Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.

Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/

Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.

Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.

Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!

Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).

Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.


Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!

Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.

Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.

Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.

Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.

Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.


Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.

Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä –  sinisen ja vihreän.


Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.

Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.

Toinen ongelma: Jotain puuttuu!

Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.

Ratkaisu: Käytä kontrastia.

Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.


Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.

Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?

Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.

Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.

Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.


Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.

Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.

Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.


Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.

Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.

Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.

Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.


Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!

Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.

Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.

Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.

Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!

Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.


Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.

Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.

Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.

Kolmas ongelma: En osaa sommitella!

Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?

Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.

Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.

Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.

Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.


Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.

Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.


Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.

Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.

Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.

Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.

Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:

  1. Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
  2. Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
  3. Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa. 

Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.


Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.

Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 


Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.


Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.


Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!


Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:
"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."
Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:


Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

lauantai 4. tammikuuta 2020

suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.


Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.


Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.


Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

tiistai 24. joulukuuta 2019

ompele vetoketjulaukku.

Hyvää joulua! Joulukalenterin 24. luukussa on paitsi kehote, myös lahja. Olen uudistanut vetoketjulaukun ompeluohjeen, jonka julkaisin alkujaan kesäkuussa 2011. Kuvat ovat osittain vuodelta 2011, mutta vetoketjulipareen ompeluvaiheista otin uudet kuvat.

Aloitetaan lopputuloksesta. Esimerkiksi Idänsinililja -laukku on ommeltu tämän ohjeen mukaisesti:



Ennen laukun kokoamista:

Valmista ensin kaksi noin 45 cm x 35 cm (leveys x korkeus) tilkkupintaa. Tikkaa ne kiinni suunnilleen saman kokoiseen collegejersey- ja tikkausvanupalaan tai laukkuhuopaan. Nämä ovat laukun tärkeimmät osat.

Tasoita tilkkupinnat kokoon 43,5 cm x 34 cm (leveys x korkeus).

Ota esiin tilkkupintaan sopivat kankaat ja leikkaa:
- 2 vuorikappaletta, täsmälleen saman kokoiset kuin tikatut laukkukappaleet (43,5 cm x 34 cm)
- 2 vetoketjun reunakappaletta, 35 cm x 10 cm
- 2 vetoketjun reunakappaleen huolittelukaitaletta, 3,5 cm x 9 cm
- 2 sankakappaletta, 9 cm x 65 cm
- 4 cm leveää kaitaletta laukun yläreunan huolitteluun, noin metrin pituinen pätkä
- (sisätaskuun 2 palaa, esimerkiksi 30 cm x 15 cm).

Lisäksi:
- 2 pyykkinarun pätkää, noin 62 cm pitkät (sankojen sisälle)
- silitettävästä tukikankaasta palat sankakappaleiden taakse.
- tikkausvanusta hieman vetoketjun reunakappaleita pienemmät palat.

Vetoketjulaukun ompelussa on seuraavat vaiheet:

  1. Sisätasku 
  2. Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  3. Laukun pohjan ompeleminen (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  4. Vetoketjulipare tilkkulaukkuun 
  5. Laukun sangat 
  6. Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen 
  7. Laukun yläreunan huolitteleminen 
  8. Vetoketjun pään huolittelukappale. 


Sisätasku

Ennen kuin vuorikappaleet ompelee yhteen, niihin kannattaa tehdä sisätasku – jos siis sellaisen laukkuun haluaa. Sisätasku saa sopia vuorin väriin, mutta sisätaskun vuorikappale voi olla mitä tahansa puuvillakangasta.

Jos olet ompelemassa sisätaskuun tekijän merkin, ompele se tässä vaiheessa taskun päällikappaleen yläreunaan.

Ompele sisätaskun ulompi kappale ja vuorikappale oikeat puolet vastakkain yhteen reunoja pitkin, jätä kääntöaukon alareunaan. Käännä kappaleet oikein päin ja silitä. Silitä kääntöaukko siistiksi samalla.

Vinkki: Voit silittää pienen laskoksen taskun alareunaan. Laskos tekee sen, että taskussa on vähän syvyystilaa. Taskussa ei voi säilyttää kuin ihan litteitä juttuja, ellei siinä ole syvyyttä.


Tikkaa taskun yläreuna läheltä ulkoreunaa.

Asettele tasku vuorikappaleelle, kiinnitä nuppineuloilla niin, että reunat ovat suorassa ja vuorikappaleen reunojen suuntaisesti. Laskoksen kanssa kannattaa olla huolellinen.

Kun tasku on neuloilla kiinni vuorikankaassa, ompele sen kiinni läheltä reunoja. Päättele.

Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi

Ompele vuorikappaleet yhteen pussiksi oikeat puolet vastakkain. Ompele myös laukkukappaleet yhteen pussiksi, oikeat puolet vastakkain.

Laukun pohjan ompeleminen

Ompele seuraavaksi laukkuun pohjan muoto. Avaa sivu- ja pohjasaumoja vähän kynnellä ja levitä laukkua kolmiomaisesti auki nurkasta:


Litistä kolmiota ja tarkista, että sivu- ja pohjasauma osuvat kohdakkain. Tämän kokoiseen laukkuun voi ommella 10 cm leveän pohjan: mittaa saumasta kumpaankin suuntaan 5 cm, merkitse kohdat ja ompele sauma kolmion poikki (kuvassa viivaimen suuntaisesti).


Kuvissa näkyy tilkkulaukun vuorikappale, ja laukkukappaleihin ommellaan pohja samalla tavalla. Ompele pohjasta saman kokoinen.

Laukkukappaleiden pohjakolmio kannattaa leikata pois, koska se on niin paksu. Jätä noin 1 cm leveä saumanvara ja siksakkaa sen risareuna.

Asettele laukkuaihio ja vuori sisäkkäin. Itse kiinnitän ne yleensä nuppineuloin tai wonderclipseillä toisiinsa, ensin sivusaumat tismalleen kohdakkain ja sen jälkeen suunnilleen keskikohdasta, plus muutaman muun neulan/clipsin. Tässä vaiheessa laukku alkaa antaa käsitystä siitä, millainen siitä tulee valmiina!



Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat vuodelta 2011, ja uudistamaani ohjetta varten otin kuvia uudemman laukun vetoketjulipareesta. Tuo laukkuaihio näytti tällaiselta:


Vetoketjulipareen ompeleminen

Aseta tikkausvanupalat reunakappaleiden alle ja tikkaa kerrokset yhteen.

Taita kappaleet pitkittäin kaksin kerroin, oikeat puolet vastakkain ja ompele toiset lyhyet reunat pussiin. Käännä. Vetoketjun kummallekin puolelle on nyt reunakappale.

Ompele toinen reunakappale vetoketjun päälle, kappaleen taitepuoli vetoketjun puolelle. Sovittele niin, että lyhyt risareuna on suunnilleen tasan vetoketjun ”yläreunan” kanssa. Aloita ommel siististä reunasta.


Merkitse vetoketjun toiselle puolelle, mihin asti reunakappale ulottuu, asettele toinen reunakappale sen kanssa tasan ja ompele kiinni. Ommel kannattaa edelleen aloittaa siististä reunasta. Kappaleet eivät nimittäin juuri koskaan pysy saman mittaisina, vaan toinen venyy ommeltaessa enemmän kuin toinen.


Vetoketjulipareen epäsiistit reunat pitääkin huolitella kaitaleilla niin, että reunat menevät tasan.



Jos huolittelisin vetoketjun reunakappaleet kummastakin päästä, ne eivät varmasti menisi tasan. On varminta huolitella toiset päät vasta vetoketjun kiinnittämisen jälkeen.

Risareunan huolittelemisen jälkeen vetoketjukaitale on valmis kiinnitettäväksi laukun yläreunaan.

Laukun sangat

Tilkkulaukkua on tarkoitus kantaa myös olalla, ja sangat ovat siksi 65 cm pitkät.

Silitä tukikangas sankakappaleiden nurjalle puolelle.

Silitä sankakappaleet pitkittäin puoliksi. Avaa taitos ja taita risareunat taitoksen kohdalle. Kangas on sangassa siis nelinkertaisenna.

Ota esiin toinen muovinen pyykkinarun pätkä.


Asettele pyykkinaru sankakappaleen sisään, keskitaitoksen uomaan. Nipistä taitetut reunat yhteen niin että ne osuvat tasan ja kiinnitä nuppineulalla niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Jatka näin koko kappaleen mitalta.

