Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

viikonlopun tilkkuleikkejä.

Esittelin viime blogikirjoitukseni loppupuolella satunnaisesti löytämiäni economy-blokkien keskineliöitä ja niihin valitsemiani, satunnaisen värisiä nurkkaneliöitä. Näin satunnaisista aineksista syntynyt economy-blokkierä oli kuin tilkkukasasta ommeltu. Ja niinhän se olikin tilkkukasasta ommeltu!


Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala.


Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä.

Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enemmän:


Viikonlopun järjestelmällinen tilkkuleikki oli siinä. Olen käynyt järjestämäni tilkkusäilyttimet läpi pariin kertaan, eikä keskineliöiksi tyrkyttäytyviä tilkkuja enää löydy (paitsi mustia, harmaita, ihan vaaleita ja ruskeita, joita en tilkkupintaani halua). Jouduin seisahtumaan projektissani hetkeksi, ja päätin kokeilla, saisinko pienenpienet tilkkupalaseni vähän hupenemaan.

Tällaiselta näyttää käynnissä oleva tilkkuleikki:


Ei aikaakaan, kun jo jouduin lopettamaan tilkkuleikkini. Koossa oli taas neljä pussukan kokoista tilkkupintaa eli materiaalia kahteen vetoketjupussukkaan.

Ensimmäisissä pinnoissa ei ole päätä eikä häntää.


Näissä toisissa on päätä ja häntää ehkä vielä vähemmän:


Keksimälläni palkkimenetelmällä kokoamani tilkkupinnat ovat odottaneet tikkauksen aloittamista jo muutaman päivän. Eilen ehdin siihenkin hommaan. (Puutarha- ja kotityöt saivat jälleen kerran jäädä hunningolle, kun istuin vain ompelukoneen ääressä.)


Etsin pikkutilkkuja myös parista pienestä paperikassista, joiden sisältö on vielä järjestämättä. Sieltä löytyi muutama keskineliöiksi sopiva tilkku, joihin ompelin saman tien ensimmäiset kierrokset kolmioita. Löysin heille sopivat nurkkaneliökankaat myös:


Tähän tapaan minun projektini yleensä sujuvat: vähitellen. Teen yhtä, teen toista, palaan johonkin keskeneräiseen, vaihdan taas,… Ja sitten jonain päivänä käsissä on taas uusi pussukka, tilkkulaukku tai peräti tilkkupeitto. Tänä vuonnakin valmiita on taloudessani nähty jo 21 päivänä – keskimäärin joka viikko siis! (Voi apua.)

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

jaksaa, jaksaa!

Mitä sitten koetkin, että sinun pitää jaksaa, niin ehkä tämä pussukka auttaa. Sen nimi on nimittäin Jaksuhali!


Jouduin vähän miettimään pussukan nimeä, koska ensimmäiset mieleen putkahtaneet ideat liittyivät tilkkupintojen kissakuvioihin. Kissa sitä ja kissa tätä -nimisiä pussukoita on jo tosi monta! Halusin keksiä jotain erilaista.

No, tämän puolen kissa näyttää siltä kuin se odottaisi halausta. Kerroin Tyttärelle aikovani ehkä antaa pussukalleni nimen ”Hali,” johon hän ehdotti nimeä ”Halipula”. En innostunut sävyltään vähän kielteisestä nimestä. Sitten hän huudahti: ”Mä tiedän, totta kai sä annat tälle nimeksi Jaksuhali!”

Nauroimme ääneen!

Tässä Jaksuhali-tilkkupussukka poseeraa kuvausrekvisiittana käyttämäni lohkarekasan päällä:


(Minun on ollut pakko löytää uusia taustoja ja kuvausalustoja nyt kun ikivanhat betonirappuset on purettu ja tilalla on uudenkarhea portaikko.)

Jaksuhali-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoani ja se on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm. 

Raaskin leikata koko vuorin samasta kankaasta. Elizabeth Hartmanin kiva kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Minulla on samaa kuviota mutta eri väriä toinenkin palalaarilöytö, eri kerralta.


Löysin tilkkupintoihin hauskat vihertävät tilkut ja jotenkin sain sommitelmastakin tavanomaista mieleisemmän.


Päätän raporttini yleiskuvaan. Näette, että puutarhamme näyttää suunnilleen metsiköltä.


Kivenlohkareet ovat Kissaa varten. Se ei tykkää istua nurmikolla muutenkaan, ja kiville kiivettyään se on myös mukavasti maanpintaa ylempänä. Väliäkö sillä, että lohkareet näyttävät puutarhassa vähän oudoilta! Kissan mukavuus ennen kaikkea!

(Emmekä halua luopua lohkareista, joten jossainhan niitä on säilytettävä.)

perjantai 15. toukokuuta 2020

orvon kukka?

Onko Orvokki-niminen tilkkupussukkani kuin orpolapsi, jonka joku on häätänyt lumeen ja kylmään?


Vastaan: ei ole. Toki kuvassa näkyy lumipeitteinen, orvon kukaksikin nimitetty orvokki, mutta Orvokki-pussukka pääsi heti kuvauksen jälkeen sisään lämpimään eikä sen tarvinnut mennä ulos ennen kuin siellä oli paljon kivampi ilma! Tällainen:


Ompelin Orvokki-vetoketjupussukan tilkuista, jotka olin järjestellyt väreittäin laatikoihin. Käytin toiselle puolelle keltaisia ja mustia tilkkuja ja toiselle puolelle enimmäkseen violetteja ja vain vähän keltaista.

Keltasävyisen pussukkapinnan keskivaiheille sattui erityisen musta tilkku, jota päätin vaalentaa tikkauksella. Tilkku tarjosikin sitten muotonsa koko tikkauskuviolle.


Toisella puolella ei ollut vastaavanlaista tilkkua, mutta kolmiomaisista paloista ideoin kulmikkaan spiraalikuvion. Taaimpana on kolmas tikattu tilkkupinta, joka tulee toiseen pussukkaan. Jos haluat tietää, miten spiraalikuvio ommellaan, tutustu ohjeeseeni ”Näin tikkaan useamman spiraalin”.

Näppäsin kuvan vielä keskeneräisen pussukan vuorista, koska kangas on minusta niin kivaa:


Orvokki-pussukka valmistui jo eilen, mutta valo oli illalla pihassa jo niin sinistä, etteivät sen värit toistuneet kuvassa oikein.


Siksi otin tänään toiset valmistujaiskuvat. Tässä on paljon paremmat värit (vaikka toisaalta rajasin kuvan typerästi niin, ettei pussukka näy kokonaan)!


Tohdin lisätä vielä toisen lumisen kuvan, koska olette jo nähneet, ettei Orvokkia ole hylätty hankeen.


Orvokki-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 19 cm 
  • Korkeus noin 14,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

lauantai 2. toukokuuta 2020

uusi pussukka!

Ompelin sinisistä tilkuista pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen Muu-au. Tällä puolella asustelee se ”muu”:


Ja toiselta puolelta löytyy elikko, joka sanoisi ”miau”:


Käyttelin Muu-au-pussukkaan tosiaan sinisiä tilkkuja, jotka jäivät yli sinisistä economy-blokeista tai jotka eivät ylipäätään riittäneet blokkipaloiksi.

Tilkkupintoja kootessani etu- ja takakappale eivät olleet saman kokoisia tai muotoisia. Jouduin täydentämään paloja suunnasta jos toisestakin.


Kuvasta näkee myös, etten malttanut pitäytyä pelkissä sinisävyisissä kankaissa. Oranssi-pinkki-vihreä pala tempautui mukaan melkein omin voimin.


Sitten piti keksiä, miten tikkaisin. Kaaritikkauksia on niin helppo surauttaa, että minulla on aina suuri houkutus valita juuri se kuvio. Nytkin valitsin:


Vuorikappaleessa on Kangasvuokko-tilkkupeiton pintaa ommellessani poistamiani vaaleita välineliöitä. Huomasin nimittäin kesken ompelemisen, että pinnasta oli tulossa jotenkin blaah. Diagnosoin tuntemusteni johtuneen siitä, että kukat olivat pinnassa liian harvassa ja korjasin ongelman. Osa poistetuista neliöistä jäi silloin odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat siis äsken.


Muu-au-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pohjaan jäi kivoja tilkkuja – mutta koko pinta oli täynnä kivoja tilkkuja. En useinkaan löydä väreihin sopivia, ei-kivoja tilkkuja, jotka joutaisivat jäädä pohjaan piiloon. Silti mietin joka kerta, että raaskinko laittaa tämän tai tämän kivan palan tilkkupinnan alareunaan. Olen minä kanssa pöhkö!


Tykkään valita vetoketjun päähän kankaan, jota olen käyttänyt tilkkupinnassa. Tällä kertaa löytyi sopiva pala sinistä lintukangasta, jonka ostin Sinivuorten yö -tilkkupeiton taustakappaleeksi.


Muu-au-vetoketjupussukka on aika töpäkkä ja pysyy hyvin pystyssä tyhjänäkin.


Muu-au-pussukassa on bambuvanu ja välikerroksena tosi ohueksi hipunutta 1970-luvun pussilakanaa.

tiistai 28. huhtikuuta 2020

tilkkutyömoka, jota ei aina kannata korjata.

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa.

Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä.

Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle.

Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa:


Aioin ommella vuorikankaan toisin päin, mutta tein nurjuusvirheen.


Taskun vuoriin tuli on kankaan nurja puoli näkyviin, ei oikea puoli.

Lohdutin itseäni kuitenkin, että tasku on näin ehkä käytännöllisempikin! Olikin oikeastaan hyvä, että tein nurjuusvirheen! Kun vuorikappale on vaaleampi, sisätaskussa oleva tavara näkyy sieltä paremmin. On valoisampaa.

Minulla on nyt ollut käynnissä myös sinisten (ja punaisten) economy-blokkien valmistus, jonka sivutuotteena on syntynyt pienempiä jäännöspaloja. Niistä olen blokkien ompelun välissä rakennellut ensin pienempiä ja sitten isompia pintoja.

Kuinka ollakaan, olen pariin otteeseen sortunut nurjuusvirheeseen ja vieläpä niin, että virheelliset palat päätyivät samaan tilkkupintaan.


Taas lohduttelen itseäni! Kangas on kangasta, ja varsinkin jäännöstilkun nurja puoli on ihan yhtä arvokas kuin oikea puoli. Välillä on hyväkin katsoa, sointuisiko tilkku toiseen palaan paremmin nurjalta puoleltaan.


Silti minua hiukkasen kaihertaa, että Elizabeth Hartmanin kauniin kankaan ihana oikea puoli päätyikin tilkkupinnan nurjalle puolelle ja jää sinne ikuisiksi ajoiksi näkymättömiin!

maanantai 27. huhtikuuta 2020

sinapinkeltaista.

Etenen väriteemalla ja loikkaan uusille alueille. Esitin tammikuussa käynnistämässäni tilkkutyöbingossa itselleni haasteen ommella jotain inhokkiväristäni sinapinkeltaisesta, ja nyt minulla on näytettävää.

Ostin kivaa kissapostimerkkikangasta Suomen Kädentaidot -messuilta viime marraskuussa. Samasta tapahtumasta ostin myös valmiiksi kootun kangasnipun, jossa oli mukana sinapinkeltainenkin pala. Minulle oli siunaantunut samaa sävyä toinenkin pala, aiemmassa nippuostoksessa. Tammikuussa puolestani ostin kivaa lehdykkäkangasta, joka sekin sopi kellanruskeisiin väreihin.

Vielä löytyi varastosta sopivaa kellanruskeaa kangasta, joka oli upeassa voittopaketissani, kun vuonna 2013 sijoituin kakkoseksi Tilkkuyhdistyksen kilpailussa. (Palkintojenjako oli kevään 2014 tilkkupäivillä Imatralla.)

Kuuntelin omaa vinkkiäni, jonka esitin Facebook Live -luennollani ja valitsin sinapinkeltaisen mukaan vastaväriä – tässä tapauksessa siis violettia.


Olin päättänyt koota tilkkupinnan tavallista tasaisemman muotoisista paloista kuin yleensä käytän. Leikkasin kaitaleita, ompelin pitkät reunat yhteen ja leikkasin siitä neliöpareja. Niistä kokosin pikkuneliöpintaa.



Vetoketju on helpompi kiinnittää reunaan, jossa ei ole saumoja. Eikä pohjan tarvitse olla yhtä vaivalloista tilkkupintaa kuin muu pussukka. Siksi kaitaleet ylhäällä ja alhaalla.


Ehdin jo tikata ja tasoittaa pussukkapinnat. Tällaiset niistä tuli!


Erikoiset värivalinnat Tilkunviilaajalle, mutta muuten näyttää tutulta.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Synttärit!

Myöhästyneet onnittelut Tanskan kuningattarelle, joka täytti pari päivää sitten 80 vuotta! Samana päivänä valmistui viimeisin tilkkupussukkani, joka sai tapauksen kunniaksi nimen Synttärit.


Synttärit-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm 
  • Korkeus noin 15,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm. 

Toteutin jälleen maanmainiota Noodleheadin ohjetta Open Wide Zippered Pouch, joten Synttärit-pussukkani on Avoin-mallistoa. Näin ammolleen se avautuu:


Vaikka pussukan sisäosissa vallitsee tuossa kuvassa pimeys, tästä kuvasta näkee selvästi, että vuorissa piileksii kiva yllätyskuvio:


Toinen puoli Synttärit-tilkkupussukasta on vaaleampi:


Toteutin pintaan taas kivan kaarikuvion, johon sain idean @alborve -tilkkuharrastajalta Instagramistä. Kaarikuvio syntyy spiraaliakin helpommin! Piirrän vain isohkolla pyöreällä tavaralla (käytän isointa neulatyynyäni, jossa on puinen, pyöreä pohja) kaaren ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Jatkan kaarta viivoittimen avulla reunaan asti. Sitten ompelen viivaa pitkin ja sen jälkeen aina uuden ompeleen paininjalan etäisyydelle edellisestä.


Olen ainakin kaksi vuotta siirrellyt ompelupöydälläni eri paikkoihin syrjään pakasterasiaa, jossa on vinoneliön muotoisia pahvimallineita ja nämä jo kankaalla päällystämäni:


Eilen otin nämä rasiasta ja nyt suunnittelen, että ompelisin nämä ensin kiinni toisiinsa ja sitten sopivalle taustakankaalle. Olisihan näistä parempi tehdä jotain kuin vain pitää niitä rasiassa, joka on tämän tästä tiellä. Pahviset vinoneliöt voisin siirtää varastoon, heittää menemään tai panna kiertoon. Käytin niitä yhdessä tyynynpäällisprojektissa vuosia sitten.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

verso.

Tilkkupussukat tuntuvat valmistuvan nopeasti, kun ensin tekee valmiit tilkkupinnat ja tikkaa. Pussukan kokoamiseen ei mene niin paljon aikaa. Sainkin tässä joutuisan oloisesti valmiiksi kolme pussukkaa, kolmena peräkkäisenä päivänä. Ensin valmistui Nuppu-pussukka, sitten Kevät-tilkkupussukka ja nyt kolmas, joka sai nimekseen Verso.


Pussukoita ommellessani kolme työvaihetta on ylitse muiden:

  • tilkkupintojen kokoaminen (tietenkin!)
  • valmiiksi tikattujen pintojen tasoittaminen (koska pinnoista tulee yhtäkkiä niin siistit)
  • pussukan kääntämisen jälkeinen muotoilu, esimerkiksi vuorin tyrkkiminen päällisen sisään ja vetoketjureunan valmistaminen tikkaamista varten (koska näen silloin, millaiset mittasuhteet pussukkani saikaan).

Nykyisin käytän vetoketjureunan kiinnittämiseen wonderclipsejä.


Tässäkin vaiheessa saatan viettää tovin katsellen pinnan tikkauskuvioita.

Verso-tilkkupussukan toinen puoli on herkän pastellisävyinen:


Seuraava on tylsän puoleinen kuva, mutta näytän silti.


Vuorikappaleina on sintsiä ja Tula Pinkin satiinipintaista kangasta. Toisella puolella, kuvassa näkymättömissä on sinistä muka-tilkkukangasta, jota ostin aivan liian ison erän joskus 15 vuotta sitten. Olen vihdoinkin pääsemässä eroon sen viimeisistä palasista. Kangas on näyttänyt vanhanaikaiselta pitkään – ehkä kymmenisen vuotta!

Mutta sitä kangasta ei nyt näy kuvissani! Voitte käyttää mielikuvitusta.

Otin myös kuvan pystyssä seisovasta Verso-pussukasta, sillä minua ilahdutti, että siitä tuli niin töpäkkä:


Verso-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mittasuhteet ovat kivat, eli seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 12,5 cm
  • Pohjan leveys noin 4,5 cm.
Verso on kahdestoista tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupussukka. Olen ommellut näitä miltei yhden viikossa, noin keskimäärin. Ääk.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

kevät.

On tuntunut keväiseltä jo monta viikkoa! Meillä on pihassa nimittäin pieni sinivuokkomätäs, jossa näkyi nuppuja jo maaliskuun alkupuolella. Nyt sinivuokot ovat kukkineet yli, mutta muualla näkyy jo krookuksia ja skilloja (niissä paikoissa, jotka eivät ole tallautuneet ja mylläytyneet kuistiremontin aikana). Uuden pussukan nimeksi sopi siis Kevät.


Koko pussukan väritys on täysin sattumanvarainen. Enimmäkseen käyttelin vaaleimpia pikkutilkkuja – niitä, joita jäi ylitse tähtikuvioisesta tilkkutyöstäni.

Vuoriin löysin vielä pari palaa Tula Pinkin ihanaa, satiinipintaista kangasta, jota ostin Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakankaaksi.


Kuvasta näkynee, että Kevät-pussukka on jälleen Avoin-mallistoa. Kooltaan Kevät-vetoketjupussukka on vähän eilistä Nuppu-pussukkaa isompi eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm 
  • Korkeus noin 15,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm. 

Kevät-tilkkupussukan toiselle puolelle osui värikkäämpiäkin paloja. Kaikki löytyivät ompelupöydän kasoista.


Ompelupöydällä totisesti on kasoja! Mies käveli tänään ompelupisteeseeni ja poikkeuksellisesti katsoi työtilaani niin, että oikeasti näki sen. Hän kysyi, mitä ihmettä minulla on tuolla nurkassa ja miksi.


Asia rupesi sen verran vaivaamaan, että nostelin röykkiön päällimmäisiä pois tieltä ja otin esille irtokarkkilaatikon, johon olen säilönyt kanttinauhoja. Siellä on ostettuja nippuja ja tilkkupeitoista yli jääneitä, rullattuja kanttinauhoja, mutta olen viskellyt sinne myös eri mittaisia jäännöspaloja muista projekteista. Lajittelin nauhat ja pätkät, hämmästelen vain yhtä asiaa.


Miten nuo kaikki ovat edes jotenkuten mahtuneet tuohon pieneen laatikkoon?!

torstai 9. huhtikuuta 2020

ei mitään järkeä!

Koska uusin peittokokoinen tilkkupintani on nyt valmis, ryhdyin välityöhön. Sen sijaan että olisin käytellyt pitkiä kankaita, tartuin suunnilleen maailman pienimpiin tilkkuihini. Ei siis mitään järkeä taaskaan.

Mutta aika kiva ja tosi söpön pieni pussukka niistä syntyi. Annoin tälle nimeksi Nuppu.


Nuppu-vetoketjupussukan toinen puoli on vaaleampi, mutta edelleen nupun värinen. Tai ehkä enemmänkin nupun värinen?


Tilkkupinnat näyttivät aluksi tällaisilta:


Tein minipienistä silpuistani kaksi muutakin tilkkupintaparia. Toisessa on erittäin vaalea puoli ja vähän värikkäämpi puoli:


Toinen pari on puolestaan merkillisen värinen, mutta vaaleahko sekin:


Olisin tietenkin voinut tarttua pitkiin kankaisiini, joita piisaa! Ostin ”Kässäfestarit verkossa” -viikonloppuna vielä lisää kankaita. Tällaiset:


Valitsin kaksi ihanaa kangasnyyttiä Katrin tilkkukaupasta ja sain kaupantekijäisiksi kivan, vaalean vihreäsävyisen palan. Laitoin tilauksen sisään lauantaina, ja tiistaina olisin jo voinut hakea paketin postista (tai kaupasta, jonka olin merkinnyt noutopaikaksi).

Eikä siitäkään ole kovin kauan, kun kävin Oulussa Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokouksessa ja samalla matkalla pistäydyin PeeKaa Tuotteen toimipisteessä tekemässä nämä ostokset:


Pitkiä kankaita siis riittäisi! Ei olisi pakko ommella minipienistä paloista. (Mutta se on jotenkin vain niin rauhoittavaa.)

Mennäkseni takaisin pääasiaan eli Nuppu-tilkkupussukkaan, niin sen strategiset mitat ovat vaatimattomat, mutta seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm 
  • Korkeus noin 13 cm 
  • Pohjan leveys noin 5 cm 

Nuppu-pussukka avautuu kunnolla asti auki, joten se on Avoin-mallistoa. Sen sijaan kiinnitin siihen vain yhden, lyhyehkön sivulenksun, joten muuhun mallistoon se ei kuulu.


Joskus pussukkani jäävät yllättävän pitkäksi aikaa vaiheeseen, jossa olen tikannut ja tasoittanut tilkkupinnat, mutta en ole vielä löytänyt tai valmistanut sopivia vuorikappaleita. Tykkään katsella ja silitellä tikattua tilkkupintaa.


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails