Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2022.

Kolibri.

Kuva
Ainakin osa mökkiloman aikana askartelemistani kuusikulmioista pääsi hyötykäyttöön, sillä ompelin vaaleammista riveistä koristeen pussukkaan, jolle annoin nimen Kolibri. Kolibri-pussukan koko määräytyi kuusikulmiorivin leveyden perusteella. Minulla oli sattumalta juuri sopivan levyinen sisustuskangaspala, johon applikoin yhden riveistä. Toisen palan leikkasin sitten tuon palan mittojen mukaiseksi. Nimi sen sijaan määräytyi pussukan toisella puolella olevien lintukuvioiden innoittamana. Kankaan kuviossa ei tietenkään ole kolibria, vaan otin taiteellisia vapauksia. Kiinnitin kuusikulmiorivit siis ensin pienin käsinompelupistoin pelkkään kankaaseen. Halusin taustalle ehdottomasti pellavan väriä, mutta en tietenkään löytänyt sopivaa yksiväristä kangasta. Siksi pellavaosuuksissa näkyy kuvioita. Tikkasin kankaan kuusikulmioiden reunojen suuntaisin viivoin. Varastosta löytyi suunnilleen sopivan värinen vetoketjukin, ja pääsin vaihteeksi käyttämään lyhyempää ketjua. Kolibri-pussukka on

kuusikulmioita.

Kuva
Viime kerran neliöt ja kuusikulmiot vaihtuivat pelkkiin kuusikulmioihin, kun siirryin kesäloman viettoon järven rannalle. Olin pakannut mukaan käsinompelupaketin eli ompelutarvikkeet, kuusikulmiopahveja, apumallineen ja sekalaisia tilkkuja. Ensimmäiseksi otin esiin kangaspinon ja aioin piirtää kankaille kuusikulmioita apumallineen avulla. Huomasin siinä vaiheessa, että juuri tarvitsemani apumalline oli jossain muualla. Onneksi löysin palan tukevaa pahvia, josta askartelin kelvollisen mallineen – siis kuusikulmion, joka oli saumanvarojen verran pahvikuusikulmioita isompi ja jossa oli reikä keskellä. Reikää tarvitsin kuvioiden sovittamiseen. Esimerkiksi seuraavan kuvan linnun sain asettumaan juuri hyvin kuusikulmioni pintaan: Olin ottanut mukaan kaikenlaisia tilkkuja. Osasta olisin voinut leikata useampia kuusikulmioita, mutta päätin melkein heti, että leikkaisin vain yhden jokaisesta kankaasta. Ennen päätöstäni ehdin leikata kolme vaaleataustaista lintua yhdestä tilkusta: Leikkasin p

neliöitä ja kuusikulmioita.

Kuva
Neliöistä koottuja tilkkupeittoja pidetään yksinkertaisina tai peräti yksinkertaisimpina malleina. Olen eri mieltä, kuten kerroin kirjoituksessani ”millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle”. Varsinkin jos neliöt ovat pieniä ja niistä kokoaa 4 x 4 -kokoisia blokkeja ja haluaa tummempien ja vaaleampien neliöiden vuorottelevan. Ja jos vielä blokit ovat sen verran pieniä, että niitä joutuu yhdistämään lukemattomia, jotta syntyy peittokokoinen tilkkupinta. Jotenkin näin: Olen pystynyt pitämään tilkkupinnan vuorottelevana, mikä on melkoinen saavutus. Ehdin mielessäni jo onnitellakin itseäni, kunnes katsoin yhtä lähikuvaa tarkemmin. Voi ei! Yksi blokki oli väärin päin! En ihmettele, että olin mennyt halpaan, sillä toinen ”tumma” nurkkapala oli lähes yhtä vaalea kuin blokin muut vaaleat neliöt. Lisäksi oikealla olevan blokin nurkkapala oli hämmentävän vähän vaalea, vaikka sen olisi pitänyt olla. Huojuvia vaaleuseroja syntyy, kun tekee pienen blokin kerrallaan. Sitä ei edes kannata vä

pienten neliöiden tilanne nyt.

Kuva
Nostin viime kerran brum-brum-kirjoituksessani esiin pitkällisen projektini ommella isohko tilkkupeitto 4 cm x 4 cm -kokoisista neliöistä. Innostuin edistämään projektia laadittuani muutaman uuden 16-blokin, ja keskiosan vaalea pinta on saanut pari kierrosta blokkeja ympärilleen. Minulla ei ole ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa työlleni, mutta ostin aikoinaan paketin vaaleita/valkoisia, 2,5 tuumaa leveitä kaitaleita siinä luulossa, että haluaisin joka toisen neliön olevan valkoinen. Ommeltuani keskiosan huomasin, että en halua. Kokonaan pienistä neliöistä koostuva tilkkupinta on kiinnostavampi eikä näytä yhtä haalealta. Ladon blokkeja aina yksi sivu kerrallaan, ompelen yhteen ja kiinnitän rivin tilkkupintaan. Teen parhaani, että väritys vaihtuisi sulavasti, mutta en stressaa. Tulossa on kuitenkin to-del-li-nen resurssipalapeitto. Heti kun stressitaso alkaa nousta, katsahdan maailman kivoimpaan työkaveriin: Siinä hän nauttii ”Kaikki pallot ilmassa” -tilkkupeitostani. Eikä stressaa.

brum-brum.

Kuva
Vai miten mahtoi Volkswagen Kleinbus äännellä aikoinaan? Tekaisin pussukan Soilelta saamastani tilkkusäkistä löytyneen pikkubussikuvan ympärille ja annoin Tyttären ehdotuksesta sille nimeksi Hippi liikkeellä. Suurin osa Hippi liikkeellä -pussukkapinnan tilkuistakin on samasta säkistä. Ehtymätön aarrekasa minulle! Esimerkiksi toisen puolen neljä isohkoa tilkkua oli jo ommeltu yhteenkin. Mikä uskonpuute oli Soilelle mahtanut tulla, kun pala oli jäänyt käyttämättä..? Onpa kiva, kun pihassa kasvaa jo muutama kukka! Kuvassa on ihanan pyyteettömästi kasvavia lemmikkejä, joiden taustalla näkyvät puuritilät ovat oikeasti rumat. Kuva valehtelee juuri sopivasti, ja ne näyttävät tässä ehkä romanttisen ravistuneelta portilta. Eivätkö vain näytäkin? Istutin isoon siniseen ruukkuun orvokkeja, jotka rassukat ovat pieniä ja matalia suhteessa laajaan kasvualustaansa. Muuten kyllä nättejä! Paljastan nyt Hippi liikkeellä -vetoketjupussukan strategiset mitat:  Leveys ylhäältä noin 20,5 cm Korkeus n

punaista ja vihreää.

Kuva
Pussukkavarastoni on taas täydentynyt! Ompelin kuittipaperitekniikalla kokoamistani tilkkupötköistä punaisen ja vihreän tilkkupinnan ja tikkasin sekä tasoitin ne valmiiksi äskeisissä ompelulaneissa. Nyt sain pussukan kokonaan valmiiksi vetoketjuineen kaikkineen, ja tässä se on: Koska aloitin punaisen puolen tikkaukset possun kohdalta, tuntui oikeudenmukaiselta nimetä koko pussukka sen kuva-aiheen perusteella. Keksinkin lopulta nimen Säästöpossu. Nimi on yllättävän osuva! Possu ja säästö samassa sanassa – tilkkupinnan kuvio ja säästäväisyyden periaate, joka ajaa minut kehittämään yhä uusia ja uusia hyödyllisiä tavaroita pienistä, muista projekteista yli jääneistä tilkuista. Voisi myös ajatella, että johonkin käyttämistäni kuittipapereista on jäänyt merkintä vaikka 20 prosentin säästöstä.  Löysin kuittipaperitekniikan Tilkkuyhdistyksen ohjeesta ”Kehystetty kuittiblokki”. Tutustuin ohjeeseen nopeasti ja unohdin, että siinä neuvottiin vielä ompelemaan kaitaleet kumpaankin reunaan. Sen s

Koivu.

Kuva
Lyhyestä virsi kaunis, joten seuraava pussukka sai nimekseen Koivu. Parhaalla tahdolla pystyy kuvittelemaan, että sen paraatipuolella on koivunlehti. Jos haluat ommella samanlaisen lehden, voit katsoa ohjeen ja ladata kaavan Tilkkuyhdistyksen sivulta Lehtiblokki paperiompeluna.   Jos kävit katsomassa linkin takana olevaa ohjetta, huomasit minun käyttäneen Koivu-pussukkaan blokkia, jonka ompelin ohjetta varten. Se oli siis valmis resurssipaloista ommeltu tilkkupinta, ja taas sain sellaisen käytettyä. Ompelin lehtiblokin viereen kuittipaperin avulla kokoamani tilkkupinnat, ja pussukan toinen puoli on kokonaan kuittipaperipötköjä. Löysin suurimman osan punaisemmista kankaista Soilelta saamastani resurssipalasäkistä, ja tilkkupinnasta tuli ihanan hempeä! Koivu-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 23 cm  Korkeus noin 17,5 cm  Pohjan leveys noin 6 cm.  Koivu-pussukka on taas kerran Avoin-mallistoa.  Hyödynsin valmiita tilkkupintoja myös sen vuorikappale