Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjeet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2019

nopeuta.

Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki).

1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä:


2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla!

3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan.

Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, voit pitää sen näin taitettuna. Huolehdi kuitenkin, että sekä alemman että ylemmän kaitalepuoliskon reunat ovat täsmälleen viivojen mukaisesti.

Aseta sitten toinen kaitale alustalle seuraavan sopivan viivan mukaisesti. Kaitaleet asettuvat limittäin. Jatka, kunnes limittäisessä pinossa on 6-7 kaitaletta.


Leikkaa viivaimen avulla. Käytä leikkuualustan mittoja apuna, ellei viivaimesi ole tarpeeksi leveä (kuten minun kuvassani ei ollut).

Nyt pystyt leikkaamaan kaikista kaitaleista saman kokoisen neliön tai suorakaiteen yhdellä vedolla. Koska kaitaleet ovat limittäin, eivät tasan päällekkäin, leikkuuviiva pysyy helpommin suorana koko matkan.

4. Ompele tilkkupeitto isoista tilkkublokeista. Minulle tämä ilmiselvä totuus valkeni vasta kun olin ommellut pari peittoa blokeista, jotka rakensin 5 cm x 5 cm neliöistä (esimerkiksi Iltahämärässä-peiton).

Lähdinkin sitten rakentamaan isoista paloista ”nopeasti valmistuvaa tilkkupeittoa,” jonka valmistumiseen Keisarinna Ramandu -tilkkupeitoksi kului lopulta melkein vuosi – mutta toisaalta tikkasin sen itse.

Yksi isoimmista käyttämistäni blokeista on itse kehittämäni ”Helppo tilkkublokki,” ja ompelinkin siihen perustuvan Vanhat ystävät -tilkkupeiton valmiiksi noin kolmessa viikossa.

Siitä tuli mieleeni vielä bonusvinkki.

Bonusvinkki: Innostu työstä, niin se vie sinut mukanaan ja valmistuu nopeasti. Ompelin Ruutuässä-tilkkupeittoni ennätysmäisen nopeasti, sillä @kitchentablequilting’in malli inspiroi, ja onnistuin myös valitsemaan innostavat kankaat työhöni.

Ehkä innostukseni välittyy katsojalle myös tilkkupinnasta, sillä @tilkunviilaaja-Instagram-tilini kolme suosituinta kuvaa vuodelta 2019 ovat kaikki Ruutuässä-peitosta.


Kooste on toteutettu työkalulla, joka löytyy sivulta https://topnine.co

torstai 14. marraskuuta 2019

lumihiutale on valmis.

Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla.

Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi.

Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan!

Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin.


Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin.


Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty.


Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupinnan jo valmiiksi! En vain pysty ottamaan siitä kunnon kuvaa! Kotioloissa kuvakulma ei riitä, enkä voi mennä uloskaan kuvaamaan, koska sataa.

Koska lumihiutalekin valmistui jo, olen nyt ihan öönä. Pitäisi keksiä seuraava projekti!

perjantai 8. marraskuuta 2019

lumihiutale.

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen.

Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla.

Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto.

Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käytettyä. Kyllä tuli hyvä mieli!

Leikkuurupeaman jälkeen pintaa alkoi syntyä yllättävän nopeasti:


Silitin osat ja asettelin lattialle ihailtavaksi. Tässä vaiheessa paloja oli kolme, jotka piti yhdistää.


Sitten seurasikin taas minulle niin tyypillinen tilkkumoka. Käänsin paloja vahingossa ja ompelin viimeisen yhdistyssauman ihan vääriin reunoihin:


Harmin paikka, että ehdin jo myös SILITTÄÄ ompelemani väärän sauman. Tällainen asemointi ei toimisi edes, vaikka päättäisin ommella lumihiutaleeni viereen toisen. Ei auttanut kuin purkaa ja ommella sauma uudelleen. Onneksi kahvi oli juuri valmista ja tuskastumiseni ehti laantua kahvinjuonnin aikana.

Kyllä kannatti korjata! Näyttää lumihiutaleelta!


Jatkoin sommittelua ja osien ompelemista.


Lumihiutaleeni alkuvaiheista ei pystynyt päättelemään koko ideaani eli sitä, että työn vasemmassa reunassa ja yläosassa tulisi esiintymään muitakin kuin punaisia ja tummia joulukankaita.


Kun saan seuraavat osat kokoon, pystyn tarkastelemaan, pitääkö joihinkin alempien kerrosten osiin lisätä vähän värikkyyttä. Sommittelulattia ei ole kaikkiin tarkoituksiin maailman paras!

tiistai 15. lokakuuta 2019

ei kahta ilman kolmatta?

Lokakuun kolmas valmis tilkkupeitto on nimeltään Ruutuässä.


Ruutuässä-nimensä peitto sai tietenkin ruudutuksesta, mutta myös tikkauskuviosta, jossa hyvällä tahdolla voi nähdä pelikorttiruudun, ja vielä siitä, että peiton kuvien esitteleminen Instagram-kanavassani oli kuin olisin lyönyt ässän pöytään. Kuvat saivat osakseen hämmentävän paljon ihailua! Onhan lopputulos toki kiva, mutta että niin kiva?!

Kuvan vaalealla alueella erottuu kuvio, jota voi myös pitää pelikorttiruudun näköisenä:


Vinkki/Ohje/Idea

Ompelin Ruutuässän Plaid-ish-tutoriaalin mukaan. Suosittelen sitä, sillä se ei turhaan määrittele peiton värejä, vaan vain tummuusasteet. Tekijä voi itse valita haluamansa värit. Ohje on ladattavissa Kitchen Table Quilting'in digikaupasta pdf-muodossa ja se on ilmainen.

Ruutuässä sopi syksyiseen maisemaan hyvin!


Tämä tilkkupeitto valmistui ennätysajassa! Ompelin ensimmäisen tilkkublokin 22. syyskuuta, ja jo kolme päivää myöhemmin olin leikannut kaikki palat. Sen jälkeen blokkien sommitteleminen oli helppoa ja nopeaa sekä kaiken lisäksi hauskaa!

Tilkkupinnan ompelemiseen ensimmäisestä leikkausviillosta valmiiksi pinnaksi asti kului noin viikko. Takakappale ei sentään syntynyt heti seuraavana päivänä, mutta valmistuihan sekin, ja Soile myös tikkasi peiton erittäin lyhyellä toimitusajalla. Kävin hakemassa tikatun peittoni 8. lokakuuta ja lopulta 13. lokakuuta päättelin reunakanttiompeleet.

Kiiruhdin heti ottamaan Ruutuässästä valmistujaiskuvat. Kuvaustilanteessa iltapäivä oli silti pitkällä ja aurinko matalalla. Kuvista tulikin erikoisen sävyisiä.


Ruutuässä-peittoni on kooltaan noin 161 cm x 206 cm.

Leikkasin peittoon reunakantit kahdesta eri kankaasta, joiden kummankin väritys liukui hulpion suuntaisesti. Toinen oli sateenkaaren väristä Effervescence-kangasta, toinen Tula Pinkin suunnittelemaa violettia. Leikkasin siksi reunakaitaleet loimen suuntaisesti, en täysvinoon, jotta sain reunasta liukuväritetyn näköisen.


Tässä kuvassa reunakantin violetin värin liukuminen erottuu jotenkuten:


Koska Effervescence-kangas on niin monivärinen, reunakantista tuli kivan kirjava:


Tikkauskuvio muistuttaa paitsi pelikorttiruutua, myös kukkakuviota.

Valitsin Töölön Tilkkupajan Soilen kanssa tähän rohkeasti oranssin tikkauslangan enkä kadu valintaamme yhtään! Erinomainen valinta meiltä!


Ompelin Ruutuässä-peittoon takakappaleen itse – en siis ostanut sitä tikkauspalvelun yhteydessä. Tein taustakappaleelle vielä neljä ruutublokkia ja sommittelin muut kankaat niiden ympärille. Taustakappaleesta ei ole nyt kuvaa eikä se mikään hehkeä edes ole, mutta taustaa tuli näkyviin yhdessä kuvassa. Tuuli nimittäin tarttui Ruutuässä-tilkkupeittoni kulmaan ja paljasti vähän taustakappaleen yhtä kangasta:


Olin niin innostunut ideasta ja blokkimallista, että raaskin käyttää myös kauneimpia ja uusimpia kankaitani – esimerkiksi tätä Tula Pinkin kissakangasta, jota ostin vasta viime kuussa, Ranskan tilkkutapahtumasta:


Kivoista kankaista on tavallaan helpompi ommella kiva tilkkupeitto. Ei aina!


Ruutuässän jälkeen seuraa tauko tilkkupeittojen valmistumisessa, ja hyvä niin! On kiva välillä ommella jotain pienempää. On minulla silti pari tilkkupintaa joko valmiina tai melkein valmiina, niin että ehkä tänä vuonna vielä pääsen ottamaan peiton tai kahden valmistujaiskuvat. Yhtä kauniin syksyisissä maisemissa ei silloin kyllä enää poseerata!

lauantai 28. syyskuuta 2019

ruudullinen tilkkupinta valmis!

Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla.


Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua.

Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta:


Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt pari koeblokkia satuin ompelemaan.

Blokkien ompeleminen oli kivaa, ei ollenkaan tylsää! Sommittelin aina yhden blokin viereeni ja ompelin sen, sitten sommittelin seuraavan ja niin edelleen. Leikkaamani palat riittivät hyvin – joitakin paloja minulla oli jopa ylimääräisiä.

Kuvassa tilkkupinta ei näy kokonaan, mutta taiteellinen vaikutelma on kiva:


Kuvasta näkee myös, että elämme syksyä.

Matkalla kallioille levitin tilkkupinnan lyhyeksi kerittyyn heinikkoon. Sen takia pinta näyttää epätasaiselta. Aurinko osuu pintaan kauniisti:


Vielä yksi kuva, jossa tilkkupinta näkyy miltei kokonaan. Vaikka asettelin sen jyrkälle kalliolle ja seisoin itse alempana, en silti saanut siitä ihan kokokuvaa. Tässä sitä näkyi eniten:


Minulla oli tietenkin kova kiire ja innostus ommella tilkkupinta valmiiksi! Se on aina tavoite! Mutta nyt olen tyhjän päällä. Mitä teen seuraavaksi?

Onnistuin kaiken lisäksi ompelemaan upean värisen tilkkupinnan. Nyt on mielessä ajatus: osaanko ja keksinkö ikinä tehdä toista yhtä hienoa? Olen kyllä ajatellut aikaisemminkin näin: esimerkiksi Keisarinna Ramandu, Aamuvirkku ja Jackpot olivat sellaiset tilkkupeitot; samoin Kaikki pallot ilmassa, Enemmän on enemmän ja tietenkin Herkkupalat!

Siksi lohdutan itseäni, että aina tulee uusia hienoja kankaita, upeita väriyhdistelmiä ja kiinnostavia ja innostavia malleja.

perjantai 27. syyskuuta 2019

todellista skottiruutua.

Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen.


Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä.

Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”.

Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.


Ennen varsinaista blokkien latomista suunnittelulattialle luokittelin blokit vielä tummuusasteittain. Aloitin kaikkein tummimmista ja jatkoin kohti vaaleampia.

Sommittelemani pinta lattialla odottamassa ompelemista:


Ahersin tovin ja sain ommelluksi kaikki vaakarivit kokoon. Koska ompelin palat sopivassa järjestyksessä, rivit ovat ompeleilla kiinni toisissaan, vaikka vaakasaumat ovat vielä ompelematta. Blokit eivät siis enää voi mennä sekaisin, vaan järjestys pysyy.


Leväytin blokkirivit lattialle ja sain Kissan kiinnostumaan niin, että se teki lyhyen tarkastuskäynnin.

Olen pohjimmiltani laiska, joten mietin nyt, viitsisinkö silittää jo ompelemani saumat, vai lähtisinkö ompelemaan vaakarivejä tuosta vain. (Jos joku muu kysyisi minulta tätä, neuvoisin silittämään.)

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja:


Ja tutkailin tummuusasteita:


Ja leikkasin lisää paloja:


Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen.

Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti!

Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”.

Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi suunnilleen näin: ”plaid-kuvioinen, skotlantilaista alkuperää oleva tekstiili, jossa on vaihtelevan levyisiä ja värisiä raitoja ja jonka kuviointi yleensä edustaa tiettyä klaania”. Hmmm, kaksi sanaa selitetään toistensa avulla!

Internet-haulla löytyviä suomenkielisiä vastineita plaid-sanalle ovat hartialiina, ruudullinen ja skottiruutuinen.

Takaisin skottiruutuiseen projektiini. Näytinkin jo pari harjoittelublokkia, joiden keskineliöiden tummuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Kun asettelin ne parin vaalean blokin kanssa riviin, keskineliöiden mahdollista väripuutosta ei enää edes huomannut:


Jotta pääsisin tutkailemaan, muodostuuko blokeistani todellakin se tavoiteltu skottiruutuefekti, ompelin myös pari tummanpuhuvaa blokkia. Ladoin valmiita paloja kiireesti lattialle. Olin toiveikas, sillä erityisesti tummat blokit näyttivät silityslaudalla herkullisilta.


Kyllä! Ruutukuvio näyttäisi tulevan esiin selkeänä kuin mikä!

Koska minulla on kaikki palat leikattuina ja koska yhden blokin ompelemiseen ei kovin monta minuuttia kulu, tämä projekti saattaa valmistua miltei ennätysajassa. Olen projektistani erityisen innostunut, koska raaskin käyttää siihen todella kauniita ja uusimpiakin kankaitani. Toistaiseksi myös valitsemani väriskaala eli violetti, turkoosi ja oranssi näyttäisi toimivan.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

sunnuntai 4. elokuuta 2019

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:


Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:


Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":


Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.


Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.


Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.


Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

torstai 18. heinäkuuta 2019

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi?

Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan.


Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi!

Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010.

Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoketjusta, vaan siinä käytettiin vetoketjua itseään mittana. Vetoketjun voi ommella pussukan reunoihin sellaisenaan tai sen päihin voi ommella siistit päättökappaleet.

Nyttemmin olen mieltynyt Noodleheadin hyvään ohjeeseen, jossa vetoketju on reippaasti pussukkakappaleita pidempi – Open Wide Zippered Pouch.

Ohje on englanniksi, mutta se on erinomainen ja selkeä!

Edelleen mittaan yleensä kappaleet vetoketjun mukaan enkä leikkaa kappaleita ohjeen mukaiseen kokoon. Saatan myös ommella tilkkupinnat ensin ja sitten etsiä varastoistani riittävän pitkän vetoketjun (Noodleheadin ohjetta käyttäessäni pussukan yläreunaa pidemmän, muussa tapauksessa sellaisen, jonka voin jatkokangaspaloin sovittaa oikeaan mittaan). Minulle on kertynyt jokusia vetoketjuja varastoon. Aloitellessani vetoketjuja oli vain pari, kolme ja siksi tykkäsin ohjeesta, joka lähti saatavilla olevan vetoketjun mitasta.

Ennen kuin päästään varsinaiseen ohjeeseen, jaan muutaman vinkin.

6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen

1. Suoraan reunaan koneella, kaarevaan reunaan käsin. Vetoketjun ompeleminen on helpointa, kun sen kiinnittää suorareunaiseen kappaleeseen. Jos joudun kiinnittämään vetoketjun kaarevaan kappaleeseen (esimerkiksi kun valmistan Dumpling-malliston pussukoita), ompelen käsin. Kaksinkertaisella langalla ja pienillä jälkipistoilla ommellen ketju kiinnittyy napakasti.

2. En surruta surutta. Koneella ommellessani etenen hitaasti ja lyhyissä pätkissä. Säädän koneen jättämään neulan pysähdyttäessä ala-asentoon, jotta ompeleeseen ei tule mutkia.

3. Samankokoiset kappaleet. Leikkaan päälli- ja vuorikappaleet tarkasti samankokoisiksi. Ommellessa tarkkailen, että kappaleet myös pysyvät samankokoisina. Lähimpänä paininjalkaa oleva kappale nimittäin syöttyy hitaammin. Jos minulla on päällimmäisenä vuori, syötän sitä käsin ohjaamalla lisää, jotta kappaleet ovat loppupäässäkin yhä reunat tasan. Vuorikappaleen voisi ovelasti leikata hivenen päällikappaletta pienemmäksikin, mutta en osaa. Syötän mieluummin.

(Kuvan tassu ei liity tapaukseen.)


4. Piirrän merkkiviivoja. Ommellessani Open Wide Zippered Pouch -pussukkaa merkkaan häviävällä tussilla sekä vuoriin että päällikappaleeseen viivan tuuman päähän reunasta ja kiinnitän neulalla viivat kohdakkain. Tiedän, että noiden kohtien täytyy osua lopuksi tasan, ja pystyn ommellessa käyttämään kohdistusta hyväkseni.

5. Käytän nuppineuloja säästeliäästi. Kiinnitän neuloilla vain aivan alun ja tuon kohdistuskohdan.

6. Siirrän vetimen pois tieltä. Jos teen Noodleheadin ohjeella, avaan vetoketjun kokonaan, jolloin vedin ei häiritse ompelemista. Jos teen tavanomaisen pussukan, avaan vetoketjua ensin vähän ja jonkin matkaa ommeltuani siirrän vetimen takaisin alkuun. Ompelukoneeni paininjalkaa saa nostettua tavallista ylemmäs, ja yleensä saan vetimen kulkemaan paininjalan ohi ilman että työtä pitää siirtää.

Näin ompelet vetoketjupussukan

Ota esiin vetoketju, jota haluat käyttää. Ompele siihen sopivan värisistä tilkuista pinnat, jotka ovat vähintään niin leveät kuin vetoketjun pituus on. Tikkaa pinnat haluamallasi tavalla vanulevyyn, jonka alle voit lisätä ohuen kankaan tai collegejerseypalan.

Tasoita tikkaamasi tilkkupinnat vetoketjun levyisiksi. Jos vetoketjusi on vähän lyhyt, voit jatkaa sitä kummastakin päästä kangaspaloilla. Jos käytät Noodleheadin ohjetta, tilkkupintojen täytyy olla ainakin 10 cm kapeammat kuin vetoketjusi.

Tasoita tikkaamistasi tilkkupinnoista sopivan korkuiset – leveyttä enemmän kuin korkeutta.
Leikkaa täsmälleen tilkkupintojen kokoiset vuorikappaleet. Jos haluat vuorikappaleeseen nimikoimislapun, kiinnitä se nyt.

Aseta vetoketjun oikea puoli toisen tilkkupinnan oikeaa puolta vasten, päät kohdakkain. Tee neulalla apukiinnitys. Aseta vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten, vuorin ja tilkkupinnan reunat tasan. Kiinnitä neulalla niin, että pääset ompeleen alkuun ennen kuin neula täytyy ottaa pois tieltä.


Kiinnitä neulalla vetoketjun toinenkin pää. Jos olet tasoittanut tilkkupinnan täsmälleen vetoketjun mittaiseksi, reunat menevät tietenkin tasan (eivätkä ole niin kuin minulla kuvassa).


Kappaleet ja vetoketju ovat nyt kerroksittain – tilkkupinnan oikea puoli vetoketjun oikeaa puolta vasten ja vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten. (Olen kuvassa kääntänyt vuorikappaleen ylös, jotta kerrosten keskinäinen järjestys erottuisi.)


Ompele kerrokset vetoketjupaininjalkaa käyttäen melko läheltä vetoketjun hammastusta.
Käännä saumanvarat tilkkupinnan puolelle, vuorikappale eri puolelle ja ompele päällitikkaus läheltä saumaa. Kun vuorikappale on taas käännetty päällikappaleen suuntaiseksi, lopputulos näyttää tällaiselta:


Kun kumpikin vetoketjun puoli on ommeltu ja päällitikattu ja vuorikappaleet on käännetty päällikappaleiden suuntaan, tilanne on tällainen:


Seuraavaksi avaat vetoketjun. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Avaa vetoketju.

Jos haluat pussukalle sivulenkit tai kantolenkin, ompele ne nyt kiinni pussukan toiseen päällikappaleeseen, risareunat tilkkupinnan reunan suuntaisesti ja lenkkiosa tilkkupinnan puolelle. Ompele kapealla saumanvaralla, jotta ommel jää pussukan saumanvarojen puolelle.

Käännä päällikappaleet vastakkain, oikea puoli oikeaa vasten. Vuorikappaleet myös vastakkain, oikea oikeaa vasten. Jos olet leikannut ja ommellut tarkasti, kappaleet ovat keskenään samankokoiset. Kiinnitä neuloilla. Jos haluat pussukkaan pohjan, piirrä joka nurkkaan neliö. Pohjasta tulee kaksi kertaa piirtämäsi neliön sivun levyinen. (Piirrän itse yleensä 3,5 cm – 5 cm neliön – matalaan pussukkaan pienemmän ja korkeampaan isomman).

Voit toki ommella myös litteän pussukan, joka ei siis itsekseen pysy pystyssä vaan on aina makuuasennossa. Silloin neliöitä ei tarvitse piirtää. (Hejsan-mallistoni pussukat ovat tuollaisia litteitä ja "pohjattomia".)


Ompele ulkoreunoja pitkin ympäri, mutta jätä kääntöaukko vuorin puolelle. Neliöviivojen kohdalla ompelen yleensä edestakaisin, hyppään neliön yli ja jatkan taas, pari edestakaista pistoa ja sitten suoraa.

Tässä näkyy kääntöaukon reuna:


Kun olet ommellut pussukan ympäri (paitsi kääntöaukon kohdalta), leikkaa neliöviivoja pitkin kulmat pois. Avaa sivu- ja pohjasaumaa kulman kohdalta ja kohdista saumat. Ompele kiinni. Tee sama muille kulmille. Pussukka saattaa ennen kääntämistä näyttää suunnilleen tällaiselta:


Käännä pussukka oikein päin. (Koska avasit vetoketjun silloin kun kehotettiin, kääntäminen onnistuu. Ellet avannut vetoketjua, niin voi voi. Vetoketjun täytyy olla auki, taikka pussukkaa ei pysty kääntämään oikein päin.)

Ompele kääntöaukko kiinni ja työnnä vuori päällikappaleen sisään. Voit halutessasi silittää vuorikappaleen yläreunan, jotta se pysyy siistimmin paikallaan.

Halutessasi voit kiinnittää vetoketjun vetimeen vielä lenkin.


Ta-daa! Vetoketjupussukkasi on valmis!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails