Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2010.

tilkkupeite on valmis!

Kuva
Ta-daa! Valtavat fanfaarit! Pitkän aikaa kesken ollut, Hyrrät-työnimellä tunnettu tilkkutyöni on nyt valmis! Sen nimi on: Ajatus karkaa kesään. Ennen kuin näytän työn suunnilleen kokonaisuudessaan, kuvailen vielä, miten viimeistelin sen. Edellisessä kirjoituksessa mainitsin reunojen suoristamisen. Tarkoitin siinä vaiheessa työn reunojen merkitsemistä. Koska reunakaitale oli melkein musta, liitukynä osoittautui kerrankin erittäin kätevästi. Kun liituviivat oli piirretty, pidin taukoa, jonka aikana keksin viistää vielä kulmista pienet kolmiot pois. Merkitsin uudet nurkkaviivat myös liidulla. Ompelen mieluiten vinokaitaleen koneella, eli en yleensä kiinnitä käännettyä kaitaletta käsinompeleella ommelviivaan. Siksi kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle, jolloin käännetyn kaitaleen kiinnittävä siisti tikkaus tulee työn oikealle puolelle. (Tässä kohtaa minulle käy usein niin, että ainakin aloitan kaitaleen kiinnittämisen oikealle puolelle, jolloin joudun purkamaan ompeleen.)

valmis raidallinen tilkkulaukku. valmistuva tilkkupeite

Kuva
Raidallinen tilkkulaukku sai odottaa viimeisteleviä tikkauksia, kunnes Hyrrät-tilkkutyön reunat oli kaikki tikattu. Tuntui liian hankalalta vaihtaa paininjalka normaaliksi ja taas tikkauspaininjalka takaisin, vaikka siinä ei menisi kuin muutama minuutti. Laukulla ei kuitenkaan ollut kiire, eli tämäkin aikataulu riitti hyvin. Melkein tällainen potretti hänestä on julkaistu aikaisemminkin. Nyt kun tässä on tikkaus, laukun sangatkin pysyvät paremmin pystyssä. Laukku on takaa tällainen: Laukun vuorissa on kahta toisiinsa sointuvaa kangasta: Ja vielä muodon havainnollistava kuva: Jälleen mielihalu Ompelen toisinaan myös vaatteita, tai oikeastaan voisi sanoa, että minun on tiedetty joskus ommelleen vaatteita. Haluaisin pitkästä aikaa ommella jotain päällepantavaa itselleni, ja nimenomaan tällaisen paidan. Näin Threads-lehdessä kaavaa kokeilleen arvion, ja siitä asti malli on kiusannut minua yhtä sinnikkäästi kuin hoopo kangaskuusi tässä taannoin. Hyrrätyö valmistumassa E

ahkeraa konetikkausta

Kuva
Hyrrätyön tikkaaminen vie aikaa, vaikkei tikkauskuvio olekaan vaikea toteuttaa. Perjantai-iltana tikkasin reunakaitaleeseen lehväkuvioita melkein kaksi tuntia ja sen jälkeen päättelin langanpäitä yli tunnin. Arvaan, että harjaantuneet tilkkuajat piilottavat tikkauslankojen päät jollain kätevällä tavalla eivätkä työllistä itseään päättelemisellä, mutta itse toimin näin. Onpahan jotain järkevää puuhaa television ääressä. Tikkaan reunakaitaleeseen saniaismaisia lehviä, osan leveä, osan kapea pää työn ulkoreunaa kohti kurottuen. Kuviot eivät edes yritä olla keskenään samanlaisia, enkä ole sijoittanut niitä missään suhteessa symmetrisesti. Ne ovat satunnaisen näköisiä ja satunnaisessa järjestyksessä. Tikkauslankojen värin olen yrittänyt sovittaa vastaavalla kohdalla keskiosassa näkyviin sävyihin. Lehviä on siis useamman värisiä: turkooseja, violetteja, sinisiä, vaihtuvasävyisiä vihreitä ja vaihtuvasävyisiä viher-ruskeita. Alalankana olen käyttänyt harmaata. Yhdessä kulmassa on tällaisia

kävin kangaskaupassa

Kuva
Eilen en ehtinyt lainkaan ompelupisteeseeni, mutta pääsin kangaskauppaan! Olin Itiksessä tyttären kanssa, ja hän osoitti melkoista suopeutta pistäytyessään kanssani Eurokankaaseen. Puuvillatiskillä oli lukuisia aika ihquja pakkoja. Sydänkuvioisia kankaita oli saapunut näin ystävänpäivän alla, mutta päätimme yhdessä pitäytyä muihin kuvioihin. Löysin vielä pari mukavaa palaa alennuslaarista. Pakkakankaita ostin kaikkia metrin. Nyt täytyisi vielä keksiä, mitä näistä tekee! Ja näitä edeltäneistä ostoksista! Ja vielä edellisistä!

kannattaa välttää pari sudenkuoppaa

Kuva
Perusjuttujen lisäksi voi ehkä kiinnittää huomiota salakavaliin virheisiin, jotka voi tehdä vahingossa. Vaikka tikkaus tuntuisi sujuvan ongelmitta – lanka juoksee siististi, tikit tulevat hyviä ja tikkauskuviot näyttävät suunnilleen sellaisilta kuin oli aikonutkin – voi olla, että sitä on jo pudonnut sudenkuoppaan. Tässä kaksi, joihin olen hyrrätyötä tikatessani rysähtänyt. Sudenkuoppa 1 Ennen kuin alkaa surrutella, kannattaa vielä kerran tarkistaa, että taustakangas on varmasti suorassa. Muuten voi käydä niin kuin minulle. Päättelin jo yhden lehväkuvion langanpäitä nurjalla puolella, kun huomasin, että taustakangas oli osittain kaksin kerroin tikkauskuvion alla. Taustakangas on päälliosaa aika lailla suurempi, enkä ole vielä leikannut ylimäärää pois (ajattelin, etteivät ylimäärät haittaa mitenkään). Kuvasta näkyy, miten taustakangas oli taittunut. Ei auttanut kuin purkaa puolet kuviotikkauksesta, suoristaa taustakangas ja tikata uudelleen. Otin kuvan, kun olin jo purkanut ompelee

konetikkauskuvio

Kuva
Olen nyt tikannut Hyrrät-tilkkutyötä viikonlopusta lähtien. En tietenkään koko aikaa! Varsinaiseen tilkkupintaan tein hyvin tavanomaiset kuviot eli isompia ja pienempiä ympyröitä. Tällaiset, tilkkujen asettelua jotenkin toistavat tikkauskuviot ovat olleet minulle hyvin ominaisia. En ole yleensä keksinyt oikein mitään muuta. Päätin sitten, että reunakaitaleessa olisi jotain muuta. Päätin lisäksi, että käyttäisin kankaasta erottuvan värisiä tikkauslankoja. Tällä kertaa en valitsisi helpointa eli mahdollisimman huomaamatonta ja ennalta-arvattavaa. No nämä tikkauskuviot kyllä erottuvat. Kuvassa näkyy, miten olen merkinnyt kuviota kankaalle. Piirrän ensin lehväkuvion keskiruodin eli loivan s-kirjaimen ja sen viereen kummallekin puolelle toisen kaaren. Merkitsemiseen käytin merkkausliitukynää. Kerrankin se tarttui riittävästi kankaaseen ja erottuu myös. Tällä hetkellä suunnitelmana on tikata lehväkuvioita melko harvakseltaan: en ajatellut täyttää koko kaitalepintaa tikkauksella. Mutta

raidallinen tilkkulaukku vvv – ja muitakin tilkkutöitä

Kuva
Vvv eli viimeistelyä vailla valmis. Kokemuksen perusteella laukku tai mikä tahansa ompelutyö voi minulta jäädä tähän vaiheeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Esimerkki: vaatekomerossani roikkui kahden vuoden ajan jakku, jonka viimeistelystä puuttui enää hihojen päärmäys (ne oli valmiiksi mitattu, taitettu ja nuppineulotettu). Jakku on kyllä tätä nykyä jo valmis. Laukku näyttää jokseenkin valmiilta, mutta minun täytyy vielä: - ommella neppari tai magneettilukko tamppiin ja laukun etukappaleeseen. - päällitikata reunuskaitaleet - tikata sangat ja tamppi niin, että ne helpommin pysyvät oikeassa asennossa (eivätkä käänny alas, kuten ne nyt tekevät). Koska laukku oli tavallaan poissa päiväjärjestyksestä, tartuin muihin toimiin. Ensiksi jatkoin lilahtavan torkkupeiton kokoamista. Toimin jälleen itselleni tyypillisesti, eli "soitellen sotaan". Olin kyllä huolellisesti koonnut jokaisen rivin tilkut pinoon ja merkinnyt järjestysnumeron nuppineulalla, mutta tietenkin tartuin parii

h i t a a s t i etenevä raidallinen tilkkulaukku

Kuva
Eilinen ilta kului rattoisasti Syyringin kiltaillassa, enkä sieltä kotiuduttuani enää osannut siirtyä ompelukoneen ääreen. Laukku kyllä odottaa jo minua ompelemaan etukappaleen sivu-pohjakaitaleeseen kiinni. Tässä vielä kiinnitystamppi lähikuvassa. Se tahtoo luonnostaan taipua takakappaleen puolelle, ja siksi kuvauksen ajaksi kiinnitin sen elegantisti hakaneulalla etukappaleeseen. Näkyvissä on myös kukkamainen tikkaus, joka tietysti tulee jäämään kangasjojon alle piiloon. Toivottavasti seuraavassa kirjoituksessani saan esitellä raidallisen tilkkulaukkuni valmiina!

raidallinen tilkkulaukku: kokoaminen

Kuva
Vihdoinkin laukun osat vaikuttaisivat olevan valmiina, ja eilen pääsin ehkä jännittävimpään vaiheeseen laukkujen tekemisessä, eli kokoamaan laukkua. Nyt vasta pystyn kunnolla kuvittelemaan, millainen laukusta kenties valmiina tulee. Olen kopioinut tämän mallin kaavan japanilaisesta tilkkulehdestä, jonka nimeä tai numeroa en enää muista. Koontiohjeita on monenlaisia, ja yleensä japanilaisissa lehdissä suositaan tarkkaa käsityötä. Joskus kehitän oikoteitä, mutta tässä noudatan ohjeita aika tarkkaan. Laukku kootaan etu- ja takakappaleesta sekä yhtenäisestä sivu- ja pohjakappaleesta. Nämä osat yhdistetään vinonauhalla. Laukun muotoa on muokattu yläreunastaan supummaksi kahden laskoksen avulla. Poikkesin mallista laukun sankojen ja kiinnitystampin kiinnityksen osalta. Sen sijaan, että kiinnittäisin nämä kehotetulla tavalla eli viimeiseksi, kiinnitän sekä sangat että tampin samalla kun ompelen vinokaitaleen. Päätin lisätä vinokaitaleen kulutuskestävyyttä niin, että kiinnitän sen kaksin

raidallinen tilkkulaukku ja eläinkuosinen pussukka

Kuva
Aivan kuin minulla ei olisi jo tarpeeksi keskeneräisiä töitä odottamassa valmistumista! Hopea-turkoosisen pussukan onnistuttua niin hyvin, täytyi kuitenkin aloittaa myös uutta pussukkaa. Tässä on musta-valkoisehtava teema, paitsi vuorissa, johon olen ajatellut käyttää söpöä, vaaleanpunaista muffinssikuviopuuvillaa. Pussukka on täsmälleen näin valmiina: Kuvaa nyt katsellessani totean, että ehkä "eläinkuosinen" on liioittelua. Mutta eläinkuosiseen kankaaseen tartuttiin ensimmäisenä, joten olkoon eläinkuosinen. Viikonloppua aloitellessani ajattelin, että saan raidallisen tilkkulaukun ainakin koottua ennen kuin maanantai on käsillä, mutta tämä osoittautui toiveikkuudeksi. Laukku ei näyttäisi edistyneen juuri lainkaan, vaikka olen käyttänyt siihen eräitäkin työtunteja. Etukappale melkein valmiiksi tikattuna. Ja tikkauskuviota lähempää katsottuna. Minun on tosi vaikea aina päättää, millaista kuviota lähtisin tikkaamaan! Ja vaikka olisi hienoa väittää, että valitsen kuv

tekeillä: raidallinen tilkkulaukku

Kuva
Kuten varmaan kaikilla käsityöharrastajilla, minulla on lukuisia töitä aloitettuna, puolivalmiina ja kesken. Ja sitten on niitä "aloittamista vailla valmiita" myös aika monta. Aihiokasasta havainnoin eilen raitakankaasta leikatun laukun, tai osan siitä. Onneksi olin kiinnittänyt osat nuppineuloilla yhteen ja ajattelevaisesti liittänyt mukaan pienen paperilapun, jossa luki, mikä malli oli kyseessä! Muuten en varmaan olisi enää muistanut, mitä noista paloista oli määrä syntyä. Palat oli leikattu raitakankaasta, jota ostin metrikaupalla keittiön tuolien päällystämistä varten. Koska halusin tuoleihin raidoituksen tietyllä tavalla, jouduin ostamaan merkittävän määrän ylimääräistä kangasta. Ylijäämää olen pyrkinyt käyttämään eri tavoin koko viime vuoden ajan. No, pelkkä raitakangas tuntui liian yksinkertaistetulta, joten tutkin ylijäämätilkkuvarastoani. Minulla on kaapissa pieni tila, johon yritän survoa eri projekteista yli jääneitä tilkkuja. Löysin valmiiksi ommeltuja tilkkukuv

kimaltava, hopea-turkoosi pussukka

Kuva
Tytär näki joulukankaitteni joukossa hopeakangasta ja pyysi tekemään siitä pienen meikkipussukan kaverilleen synttärilahjaksi. Samaan aikaan työhuoneessa oli näkösällä turkoosia kimallekangasta, ja kysyin, yhdistettäisiinkö sitä hopeakankaaseen. Kyllä. Sekä hopeakangas että turkoosi kimalle olivat joustavia, ja halusin yhdistää niihin myös joustamatonta kangasta. Vaikka olin mittaavinani tarvittavat leveydet tarkasti, jouduin leikkaamaan ensin yhdet sivukaitaleet kahteen kertaan (ensimmäinen kaitale olikin selvästi liian kapea) ja sitten vielä lisäkaitaleen toiseen reunaan. En käsitä, mitä tapahtui. Ehkä joustokaitaleet menivät jotenkin kasaan ompelemisen jälkeen? Kuvassa pussukan päälliosa ilman lisäkaitaleita. Tämä on siis selvästi liian kapea. Minulle tulee tästä kuvasta elävästi mieleen 80-luvun diskotanssivaatetus. Pussukassa on perhoskuvioinen vuori. Päällikankaan alla on joustamattomalla, silitettävällä tukikankaalla stabiloitu koltsarikangas ja ohut vanu. Tikkasin vain pu

kankainen joulukuusi – enää istutus puuttuu

Kuva
Sinnikkäästi olen työstänyt hoopoa kankaista joulukuustani, ja se on nyt valmis. Vain istuttaminen uupuu, eli täytyy hankkia sille sopivan paksuinen oksa rungoksi, sopivan kokoinen ruukku jalaksi ja selvittää, miten runko pysyy tukevasti ruukussa. Itseni tuntien tämä viimeistely saattaa jäädä ensi joulun tienoilla tehtäväksi. Ohje ja kaavat olivat hyvin tarkat, mutta ylimmissä lehväriveissä oli jotain outoa, sillä rivit eivät lopulta riittäneet peittämään kuusen vartaloa kokonaan.Yläosan rivistöön jäi hämmentävä aukko. Kuvassa aukko näkyy vihreänä alueena. En huolitellut lehvärivien yläreunoja, ja siksi aukkoa ei voinut jättää tällaiseksi. Peitin aukon jouluisella nauhalla. Kuusen ylimmässä latvakappaleessa oikaisin hiukan enkä vuorannut sitä, kuten ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä. Arvelin, ettei sorminäppäryyteni ikinä riittäisi siihen. Sen sijaan käytin kirjontalankaa latvakappaleen alareunan siistimiseen. Pykäpistot näkyvät lähikuvassa parhaiten. Ja tässä valmis latv