai laukkuhuopaan. Nämä ovat laukun tärkeimmät osat.

Tasoita tilkkupinnat kokoon 43,5 cm x 34 cm (leveys x korkeus).

Ota esiin tilkkupintaan sopivat kankaat ja leikkaa:
- 2 vuorikappaletta, täsmälleen saman kokoiset kuin tikatut laukkukappaleet (43,5 cm x 34 cm)
- 2 vetoketjun reunakappaletta, 35 cm x 10 cm
- 2 vetoketjun reunakappaleen huolittelukaitaletta, 3,5 cm x 9 cm
- 2 sankakappaletta, 9 cm x 65 cm
- 4 cm leveää kaitaletta laukun yläreunan huolitteluun, noin metrin pituinen pätkä
- (sisätaskuun 2 palaa, esimerkiksi 30 cm x 15 cm).

Lisäksi:
- 2 pyykkinarun pätkää, noin 62 cm pitkät (sankojen sisälle)
- silitettävästä tukikankaasta palat sankakappaleiden taakse.
- tikkausvanusta hieman vetoketjun reunakappaleita pienemmät palat.

Vetoketjulaukun ompelussa on seuraavat vaiheet:

  1. Sisätasku 
  2. Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  3. Laukun pohjan ompeleminen (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  4. Vetoketjulipare tilkkulaukkuun 
  5. Laukun sangat 
  6. Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen 
  7. Laukun yläreunan huolitteleminen 
  8. Vetoketjun pään huolittelukappale. 


Sisätasku

Ennen kuin vuorikappaleet ompelee yhteen, niihin kannattaa tehdä sisätasku – jos siis sellaisen laukkuun haluaa. Sisätasku saa sopia vuorin väriin, mutta sisätaskun vuorikappale voi olla mitä tahansa puuvillakangasta.

Jos olet ompelemassa sisätaskuun tekijän merkin, ompele se tässä vaiheessa taskun päällikappaleen yläreunaan.

Ompele sisätaskun ulompi kappale ja vuorikappale oikeat puolet vastakkain yhteen reunoja pitkin, jätä kääntöaukon alareunaan. Käännä kappaleet oikein päin ja silitä. Silitä kääntöaukko siistiksi samalla.

Vinkki: Voit silittää pienen laskoksen taskun alareunaan. Laskos tekee sen, että taskussa on vähän syvyystilaa. Taskussa ei voi säilyttää kuin ihan litteitä juttuja, ellei siinä ole syvyyttä.


Tikkaa taskun yläreuna läheltä ulkoreunaa.

Asettele tasku vuorikappaleelle, kiinnitä nuppineuloilla niin, että reunat ovat suorassa ja vuorikappaleen reunojen suuntaisesti. Laskoksen kanssa kannattaa olla huolellinen.

Kun tasku on neuloilla kiinni vuorikankaassa, ompele sen kiinni läheltä reunoja. Päättele.

Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi

Ompele vuorikappaleet yhteen pussiksi oikeat puolet vastakkain. Ompele myös laukkukappaleet yhteen pussiksi, oikeat puolet vastakkain.

Laukun pohjan ompeleminen

Ompele seuraavaksi laukkuun pohjan muoto. Avaa sivu- ja pohjasaumoja vähän kynnellä ja levitä laukkua kolmiomaisesti auki nurkasta:


Litistä kolmiota ja tarkista, että sivu- ja pohjasauma osuvat kohdakkain. Tämän kokoiseen laukkuun voi ommella 10 cm leveän pohjan: mittaa saumasta kumpaankin suuntaan 5 cm, merkitse kohdat ja ompele sauma kolmion poikki (kuvassa viivaimen suuntaisesti).


Kuvissa näkyy tilkkulaukun vuorikappale, ja laukkukappaleihin ommellaan pohja samalla tavalla. Ompele pohjasta saman kokoinen.

Laukkukappaleiden pohjakolmio kannattaa leikata pois, koska se on niin paksu. Jätä noin 1 cm leveä saumanvara ja siksakkaa sen risareuna.

Asettele laukkuaihio ja vuori sisäkkäin. Itse kiinnitän ne yleensä nuppineuloin tai wonderclipseillä toisiinsa, ensin sivusaumat tismalleen kohdakkain ja sen jälkeen suunnilleen keskikohdasta, plus muutaman muun neulan/clipsin. Tässä vaiheessa laukku alkaa antaa käsitystä siitä, millainen siitä tulee valmiina!



Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat vuodelta 2011, ja uudistamaani ohjetta varten otin kuvia uudemman laukun vetoketjulipareesta. Tuo laukkuaihio näytti tällaiselta:


Vetoketjulipareen ompeleminen

Aseta tikkausvanupalat reunakappaleiden alle ja tikkaa kerrokset yhteen.

Taita kappaleet pitkittäin kaksin kerroin, oikeat puolet vastakkain ja ompele toiset lyhyet reunat pussiin. Käännä. Vetoketjun kummallekin puolelle on nyt reunakappale.

Ompele toinen reunakappale vetoketjun päälle, kappaleen taitepuoli vetoketjun puolelle. Sovittele niin, että lyhyt risareuna on suunnilleen tasan vetoketjun ”yläreunan” kanssa. Aloita ommel siististä reunasta.


Merkitse vetoketjun toiselle puolelle, mihin asti reunakappale ulottuu, asettele toinen reunakappale sen kanssa tasan ja ompele kiinni. Ommel kannattaa edelleen aloittaa siististä reunasta. Kappaleet eivät nimittäin juuri koskaan pysy saman mittaisina, vaan toinen venyy ommeltaessa enemmän kuin toinen.


Vetoketjulipareen epäsiistit reunat pitääkin huolitella kaitaleilla niin, että reunat menevät tasan.



Jos huolittelisin vetoketjun reunakappaleet kummastakin päästä, ne eivät varmasti menisi tasan. On varminta huolitella toiset päät vasta vetoketjun kiinnittämisen jälkeen.

Risareunan huolittelemisen jälkeen vetoketjukaitale on valmis kiinnitettäväksi laukun yläreunaan.

Laukun sangat

Tilkkulaukkua on tarkoitus kantaa myös olalla, ja sangat ovat siksi 65 cm pitkät.

Silitä tukikangas sankakappaleiden nurjalle puolelle.

Silitä sankakappaleet pitkittäin puoliksi. Avaa taitos ja taita risareunat taitoksen kohdalle. Kangas on sangassa siis nelinkertaisenna.

Ota esiin toinen muovinen pyykkinarun pätkä.


Asettele pyykkinaru sankakappaleen sisään, keskitaitoksen uomaan. Nipistä taitetut reunat yhteen niin että ne osuvat tasan ja kiinnitä nuppineulalla niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Jatka näin koko kappaleen mitalta.

Valmista toinen sankakappale samoin.

Vaihda koneeseen vetoketjupaininjalka ja ompele suora ommel niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Katso, että taitereunat pysyvät edelleen tasan. Tikkaa toinen pitkä ommel aivan taitereunan läheltä.

Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen

Merkitse laukun yläreunaan etu- ja takakappaleen keskikohta. (Tämän voisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun tasaa tikatun tilkkupinnan, mutta itse koskaan muista.)

Mittaa keskikohdasta 6,5 cm kumpaankin suuntaan ja merkitse neuloin. Aseta sankojen litteä sisäreuna neulan kanssa kohdakkain ja kiinnitä nuppineulalla.


Vinkki: Sankojen käytännöllinen etäisyys toisistaan on noin 12-13 cm. Sangat voi toki kiinnittää lähemmäs toisiaan, mutta juuri etäämmälle niitä ei kannata kiinnittää, jottei laukun yläreuna nitkahda sankojen välistä longolle.

Kun sangat on kiinnitetty, ota esille vetoketjulipare. Merkitse sen risareunoihin keskikohdat.

Kiinnitä vetoketjulipareen keskikohta laukun keskikohtaan ja jatka kiinnittämistä nuppineuloilla pitkin laukun muuta reunaa. Toinen puoli samalla tavalla.

Laukun yläreunan huolitteleminen

Ompele huolittelukaitale laukun yläreunaan oikea oikeaa vasten (kaitaleen oikea puoli, laukun ulkopuoli), paininjalan etäisyydeltä reunasta. Kaikki kiinnittyvät kaitaleeseen samalla: laukkupinta, vuori, sangat ja vetoketjulipareen kumpikin puoli.


Huolittelukaitale saa olla lankasuora: koska laukun yläreuna on suora, kaitaletta ei tarvitse leikata vinoon.

Taita laukun yläreunan huolitteleva kaitale ja kiinnitä laukun sisäpuolella näkyvään ommelviivaan käsin ompelemalla.

Käännä laukun sangat ylöspäin ja kiinnitä neulalla. Tikkaa laukun yläreunan huolittelukaitale yläreunastaan, tikkaus kiinnittää sangat oikeaan asentoon.


Vetoketjun pään huolittelukappale

Kun olet ommellut vetoketjun vedinpäähän huolittelukappalen, laukku sisätaskuineen, vetoketjuineen ja sankoineen on valmis.


lauantai 21. joulukuuta 2019

tasoita.

Hyvä Tuomas joulun tuopi! Tämä joulukalenterin luukku tuopi viisi vinkkiä tasoittamiseen.

1. Pienet blokit kannattaa ehdottomasti tasoittaa. Mitä pienempi blokki, sitä merkitsevämpi on pienikin heitto blokkien koossa – ja blokkeja on vastaavasti vaikeampi ommella siistiksi pinnaksi keskenään.


2. Tasoita myös valmiit, isommat tilkkublokkisi. Ompelemistasi blokeista syntyy pinta paaaaljon helpommin, kun jokainen on saman kokoinen. Blokki voi myös olla helpompi ommella, kun palojen sovittelussa ei tarvitse olla auringontarkka.

Esimerkiksi niin kutsuttu geometrinen tilkkublokki on kiva lopuksi tasoittaa täydelliseksi neliöksi.


Olen jättänyt tasoittamisen toisinaan väliin. Esimerkiksi Scrap Crazy -mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa täydellisesti eikä blokkia tarvinnut lopuksi tasoittaa.


3. Ellet tasoita muita blokkeja, niin tasoita ainakin kolmio-neliöt. Jokaiseen jää aina kolmiomaiset korvat saumoihin, ja ne tietenkin viistetään pois, mutta lisäviitseliäisyys kannattaa! Taas on paaaljon helpompi ommella kolmio-neliöistä pintaa, kun ne ovat täsmälleen neliömäiset.

Itse en ole aina tasoittanut kolmio-neliöitäni. Vuonna 2013 sellainen ei tullut pieneen mieleeni, ja niinpä "näin ompelen kolmio-neliöt" -ohjeeni ei mainitse tasoittelusta mitään. Leikkasin sentään kolmiomaiset korvat pois saumoista.

Tarkkasilmäinen näkeekin tässä, etteivät ainakaan vasemmanpuoleisen lentävän hanhen kaksi kolmio-neliötä ole saman kokoiset:


Sen sijaan vuonna 2018 minun oli vähän pakkokin tasoittaa kolmio-neliöni. Noudatin ohjetta, jossa kolmio-neliöt olisi pitänyt valmistaa kahdesta 2 7/8 tuuman neliöstä. Olipa hankala mittayksikkö! Siksi leikkasin 7,5-senttisiä neliöitä ja tasoitin lopuksi kolmio-neliöt tasan 2 ½ -tuumaisiksi.


Nämä kolme ensimmäistä vinkkiä ovat tärkeät, koska niitä noudattavalla on lopulta käsissään keskenään saman kokoisia paloja. Jos tasoittamisesta tinkii, joutuu sovittelemaan eri kokoisia paloja toisiinsa ja lopullisessa tilkkupinnassa on väistämättä kupruja tai työn toinen reuna tulee hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Tilkkupintaa tikatessa sitten kaduttaa, että ei viitsinyt nähdä tasoittamisen vaivaa.

4. Kolmio-neliöiden tasoittamisessa Bloc-Loc-viivain on oiva apuri. Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta onpa ollut superkäytännöllinen tavara! Viimeksi tarvitsin sitä tasoittaessani lumihiutaletyöni kolmio-neliöitä.

Viivaimessa on keskellä matala lovi, johon kolmio-neliön poikki kulkeva sauma solahtaa kohdalleen miltei itsestään. Sitten vain leikkuri käteen ja vips-vips, kaksi reunaa ovat kohta tasaiset.


Viivaimessa on tuumamitat, mutta jos pala pitää tasoittaa senttimittoihin, palalle vain käännös ja toinen viivain käyttöön toisten reunojen tasaamiseen.

5. Tilkkupeiton tasoittamisessa auttaa lasersuorakulma. Kun tilkkupeitto on tikattu, se pitää vielä tasoittaa ennen kuin sen kanttaa. Käytän apuna lasersuorakulmaa, jonka Mies osti minulle kerran Lidlistä. Sen koommin työkalua ei ole ollut Lidlissä myytävänä! Vinkkaisin kyllä, jos olisi.


Mittaan tietysti myös, että tilkkupeitosta tulee riittävän tarkasti yhtä leveä ylhäältä ja alhaalta ja yhtä korkea vasemmalta ja oikealta. Muuten peittoa ei saa taiteltua tasaiseksi nyytiksi silloin kun on taittelun paikka.

perjantai 20. joulukuuta 2019

taittele.

Hihhei! Nytpä saat kolme taitteluun liittyvää vinkkiä.

1. Tilkkutyökankaat voi taitella johdonmukaisesti. Tapoja on monia, mutta itse käytän Jeni Bakerin tapaa, jonka hän esitteli tässä blogikirjoituksessaan jo vuonna 2011.

2. Taittelemalla (tai laskostamalla) syntyy helposti kiva kangasruusu. Tilkkukilta Syyrinki järjesti kerran Leikkilauantai-ompelupäivän, missä opin kivan menetelmän. Otetaan isompi neliö - siis ruusu - ja pienempi pohjakangasneliö. Sitten taitellaan isomman neliön sivut satunnaisesti parille laskokselle ja ommellaan kiinni pienempään neliöön reunoja pitkin.

Lopputuloksena on ruusumainen pala, jollaisen ompelin esimerkiksi Öinen ruusu -pussukan pintaan! Kuvasta käy ilmi myös tikkaustapa, jonka osasin toteuttaa jo ennen kuin keksin spiraalitikkauksen.


Tästä kuvasta näet taittelu-/laskostusidean periaatteen:


3. Taittelutekniikalla voi tehdä hienon tilkkutähden. Toteutin monimutkaiselta vaikuttavalla, mutta helpohkolla taittelutekniikalla kolme erilaista, melkoisen taidokkaalta näyttävää tähteä. Ompelin jokaisesta pannulapun: Syystähden, Siskontähden ja Lootuskukan. Kuvassa Siskontähti, joka sopii värinsä puolesta jouluun: 


Taiteltuun tähteen oli vuonna 2011 vielä ilmainen tutorial-ohje, mutta sama ohje löytyy nyt maksullisena esimerkiksi täältä: https://www.pinkponydesign.com/product/fancy-folded-star-pillow

Yksinkertaisempia (ja ilmaisia) versioita samasta mallista löytää, kun etsii ”folded star tutorial”.

torstai 19. joulukuuta 2019

säästä.

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen.

1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja.

Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista.


2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän asian juurta jaksaen Lentävä hanhi -tilkkublokkiohjekirjoituksessani.

Bonusblokeista voi sitten valmistaa vaikka tilkkupussukan, esimerkiksi tämän Merenneito-pussukan tapaisen:


3. Säästä pilalle menneet tai väärin ommellut blokit ja koeblokit. Esimerkiksi Tuulen viemää -tilkkupeittoa aloittaessani ompelin ensin useampia koeblokkeja. Ompelun aikana tein lisäksi jokusia oudosti virheellisiä blokkeja. Valmiin peiton taustakappaleessa ne kaikki kuitenkin toimivat tosi hyvin!


4. Ompele ketjussa. Lankaa säästyy, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät lisäksi aikaa, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

5. Hirveällä tavalla pilalle menneet kokeilutkin voi säästää. Ja jos jokin tilkkupinta on aivan kamala, siitä voi leikata paloja toiseen pintaan, joka puolestaan voi olla kivakin.

Osallistuin tilkkukilta Syyringin Luovan konekirjonnan kurssille vuonna 2009. Muut kiltalaiset tekivät kurssilla vaikka mitä hienoja töitä, mutta minä sain aikaan vain aivan kamalat päkäleet - esimerkiksi tällaisen:


Luulin, että saisin sentään jotain aikaiseksi, koska osaan vähän piirtää, mutta en vain onnistunut. Tuo juttu ei selkeästi ollut minua varten.

Mutta säästin! Säästin tekeleeni ja lopulta tajusin pelastaa siitä sen, mitä pelastettavissa oli, niin kuin kerron tässä blogikirjoituksessani.


Vaikka itse sanonkin, tässä tapahtui suunnilleen rääsystä rikkauteen-saaga.

6. Säästä kaapissa kamalaksi muuttunut kangas, mutta pane se kiertoon. Toisen roska on nimittäin toisen aarre! Meillä tilkkukilta Syyrinki on järjestänyt muutaman ”Kamalin kangas” -teemaisen kiltaillan, jossa toisaalta kauhistellaan merkillisiä kuvioita ja/tai väriyhdistelmiä, toisaalta ihmetellään, miksi upea kangas on jonkun toisen mielestä kamala.

Eikö ole kummallista, että kangas välillä tosiaan muuttuu kaapissa kamalaksi? Ostaessa se on saattanut olla kiva tai nyt vähintäänkin ok, mutta tänään se näyttää vastenmieliseltä! Miten voi olla?!

Tilkkuystäväni Irja oli varmaankin ostanut suklaakonvehdein kuvioitua, oikein kullalla koristeltua kangasta, mutta niin vain oli sillekin palalle käynyt, että oli muuttunut kivasta kamalaksi. Minulle kangas sen sijaan kävi pienenä annoksena. Ompelin siitä tietenkin pussukan. Saanko esitellä: Maitosuklaa-tilkkupussukka:


Maitosuklaa-pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm 
  • Korkeus noin 13,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 3,5 cm. 
Pussukka avautuu isosti, joten se on Avoin-mallistoa.


Ompelin Maitosuklaa-pussukan nyt joulun alla, ja kuviointi tuntuikin sopivan hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Valitsin sille teemaan sopivasti joulahtavasti kuvioidun vuorikankaankin:


Sain muuten Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta muutakin kotiin vietävää, plus oman räikeän joulukankaani takaisin – se ei kelvannut kenellekään, pahus vieköön! Mutta panen sen säästöön ja kokeilen toisella kertaa, olisiko se sittenkin jonkun silmään söpö.

tiistai 17. joulukuuta 2019

raidoita.

Luukussa 17 on kolme raitoihin liittyvää vinkkiä. Tai no, kakkosvinkki on linkki blokkiohjeeseen.

1. Kokeile välillä selkeän raidallista välikaitaletta. Raidallinen kaitale tuo kivasti särmää esimerkiksi Sammakkoprinssi-tilkkutyöhöni.


2. Ompele kiva, raidallinen tilkkublokki. Toistan hieman itseäni kun mainostan tätä uudestaan (kerroin blokkiohjeesta jo 11. luukussa), mutta ei voi mitään. Ehkä haluat silti kokeilla tällaisten blokkien ompelemista:


Annan kirjoituksessa myös vinkkejä siihen, miten blokin kankaat kannattaa valita. Valmiista blokeista kokosin lopulta tilkkupeiton, joka sai nimen Villit kuviot.

3. Valitse vaihteeksi raidallinen kangas reunakantiksi. Siis jos valmistat kaitaleen itse. Voit leikata kankaan täysvinoon, jolloin reunasta tulee kivasti vinoraidallinen. Niin kuin esimerkiksi suurin osa Mummola-tilkkupeittoni reunasta:


Näytän vielä kesäisen kuvan valmiista Mummola-peitosta:


Totta kai voit leikata reunakantin myös lankasuoraan. Itsekin valitsin suoraraidallisen reunakantin On laaksoa, on kukkulaa -tilkkupeittooni.


Pidän vinoon leikatun kantin kiinnittämisestä kyllä enemmän, mutta valitsen raidoituksen suunnan ulkonäön perusteella. Ja koska kanttikuvassa näkyi vain peiton taustakangas, näytän melko talvisen kuvan On laaksoa, on kukkulaa -tilkkupeitosta:


Avaan vino-vai-suora-kantti-aihetta vähän lisää.

Sammakkoprinssi-medaljonkityöhöni valitsin tietenkin suoraraidoitetun reunakantin niiden raidallisten välikaitaleiden kaveriksi, mutta en pitänyt sen kiinnittämisestä yhtikäs yhtään. Vaikka venyttelin kaitaletta sitä ommellessani, siitä ei silti tullut täydellinen, vaan vähän löperö. Täytyy varmaan vähän vielä silittää työtä. (Tämä ratkaisu viittaa äidin naapurinrouvaan, jolla oli tapana sanoa ”kyllä se siitä kun sen rässää,” jos jonkin käsityön onnistuminen epäilytti.)

lauantai 14. joulukuuta 2019

nopeuta.

Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki).

1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä:


2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla!

3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan.

Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, voit pitää sen näin taitettuna. Huolehdi kuitenkin, että sekä alemman että ylemmän kaitalepuoliskon reunat ovat täsmälleen viivojen mukaisesti.

Aseta sitten toinen kaitale alustalle seuraavan sopivan viivan mukaisesti. Kaitaleet asettuvat limittäin. Jatka, kunnes limittäisessä pinossa on 6-7 kaitaletta.


Leikkaa viivaimen avulla. Käytä leikkuualustan mittoja apuna, ellei viivaimesi ole tarpeeksi leveä (kuten minun kuvassani ei ollut).

Nyt pystyt leikkaamaan kaikista kaitaleista saman kokoisen neliön tai suorakaiteen yhdellä vedolla. Koska kaitaleet ovat limittäin, eivät tasan päällekkäin, leikkuuviiva pysyy helpommin suorana koko matkan.

4. Ompele tilkkupeitto isoista tilkkublokeista. Minulle tämä ilmiselvä totuus valkeni vasta kun olin ommellut pari peittoa blokeista, jotka rakensin 5 cm x 5 cm neliöistä (esimerkiksi Iltahämärässä-peiton).

Lähdinkin sitten rakentamaan isoista paloista ”nopeasti valmistuvaa tilkkupeittoa,” jonka valmistumiseen Keisarinna Ramandu -tilkkupeitoksi kului lopulta melkein vuosi – mutta toisaalta tikkasin sen itse.

Yksi isoimmista käyttämistäni blokeista on itse kehittämäni ”Helppo tilkkublokki,” ja ompelinkin siihen perustuvan Vanhat ystävät -tilkkupeiton valmiiksi noin kolmessa viikossa.

Siitä tuli mieleeni vielä bonusvinkki.

Bonusvinkki: Innostu työstä, niin se vie sinut mukanaan ja valmistuu nopeasti. Ompelin Ruutuässä-tilkkupeittoni ennätysmäisen nopeasti, sillä @kitchentablequilting’in malli inspiroi, ja onnistuin myös valitsemaan innostavat kankaat työhöni.

Ehkä innostukseni välittyy katsojalle myös tilkkupinnasta, sillä @tilkunviilaaja-Instagram-tilini kolme suosituinta kuvaa vuodelta 2019 ovat kaikki Ruutuässä-peitosta.


Kooste on toteutettu työkalulla, joka löytyy sivulta https://topnine.co

torstai 14. marraskuuta 2019

lumihiutale on valmis.

Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla.

Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi.

Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan!

Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin.


Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin.


Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty.


Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupinnan jo valmiiksi! En vain pysty ottamaan siitä kunnon kuvaa! Kotioloissa kuvakulma ei riitä, enkä voi mennä uloskaan kuvaamaan, koska sataa.

Koska lumihiutalekin valmistui jo, olen nyt ihan öönä. Pitäisi keksiä seuraava projekti!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails