Tilkunviilaaja

Matkalla verrattomuuteen kannattaa pohtia myös yksittäisen värin monipuolisuutta. Jos sinulla on epämääräinen kasa jäännöspaloja sopivasti käsillä, käy kasa läpi ja lajittele tilkut värin mukaan. Punaiset yhteen pinoon, siniset toiseen, vihreät kolmanteen… Ja jos kangas ei heti näytä yhden väriseltä vaan kirjavalta, tutkaile sitä hetki ja muistele askelta 7 eli sitä, että voit päättää, minkä värinen monivärinen kangas on. Sitten voit vaikka kokeilla, millainen tilkkupinta syntyy yhden ja saman värin edustajatilkuista. Omat punaiset ja siniset tilkkuni muodostuivat tällaisiksi vuonna 2019: No, oli siinä violettejakin jo mukana. Jos innostut tekemään useamman eri värisen palan, vinkkaan tällaisen tilkkupeittoidean. Tee suunnilleen haluamasi kokoisia neliömäisen oloisia tilkkupaloja, silitä ja tasoita palat neliöiksi. Kun sinulla on tarpeeksi monta tilkkuneliötä – kaikki ”yksivärisiä” mutta eri värisiä, rakentele niistä minun Sisäinen villapaita -tilkkupeittoni tapainen teos. Jos kai...

Tilkkutyön viehätys perustuu väreihin ja sävyihin. Ota nyt askel kohti verrattomuutta ja totea, että voit yhdistää mihin kuvioon tahansa mitä tahansa muuta kuviota. Ja mihin tahansa väriin mitä tahansa muuta väriä. Yhdistele vapaasti! Verrattoman tilkkutyön kaikki kankaat saavat myös olla kuviollisia, jos niin halajat. Aaltoileva-tilkkupussukkani on oiva esimerkki siitä, miten virkistävältä kuvioiden moninaisuus saattaa näyttää: On myös olemassa paljon kivoja kuviollisia tilkkutyökankaita, jotka vaikuttavat valmiissa pinnassa lähinnä yksivärisiltä. Saman värisen oloisia ja samaa tummuusastetta olevia, yksiväriseltä vaikuttavia tilkkuja voit yhdistellä vapaasti ilman että lopputulos näyttää kirjavalta. Ainakaan kauempaa. Tilkkutyöstä tulee kiinnostavampi, kun huolehdit kontrastista. Tummuusastekontrasti tarkoittaa, että työssäsi on sekä vaaleita, tummia että keskivärisiä kankaita. Jos käytät pelkkiä keskivärisiä – joita meillä yleensä on varastoissamme eniten, tilkkutyösi vaikuttaa...

Tänään otamme päättäväisen askeleen vastauksena kysymykseen ”Minkä värinen on kirjava kangas?” Melkein kaikista monivärisistä kankaista pystyy löytämään melko helposti hallitsevimman värin. Joskus värejä on niin monta ja niin tasaisesti joka väriä, ettei kangasta pysty luokittelemaan. Silloin voit itse päättää, minkä ”värinen” se on. Esimerkiksi käy tämä taitellun ruusun kangas. Siinä on suunnilleen yhtä paljon pinkkiä ja turkoosia. Voit päättää vaikka: ”tämä kangas on nyt turkoosi” ja kohdella sitä turkoosina. Ja yhtä hyvin voit päättää kankaan olevan pinkki! Olen kertonutkin jo, että opin tämän yksinkertaisen jutun Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta ”Spectacular Scraps,” jonka perusteella toteutin ensimmäisen onnistuneen scrappy-työni kolmio-neliöistä. Koska melkein kaikki kankaani ovat enemmän tai vähemmän monivärisiä, minulle on ollut tästä paljon hyötyä! Voit päättää muitakin asioita! Esimerkiksi voit päättää, ettet välitä, vaikkeivät kaikki kolmioittesi kärjet oli...

Rupesin tammikuun loppupuolella ompelemaan resurssipalojani neliöiksi, joista ajattelin valmistaa keskipalat uuteen blokkimalliin. Tai ei se mikään uusi malli ole – tilkkuilijat ovat tehneet vastaavia vuosikausia, ja itsekin ompelin vastaavat blokit Kylä lähtee -seinätekstiiliini.   Kylä lähtee -projektista tämä malli jäikin mieleeni. Esittelin projektia sen alkuvaiheessa, ja nyt on aika esitellä sen loppuvaihetta.  Kalkkiviivoilla sain vielä kahdelta taholta uusia resursseja, joita käyttelin innoissani. Keskineliöistä tuli vähän erilaisia kuin pelkistä omista resursseista olisi syntynyt. Tykkäsin ommella keskineliöitä. Ne syntyivät joutuisasti sarjaompeluna! Tässä kuvassa on paljon niistä minulle vieraammista resursseista ommeltuja neliöitä. Vaikka ensin ajattelin tehdä peittooni kokonaan tummanpuhuvan taustan, päädyin projektin edetessä tekemään myös hyvin vaaleapohjaisia blokkeja. Lopulta koitti päivä, jolloin laskin blokkeja olevan tarpeeksi. (Tiedän, etten voi täysin ...

Viime vuonna Amity-tilkkupeittoa ommellessani huomasin tykkääväni eniten blokkeihin tarvittavien tilkkusilppurivien rakentamisesta. Koska tilkkupinta rakentuu isoista neliöistä, rivien rakentelu oli nopeasti suoritettu. Mietin, voisiko vastaavia rivejä käyttää myös jossain muussa blokissa ja keksinkin nopeasti tavan. Leikkasin reilut 4 tuumaa kertaa 5 tuumaa paloja suunnilleen yksivärisistä kankaista, halkaisin palat pitkittäin satunnaisesta kohdasta satunnaisen vinolla viillolla ja sovittelin silppurivit väleihin. Silitin ja tasoitin viiden tuuman neliöiksi. Silppurivejä syntyi helposti! Tähtäsin vähän reilun kahden tuuman levyisiin ja noin 5-6 tuuman pituisiin. Kaikki kankaat ja palat kävivät tarkoituksiin. Jos tilkku sattui olemaan liian kapea, laskin sen syrjään ja odotin, että sille löytyy sopivan värinen pari. Ompelin ne yhteen ja käytin sen jälkeen silppuriveissä. Rivien ompelemisessa kaksi asiaa oli hauskinta. Ensiksi, pääsin sovittelemaan kankaita toisiinsa. Jotkut yllättävä...

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Tuomaan päivänä luukusta löytyy taas nuortenkirja eli Britta-Lisa Koivun Taivas, mikä sisar! Taivas, mikä sisar! on Runotyttöjen ohella paras nuortenkirja ikinä! Ymmärrän toki, että arviossani on mukana aika tavalla nostalgiaa. Amerikkalainen sisar olisi minullekin kelvannut, mutta vielä enemmän halusin itse Amerikkaan luettuani tämän kirjan ensimmäisen kerran noin 10-12-vuotiaana. Sen jälkeen olen lukenut tämän varmasti 20 kertaa uudelleen. Toimii aina! Koska amerikkalainen päähenkilö oli vähän poikatyttömäinen, nostan esiin uudehkon teokseni Tyttöpoika. Vinkki: Mikäkö vinkki tähän liittyy? Tietenkin se, etteivät pussukoiden pintojen tarvitse olla samanlaiset tai edes saman väriset, koska niitä harvoin katsotaan yhtä aikaa. Sisaresta tuli puolestaan mieleen Siskontähti-pannulappu. Sen valmistumisesta kirjoitin joulun alla vuonna 2011, joten se sopii Tuomaan-päivän tunnelmaan oivallisesti. Toinen vinkki: Olisi kiva vinkata tässä pannulapun taittelutekn...

Tänään luukusta putkahtaa Robert Harrisin romaani nimeltä Enigma. Se kertoo brittien koodinpurkajista, jotka käyttävät Enigma-laitetta toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut Enigma-kirjan ainakin neljä kertaa, ja jokainen kerta on ollut antoisa lukukokemus. Pakkohan sille oli antaa viisi tähteä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla kirja tuntui upealta. Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa, joten siitä myös oppii asioita. Erittäin hyvin kirjoitettukin se oli. Ja vaikka kaikki oli kuvitelmaa, henkilöt ja tapahtumat tuntuivat todellisilta. Olen uskollisesti lukenut Robert Harrisin muitakin historiallisia romaaneja, mutta mikään ei ole aivan yltänyt tämän tasolle. Ehkä hän on ruvennut olemaan kunnianhimoisempi. Ainakin viimeisimmät kirjat ovat paljon tätä paksumpia ja niitä on siksi aika uuvuttava lukea. Esimerkiksi yksi, paavin valinnasta kertova kirja pitkästytti minua, vaikka periaatteessa tarina oli kutkuttava. Pohdin jo, että täytyisi ehkä lopettaa hänen kirjojensa lukeminen, ...