Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

tikkauksia.

Kuva
Kävi kuten arvelin: hempeämmän PC-laukun raitakangasosuuteen ilmestyi muurahaisenpolkutikkausta. En käyttänyt tikkauskehää apuna, vaan ohjailin kangasta käsin. Reunoja lähestyessä aina hirvitti ja yritin olla hyvin varovainen, ettei kävisi niin kuin kerran tilkkutyötä tikatessa kävi: vanhanaikaisesti. Eli neula läpi sormen. Mutta ei käynyt eilen illalla niin. Onnellisesti sain kiemurat ulottumaan melkein reunaan ilman vahingoittuneita ruumiinosia. Koirakangaspussukan tyhjä taulu täyttyi aaltomaisella tikkauskuviolla. Käytin vaihtuvaväristä lankaa ja samaa tikkaussapluunaa kuin tikatessani ”Omenavarkaissa”-työtäni, joka tunnetaan myös nimellä "Talviomenoita". Ihan ookoolta näyttää. Palan halusta päästä ompelemaan näitä pidemmälle! On aina hauska, kun saa työhön oikean muodon. Litteinä kuten tässä ne ovat vielä kuin arvoitus.

Kumma-vetoketjupussukka valmis.

Kuva
Ompelin eilen illalla viimeiset pistot vetoketjupussukkaan, jonka nimesin ”Kummaksi”. Siitä tulikin aika pieni – se on vain noin 15cm leveä – eli se ei ehkä ole ihanteellisen kokoinen meikkipussukaksi. Paitsi jos meikkejä on noin kaksi kappaletta. Pussukan kankaat ovat sieltä täältä. Valkoinen, mustapilkkuinen kangas on muistaakseni tilkkuilijaystävältäni Lealta. Isokuvioinen musta-valkokangas on Sanna Annukka –kuvioinen kaitale Hämeenlinnan Marimekko-myymälästä. Oikeassa reunassa näkyy Liekki-PC-laukun kangasta, jonka Stefan Lindfors on suunnitellut. Vetoketjun reunakaitaleessa on suikale Laura Ashleyn kangasta, jonka sain tilkkuilijaystävältäni Vapulta jokin aika sitten. Toistaiseksi pussukalla ei ole tiedossa omistajaa, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä löydä kodin. PC-laukkujen tuotantolinja Vaateompelun sijaan intouduin työstämään lisää PC-laukkuja. Teen kahta erilaista yhtaikaa. Löysin aika ison palan koirakangasta, josta tein PC-laukun jo aikaisemmin. Koska halua

Liekki-PC-laukku valmis!

Kuva
Eilen illalla puursin laukun viimeistelyn parissa, kunnes laukku oli kokonaan valmis. Vuorin ja päällikankaan kiinnitin pienin pistoin kahdeksasta kohdasta (ylä- ja alakulmista). Päällystin pohjaa jäykistävän vanerinpalan kankaalla ja asensin laukkuun. Se sopi sinne juuri ja juuri. Kirkkaanvihreät osat korostuvat, kun laukkua katsoo ylhäältä päin. Mielestäni aika herkkuvärit. Vuori sointuu jotenkin päällikankaaseen, vaikka on niin kasarimaista vaaleaa turkoosia / mintunvihreää. Kuvassa väri ei näytä ihan niin kasarilta (80-lukulaiselta). Taisin silloin 80-luvulla saada mintunvihreästä väristä yliannostuksen, kun jotenkin se ei yhtään innosta nykyisin. Ompelin Tyttären kaverille myös vetoketjupussukkaa. Vetoketjun kiinnittäminen on seuraavana vuorossa. Tosin Tytär tuomitsi valitsemani kangasyhdistelmän rumaksi. Voi olla, että teen vielä uuden ennen kuin kelpaa Tyttären vaativaan makuun. Mitä seuraavaksi? Nyt kun ilmat ovat viilenemässä, pitäisi kai tarttua talvisempiin kankai

PC-laukun vuori.

Kuva
Eilisistä epäilyistäni huolimatta sain ommelluksi PC-laukun vuorin sopivan kokoiseksi. (Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.) Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä: - Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale - Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain. Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään. Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaise

PC-laukku ja katoaminen.

Kuva
Eilen illalla töistä kotiuduttuani ryntäsin melkein heti yläkertaan ja ompelin yhden sauman saman tien. Oli into niin päällä. Kaikkiaan siellä ompelukoneen ääressä vierähti tovi, ja käsinkin ompelin tällä kertaa jo tässä vaiheessa. Kiinnitin nimittäin vetoketjun viereen tulevan kaitaleen ensin käsin ommellen nurjalle. Vasta sen jälkeen ompelin vetoketjun paikalleen. Muistin merkitä laukun ja vetoketjun keskikohdat liidulla ennen kuin ompelin: avatun vetoketjun kohdistaminen oli helpompaa ja laukun sangat päätyivät aika tarkkaan samoille kohdille. Kun katsoin oikein tarkkaan tuota vetoketjun kiinnittävää ommelta vihreässä kaitaleessa, näin, ettei se ollut ihan täydellisen suora ja täydellisen samalla etäisyydellä reunasta koko ajan. Mutta sitä tuskin katsotaan kovin usein kovin tarkkaan. Niin että näin kun kuvasta katsoo, niin ihan ok:lta näyttää. Sitten paljastuksia laukun sisäosista. Minulla oli jonkinmoinen kaava, jolla olin jo ommellutkin PC-laukkuja, mutta leikkasin kankaat

valmis: laskostettu tilkkulaukku Lilanna.

Kuva
Ompelin eilen napin laskostettuun tilkkulaukkuun, jonka nimesin Lilannaksi. Laukku on siis valmis! Perheeni ilmoitti pitävänsä tästä mallista enemmän kuin aikaisemmasta, laatikkomaisesta laukkumallista. Kuten jo aiemmassa postauksessani vähän kerroin, en itse ole aivan varma tämän mallin onnistuneisuudesta. Mutta siis jotain kohdeyleisöä tämä malli viehättää aiempaa mallia enemmän. Tässä kuvassa laukun värit näkyvät vähän paremmin, vaikka sanka ei näy lainkaan: Kuva myös ruusukuvioisesta vuorista ja Tilkunviilaaja-merkistä. Lilanna on ensimmäinen laukku tai yleensä mikään työ, mihin olen kiinnittänyt oman merkkini. Tein laukkuun vain yhden sangan, joka on tavallista standardi-sanganmittaa pidempi. Muistaakseni 40cm sen tavanomaisen 34cm sijaan. PC-laukku Tuntui aika vaikealta aloittaa, kun en ollut tehnyt tätä mallia pitkään aikaan, eikä minulla ollut muistiinpanoja lisäosien mitoista. Viisastuin tästä ja kirjoitin tällä kertaa muistiin, millaisia valintoja nyt tein. Tä

laskoslaukku nappia vailla.

Kuva
Tänään oli peräti ahkera päivä, vaikka eilen illalla vannoin, että laiskottelisin ankarasti. Ensiksi sain leikatuksi ja ommelluksi laskoslaukkun vuorin. Kokosin laukun päälliosan. Leikkasin laukkuun yhden sangan, tukikangastin sen ja ompelin sen sisään pyykkinarun. Muistin ommella vuoriin Tilkunviilaaja-nauhan. Leikkasin ja ompelin laukkuun nappilenksun. Leikkasin yläreunan huolittelukaitaleen, ompelin sen kiinni, taitoin sisäänpäin ja kiinnitin sen vuorikankaaseen käsin ommellen. Ehdin iltasella vielä ommella laukun yläreunaan litistävän ompeleen. Tytär auttoi valitsemaan napin, mutta sitä en ole vielä kiinnittänyt eli laukku ei ole ihan valmis. Olen katsellut laukkua melkein valmiina ja tiedän, miten sitä parantaisin. Laskos taitaa olla vähän turhan syvä: laukun suu on hiukan kapeanpuoleinen. Ja jos hallitsisin kaavoitusta yhtään, pystyisin ehkä ratkaisemaan sen, miten laukku sojottaa kummallisen avonaisena kun nappi ei ole kiinni. Kivat kankaat laukussa kyllä on. Saat

laukku laskostettu.

Kuva
Enpä olekaan vielä jakanut kuvaa laskostetusta laskoslaukusta. Ja vuorikankaankin olen jo valinnut, vaikkakaan en leikannut. Vuorikangas on taka-alalla, ruusuja tummanruskealla taustalla. Etualalla tikattu etukappale, johon on jo ommeltu laskos. Ostokset Sain Kona-puuvillani päiviä sitten, mutten ole päässyt tutkimaan sen ominaisuuksia lähemmin. Eilen minua valistettiin, että Kona-puuvilla olisi peräisin Havaijilta. Pari päivää sitten posti toi kudottuja kangasmerkkejä, joissa lukee "Tilkunviilaaja". Minua on jo ajat sitten kehotettu hankkimaan sellaisia, että pystyn merkitsemään työni. Viimeksi elokuun kiltaillassa syyrinkiläisystäväni ihmetteli, eikö minulla sellaisia ole. Nyt on! Kuvassa siis merkit ja hiekanvärinen Kona-puuvilla. Ei puutu enää kuin valmiit työt, joihin ommella merkit kiinni. Olen nimittäin ommellut niin kovin vähän, että tunnen itseni melkein sairaaksi. On ollut kaikenlaista muuta, esimerkiksi viikonloppumatka viime viikonloppuna ja sen jälkeen e

julkaisuja

Kuva
Ilokseni näin taas uusimmassa Tilkkulehdessä omia kynäilyjäni ja myös muiden kiltalaisteni aikaansaannoksia: juttuja ja kuvissa esiintyviä tilkkutöitä. Lehti tuntuu läheisemmältäkin nyt, kun olen toimittanut siihen materiaalia. Blingbling-penaali Penaali on yksinkertaisen vetoketjupussin/-pussukan ohjeella toteutettu. Siinä on koruja ja muita ylellisyyksiä esittävä kuosi päällikankaana. Vuorin tein aniliininpunaisesta tekokuitukankaasta, josta tein aikoinaan itselleni hameen. Penaali valmistui illalla ja oli heti seuraavana päivänä työn touhussa: Laskoslaukku etenee hitaasti Toistaiseksi tapahtunutta: laskoslaukun päällikappaleet on tikattu yksinkertaisella 5cm x 5cm ruudutuksella. Tämän jälkeen ompelin keskelle laskoksen. Laukku odottaa vuorikappaleita, joiden kangastakaan ei vielä ole edes valittu.

uudenlainen laukku.

Kuva
Kauan aikaa sitten Threads-lehdessä oli ohjeet verhoilukankaisen laukun tekemiseen. Muistelin, että siinä oli esitetty mielenkiintoisia vaihtoehtoja laukun pohjan muotoilemiseksi. Kaivoin lehden esiin PC:lläni olevasta arkistosta (joululahja Mieheltä) ja tutustuin siihen tänään. Päätin sitten kokeilla hieman eri kokoista laukkua kuin nämä viime aikoina tehtailemani tilkkulaukut. Kokosin noin 41cm x 46cm tilkkupinnan. Käytin heti kahta vastikään netistä ostamaani kangasta. Tilkkupinta on nyt koottuna (mutta ei kuvattuna) ja tyypilliseen tapaani kiirehdin asioiden edelle. Ehdin ajatella, että "seuraavaksi sitten konetikkaan tämän kappaleen," kun rupesinkin merkitsemään laukun yläreunaan vastalaskosten paikkaa. Ehdin ommellakin laskoksen sekä etu- että takakappaleeseen ennen kuin huomasin, että ai niin, vähän ohuthan tästä laukusta taitaisi tulla ilman välivanua. Valmis vetoketjupussi Kokeilin siis simppeliä vetoketjupussin ohjetta. Suunnittelin kunnianhimoisesti, e

nettiostokseni.

Kuva
Sorruin mainoslehtisen houkutukseen ja menin katsomaan Tilkkutarhan uutuuksia ja tarjouksia. Minua tietysti houkutteli tarjolla ollut japanilainen tilkkulehti, ja samalla kun olin tilaamassa, klikkasin ostoskoriin muutaman kangaspalan. Toimitus oli nopea. Tilasin maanantaina ja noudin paketin postista eilen. Tässä paketin sisältö: Sain vielä pienen ylimääräisen palan – paketissa olleessa pakkalistassa oli selityskin. Yksi tilaamistani paloista oli viimeinen jäljellä ollut, ja Tilkkutarha oli katsonut sen olleen vähän nuhjuinen. (Minusta kankaassa ei ollut mitään vikaa!) Ihan kiva yllätys. Toinen yllätys oli tilaamani Kona-puuvilla. Olen nähnyt termin "Kona cotton" niin monessa blogissa ja niin monessa kehussa, että halusin heti tilaisuuden tullen tyydyttää uteliaisuuteni. Mitä erikoista Kona-puuvillassa voi olla? No, luulin tilanneeni yksiväristä kangasta, mutta Konani olikin miedosti kuvioitua. Mahdoinkohan saada oikeaa kangasta? (Myöhemmin lisätty tieto: sain vahingos

viherpiperrys-tilkkutyyny

Kuva
Kauan aikaa tämän tyynynpäällisen kokoamisessa vierähtikin! En selvästikään ole aikaasäästävien menetelmien mestari. Mutta valmis se kuitenkin on, käsin virkattuine pitseineen: Tältä tyyny näyttää takaapäin: Kuvassa tyyny näyttänee litteältä. Kuvausta varten työnsin tyynyn sisään sisätyynyn, jota en vielä avannut ilmattomasta muovipussistaan, jotta tyyny olisi helpompi siirtää työpisteeseen. Tämä sai nimittäin heti uuden omistajan työkaverista! (Esittelin designini hänelle tuoreeltaan, kännykkäkuvaviestin välityksellä.) Eilen illalla vähän epäilin, miten mahtaa käydä. Uskonpuute oli vahvimmillaan juuri tämän valmistuttua, etenkin kun Tytär tölmähti paikalle ja sanoi spontaanisti: "Ihan kamala"! Rupesin erittäin vainoharhaisesti katselemaan tätä ja miettimään, että onko tämä tosiaankin aivan kamala. Ei tämä mikään huippudesign tietenkään ole eikä puhdasoppisen mikään, koska tein tämän jäännöspaloista, mutta ihan kiva, jos tykkää vihreästä. Uusi omistaja tykkää. Seuraa