maanantai 29. huhtikuuta 2019

uusi tikkauskuvio uudessa tilkkupussukassa.

Sunnuntaina sain selville, miten nopeasti pystyn ompelemaan tilkkupussukan, kun lähtötilanteena on vain kasa tilkkuja. Vastaus: hitaasti. Minulla meni uusimman, Sydänkäpy-nimisen tilkkupussukan ompelemiseen koko päivä.


Ainoa valmistusprosessin aikainen kuva on tämä, johon olin saanut tilkkupinnat jo valmiiksi. Tätä ennen olin leikannut punaisista jäännöspaloista 2,5 sentin kaitaleita, jotka olin yhdistänyt toisiinsa tilkkulasagne-menetelmällä. Lisäksi olin ommellut pienistä, punasävyisistä paloista toisenlaista tilkkupintaa. Kaikki kappaleet sovittelin keskenään muutamia aputilkkuja hyödyntäen.


Asettelin palat tikkausvanupalalle, lisäsin alimmaksi vielä palan hiutunutta pussilakanakangasta ja aloin tikata. Tällä kertaa en käyttänytkään tutuksi tullutta spiraalitikkausta sellaisenaan, vaan ompelin kulmikkaan spiraalin – jos sellainen yleensä on olemassa.

Kuvio erottuu ehkä parhaiten tästä kuvasta:


Aloitin kulmikkaan spiraalini keskeltä. Piirsin haihtuvalla tussilla tuuma-kertaa-tuuma-kokoisen neliön, jonka keskelle täydensin aloitusviivat. Ompelin ensin piirtämiäni viivoja pitkin ja sen jälkeen noin paininjalan päästä edellistä tikkausviivaa.


Tilkkupinnat olivat valmiit noin kolmelta iltapäivällä ja ensimmäisen valmistujaiskuvan (eli tämän, missä Sydänkäpy on hyasinttien ja scillojen ympäröimä) aikaleima on 19:42.


Kyllä tulisi pussukalle hintaa, jos tätä myydessäni veloittaisin kelvollisen tuntipalkan itselleni!


Ompelin pussukan jälleen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan. Minun ei tosin enää tarvitse katsoa sivuston ohjetta, sillä muistan sen jo ulkoa. Sydänkäpy on siis Avoin-mallistoa.

Karkkivärisen, pinkin vetoketjun ostin Soilelta Töölön Tilkkupajasta. Hänellä oli kevättalvella muutama erä kauniita vetoketjuja myytävänä.


Sydänkäpy-tilkkupussukan vuorikin on karkkivärinen. En lisännyt sinne sisätaskua.


Rupesin ompelemaan tätä katseltuani kuvia aikaisemmista töistäni. Idänsinililja-vetoketjulaukku oli väritykseltään ja kuvioinniltaan minulle jonkinlainen pettymys, vaikka sainkin sen valmiiksi. Ehkä tilkkupinnat joutuivat odottamaan tikkausta kuukausikaupalla juuri siksi...

Joka tapauksessa, halusin saada valmiiksi jotain, mitä voisin pitää kaikin tavoin kivana.


Sydänkäpy-vetoketjupussukka on kyllä kiva! Onnistuin!

Sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantolenkki on ommeltu noin 39 cm pitkästä kaitaleesta, eli Sydänkäpy on paitsi Avoin-, myös Street-mallistoa.



Ilta-auringon kilo osuu kuvassa pussukan lämminsävyisiin tilkkuihin juuri sopivasti! Kuvassa näkyvä tilkkupinnan osa on lisäksi kaikkein kivointa: siinä on pienenpientä palaa ja myös isompia tilkkuja, ja pääsävyn eli punaisen lisäksi pinnassa näkyy myös jotain poikkeavaa eli tässä tapauksessa mustaa ja vihreää. Ja aivan pohjassa vielä harmaatakin.

Sydänkäpy on seitsemäs tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupussukka.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

unohduksista esille – ja valmiiksi.

Sain juuri valmiiksi vuoden ensimmäisen vetoketjulaukun, jolle annoin nimeksi Idänsinililja. Esittelen kirjoituksessani paitsi laukun, myös sen moninaisia tekovaiheita.


Taustatutkimus paljasti, että olin marraskuussa 2018 valmistanut kaksi laukkukokoista tilkkupintaa ja silittänyt ne kiinni tukihuopaan. Pari päivää sitten tekemäni havainnon perusteella pystyin sherlockholmesmaisesti päättelemään, että olin siirtänyt palat makuuhuoneen tuolin käsinojalle ”odottamaan tikkaamista”. Ehkä minun piti tikata ne miltei saman tien, mutta tuokiohan (viisi kuukautta) siinä kului.

Löysin palat tuolin käsinojalta luvattoman monen vaatekappaleen alta pari päivää sitten ja hämmästytin itseäni ryhtymällä saman tien tikkaamaan niitä. Kuvassa on toinen kappale, johon olen jo tikannut vähän:


Ja hieman lähempää:


Olen vähän ylpeä terälehtimäisistä tikkauksistani. a) Koska keksin tikata tuollaista kuviota ja b) koska tikkaukset tulivat tosi siistit.

Tässä valmiiksi tikkaamani laukkukappale:


Ompelin laukkuun ylimääräisen hienouden eli klipsupäisen nauhan, johon voi kiinnittää vaikka avaimen. Nauhasta vetämällä avain löytyy aina helposti. Klipsun ostin Syyringin viime kiltaillassa tilkkuystävältäni Lealta sopuhintaan – ja siis se tulee heti käyttöön! Ihme juttu!


Tykkään tilkkulaukkujen tekemisestä, koska niistä näkee aikaisessa vaiheessa suunnilleen, millainen niistä tulee valmiina.


Valmiin oloista laukkuaihiota katsellessani ajattelin seuraavaa:

”Olen varmasti tehnyt jonkinlaista ajatustyötä ommellakseni kokoon suunnilleen sopivan kokoiset laukkupalat, mutta ääh, mitä ajattelin?! Olisi pitänyt ommella vähän matalammat palat, niin valmis laukku olisi ollut mittasuhteiltaan parempi.”

Näin valmista laukkua en rupea madaltamaan, joten purin hammasta. Lohduttauduin katselemalla kivan näköistä vuoripuolta:


Tuon enempää valmistumisvaiheen kuvia en esittele, vaan seuraa valmistujaiskuvakavalkadi. Tässä Idänsinililja-vetoketjulaukku puutarhan kivikasan edessä.


Tällä puolella on ne kivat terälehtitikkaukset, mutta myös ruutukuvioista kangasta Miehen entisestä paidasta. Tilkkutöissä on usein ideana uusiokäyttö ja jee, minäkin uusiokäytin! Tässäkin tilkkulaukussa on ihan 5 cm x 8 cm pala paitakangasta. Wuu-huu!

Ja toinen puoli:


Tällä toisella puolella on hauskoja osuuksia. Pidän oikean alakulman tummasta tuuliviiristä. Ja sitten pidän punaisesta kukista, jotka pilkistävät esiin oikeassa yläkulmassa.

Seuraavaksi nostin Idänsinililja-tilkkulaukkuni kukkapenkkiin, jossa myöhemmin kukkivat päivänliljat.


Rikkaruohot näkyvät kuvassa armeliaan pienesti.

Olen tyytyväinen siihen, että löysin yhä kangasta, jota olin käyttänyt marraskuussa valmistamiini tilkkupintoihin. Sain ommelluksi laukkuun erityisen hyvin sopivan vetoketjulipareen.


Vetoketju oli tosi-tosi paljon pidempi kuin olisin tarvinnut. Tällaista pihiä ihmistä hiukan arvelutti leikellä vetoketjusta pitkä pätkä pois, mutta sitten ajattelin, että ainakin osa ketjusta pääsee käyttöön. Kaapissa siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka se siellä olisikin kokonainen.


Onnistuin jälleen kerran tekemään vetoketjuun kelvollisen päättöpalan.

Laukussa on iso sisätasku ja vaaleankirjava vuori. Vuorin pitää aina olla vaalea!

Vielä yksi lähikuva tikkauksista:


Idänsinililja-vetoketjulaukku on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 34 cm
  • Korkeus noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 12 cm
  • Sangat noin 30 cm korkeat (ommeltu noin 65 cm pitkistä kaitaleista).

Sangat ovat niin pitkät, että laukkua on mainio kantaa olalla. Lisäksi sitä pystyy juuri ja juuri kantamaan kädessä sangoista riiputtaen ilman että sen pohja laahaa maata. Mutta vain juuri ja juuri. Siksikin minun olisi pitänyt tehdä tästä hiukan matalampi. Mitä oikein ajattelin?!

Tärkeintä kuitenkin on, että nojatuolissa kuukausikaupalla viruneet palat ovat nyt käytännöllisen esineen muodossa. Ehkä jonain päivänä löydän omistajankin Idänsinililja-tilkkulaukulleni.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

tavanomaisempi projekti.

Vaikka pikkuneliöprojektini värimaailmaa voisi luonnehtia perinteiseksi, niin minulle se on ollut matka vierauteen. Ainoastaan pienet, pinkit kulmaneliöt ovat väriltään minulle tuttuja ja turvallisia. Niitä leikatessani olen myös askarrellut paloja minulle tavanomaisempaan projektiin.

Ompelen tilkkupeittoa, johon tulee uusia Tula Pinkin Pinkerville-sarjan kankaita. Koska osa niistä on isokuvioisia, halusin etsiä blokkimallin, johon tulisi iso neliöosuus.

Yksisarviskankaalle sopivan kokoista blokkimallia ei vain löytynyt, joten päädyin etsiskelemään vain kiinnostavan näköistä blokkia, jonka voisin luontevasti yhdistellä yhtä kangasta olevien neliöiden kanssa. Päädyin neljän hirsimökkitekniikalla toteutettavan neliön yhdistelmään:


Kuvassa pohdin vielä, trimmaisinko palan neliöviivaimeni kokoiseksi. Erittäin lyhyen miettimistauon jälkeen päätin trimmata, sillä neliöviivaimen avulla voisin helpoimmin leikata myös yksisarviskankaista neliöt – muuten olisin joutunut käsipelillä mittailemaan.


Neliöiden väliin tulee vielä valkoisia kaitaleita.

Kuvan blokki on testiblokki - siksi yksi neljästä neliöstä on erilainen. Siinä oleva ”keskineliö” oli liian pieni, mutta testiblokkiin se kelpasi. Todennäköisesti käytän testiblokkinikin varsinaiseen työhön. On vain hyvä, että tilkkupinnasta löytyy jotain odottamatontakin!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

pieniä neliöitä.

Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja.

Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion:


Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?!


Järjestelin Sigridin neliöt pinoiksi, jotta voin aina ottaa kaksi ja kaksi. Niitä riittää ja riittää, ja hyvänen aika, miten monenlaisia ruskea-vihreitä tai maanläheisen värisiä kankaita onkaan olemassa!


Olen nyt ommellut muutaman kymmentä neljän neliön blokkia ja muutamaan niistä olen tehnyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä kulmat. Valmiista blokkikokonaisuudesta tulee tämän näköinen:


Blokissani on hauskaa se, että se näyttää (luullakseni) paljon vaikeammalta ommella kuin se oikeasti on. (Tietenkin Kaffe Fassettin kirjan ohjeella ommellen tämä onkin tosi työläs blokki!)

Lopulta minulla oli kolme valmista blokkikokonaisuutta ja yksi, jota en ollut vielä ommellut kokoon:


Työläintä projektissani on löytää sopivan pinkkejä kankaita pieniin kulmaneliöihin ja sitten neliöiden leikkaaminen. Taidan tehdä näistä blokeista suosiolla vain laukun, en tilkkupeittoa!

lauantai 20. huhtikuuta 2019

kurkkaa tätä!

Esittelen uusimman tilkkupussukkani, jolle annoin nimeksi Kurkkaus.


Nimi tuli etsimättä mieleen katsellessani tämän puolen puolikasta kissaa. Sehän istuu ilmiselvästi oven raossa tai ikkunalaudalla puolittain verhon takana ja kurkkailee sieltä.

Rupesin ompelemaan tätä saatuani kevätkukkani valmiiksi. Kun on tehnyt tarkkaa ja säännöllistä aikansa, tekee mieli välillä vain pistellä menemään, ja tällainen silpputyö on juuri sopivan vapaata.


Tikkasin suoria ja kaaria. Takana on ohut vanu ja pala vanhaa pussilakanaa. Matalalla ollut aurinko piirsi spiraalieni viivat hyvin näkyviin:


Siistiksi leikkaamani pussukkapinnat ja niitä täydellisesti komppaava, herkullisen pinkki vetoketju:


Kurkkaus-tilkkupussukka valmistui illansuussa, joten sen valmistujaiskuvissa on auringonlaskun kajoa.


Kokeilin myös erilaista kuvakulmaa. Olen nähnyt, että jotkut pitävät tavaraa kädessään ja ottavat siitä kuvan. En ole vakuuttunut taidoistani! Tai sitten kännykkäkameraani on vain vaikea pidellä yhdellä kädellä samalla kuvaa näpäten.

(Eikä kuistin seinä näyttänyt niin rustiikilta kuin olin ajatellut; kamalalta vain. Muillekin kauhistelijoille tiedoksi, että se puretaan tänä kesänä ja tilalle tulee uusi. Rakennusprojekti on ollut tiedossa kauan, ja siksi maalipinnat ovat saaneet rauhassa rapistua.)


Asetin pussukan alemmas, rapistuneen kuistin portaille. Portaatkin vetelevät viimeisiään – mutta kivijalka on niin muhkeista lohkareista, että se on yhä kuin uusi.


Vuoriin valitsin yhtä työkaverini minulle tuomaa Amerikan-tuliaiskangasta. Sitä täydentämään löytyi sopiva tilkku Elizabeth Hartmanin ihanaa Paintbox Basics -kuviokangasta – ja muistin myös Tilkunviilaaja-merkin. Huomannette kuvasta, että olen jälleen käyttänyt Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjetta ja ommellut edustajan Avoin-mallistoon:


Koetin keksiä jotain tärkeää sanottavaa Kurkkaus-pussukan tästä puolesta – turhaan. Tykkään siitä. Ihania kankaita ja sopivan satunnainen sommitelma.


Löytyipä samanväristä pinkkiä vetoketjun päähän tulevaan läpyskään:


No, katsotaan nyt pussukan sisään vielä toisenkin kerran, vähän eri suunnasta. Karkkivärissä löytyy:


Olenko varmasti ottanut kuvan joka suunnasta? Ei kun pohja vielä mukaan kuvaan:


Kurkkaus-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • ja pussukka on siis Avoin-mallistoa.


Kurkkaus-pussukan valmistuttua olen vähän hönteillä fiiliksillä. Minun pitäisi keksiä seuraava tilkkupeittoprojekti – sellainen, jossa voisin hyödyntää ihania Tula Pinkin Pinkerville-kankaita – mutta pää lyö tyhjää. Toista Herkkupalat-tilkkupeiton näköistä en aio tehdä, mutta mitä sitten?

Inspiraatiota odotellessa!

perjantai 19. huhtikuuta 2019

melkein unohdin.

Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina:


Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville.

Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ.

Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun.

Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mieleen, ja vanupala löytyi taas – nyt paljon aiempaa vajaampana! Onneksi haasteen muotoilu oli salliva, joten projektia ei tarvinnut keskeyttää heti alkuunsa.

Sain pitkästä aikaa jonkinlaisen idean. Otin Marimekon kankaista hulpioita, tikkasin ne harvakseltaan kiinni vanuun, panin palan pesupussiin ja edelleen pesukoneeseen. Ajattelin, että vanu kutistuisi, ja tikattuun pintaan syntyisi tekstuuria.

Mitä tapahtui? Vanupala ei kutistunut, mutta sen sijaan lähdetti itsestään julmetusti nöyhtää. Siivosin Marimekon kankaiden mustista osuuksista nöyhtää melkoisen tovin ennen kuin palani kelpasi yhtään mihinkään. Eikä palaan syntynyt mitään tekstuuria.

Työn mitaksi oli annettu 60 cm x 60 cm. Otin tekstuurittoman, edelleen hieman nöyhtäisen ja kieltämättä aika omituiselta näyttävän palani ja aloin lisätä sen ympärille tilkkuja ja orpoblokkeja. Hienot ideani loppuivat lyhyeen, joten etenin improvisoimalla ja sattumanvaraisuudella.


Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että työssäni olisi visuaalisia viitteitä Hämeen linnasta.

Valmiista tilkkupinnasta tuli sen näköinen, millaisia orpoblokkeja ja tilkkuja satuin ensimmäiseksi löytämään. Linnantornitkin muuttuivat alareunan ruudukoksi.


Alareunan ruudukossa on muuten tilkkuja, jotka jäivät yli Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä siis viitisen vuotta!

Tilkkupinta ei ollut tarpeeksi iso, joten kehystin värikkään keskiosan melkein mustalla.


Marimekko-osuudessa on erottuvia käsintikkauksia ja myös tuttuja spiraaleja.


Yleisesti ottaen tikkaukset noudattelivat tilkkujen muotoja. Vapaat kiemuratikkaukset eivät huvittaneet, koska olin juuri tikannut Käytä sydäntäsi -tilkkuseinävaatetta päiväkausien ajan.


Arvioin kehyksen leveydet aivan väärin ja jouduin leikkaamaan suurimman osan kehyksestä pois. Siitä suivaantuneena päätin tehdä kehyksestä tarkoituksella vinon. Samalla vinous ehkä kompensoisi tilkkupinnassa loistavaa oranssia, vinossa kulkevaa kaitaletta.

Tässä vielä yksi kuva melkein valmiista Ympyrän neliöinti -tilkkuseinävaatteesta:


Näette myös, miten huolellisesti olin tikannut kehysosuuksia, jotka sitten jouduin viistämään työstä pois, jotta sain siitä 60 cm x 60 cm -kokoisen. Mutta väliäkö sen?! Työ valmistui ajoissa ja oli esillä Kankaanpään tilkkupäivillä maaliskuussa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails