Tilkunviilaaja

Olen riemuissani, sillä sain ommelluksi pienen, vetoketjullisen tilkkulaukun. Annoin sille nimeksi Roarr. Ompelun aikana otin jonkun verran kuvia, sillä halusin päivittää vuonna 2010 julkaisemani tilkkulaukun ompeluohjeen ja myös helpoimmat laukun sangat -ohjeen, jonka kuvituskuvat olivat ala-arvoiset. Katsoin laukkukappaleiden mitat omasta ohjeestani. Toiselle puolelle valitsin ihanan leijonan Tula Pinkin kankaasta. Pidin tarkan huolen siitä, että katseenvangitsijakangas pysyisi laukkukappaleen yläreunan tuntumassa. Tiedän kokemuksesta, että keskelle kappaletta asettuva katseenvangitsija päätyy hassuun kohtaan, kun laukun pohja on ommeltu. Laukun vähemmän tärkeän eli ”toisen puolen” kokosin ompelupöydältä löytämistäni paloista. Tässä kuvassa näkyy laukkukappale muotoon ommeltuna. Leijona sijoittuu oikein mainiosti siihen! Hyvä minä! Sankakappaleet näyttävät sopivan värikkäiltä – tosin olisin halunnut käyttää niihin tuota leijonan yläpuolella näkyvää, tummansinistä kuviokangasta....

Ehkä teistä lukijoista tuntuu, että tuotan tilkkupeittoja aivan liukuhihnalta, kun olen kuukauden sisällä esitellyt kokonaista kuusi uutta peittoa. Siis nyt kun esittelen taas uuden peiton, jonka nimi on Haloo. On totta, että sain toukokuussa valmiiksi kuusi peittoa, mutta olin kyllä ommellut kaikki pinnat talven aikana. Tikkaukset puuttuivat, eikä tikkaamaton tilkkutyö ole valmis! Valmistumisen edellytykset vaativat sitä, että Töölön Tilkkupaja -tikkauspalvelu palasi talvitauolta. Olisin ehkä ommellut peitot valmiiksi vähitellen, mutta jouduin kiirehtimään valmistumisia, jotta saisin uutta näytettävää Soile Kivisen ja minun Hyviä sävyjä -yhteisnäyttelyihin. Jos Haloo-tilkkupeitto näyttää tutulta, olet saattanut nähdä blokkeja kirjoituksessani ”ompelupöydälläni edenneet projektit” tai jopa koko tilkkupinnan, jonka esittelin huhtikuussa.   Valmistujaispäivänään Haloo-tilkkupeitto pääsi poseeraamaan ihanasti kukkivan omenapuun oksalle. Taustalla näkyy myös kaunis lemmikkimätäs! ...

On, minulla on juuri nyt vaikka mitä kiireitä, mutta sentään jotain oikein mukaviakin kiireitä. Onneksi pari viikkoa sitten oli aikaa viimeistellä uusimmat tilkkupeittoni. Ensimmäisenä valmistui Busy, joka seuraavassa kuvassa poseeraa vastatikattuna, mutta tasoittamattomana ja viimeistelemättömänä. (Ja otsikon kysymys viittaa tietysti tämän peiton nimeen.) Kävin hakemassa Busy-tilkkupeittoni Töölön Tilkkupajasta heti tikkauksen valmistuttua, ja kun paluumatkalla näin auringon paistavan baanan viereisille kallioille, minun oli pakko pysähtyä ottamaan ensimmäiset kuvat. Auringonpaistetta kannattaa aina hyödyntää, jos voi. Tilkkupeitot näyttävät parhailta keväisessä ja kesäisessä luonnonvalossa. Tilkkupajan Soile valitsi tähän yhdessä kanssani täydellisen tikkauskuvion! Kuvio erottuu kirjavammalla puolella, kun sitä katsoo tarkasti, mutta taustapuolen rauhallisemmalta puolelta sen näkee selvästi. Eikö olekin ihana?! Ehdin tehdä esivalmisteluja odottaessani Töölön Tilkkupajan paluut...

Kehotin tämänvuotisen joulukalenterini luukussa 10 ottamaan askeleen kohti kivoja tilkkujuttuja. Askel helpottuu vielä, kun otat tämän kahdennentoista askeleen ja opettelet tykkäämään asioista, jotka eivät ehkä luonnostaan miellytä. Yksi tilkkutyön turhauttavimmista jutuista on joutua ratkomaan jo ommeltuja saumoja tai tikkejä. Ratkomisesta tulee siedettävämpää, kun käsillä on terävä työkalu. (Tiesithän, että ratkojakin tylsyy vähitellen samoin kuin mikä tahansa väline, jossa on terä?!) Ratkomisen voi myös tehdä ainakin kolmella kätevällä tavalla. Tapa 1: Pura yksi tikki kerrallaan Vedä ensin purettavan kohdan langanpäästä, jolloin toisen puolen lankalenkki nousee esiin. Käytä ratkojan kärkeä (tai nuppineulaa) vapauttamaan ensimmäinen lanka lenkistä. Hidas, mutta hyvä menetelmä silloin, kun langat pitää saada purettua ehjinä. Tapa 2: Katkaise joka kolmas tai neljäs tikki Katkaise ratkojan terävällä väkäsellä toisen puolen tikeistä joka kolmas tai neljäs (tai joka viides). Sen jälke...

Onneksi ehdin lopultakin esitellä viimeisimmän valmistuneen tilkkupussukan, jolle annoin nimen Harjoitusmestari. En muista, mistä tällaisen nimen keksin, mutta pussukan eri puolilla olevat, vähän toisenlaiset kuusikulmiokuviot saattoivat vaikuttaa asiaan. Tällä puolella on oikein ompelemani, erilainen kuusikulmiokuvio. Jos haluat väkerrellä samanlaisen, Tilkkuyhdistyksen verkkosivustolta löytyy tekemäni paperiompelukaava.   Kuvio tehdään kahdessa osassa, ja palojen kanssa pitää olla tarkkana. Ensimmäistä kertaa kaavaideaa kokeillessani tein niin perustavanlaatuisen ajatusvirheen, ettei ensimmäisestä kuusikulmiorinkulasta tullut yhtään mitään. Pilalle mennyt kokeiluni pääsi kuitenkin pussukan tälle puolelle: Harjoitusmestari-vetoketjupussukkani on ollut valmis jo useamman viikon, mutta en vain ole saanut kuvatuksi sitä sopivissa olosuhteissa. Tänäänkään sää ei varsinaisesti suosinut, mutta valoa oli sentään sen verran, että kuvista saa käsityksen pussukan värimaailmasta. Ompel...

Tilkkuystäväni Soile oli jokunen viikko sitten keksinyt Lohjalta tapahtuman, johon me voisimme mennä myymään käsitöitämme. Osallistuminen varmistui melkein viime tingassa, ja ahkeroin pari viikkoa saadakseni vielä vähän lisää valmiita mukaani. Ompelin hyväksi havaitsemiani matkalaukun nimilappuja. Niitä valmistui lopulta 36 kappaletta. Myin niistä neljä, joten minulla on hyvä varasto valmiina seuraavaan myyntitapahtumaan (jollaisesta ei ole vielä tietoakaan). En harmittele, sillä niiden ompeleminen on hauskaa ja niitä syntyy melkein kuin liukuhihnalta, kun vain pääsee vähän alkuun. Ompelin mukaan myös neljä uutta tilkkupussukkaa. Tässä ne ovat melkein valmiit – heiltä on vain vain vetoketjun päähän tuleva päättökappale tikkaamatta paikoilleen. Panostin taas ja toteutin jokaiselle juuri sopivan kuusikulmion. Esittelen tänään heistä ensimmäisen, joka sai nimekseen Bahama. Olin päättänyt käyttää harvinaisempaa alkukirjainta ja keksin sitten beellä alkavan, kun pussukan tämä puoli al...

Esittelenkin tänään kaksi pussukkaa! Tikkailin pinnat Vääksyn ompelulaneissa ja ompelin pussukat valmiiksi melkein kuukausi sitten, joten on jo aikakin. Ensiksi esittelyssä on Uutukainen. Sen pinnassa on esimerkiksi tilkkuystävältäni Marjalta saamastani aarrelaatikosta löytyneitä tilkkuja. Tikkauksena kulmikas spiraali. Kulmikas spiraali on muuten yksi 21:stä helposta tikkauskuviosta, jotka olen esitellyt blogissani.  Toiselta puolelta löytyy tilkkuystäväni Soilen hylkäämiä pikkukolmioita, joita minulla on tämänkin jälkeen vielä iso pino jäljellä. Edelleen mukana on aarrelaatikon tilkkuja ja yksi kuittiompeluna toteuttamani kaitale – tuo turkoosi, joka näyttää minusta hiukan tylsältä. Vuoriin valitsin palan Amy Butlerin kangasta ja vetoketjulipareessa on 1990-luvun loppupuolella ostamaani kangasta, josta ajattelin silloin ommella jotain taaperollemme. (En muistaakseni ommellut.) Uutukainen on mitoiltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 19 cm  Korkeus noin 11,...