seuraava valmis.

Ompelin valmiiksi toisenkin tilkkupeiton. Kas tässä hän on, ja hänen nimensä on Kukkasnelonen:

Peiton oudohko nimi on kuitenkin looginen. Käyttämäni tilkkublokki oli nimeltään ”2 by 4” eli kakkosnelonen. Tilkkupinta on kukkean värinen, ja tikkauskuviossakin on kukkasia. Tässä tuo hauska tikkaus näkyykin hyvin:

Samaten kuvassa näkyy, miten sopivaan kohtaan yksi reunakaitaleen harmaasävyisistä osista sattui.

Kukkasnelonen-tilkkupeitto on kooltaan 149 cm x 219 cm.

Käytin 2 by 4 -tilkkublokkeihin valmiin kaitalepakkauksen ”Marmalade Dreams,” jonka kankaat on suunnitellut Valori Wells. Lisäksi leikkasin kaitaleita oman varastoni kankaista.

Arvioin, että hyvin saman kokoisen peiton pystyisi ompelemaan kahdesta jelly roll -kokoisesta kaitalepakkauksesta.

Ompelin ensimmäisen 2 by 4 -tilkkublokin aivan heinäkuun lopulla, ja tilkkupinta näyttää olleen valmis elokuun lopulla. Kokosin Kukkasnelonen-peiton reunakaitaleet muutamasta eri kankaasta.

Satuin löytämään yhden valmiiksi leikkaamani ja ompelemani reunakaitalevyyhdin varastoistani. Olin tehnyt sen aiempaa työtä varten elokuussa 2011, mutta unohtanut, ja se oli jäänyt käyttämättä. (Ilmeisesti unohdus oli tuolloin täydellinen, sillä kerroin peiton kanttaamisesta tammikuussa 2012 enkä maininnut sanallakaan kadonnutta reunakaitaletta). Kaitaleessa oli mukana valkoisia paloja, ja irrotin ne. Kuviollisen kankaan otin ja valitsin sen mukaan muut kaitalekankaat.

Kirjoin nimilappuun etupistokierroksen kaksinkertaisella metallitikkauslangalla. Oikeassa valaistuksessa nimilapun kehyskuvio kimaltelee vähän.

Eikö muuten takakappale olekin kivan näköistä lintukangasta? Ostin sen Töölön Tilkkupajasta samoin kuin taipuisan bambuvanunkin. Arvostan kovasti Töölön Tilkkupajan kokonaispalvelupakettia! Voin ostaa takakankaan, ellen ehdi/jaksa rakentaa takakappaletta itse, eikä minun tarvitse säilytellä vanurullia kotona.

idyllinen alue.

Ostin keväämmällä Tula Pinkin Pinkerville-kangaspaketin, jonka sisältä löytyi suurikuvioista yksisarviskangasta, kolmea eri väriä. Yksisarvisten pilkkominen tuntui ikävältä, joten mittailin kuvion koon ja etsin sen jälkeen samankokoista blokkimallia. En löytänyt sellaista, josta olisin pitänyt, joten keksin blokkimallin itse.

Kirjoitin blokista ohjeenkin. Koska en leikkaa hirsimökkiblokkiin tarkan mittaisia ”hirsiä,” blokkiohjeessa antamani mitat ovat tyyppiä ”suunnilleen”. Ommellessa pitää olla valmis trimmaamaan joka hirren jälkeen.

Kvilttaaja ehdotti blokilleni nimeä Käpylä. Nimi tuntui heti sopivalta ja entistä sopivammalta se vaikuttaa nyt, kun katson valmista tilkkupintaa. Siinä voisi olla jonkin käpylämäisen, idyllisen asuinalueen ruutukaava.

Hain työni eilen kotiin Töölön Tilkkupajasta, missä se oli tikattavana. Tällä kertaa ostin tikkauksen lisäksi paitsi vanun, myös takakankaan. Vältyin takakankaan ompelu-urakalta.

Valitsimme Soilen kanssa työhön ruudullisen tikkauskuvion. Se sopii Käpylä-blokkien ruudutukseen hyvin.

Olen iloinen, että maailmassa on niin paljon kauniita kankaita! Suunnittelijoille kiitokset! Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt tilkkuilun, ja että voin panostaa harrastukseeni ja hankkia näitä kaiken maailman kankaita.

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.

Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.

Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.

Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

karkkivärejä ja kiemuroita.

Sain kuin sainkin ommelluksi taustakappaleen tilkkupinnalle, johon valmistin koko joukon aika pieniä, karkkivärisiä tilkkublokkeja paperiompelutekniikalla. Vein tilkkupinnan ja takakankaan tietenkin luotettavalle ja taitavalle Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan.

Hän ehdotti vaaleanpunertavaa tikkauslankaa ja hauskoja kiemuroita tikkauskuvioksi. Hänen ehdotuksiinsa oli helppo mieltyä! Kiemuratikkaus on juuri sopiva tälle terävälle blokkikuviolle:

Tikkauskuvio erottuu pinnasta hyvin, koska kuvassa on voimakas sivuvalo. Ulkona ottamissani kuvissa kuviointi on sivuosassa ja pääosassa on värikäs tilkkupinta.

Takakankaan tilkkublokkialue ja vauvamainen kangas vangitsevat katseen. Yhdistelin taustakappaleeseen kaikenlaisia, jossain määrin punertavia kuoseja.

Syyrinkiläiset tilkkuystäväni totesivat, etteivät osaisi yhdistellä kuvioita ja värejä näin. Hmm, en itse välttämättä luonnehtisi tätä ”osaamiseksi,” vaan ehkä pidäkkeettömyydeksi. Käytän kankaita, joita minulla on.

Tältä tikattu tilkkutyöni näyttää tasoittamattomana ja kanttaamattomana.

Kuvasta huomaan, että vasemmalla, vähän tilkkupinnan puolivälin alapuolella on yksi ympäristöään vaaleampi blokki. Nyt se pistää heti silmään, vaikka olen katsellut työtäni monta kertaa aiemminkin. Se ei haittaa, mutta katse osuu siihen.

Ehkä aloitan poikkeavan blokin tuomista mielleyhtymistä kehittäessäni tilkkupeitolleni nimeä…

valmis tilkkupeitto raidallisista hirsimökkiblokeista.

Vaaleanharmaa reunakantti on paikoillaan ja Sokkelo-tilkkupeitto on valmis. Sain avustajan mukaan ja kiipesimme läheiselle pikku kalliolle, jotta sain peitosta erilaisen kuvan kuin yleensä.

Sokkelo-tilkkupeittoni on kooltaan noin 170 cm x 245 cm.

Ompelin Sokkelo-peiton hirsimökkiblokeista, joiden toisen puolen palkit olivat vuoroin valkoiset, vuoroin harmaat ja toisen puolen palkit kirjavista kankaista.

Blokin keskineliö oli kooltaan 1,5” x 1,5” ja palkit olivat tietenkin myös 1,5 tuumaa leveät. Valmiin blokin koko oli noin 25 cm x 25 cm.

Projektin edetessä mutta onneksi aika alkuvaiheessa tein tärkeän havainnon: jotta tilkkupinnasta tulisi tasaisen raidallinen, joka toisen blokin piti alkaa harmaalla, joka toisen valkoisella palkilla. Se oli ehkä projektissa vaikeinta!

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi työni kauniisti Malachite-nimisellä kuviolla. Tikkaus on kivasti mutkittelevan raidallinen, mikä komppaa tilkkublokin suoria raitoja.

Peitto sai nimensä siitä, että sen raidalliset osuudet toivat mieleeni ensin geometrian. Googlettelin aihetta ja päädyin labyrintteihin, joista käytettiin myös suomenkielistä nimeä ”sokkelo”. Onneksi en jäänyt labyrintin vangiksi, vaan löysin suomalaisen, hauskemmalta kuulostavan sanan!

Levitin valmiin peiton heti sängylle, missä valo lankesi tikkauspinnalle juuri sopivasti.

Ostin tälle työlle varta vasten taustakankaat. Sokkelo-peitto menee miehelle, joten valitsin hillityn harmaan ja kivan kuorma-auto-traktorikankaan. Tykkään enemmän taustakappaleista, joissa on vähintään kahta eri kangasta.

Taustakappaleesta puheen ollen – olin näköjään päättänyt käyttää siellä myös ne kaksi ylimääräistä hirsimökkiblokkia jotka vahingossa ompelin! Enkä näköjään käyttänyt niitä.

Peiton alakulmassa on tietenkin myös nimilappu. Minulla on nyt hyvä varasto nimilapuiksi sopivia tilkkuja, sillä ostin tällaista kehyskuvioitua kangasta syksyllä käydessäni PeeKaan myymälässä Oulussa.

Puupinnalle muodostui hauskoja varjoja ja tilkkupinnan värit korostuivat hyvässä valossa:

Valitsemani vaaleanharmaa reunakanttikangas näyttää sopivan hillityltä.

Pysähdyin vielä pihaan ottamaan tavallisemman muotokuvan. Tilanteessa oli jotain erikoistakin: hankikanto. Lumipeite on pinnastaan niin kova, että sen päällä voi kävellä. En muista, että täällä asuessamme olisi ennen ollut tällaista. Kerran, pari on hanki ollut kissan käveltävissä, mutta minua se ei ole ennen kantanut.

Aurinko paistoi kirkkaasti, ja päätin ottaa varjoni mukaan Sokkelo-tilkkupeiton muotokuvaan:

Auringonpaiste piirsi myös tikkaukset terävästi näkyviin:

Sokkelo-peitto on vuoden 2019 ensimmäinen ja blogihistoriani 47. valmistunut tilkkupeitto. Tuntuu mahdottomalta, että olisin ommellut melkein 50 tilkkupeittoa, mutta kaipa se on uskottava! No, osa niistä on sentään pieniä vauvan- ja lapsenpeittoja!

keskeneräinen on edistynyt!

Innostuin elokuussa 2018 ompelemaan raidallisia hirsimökkiblokkeja. Olipa hauska lukea kirjoitukseni, koska siinä kerroin kärsiväni kuumuudesta! Hellepäivät olivat ehtineet unohtua jo ajat sitten. Lopetin kirjoituksen myös erityisen hauskasti: ” Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?”

Selkäkeikkanaurua!

Ei tietenkään valmistunut nopeasti, vaan vasta toissa viikolla ompelin sille taustakappaleen – johon siihenkin hankin kankaat syyskuussa. Soile tikkasi sitten peiton Malachite-nimisellä tikkauskuviolla Töölön Tilkkupajassa.

Sain valmiiksi tikatun peiton mukaani noin viikko sitten ja ehdin juuri ja juuri tuoda sen valoisaan aikaan kotipihalle kuvattavaksi.

Tikkauskuvio hieman lähempää:

Sain vinkkejä kanttauskankaan valintaan: erivärisistä tilkuista koottu; valkoinen; harmaa. Minulla olisi myös ollut musta-valko-raidallista kangasta, jota ostin nimenomaan reunakantiksi. Näistä valkoinen tuntuikin tosi sopivalta, ja ehdin jo leikata, ommella ja silittää valkoisen reunakaitaleen valmiiksi.

Onneksi en ehtinyt ommella sitä peittoon vielä - tulin nimittäin ajatelleeksi, että tilkkupeitto tulee oikeaan käyttöön. Tiedän, että saaja käyttää sitä joka päivä ja pesee sitä aika ajoin. Valkoinen reunakantti alkoi tuntua sellaiseen käyttötapaan liian aralta, joten leikkasin peittoon uuden, vaaleanharmaan kantin.

Tilkkupeitto on kohta valmis! Ei valmistunut nopeasti, mutta valmistuu kuitenkin.

Kanttaaminen sai odottaa tänään, kun menin käymään Vanhassa Satamassa Kädentaidot-messuilla. Täydensin siellä tilkkukangasvarastojani, vaikka ne eivät osoitakaan hupenemisen merkkejä. Kauniita kankaita ei vain voi vastustaa!

Tällä kertaa ostin myös yksivärisiä kankaita! Osaankohan edes käyttää niitä mihinkään..?

esoteerinen.

Suomenkielisen wikipedian mukaan päivän sanalla ”esoteerinen” tarkoitetaan yleensä tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ”tietoon vihittyjen” saavutettavissa.

Se on hämmentävän usein käytetty sana meidän perheessämme – tai oikeastaan sanaa käyttää vain Mies viitatessaan musiikkituntemukseeni. Tunnen kuulemma koko joukon esoteerisia 60-luvun bändejä. Näillä hän viittaa esimerkiksi yhtyeisiin

• Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich
• 1910 Fruitgum Co.
• The Crazy World of Arthur Brown.

Satun tuntemaan näiden ja muiden, yhtä outojen yhtyeiden tuotantoa, koska isoveljellä oli mittava levykokoelma, ja hän nauhoitti minulle 1970-luvulla kasetteja, joilla oli myös näiden bändien kappaleita. Minua ei haitannut, etteivät yhtyeet olleet silloisia listaykkösiä, vaan kaikuja muinaisuudesta jo silloin.

Aasinsiltakin kätteni töihin löytyy jopa näin omituisesta ja outomerkityksisestä sanasta!

Olen nimennyt jokusia tilkkutöitä musiikkikappaleiden mukaan tai niiden sanoitusten innoittamana. Ensimmäisenä tulee mieleen ”Jäätelökesä”-tilkkupeitto vuodelta 2012.

Jäätelökesä oli muuten ensimmäinen Töölön Tilkkupajassa tikkauttamani työ, ja se taisi olla myös Soilen ensimmäinen asiakkaalle tikattu työ. Kuvailin blogissani silloin tuoreeltaan kokemuksiani Tilkkupajan asiakkaana.

Samalta vuodelta on myös Lumen 22 nimeä –nukenpeitto. Sen nimi viittaa Kate Bushin kappaleeseen ”50 Words for Snow”. Tässä siitä aika kehno kuva! Tuolloin en aina saanut otetuksi kunnollisia kuvia töistäni.

Lumiaiheinen työni (eli lumityöni - haha) päätyi kauas: lähetin sen seuraavana vuonna joululahjaksi ihanalle Internet-tilkkuystävälleni Lizille Uuteen Seelantiin.

Sattumaako!?!? Vai tarkkaileeko Internet sitä, mitä juuri minä kirjoitan koneellani? Kun valitsin Word of the Day –sivustolla (jolta poimin sanan ”clandestine” eli 14. luukun takaa löytyneen sanan salakähmäinen), niin toisen välilehden ”Favorite Words,” ensimmäisenä näkyi sana ”esoteric”.


1. Difficult to understand; abstruse. 2. Not publicly disclosed; confidential. 3. Of rare, special, or unusual interest. ”His software’s success was based on an esoteric programming language.”

pitäs ja pitäs.

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta.

Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso.

Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin!

Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa:

Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuulostava nimi. Pitäs valita sopiva kanttauskangas ja pitäs ommellakin se kantti.

Pitäs ja pitäs.

Sen sijaan olen keskittynyt katselemaan kivoja silmukkamaisia tikkauksia peiton pinnassa:

Katselen myös tilkkupintaa, josta silmä löytää lukemattomia kivoja kankaita. Silittelen kädellä peiton pintaa – se tuntuu myös kivalta! Välillä mielessä häivähtää joku nimen tapainen, mutta ei usein.

Olen sen sijaan kiitellyt itseäni siitä, että tajusin käyttää ruskea-oranssi-pinkit tilkkublokit juuri tämän työn taustakappaleessa.

Blokit viruivat vinttivaraston laatikossa ties kuinka kauan! Ellen olisi tarttunut niihin nyt, en tiedä, milloin olisi ollut seuraava tilaisuus käyttää ne.

Niin että eihän tässä muuta kuin että pitäs viimeistellä tämä tilkkupeitto! Taidan kuitenkin ommella pari modernia hirsimökkiblokkia vielä sitä ennen.

valmis tilkkupeitto: Tasapeli

Ehkä teistä tuntuu, että ompelen tilkkupeiton valmiiksi suunnilleen yhdessä illassa? Ei ol’ perää! Mutta kun tikkauttaa vaikkapa kolme tilkkupintaa kerralla, niiden viimeistely saattaa käydä nopeasti – tai sitten ei.

Ompelin kuitenkin eilen viimeiset pistot Tasapeliksi nimeämääni tilkkupeittoon, jonka ompelin kivasta Island Batiksin kaitalepakkauksesta, ryyditettynä muutamalla eri tummuisella harmaalla kankaalla. Aloitin projektin näköjään lokakuussa 2017, joten ei tämä mitenkään meganopeasti valmistunut!

Jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja, katso ohjeeni "ompele rastiblokki batiikkikaitaleista".

Kaitalepakkaus on yllättävän riittoisa, kun valitsee sopivan mallin. Tasapeli-tilkkupeitosta tuli kooltaan noin 160 cm x 185 cm. Kaitaleita jäi jäljelle vain aivan pieniä paloja, mikä oli tarkoituksenikin.

Näin sen verran vaivaa, että asettelin (nopeasti) Tasapeli-tilkkupeiton ryöppyämään alas kotiportaita.

Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pinnassa kauniisti lainehtivat tikkauskuviot. Kuvion nimi on Malachite, ja se pyöristi peiton suoraviivaisuutta juuri sopivasti.

Tuskinpa ketään ihmetyttää, miksi peitto sai tällaisen nimen?! Kerron silti, että ensiksi mieleen hyökkäsivät tietenkin rastit ja ruksit ja rastit, ja harkitsin myös suukkojohdannaista (koska englanninkieliset käyttävät rastia suukon symbolina). Näitä kuvia katsellessani huomaan, että olisin voinut lähteä jostain ristipistoistakin miettimään.

Peittoni saa kuitenkin olla yksi-risti-kaksi-tyyppisesti Tasapeli.

Jälleen taiteellinen otos Tasapeli-tilkkupeitostani. Sehän toimisi hyvin vaikka piknikpeittona!

Peiton väritykseen löytyi – hämmästyttävää kyllä – sopiva taustakangas suoraan varastoistani. Yhtä ja ainoaa kangasta vieläpä! Taustakappaleessa ei toisaalta ole mitään erityistä näytettävää, joten esittelen sen vain ohimennen.

Nimilappu on taas Espoon killan ystävänpäivälahjapaketista. Olipa se juuri sopivan värinen taustakappaleelleni!

Peiton värityksen viehätys perustuu kauniisiin batiikkikaitaleisiin. Tuntui melkein välttämättömältä ommella työhön reunakantti myös batiikkikankaasta.

Minulla sattui olemaan sopivaa vaalean siniharmaata batiikkia, ja vaikka se olisi ollut kaunista kangasta johonkin muuhunkin projektiin, leikkelin sen melkein kokonaan tähän reunakantiksi. Onneksi se kuitenkin riitti!

Nyt ei ole uusia tikattuja tilkkupeittoja odottamassa, vaan olen projektien suhteen tyhjän päällä. En keksi, mihin ryhtyisin!

valmis tilkkupeitto: Tuulenpesät

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen.

Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti.

Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen).

Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta saman levyinen ja jotta sen kulmat ovat suorat.

Reunakantin kiinnitys sujui ongelmitta, mutta viimeisen sauman viimeisellä puolella metrillä minulta loppui vaaleanpunainen ylälanka. Nopeasti katsottuna tuo oli ainoa vaaleanpunaiseni, joten ei auttanut kuin ommella viimeinen pätkä vaaleanvioletilla.

Reunakantti ei tuottanut siis muita vaikeuksia. Sitä ei tällä kertaa ollut edes vaikea valita! Katsahdin nopeasti kangaspinoihin ja silmä löysi heti vinokuvioisen, sopivan pinkin kankaan. Tällä kertaa käytin siis suoraan leikkaamaani reunakaitaletta, koska kankaan kuviointi kulki vinosti.

Vinoraidallinen reunakantti on hauskin!

VINKKI: Olen tehnyt erillisen blogikirjoituksen kootuista reunakanttausvinkeistä.

Sain ottaa Tuulenpesät-peiton valmistujaiskuvat täydellisessä auringonpaisteessa. Huomaamattani päädyin yhteen kuvaan – varjokuvana tosin.

Varjokuvasta voisi kyllä päätellä, että kuvaaja oli gorilla tai joka tapauksessa joku, jolla on megahauikset ja/tai kummallinen ruumiinrakenne.

Tilkkupeitto sai nimen Tuulenpesät, koska sen tähtikuviot toivat mieleen vipperän, eli erityisesti entisaikojen vappuina markkinakojuissa myynnissä olleen, tuulessa pyörivän rattaan. Vipperästä oli pieni ajatusaskel tuuleen, ja peiton ruskeasävyinen väritys johti ajatuksen edelleen tuulenpesiin. Pidin Tuulenpesät-nimeä kekseliäämpänä kuin Vipperät-nimeä, joten valitsin sen.

Tilkkupeiton taustakankappaleessa on jälleen hyötykäytössä kuviollinen paneeli – tai tarkkaan ottaen useita. (Käytin kuviopaneelia myös Enemmän on enemmän -tilkkupeiton taustakappaleessa.) Olen ehkä ostanut kankaan, jotta ompelisin siitä tyynyjä, mutta mieluummin ompelen tilkkukuvioisia tyynyjä (jos ompelen). Paneeli tuntui sopivan tähän tosi kivasti!

Oli myös onnekas sattuma, että taustakappaleeseen valikoitui juuri tällainen paneelikuvio. Vaaleimmasta kankaasta nimittäin paljastui virhe siinä vaiheessa, kun olin jo yhdistänyt kankaan muuhun taustakappaleeseen. Siinä oli keskellä pieni reikä!

Varastoistani löytyi kuitenkin samanlaisia kissoja pienempänä kuviona. Leikkasin siitä kankaasta ympyrän, jonka applikoin reiän päälle.

Nimilappuaihio löytyi lahjapaketista, jollaisen sain Espoon killan järjestämässä tilkkukiltatapaamisessa ystävänpäivän 2018 kunniaksi (kaikki vieraana olleet muun-kiltalaiset saivat samanlaisen paketin). Kuosi oli tähän juuri sopiva!

Vielä viimeinen, taiteellinen kuva Tuulenpesät-tilkkupeitostani.

Ellei Tuulenpesät-tilkkutyö vielä kyllästytä, sen valmistusvaiheita voit tutkailla esimerkiksi seuraavista blogikirjoituksistani:

"ihme on tapahtunut." - josta selviää, millaisessa tilanteessa aloitin koko projektin (aloitin sen, kun toinen tilkkupeittoaihioni oli ajautunut umpikujaan – mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: umpikuja-aihiokin valmistui lopulta ja sai nimen Spektroliitti)

"se tavallinen tarina." - jossa aprikoin, olenko sittenkin ryhtynyt ompelemaan minulle liian vaativia blokkeja.

"tilkkupinta kasvaa." - jossa olen tosiaan hivenen edennytkin.

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:

Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:

Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.

Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:

Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.

Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:

Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.

Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:

Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!