Valmista toinen sankakappale samoin.

Vaihda koneeseen vetoketjupaininjalka ja ompele suora ommel niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Katso, että taitereunat pysyvät edelleen tasan. Tikkaa toinen pitkä ommel aivan taitereunan läheltä.

Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen

Merkitse laukun yläreunaan etu- ja takakappaleen keskikohta. (Tämän voisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun tasaa tikatun tilkkupinnan, mutta itse koskaan muista.)

Mittaa keskikohdasta 6,5 cm kumpaankin suuntaan ja merkitse neuloin. Aseta sankojen litteä sisäreuna neulan kanssa kohdakkain ja kiinnitä nuppineulalla.


Vinkki: Sankojen käytännöllinen etäisyys toisistaan on noin 12-13 cm. Sangat voi toki kiinnittää lähemmäs toisiaan, mutta juuri etäämmälle niitä ei kannata kiinnittää, jottei laukun yläreuna nitkahda sankojen välistä longolle.

Kun sangat on kiinnitetty, ota esille vetoketjulipare. Merkitse sen risareunoihin keskikohdat.

Kiinnitä vetoketjulipareen keskikohta laukun keskikohtaan ja jatka kiinnittämistä nuppineuloilla pitkin laukun muuta reunaa. Toinen puoli samalla tavalla.

Laukun yläreunan huolitteleminen

Ompele huolittelukaitale laukun yläreunaan oikea oikeaa vasten (kaitaleen oikea puoli, laukun ulkopuoli), paininjalan etäisyydeltä reunasta. Kaikki kiinnittyvät kaitaleeseen samalla: laukkupinta, vuori, sangat ja vetoketjulipareen kumpikin puoli.


Huolittelukaitale saa olla lankasuora: koska laukun yläreuna on suora, kaitaletta ei tarvitse leikata vinoon.

Taita laukun yläreunan huolitteleva kaitale ja kiinnitä laukun sisäpuolella näkyvään ommelviivaan käsin ompelemalla.

Käännä laukun sangat ylöspäin ja kiinnitä neulalla. Tikkaa laukun yläreunan huolittelukaitale yläreunastaan, tikkaus kiinnittää sangat oikeaan asentoon.


Vetoketjun pään huolittelukappale

Kun olet ommellut vetoketjun vedinpäähän huolittelukappalen, laukku sisätaskuineen, vetoketjuineen ja sankoineen on valmis.


lauantai 21. joulukuuta 2019

tasoita.

Hyvä Tuomas joulun tuopi! Tämä joulukalenterin luukku tuopi viisi vinkkiä tasoittamiseen.

1. Pienet blokit kannattaa ehdottomasti tasoittaa. Mitä pienempi blokki, sitä merkitsevämpi on pienikin heitto blokkien koossa – ja blokkeja on vastaavasti vaikeampi ommella siistiksi pinnaksi keskenään.


2. Tasoita myös valmiit, isommat tilkkublokkisi. Ompelemistasi blokeista syntyy pinta paaaaljon helpommin, kun jokainen on saman kokoinen. Blokki voi myös olla helpompi ommella, kun palojen sovittelussa ei tarvitse olla auringontarkka.

Esimerkiksi niin kutsuttu geometrinen tilkkublokki on kiva lopuksi tasoittaa täydelliseksi neliöksi.


Olen jättänyt tasoittamisen toisinaan väliin. Esimerkiksi Scrap Crazy -mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa täydellisesti eikä blokkia tarvinnut lopuksi tasoittaa.


3. Ellet tasoita muita blokkeja, niin tasoita ainakin kolmio-neliöt. Jokaiseen jää aina kolmiomaiset korvat saumoihin, ja ne tietenkin viistetään pois, mutta lisäviitseliäisyys kannattaa! Taas on paaaljon helpompi ommella kolmio-neliöistä pintaa, kun ne ovat täsmälleen neliömäiset.

Itse en ole aina tasoittanut kolmio-neliöitäni. Vuonna 2013 sellainen ei tullut pieneen mieleeni, ja niinpä "näin ompelen kolmio-neliöt" -ohjeeni ei mainitse tasoittelusta mitään. Leikkasin sentään kolmiomaiset korvat pois saumoista.

Tarkkasilmäinen näkeekin tässä, etteivät ainakaan vasemmanpuoleisen lentävän hanhen kaksi kolmio-neliötä ole saman kokoiset:


Sen sijaan vuonna 2018 minun oli vähän pakkokin tasoittaa kolmio-neliöni. Noudatin ohjetta, jossa kolmio-neliöt olisi pitänyt valmistaa kahdesta 2 7/8 tuuman neliöstä. Olipa hankala mittayksikkö! Siksi leikkasin 7,5-senttisiä neliöitä ja tasoitin lopuksi kolmio-neliöt tasan 2 ½ -tuumaisiksi.


Nämä kolme ensimmäistä vinkkiä ovat tärkeät, koska niitä noudattavalla on lopulta käsissään keskenään saman kokoisia paloja. Jos tasoittamisesta tinkii, joutuu sovittelemaan eri kokoisia paloja toisiinsa ja lopullisessa tilkkupinnassa on väistämättä kupruja tai työn toinen reuna tulee hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Tilkkupintaa tikatessa sitten kaduttaa, että ei viitsinyt nähdä tasoittamisen vaivaa.

4. Kolmio-neliöiden tasoittamisessa Bloc-Loc-viivain on oiva apuri. Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta onpa ollut superkäytännöllinen tavara! Viimeksi tarvitsin sitä tasoittaessani lumihiutaletyöni kolmio-neliöitä.

Viivaimessa on keskellä matala lovi, johon kolmio-neliön poikki kulkeva sauma solahtaa kohdalleen miltei itsestään. Sitten vain leikkuri käteen ja vips-vips, kaksi reunaa ovat kohta tasaiset.


Viivaimessa on tuumamitat, mutta jos pala pitää tasoittaa senttimittoihin, palalle vain käännös ja toinen viivain käyttöön toisten reunojen tasaamiseen.

5. Tilkkupeiton tasoittamisessa auttaa lasersuorakulma. Kun tilkkupeitto on tikattu, se pitää vielä tasoittaa ennen kuin sen kanttaa. Käytän apuna lasersuorakulmaa, jonka Mies osti minulle kerran Lidlistä. Sen koommin työkalua ei ole ollut Lidlissä myytävänä! Vinkkaisin kyllä, jos olisi.


Mittaan tietysti myös, että tilkkupeitosta tulee riittävän tarkasti yhtä leveä ylhäältä ja alhaalta ja yhtä korkea vasemmalta ja oikealta. Muuten peittoa ei saa taiteltua tasaiseksi nyytiksi silloin kun on taittelun paikka.

perjantai 20. joulukuuta 2019

taittele.

Hihhei! Nytpä saat kolme taitteluun liittyvää vinkkiä.

1. Tilkkutyökankaat voi taitella johdonmukaisesti. Tapoja on monia, mutta itse käytän Jeni Bakerin tapaa, jonka hän esitteli tässä blogikirjoituksessaan jo vuonna 2011.

2. Taittelemalla (tai laskostamalla) syntyy helposti kiva kangasruusu. Tilkkukilta Syyrinki järjesti kerran Leikkilauantai-ompelupäivän, missä opin kivan menetelmän. Otetaan isompi neliö - siis ruusu - ja pienempi pohjakangasneliö. Sitten taitellaan isomman neliön sivut satunnaisesti parille laskokselle ja ommellaan kiinni pienempään neliöön reunoja pitkin.

Lopputuloksena on ruusumainen pala, jollaisen ompelin esimerkiksi Öinen ruusu -pussukan pintaan! Kuvasta käy ilmi myös tikkaustapa, jonka osasin toteuttaa jo ennen kuin keksin spiraalitikkauksen.


Tästä kuvasta näet taittelu-/laskostusidean periaatteen:


3. Taittelutekniikalla voi tehdä hienon tilkkutähden. Toteutin monimutkaiselta vaikuttavalla, mutta helpohkolla taittelutekniikalla kolme erilaista, melkoisen taidokkaalta näyttävää tähteä. Ompelin jokaisesta pannulapun: Syystähden, Siskontähden ja Lootuskukan. Kuvassa Siskontähti, joka sopii värinsä puolesta jouluun: 


Taiteltuun tähteen oli vuonna 2011 vielä ilmainen tutorial-ohje, mutta sama ohje löytyy nyt maksullisena esimerkiksi täältä: https://www.pinkponydesign.com/product/fancy-folded-star-pillow

Yksinkertaisempia (ja ilmaisia) versioita samasta mallista löytää, kun etsii ”folded star tutorial”.

torstai 19. joulukuuta 2019

säästä.

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen.

1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja.

Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista.


2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän asian juurta jaksaen Lentävä hanhi -tilkkublokkiohjekirjoituksessani.

Bonusblokeista voi sitten valmistaa vaikka tilkkupussukan, esimerkiksi tämän Merenneito-pussukan tapaisen:


3. Säästä pilalle menneet tai väärin ommellut blokit ja koeblokit. Esimerkiksi Tuulen viemää -tilkkupeittoa aloittaessani ompelin ensin useampia koeblokkeja. Ompelun aikana tein lisäksi jokusia oudosti virheellisiä blokkeja. Valmiin peiton taustakappaleessa ne kaikki kuitenkin toimivat tosi hyvin!


4. Ompele ketjussa. Lankaa säästyy, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät lisäksi aikaa, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

5. Hirveällä tavalla pilalle menneet kokeilutkin voi säästää. Ja jos jokin tilkkupinta on aivan kamala, siitä voi leikata paloja toiseen pintaan, joka puolestaan voi olla kivakin.

Osallistuin tilkkukilta Syyringin Luovan konekirjonnan kurssille vuonna 2009. Muut kiltalaiset tekivät kurssilla vaikka mitä hienoja töitä, mutta minä sain aikaan vain aivan kamalat päkäleet - esimerkiksi tällaisen:


Luulin, että saisin sentään jotain aikaiseksi, koska osaan vähän piirtää, mutta en vain onnistunut. Tuo juttu ei selkeästi ollut minua varten.

Mutta säästin! Säästin tekeleeni ja lopulta tajusin pelastaa siitä sen, mitä pelastettavissa oli, niin kuin kerron tässä blogikirjoituksessani.


Vaikka itse sanonkin, tässä tapahtui suunnilleen rääsystä rikkauteen-saaga.

6. Säästä kaapissa kamalaksi muuttunut kangas, mutta pane se kiertoon. Toisen roska on nimittäin toisen aarre! Meillä tilkkukilta Syyrinki on järjestänyt muutaman ”Kamalin kangas” -teemaisen kiltaillan, jossa toisaalta kauhistellaan merkillisiä kuvioita ja/tai väriyhdistelmiä, toisaalta ihmetellään, miksi upea kangas on jonkun toisen mielestä kamala.

Eikö ole kummallista, että kangas välillä tosiaan muuttuu kaapissa kamalaksi? Ostaessa se on saattanut olla kiva tai nyt vähintäänkin ok, mutta tänään se näyttää vastenmieliseltä! Miten voi olla?!

Tilkkuystäväni Irja oli varmaankin ostanut suklaakonvehdein kuvioitua, oikein kullalla koristeltua kangasta, mutta niin vain oli sillekin palalle käynyt, että oli muuttunut kivasta kamalaksi. Minulle kangas sen sijaan kävi pienenä annoksena. Ompelin siitä tietenkin pussukan. Saanko esitellä: Maitosuklaa-tilkkupussukka:


Maitosuklaa-pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm 
  • Korkeus noin 13,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 3,5 cm. 
Pussukka avautuu isosti, joten se on Avoin-mallistoa.


Ompelin Maitosuklaa-pussukan nyt joulun alla, ja kuviointi tuntuikin sopivan hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Valitsin sille teemaan sopivasti joulahtavasti kuvioidun vuorikankaankin:


Sain muuten Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta muutakin kotiin vietävää, plus oman räikeän joulukankaani takaisin – se ei kelvannut kenellekään, pahus vieköön! Mutta panen sen säästöön ja kokeilen toisella kertaa, olisiko se sittenkin jonkun silmään söpö.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails