Käyn ahon laitaa.

Pussukkakuvassa voisi miltei aistia olevansa ahon laidassa, mutta ei – kuva on otettu puutarhassamme silloin, kun kivikasa oli vielä sen keskellä.

Annoin pussukalle nimen ”Minä nautin kesästä” Juha Vainion Käyn ahon laitaa -kappaleen innoittamana. Tässä voit kuunnella kappaleen. Melkein kaikki suomalaiset taitavat kyllä tuntea sen.

Minä nautin kesästä -pussukan alkuhetket tuntuvat olleen kiireiset, sillä olin yllättäen tajunnut tarvitsevani itse tehdyn lahjan seuraavaksi päiväksi. Kannattaa tutustua blogikirjoitukseeni, jolla on hivenen mystinen nimi: vetoketjupussukka! korjausliike.

Kirjoituksesta paljastuu, miksi valitsin pussukalle juuri tuon nimen. Siinä näkyy myös ensimmäinen versio tilkkutyöstä, josta olen juuri tekemässä kaupallisen ohjeen! Hauska sattuma!

Juha Vainiosta tai pussukasta ei muistu mieleen muuta, mutta kevätjuhlista kyllä. Menin eräänä vuonna hakemaan Tytärtä kevätjuhlista autolla, koska satoi. Juhlien päättymishetkestä minulla oli vain summittaista tietoa, ja olin paikalla liian aikaisin. En löytänyt kunnollista parkkipaikkaa, ja päädyin pysäköimään kadun varteen, erillistalon ajoportin eteen. Tiesin, että näkisin mahdollisesti lähestyvän asukkaan ja voisin siirtää auton tarvittaessa.

Olin kärkkynyt kadulla tovin – Tytärtä ei vielä näkynyt, vaan juhlat jatkuivat yhä – kun naapuritalosta hyökkäsi pihaan raivoissaan huutava mies. Hän haukkui minut englanniksi ja käski minua häipymään autoineni hyvän sään aikana. Ei auttanut, vaikka sanoin poistuvani heti jos itse asukas palaa ja haluaa ajaa portista pihaansa. Hän sätti minua edelleen ja kertoi värikkäästi olevansa lopen kyllästynyt siihen, että naapurin portin eteen jätetään autoja.

Lopulta sanoin hänelle ”Thank you for telling me so nicely,” nousin autoon ja ajoin muualle.

Voi sentään, olipa vähän halju muisto. Muistikuville ei kuitenkaan voi mitään. Lupaan, että huomisessa luukussa on jotain vähemmän haljua!