Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. helmikuuta 2020

viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?


Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.


Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!


Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:


Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

tiistai 11. helmikuuta 2020

useampia tähtiä.

Teillä on ehkä muistissakin, että työskentelytilanani toimii makuuhuoneen lattia. Leikkuroin lattialla ja sommittelen lattialla. Jos harsisin peittoni, tekisin myös sen lattialla.

Lattia on kelvollinen työtila, mutta on siinä haittapuolensakin. Jos projekti on innostava ja kirjava ja leikkaan paljon, lattiatila täyttyy nopeasti. Siinä voi kyllä yhä leikellä, mutta sommittelukokeilut eivät onnistu, koska pinta-alaa ei vain ole.

Tähtiblokkiprojektini on juuri sellainen! Otan esiin aina vain uusia tilkkuja ja kankaita, leikkaan tovin ja siirryn sitten taas ompelupöydän ääreen kokoamaan muutaman valmiin sakarablokin.

Pari päivää sitten sain kuitenkin sommittelulattiankin esiin ja kokeilin, miltä useampi tähtiblokki näyttäisi pintana. Tällaiselta näyttäisi:


Lattia oli juuri ennen sommitteluhetkeä tämän näköinen:


Tuolikin oli poikkeuksellisesti tyhjä! Yleensä se peittyy kaikenlaisten röykkiöiden alle. Ehkä huomaatte myös, että kaappien päälliset ovat täynnä kangaspinoja… Punaisessa kaapissa on myös sisällä kangaspinoja, mutta valkoinen on (enimmäkseen) kirjakaappi. Ehkä pitäisi siirtää suosiolla kirjat muualle, jotta kankaat voisivat muuttaa kaappiin?

Näytän vielä kaksi yksittäistä tähtiblokkia (siis neljän sakarablokin yhdistelmää). Ensiksi tällainen, jossa tummat osiot ovat myös selkeähkön kuviollisia:


Yksi keskimmäisistä paloista on oikeastaan hiukan liian tumma, ainakin tässä porukassa. Todennäköisesti sakarablokki menee kuitenkin sellaiseen yhdistelmään, jossa on muitakin mustanpuhuvia tummia, ja silloin sen poikkeava tummuus ei niin erotu.

Sitten oranssisävyinen sommitelma, jossa näkyy myös kurpitsakangasta:


Ompelupöydällä odottaa nyt kahdeksan silittämätöntä ja tasoittamatonta sakarablokkia, ja leikkasin eilen lisää blokkipaloja – eli sommittelulattiani on jälleen leikkurointikäytössä.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

tulossa: bento box.

Pussukoiden ompelemisen jälkeen rupean väistämättä kaipaamaan tilkkublokkiprojektia. Olen tehnyt niin monta tilkkupeittoa, että vaihtelun löytäminen alkaa käydä työlääksi. Sinnikkään tilkkutyökuvien katselemisen ja omien ideavarastojen perkaamisen jälkeen päädyin kokeilemaan tilkkumallia, joka tuntuu kulkevan nimellä Bento Box.


Tilkkublokki on itse asiassa se samainen, joka tuntui omana toteutuksenani ensin kauhealta, mutta josta rakentui lopulta kivan näköinen tilkkupeitto ”Keisarinna Ramandu,” sillä erotuksella, että keskineliön ympärille ommellaan keskenään eri levyiset kaitaleet.

Keskellä on 6” x 6” neliö. Sen ympärillä on vaihtelevan sävyinen, 1,5” levyinen kaitale, ja uloimpana on kierros batiikkipakkauksen 2,5” leveyteen leikattua kaitaletta.


Ehkä olisin päätynyt toiseen malliin, ellei kaapissa olisi ollut kauan avaamattomana virunutta batiikkikaitalepakettia.

Ompelin ensin koeblokin, jossa oli neljä täyttä kierrosta (tietenkään en käyttänyt batiikkikaitaleita vielä tähän):


Tulin siihen tulokseen, että sommittelen mieluummin useampia blokkeja kuin vietän paljon aikaa yhden blokkiaihion parissa. Niinpä karsin koeblokista nuo kaksi ulointa kierrosta ja etenin toteutukseen.

Vaikka olen leikannut neliön ja kaitaleet tuumamitoin, valmiin blokin koko on tasan 30 senttiä kanttiinsa. Leikkaan sen siis kahtia ja kahtia ja saan lopulta 15 sentin neliöt. Mielenkiintoista! Onneksi olen näin taipuisa tuuma- ja senttimittojen suhteen (eli minulla on sekä sentti- että tuumamittaisia viivaimia).


Pilvisenä sydäntalven päivänä on vaikea saada kunnon kuvia, vaikka siirtyisi talon valoisimpaan huoneeseen eli upouudelle kuistille:


Kuistihuone on kyllä valoisa, mutta eivät sielläkään vallitse ihanteelliset olosuhteet tilkkutyön kuvaamiseen. Ja jos tutkailet, mitä ikkunoista näkyy, niin voit uskoa, ettei tilkkublokkeja voi kuvata pihallakaan!

Sain pari päivää sitten ommelluksi mielestäni tarpeeksi tilkkublokkiaihoita, ja kiiruhdin halkomaan ja tasoittamaan ne. Viimeinen rupeama päättyi valoisaan aikaan, joten sain blokeista ja viimeisimmästä reunasilpusta melko aidon värisen kuvan.


Olen siis päässyt vaiheeseen, jossa sommittelen neljän pikkublokin yhdistelmiä, ja tunnelma on miltei kutkuttavan jännittävä!

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

tilkkupeittoni uudessa kodissa.

Minulta kysytään usein, missä oikein säilytän kaikkia valmistamiani tilkkuesineitä. Pussukkatehtaani toimii tehokkaasti, ja teen monta tilkkupeittoa vuodessa.

Onneksi tilkkupeitotkaan eivät vie paljon tilaa! Yllättävän monta peittoa voi taitella vierassängyn jalkopäähän ilman että pino näyttää oudolta. Sohvien ja tuolien selkä- ja käsinojillekin peittoja voi asetella. Yksi peitto voi olla päiväpeitteenä ja toisen voi laskostaa jalkopäähän.

Olen silti aina iloinen, kun ompelemani tilkkupeitto pääsee oikeaan kotiin eikä joudu enää olemaan minulla vain säilössä. Matkalla pohjoiseen -tilkkupeitolle kävi näin iloisesti!

Tässä se odottaa jännittyneenä, että pääsisi tutustumaan uuteen omistajaansa:


Ja tässä peitto venyttelee matkansa jälkeen ystäviemme Tuijan ja Keijon kotona.


Ystäväni löysi Matkalla pohjoiseen -tilkkupeiton Instagram-päivityksestäni. Siellä oli käynnissä taustakappaleet-teema, johon jaoin kuvan juuri tämän peiton takakappaleesta. Se on tällainen:


Jaoin myös kuvan peiton paraatipuolesta, josta Tuija piti kovasti.


Matkalla pohjoiseen -tilkkupeitto valmistui heinäkuussa 2016 viettäessäni rauhallista mökkielämää.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

perjantai 14. joulukuuta 2018

salakähmäinen.

Päivän sanoja miettiessäni käytin hyväksi myös Internetin syövereitä. Löysin esimerkiksi virallisiakin päivän sana –tahoja, ja erästäkin selaillessani törmäsin englanninkieliseen sanaan ”clandestine”. Sana tuo minulle vääjäämättä mielleyhtymän sanaan ”chandelier” (kristallikruunu), joten se on mielenkiintoisesti ristiriidassa todellisen merkityksensä ”salainen, salakähmäinen” kanssa.

Päivän sana –mainintaan liitettiin selityksen lisäksi esimerkkivirke “The CIA maintains clandestine operations in many countries.” – suomeksi: "CIA:lla on salaisia operaatioita useassa maassa".

Voisiko salainen operaatio meidänkin kielessämme olla salakähmäinen operaatio?

Joulun alla itse kullakin on salaisia operaatioita, kun lahjat täytyy pitää salassa, mutta minulla oli sellainen – tai oikeastaan jopa tuollainen salakähmäinen operaatio myös vuoden 2012 syksyllä, kun ompelin Miehelle syntymäpäivälahjaa.


Tässä kirjoituksessani kerron, millaisilla menetelmillä toteutin tuon tilkkutyön.

En millään kehtaisi kertoa, kauanko kesti viimeistellä peitto ripustuskujineen ja saada työ arvoiselleen paikalle seinälle.


No kauan kesti! Melkein kaksi vuotta!!! (Ja kun työ oli hienosti seinällä, oli selvää, ettei silloinen päiväpeite sopinut samaan joukkoon, vaan jouduin ompelemaan uuden.)

torstai 6. joulukuuta 2018

nähdä vaivaa.

Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilät ikkunalle ja muistelen äitiä, jonka poismenosta on reilu vuosi. Hän tykkäsi kynttilöistä ja jouluvaloista. Hänen lempparinsa oli punainen valotähtiketju, jonka ostin ensin itselleni, sitten annoin hänelle (koska hän ihaili sitä niin kovasti), ja joka on nyt minulla taas.


Äiti nautti joulun odotuksesta! Sen sijaan siitä hän ei nauttinut, jos hänelle hiukankin tuli olo, että hän on vaivaksi. Montakohan kertaa kuulin hänen sanovan: ”Tästä on ollu sulle niin vaivaa” tai ”Kyllä sä oot sitten nähny vaivaa”?

Vaivan näkeminen oli hänelle niin ongelmallista, että Mies kehitti vastapainoksi termin ”minimivaivan periaate”. Jos äitini esimerkiksi ruokapöydässä mainitsi jotain vaivannäöstämme, niin Mies kiirehti selittämään, että olimme kyllä tehneet kaiken minimivaivan periaatteella. Silloin äitiä jo rupesi naurattamaan.

Tilkkutöitäni äiti ihmetteli aina, miten jaksoinkin nähdä niiden eteen niin paljon vaivaa. Itse hän oli aikoinaan kutonut (neulonut) lukemattomia villapaitoja, joista toisissa oli monimutkaista pintaa tai palmikkoa, toisissa upeita kirjoneuleosuuksia. En ikinä jaksaisi kutoa sellaisia, mutta tilkkutöitä tehdessä mieli lepää. Tekeminen on kaukana vaivannäöstä!

Tai melkein aina. Kyllä välillä koen tilkkutyötkin vaivalloisiksi – yleensä silloin, kun en itse niin välitä lopputuloksesta. Esimerkiksi käy vaikka ”Eksoottinen elämys” –tilkkuseinävaate.


Näin vaivaa ja tuloksena oli työ, joka oli joidenkin mieleen, mutta ei minun. Tulipa tehdyksi!

Mitähän äiti tuumaisi uudesta jätti-miniprojektistani, missä leikkaan 4 cm x 4 cm neliöitä ja yhdistän ne 4-patch-blokiksi? Ja aion näistä blokeista koota ison tilkkupeiton?


Arvaan, että hän sanoisi: ”Kuinka sää viittitkin nähdä niiden tilkkutöittes kanssa niin paljon vaivaa?!” Mutta ei väheksyvästi!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

uusi tyynynpäällinen / new pillow cover – Hys!

Ompelin vihdoinkin valmiiksi tyynynpäällisen valmiiksi tikatusta tilkkupinnasta, jonka sain uusiseelantilaiselta tilkkuystävältäni Liziltä vuoden 2015 jouluna. Tässä siis Hys! -tyynynpäällinen.


At last I brought myself to sew a pillow cover from the lovely quilted surface that I got from my quilting friend Liz from New Zealand for Christmas 2015. Introducing the Hys! pillow case (”hys” is ”shush” in Finnish, and her blog is/was called Shush! I’m quilting).

Keskeneräinen, tai siis kokonaan aloittamaton projektini on vaivannut minua jo pitkään, sillä muistan hyvin tähän liittyvän lupaukseni. Tai siis eihän se ollut edes lupaus, vaan peräti vannoin ompelevani hänen tilkkupinnastaan upean tyynyn.

No, tyynystä tulikin upea, kiitos hänen käsityölleen, ja myös on upeaa, että sain projektin vihdoinkin päätökseen!


The work in progress, or rather, the work never started has bothered me a long time because I do remember the promise I made related to this. Actually, it was not even a promise: I swore that I would sew an awesome pillow using her lovely surface.

The pillow is awesome, thanks to her work, and it is also awesome that I finally finished this project!

Taustakappaleena on jälleen Miehen käytöstä poistamasta paidasta leikattu pala nappilistoineen. Paitakangas ei sovi upeaan etupuoleen mitenkään täydellisesti (ja se näyttää lisäksi pinkeältä), mutta sain sillä tavalla tyynyn nopeammin valmiiksi. Nopea suoritus oli tärkeää, koska tämä oli ollut aloittamatta jo yli kolme vuotta!


The back piece has again been cut from a shirt that Husband no longer wanted to use. The shirt fabric is not a perfect match for the front (and the buttons look like they're ready to burst), but using it meant that I could finish the pillow case much faster! And speed was of the essence. After all, this had been an unstarted project for more than three years already!

Lupasin myös, että karseat ja sekalaiset lirutyynyni saisivat lähtöpassit sängyltä, ja että uusi tyyny aloittaisi Uuden, Yhteensopivan Ajan. Tässä blogikirjoituksessani paljastan lähtötilanteen tuolloin vuonna 2015.



My other promise was to chuck the awful hotchpotch of flat pillows from the bed, and that the new pillow would launch the New Coordinated Time for the pillows on the bed. This blog post reveals the situation back in 2015.

Olenkin tyytyväinen kokonaisuuteen. Kuusikulmioin applikoitu Huippu-tyynynpäällinen, Kissa mustikassa –tyynynpäällinen ja vielä Hys-tyynynpäällinen näyttävät oikein kivoilta Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeitolla.


I am so happy with this set! The hexagon appliqued ”The Top” pillowcase, ”Cat Picking Blueberries” pillowcase and the ”Shush” pillowcase look very nice on the ”All the Balls in the Air” quilt.

Kiitos, Liz! En tiedä, millainen tyynykasa sängyllä yhä olisi ilman sinua.

Thank you, Liz! I have no idea what kind of a pile of pillows would be on the bed even now if it weren’t for you.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

erilaista kuusikulmioista.

English Paper Piecing, EPP eli paperimallineen avulla ompeleminen ei ole mieluisin juttuni, mutta harrastin sitä kesälomalla, ompelukoneeton kun olin. Minulla oli mukana pieni paperikassillinen jäännötilkkuja, ja kun olin leikannut niistä tarpeeksi ”fussy cut” –paloja päädyin toteuttamaan ihan vain kaikenlaisia kuusikulmioita.


Minulla oli käytössä oikea kuusikulmiomalline, jonka avulla pystyin piirtämään EPP-pahvit, ja jonka avulla myös tilkkupalojen leikkaaminen ja kohdistaminen onnistui helposti. Pahvimateriaalina minulla toimi pussilakanapakkauksen kovikekartonki. Se oli juuri sopivan paksuista!

Pääsin hiukan kärryille siitä, miksi toiset innostuvat EPP-ompelusta. Itsekin ompelin aika paljon useampia kuusikulmioita kuin olisin alkuun uskonut.

Kotiin palattuani päätin toteuttaa sellaisen kuusikulmiojutun, jossa palat eivät ole aivan kiinni toisissaan, vaan jossa niiden välissä on selvästi erottuva, taustakankaan muodostama kehys. Tutustuin netistä löytyviin ohjeisiin, joissa kehotettiin liimaamaan palat taustakankaaseen, mutta kun liimaa ei ollut, käytin vain nuppineuloja.

Lopputulos ei ole täydellisen siisti. En pystynyt asettelemaan kuusikulmioita niin tasaisin välimatkoin kuin olisin halunnut, eivätkä ne pysyneet kiinnitysompelun aikana tismalleen siinä missä niiden olisi pitänyt pysyä.

Yleisvaikutelma on silti aika kiva:


Näidenkin kuusikulmioiden asemoimiseen (edes tällä tarkkuudella) kului ikä ja terveys, joten pinnasta ei tullut tämän isompi. Tyynynpäällisen koristamiseen tämä riittää kuitenkin.

Kuusikulmioiden kiinnittämisen jälkeen seurasi toinen työläys: pinnan tikkaaminen. Viivojen merkitseminen ja ompeleminen vei uskomattoman paljon aikaa! Tikkaaminen jäi pariksi kuukaudeksi keskenkin, kunnes pari päivää sitten vein projektin päätökseen. (Kuvassa on tilanne hieman ennen tikkausurakan päättymistä.)

Nyt ei tarvitse kuin ommella tämä tyynynpäälliseksi.

torstai 29. joulukuuta 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

torstai 13. lokakuuta 2016

hän sai kodin.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.


Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?


Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?


Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

lauantai 1. lokakuuta 2016

todella kirjavaa.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.


Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.


Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.


Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.


Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.


Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.


Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.


Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.


Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.


Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails