Showing posts with label pussukka. Show all posts
Showing posts with label pussukka. Show all posts

Monday, 17 December 2018

jörö.

Vaikea keksiä, miten sana ”jörö” voisi liittyä tilkkutyöharrastukseen! Se on kuitenkin tämän päivän sana. Olen nimittäin valinnut päivän sanat aivan sattumanvaraisesti.

Jos lähden vastakohtien kautta, niin tilkkuharrastajien yhteisö on kaikkea muuta kuin jörö! Kanssatilkkuilijat ovat kannustavia ja alttiita auttamaan. Aina löytyy yhteinen puheenaihekin!

Jörö oli seitsemästä kääpiöstä yksi, ja ehkä hänen nimensä oli yksi helpoimmista muistaa. Tästä tulikin mieleen luku ”seitsemän,” josta edelleen tulee mieleen blogikirjoitus maaliskuulta 2018.

Kerroin siinä ommelleeni seitsemän pussukkaa alle kuukaudessa. Ohhoh! Olin aivan unohtanut. Tämä "Tunnelma"-niminen pussukka oli erän seitsemäs:


Kirjoituksestani tulikin lähes sananmukaisesti jörö, koska olin tässä kovin harvasanainen verrattuna tavallisiin juttuihini.

Saturday, 15 December 2018

tervanjuonti.

Tilkkutyöharrastus on rakas ajanvietteeni, mutta siinäkään kaikki tekeminen ei jaksa koko ajan viehättää. Vuonna 2014 julkaisin aiheesta oikein oman kirjoituksenkin ja paljastin, mistä tilkkuiluun liittyvästä en niin paljon tykännyt.

Silloisen luettelon jutut tuntuvat edelleen tutuilta. En lainkaan pidä kangasmenekin laskemisesta enkä tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta enkä muistakaan kohdista.

Lisäisin joukkoon vielä yhden, koska eilen aihetta hieman sivusin. Ai että minusta on tylsää ommella tilkkutyöhön ripustuskuja! Tilkkuyhdistys Finn Quiltillä on hyvä ohjekin, mutta silti!

Viime vuoden joulukalenterinani olivat aakkoset, ja kohdassa W kerroin paitsi watercolour-tilkkutöistä, myös toivelistastani (wish list). Listani kuudennessa kohdassa toivoin, että minulla olisi ”apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan”. Sellainen olisikin mainio!

Aasinsilta! Jotta saan kirjoitukseeni kuvan mukaan.

Tervanjuonti-sanasta tuli mieleen paitsi terva, myös juominen. En ole ommellut yhtään juomiseen liittyvän nimistä työtä, mutta annoin alkuvuonna 2018 yhdelle nimen ”Perjantaipullopussukka”.


Thursday, 13 December 2018

etukäteen.

Miettikää nyt! Hyvissä ajoin tai ainakin ennen jotain tapahtumaa on yhtä kuin etukäteen. Edessä oleva käsi; miten se liittyy tähän ennenaikaisuuteen?

Sanasta tulee mieleen, että ette ehkä arvaa, miten paljon etukäteen kirjoitin näitä joulukuun päivän sanoja!

Satuin lukemaan vuoden 2017 tilkkuvuosikatsaukseni elokuun lopulla ja näin siellä, että päätin aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Minulla oli tovi aikaa ja pohdin, millä idealla voisin toteuttaa joulukalenterin. Googlesta etsimällä löysinkin pari varteenotettavaa ideaa, joista päädyin tähän päivän sana –teemaan.

Heti seuraavana yönä/aamuna heräsin tosi aikaisin enkä saanut enää unta. Nousin ja päätin työstää vastikään keksimääni ideaa eli päivän sanoja. Kirjoitin siis osan joulukuun blogikirjoituksistani etukäteen, aikaisena elokuun aamuna!

Aasinsilta! Käsi-sanaan liittyen esittelen Kätevä-tilkkupussukkani vuodelta 2016.


Olinpa ottanut monta kuvaa, ja työvaiheistakin vielä.

Sunday, 9 December 2018

kaffe.

Tilkkukangasharrastajalle sana ”kaffe” tuo ensimmäisenä mieleen Kaffe Fassettin, mutta mielisanani viittaa kuitenkin kahviin. Olen joskus kertonutkin, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä opin sanomaan ”keitetänk kaffet” kun tiedustelin, keitettäisiinkö kahvia (tai kahvit). Nykyään puhun kotona yleiskieltä ja kaffesta puhuminen on jäänyt vähiin.

Olen silti antanut vuonna 2010 ompelemalleni tilkkulaukulle nimen Kaffetta.


Näytän vielä kivan ryhmäkuvan tilkkulaukuista, joita tehtailin samana vuonna 2010. (Pidin kolme näistä itse, koska tykkäsin niistä niin paljon: ensimmäisen ja kolmannen vasemmalta sekä toisen oikealta.)


Kaffe Fassettin kankaat ovat tilkku-urani aikana olleet mieluisia! Olen myös ostanut useita hänen nimeään kantavia tilkkutyökirjoja ja inspiroitunut kuvien tilkkutöistä. Kirjoissa olevien ohjeiden mukaan olen ommellut vain muutamia töitä, sillä ohjeet eivät totisesti perustu pikatekniikoihin. Muistatko-tilkkupussukassa vuodelta 2017 on muistaakseni (!) käytetty Kaffen kirjasta kopioitua paperiompelumallia.


Kaffesta tuli mieleen vielä tällainenkin juttu.

Ompelin noin vuonna 2002 uuteen kotiimme salusiiniverhon Kaffe Fassettin tilkkutyökirjasta löytämäni ohjeen mukaan.


Työ onnistui yli odotusteni ja tarjosinkin sitä Tilkkukilta Syyringille myyntitilan koristeeksi, kun olimme mukana Tilkkutalkoot-nimisessä tapahtumassa. Yksi silloinen syyrinkiläinen totesi minulle työstäni, että jos olisin osallistunut sillä yhdistyksen kilpailuun, se olisi voittanut palkinnon.

Olin aivan haltioissani kehuista! Ilahduin ja innostuin tilkkutöistä entistä enemmän.

En ymmärtänyt, ettei hän tarkoittanut KEHUA työtäni. Sain myöhemmin tietää, että häntä ärsyttivät epätäsmällisesti kulkevat saumat ja ompeleet sekä risareunat – hän oli säännöllisen ja perinteisen tilkkutyön ystävä. Sellaiset taiteellisemmat työt olivat menestyneet yhdistyksen kilpailuissa hänen mielestään turhan hyvin.


Työssäni oli sekä epätäsmällisyyttä että risareunoja ja siksi hän kommentoi minulle niin!

Olipa onni, etten silloin tajunnut loukkaantua, vaan kiitin häntä vilpittömästi ja olin monta vuotta iloinen ”taitavuudestani” aina kun näin tuon työni!

Saturday, 8 December 2018

hulpio.

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita.

Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista.

Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011 Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa.


Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen".

Käytin kikkaa valitessani kankaita tilkkulaukkuun, josta tuli ompelu-urani surkein rimanalitus.


Hmm! Olikohan tämä hyvää mainosta hyvälle vinkille?

Uskon silti, että vinkki voi toimia! Se vain ei toiminut minulla.

Melkein kaikki tietenkin tietävät, miksi puuvillakankaan hulpiossa on ne väripyörylät, mutta kerron silti. Jos jokainen väri näyttää osuneen tismalleen oikein pyöryläänsä, kangas on priimaa. Värit on onnistuttu painamaan oikeille kohdilleen.

Niinpä esimerkiksi Eurokankaan puuvillapalalaarin kankaista voi nopealla vilkaisulla todeta, onko niissä painatusvirhe (vai onko se laarissa jonkun muun virheen takia).

Friday, 7 December 2018

kirpeä.

Makuna kirpeä ei ole mieleeni, mutta kuvailumielessä kyllä. Kirpeä pakkassää on talvella virkistävä, ja kirpeän keltainen voi olla hyvä väri – esimerkiksi tässä Kirpeä-nimisessä pussukassa vuodelta 2011.


Sanaristikoiden ratkojia varten koottu sanasto antaa kirpeä-sanaan liittyviksi sanoiksi esimerkiksi maku, sitruuna, lime ja muikea. Maku-sanasta tulevat mieleen nämä Mausteiset-lasinaluset vuodelta 2010.


Kirpaisu puolestaan on ehkä lyhyt ja kirpeä, vaarattoman oloinen kivun tuntemus. Minua on kirpaissut esimerkiksi se, että kilpailuun lähettämäni työ ”Vähän karrella” arvosteltiin väärällä nimellä (”Vähän kerralla”) vuonna 2011. En yhtään ajattele, että olisin voittanut, mutta ainakin tuomaristo olisi jollain tasolla ymmärtänyt työni.


(Kirpaisee myös, että joku luulisi minun antavan työlle kieliopillisesti noin väärän nimen. Senhän olisi pitänyt silloin olla nimeltään ”Vähän kerrallaan”.)

Toinen kirpaisu oli, kun erinomaisen kurssinpitäjän Maija Brummerin vakuutteluista ”kaikki osaavat” huolimatta en lainkaan osannut opetetulla luovan konekirjonnan tekniikalla tehdä kunnollista kukka-, pensas- tai mitään muutakaan kuviota, vaan vain tekeleen. Aivan kamalan!


Tosin korjasin myöhemmin tekelettäni leikkaamalla sen paloiksi ja toteuttamalla paloista ihan mukiinmenevän Tilkkusirkus-nimisen pussukan.


Kauas eteni ajatuksen virta päivän sanasta ”kirpeä”!

Tuesday, 4 December 2018

kimurantti.

Valmista Herkkupalat-tilkkupeiton pintaa katsellessa voisi luulla, että siinä käytetty blokki olisi päivän sanan mukainen eli kimurantti ommeltava, mutta eipä vain olekaan.


Katso "Neliö ja sen varjo" -blokin ompeluohje tästä kirjoituksestani.

Blokki on tosi helppo ja joutuisa ommella! Vaikeinta on leikata paloja, joista osa leikataan tuuma-, osa senttimitoilla.

”Neliö ja sen varjo” –blokki on osoitus siitä, että yksinkertaisinkin blokki voi näyttää kimurantilta ommella, kun se asetellaan tilkkupintaan nurkalleen.

Kimuranttia minulla kyllä oli tilkkutöiden kanssa vuoden 2016 kesällä, jolloin ompelin kolmio-neliöistä tilkkupinnan. Tehtävä olisi ollut helppokin, mutta olin unohtanut ottaa mukaan nuppineuloja. Minulla taisi olla niitä kolme mukana, joten jouduin pitämään palat tarkasti järjestyksessä – ja melko pitkään, koska ompelin käsin.


Kimurantti-nimistä tilkkutyötä en ole tehnyt, vaikka olin vähällä antaa tuon nimen Kiemurantti-pussukalle, joka valmistui vuonna 2013. Onneksi Tytär tuli hätiin ja keksi pussukalleni vielä hauskemman nimen!


Saturday, 1 December 2018

unelma.

Tämän vuoden joulukalenterin tekeminen lähti liikkeelle toiveesta – esitin nimittäin vuoden 2017 viimeisenä päivänä perinteiseen tapaani toiveita tälle vuodelle, ja yksi toiveista oli aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Helpoin etukäteen tehtävä jouluvalmistelu oli tämä kalenteri. Toive on toteutumassa, ja toiveesta tuli mieleen sana unelma. Se on sukua uni-sanalle vähän samaan tapaan kuin kudelma-sana on sukua kudos-sanalle. Kun uni on näistä sanoista selkeä ja käytännöllinen, unelma on jotain sinne päin.

Mitä minulle sitten tulee mieleen unelma-sanasta?

Tilkkuharrastusta aloittaessani luin paljon tilkkutyöaiheisia kirjoja. Silloin ei www ollut vielä täynnä kuvia! Muistan noilta alkuajoilta kuvan tilkkutyöstä, jota pidin maailman upeimpana. Se oli selvästikin valtavan kokoinen – se oli ripustettu seinälle ja siitä pystyi päättelemään sen mittasuhteet. Siinä oli kaunis väritys – tekijä oli käyttänyt blokkeihinsa lukuisia erilaisia kankaita, kaikki sinisävyisiä. Tuolloin en tunnistanut tyylilajia ”scrappy,” enkä olisi pystynyt toteuttamaan sellaista pintaa, koska minulla oli vielä vähänlaisesti kankaita.

Työ oli lisäksi koottu blokeista, jollaisia en osannut ommella. Niissä oli kaitaleita ja kolmio-neliöitä, paljon, ja blokkeja oli tietenkin isoon työhön tarvinnut myös tehdä paljon. Unelmoin, että jonain päivänä pystyisin tekemään samankaltaisen tilkkupeiton. Ajatus ei tuntunut siltä, että se toteutuisi!

Sittemmin olen ommellut monta isoa tilkkutyötä. Scrappy-tyyli on tullut tutuksi, eikä minun nykyisin tarvitse ajatella, ettei kangasmateriaali riittäisi monisävyiseen tilkkutyöhön! Olen myös ommellut unelmoimaani tilkkutyötä muistuttavan peiton, vuonna 2016 valmistuneen ”On laaksoa, on kukkulaa”.


Siitä ei tietenkään tullut tyylikkäästi sinisävyinen, vaan riemukkaan monivärinen! Eikä blokkeja ollut vaikea ommella, kiitos Bonnie Hunterin kirjoittaman ohjeen.

Unelmista puheen ollen -

Vuodelta 2011 löytyy myös Vadelmaunelma-niminen tilkkupussukka.



Yksi unelmajuttu tähän loppuun. Muistatteko vielä? Vuoden 2018 kesä oli aurinkoinen ja lämmin – suorastaan hikinen.

Aurinko kypsytti puutarhamme vadelmista oikeita unelmia! Suuria ja meheviä, täysin madottomia ja täyteläisen makeita!

Saturday, 24 November 2018

lentävä lähtö.

On vaikea tulkita aivoituksiani, sillä tätä kuvaa katsellessani keksin uusimmalle ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Lentävä lähtö. ???


Kysyin Kissaa poseeraamaan nätisti pussukan kanssa, jotta se (pussukka siis) näyttäisi oikein edustavalta. ”En taida,” kissa vastasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Jonkinlaisen yhteiskuvan sain silti näpätyksi. Ja kissa nyt ainakin näyttää edustavalta!

Sain sentään kunnon kuvan Lentävä lähtö -pussukasta – tosin se on tässä yksinään, ilman kissaa:


Ehkä lentäminen ja lentävyys ovat ajatuksissa, sillä luin juuri Alistair MacLeanin ”Where Eagles Dare” -kirjan avauskohtauksen, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen. Tilkkupinnan geometriset muodot näyttävät hyväntahtoisiin silmiin myös lennokkailta tai lennokkaahkoilta.

Lentävä lähtö -pussukan toisella puolella on kivaa punaistakin väriä!


Huomaatte ehkä, että toista ja toista puolta yhdistävät nuo kauniin harmaanruskeat kaitaleet! Muuten näissä ei olisi paljon yhteistä.

Esittelen tässä välissä vetoketjun päättävän lipareen. Yöllä heräsin ja mieleen tupsahti, että lipare voisi olla neliskanttisempikin. Ehkä kokeilen seuraavaan pussukkaan, osaisinko leikata vaihteeksi sellaisen palan.


Pohjaankin on osunut kivoja kuvioita:


Lehtävä lähtö -tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 17,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys 5,5 cm.


Tällä kertaa muistin ajoissa ommella sivulenksutkin. Löysin niihin samaa kangasta, mitä esiintyi tilkkupinnassakin, joten ne sopivat väreihin. Ne ovat tavalliset lyhyehköt lenksut. Pussukka on kuitenkin mallistoa, siis Avoin-mallistoa, koska se avautuu tarvittaessa ammolleen:


Ompelin vuorin Tula Pinkin kankaasta, jota käytin myös Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Se on mukavan pehmeää ja liukasta, oikein ylellisen tuntuista. Pussukkaan ei tullut sisätaskua.


Lentävä lähtö -pussukka pysyy tukevasti jalat maassa, tai pohja nurmikossa, jota koristavat päärynäpuun pudonneet lehdet. En ole innokas haravoimaan!

Monday, 19 November 2018

giveaway eli blogiarvonta!

Koska blogini täytti marraskuun alussa jo yhdeksän vuotta, juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkuu 30.11. asti.

*** Arvonta on siis päättynyt ***

Olen suunnitellut blogiini joulukalenterin, ja sen teemana ovat päivän sanat. Olen valinnut sattumanvaraiset 24 sanaa, joista kirjoitan niitä näitä ja kehitän aasinsiltoja omiin tekemisiini.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu luonnollisesti 1.12.

Näin osallistut -

Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi sana, joka esiintyy joulukalenterini päivän sanana. Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja.

Muista myös, että voit voittaa! Siksi kommenttiisi täytyy liittyä jokin keino ottaa sinuun yhteyttä siinä onnellisessa tapauksessa. Anonyyminä voit toki kommentoida, mutta minun on vaikea toimittaa palkintoa anonyymille voittajalle!

No, mitä voisit voittaa? No, voit voittaa omaksesi yhden näistä pussukoista – saat itse valita, minkä.


Arvaa siis yksi joulukalenterini päivän sanoista! Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseeni. Yksi arvaus per osallistuja!

Voit osallistua 30.11.2018 asti. Arvon voittajan kaikkien sanoja arvanneiden kesken - sinun ei siis tarvitse arvata oikein voidaksesi voittaa! Kannattaa silti tähdätä oikeaan arvaukseen. Saatat nimittäin saada erikoispalkinnon, jos keksit yhden päivän sanoistani.

Osallistu heti! Jätä arvauksesi kommenttina nyt!

Sunday, 18 November 2018

sopusointuista.

Koska Sopusointuja-pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä!


Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi!

Sopusointuja-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 18,5 cm
  • Korkeus 15,5 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm
  • Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä.


Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vinkeistä.

Ensimmäinen erhe.

Sijoitin vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli oli, joten jouduin purkamaan ompeleet ja yrittämään uudelleen. Onnistuin toisella kerralla.

Vinkki: Ennen kuin neulaat vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, katso ainakin kerran mallia toisesta reunasta. Olisipa hyvä, jos vetoketjun päät olisivat samoilla kohdilla – muuten joudut ehkä kaventamaan kappaleita, jolloin pussukasta tulee pienempi kuin siitä voisi tulla.

Seuraavaa erhettä peliin.

Sitten olin jo unohtamassa vetoketjua kiinni, kun ompelin pussukkaa pussiin. En ollut ihan vielä ommellut loppuun kun ajattelin kokeilla, oliko se varmasti auki. Ei varmasti ollut, joten hiukan sorminäppäryyttä peliin ja vetoketju avoimeksi.

Vinkki: Ennen kuin edes alat ommella pussukkakappaleita pussiin, to-del-la-kin tarkista, että vetoketju on auki.

Ei niin vaarallinen moka, mutta kannattaa korjata - muuten syntyisi vähän epäkäytännöllinen pussukka.

Kun olin ommellut kappaleet pussiin ja tehnyt pussukalle alanurkatkin (eli pohjan muodon), tajusin, ettei siinä ollut kanto- tai roikotuslenksuja lainkaan. No, ompelin sellaisen jälkikäteen, purin sivusaumaa vähän ja pujotin kantolenksun pussukan sisään. Ommel uudelleen paikalleen ja unohdus oli korjattu.

Vinkki: Pussukassa kannattaa olla kiinnipito-, ripustus- tai kantolenksut. Ompele ihmeessä ne valmiiksi vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun olet tikannut pussukkakappaleet!


Vetoketjun päähän sain kuitenkin ommelluksi kangaspalan kommelluksitta:


Kämmini eivät kuulosta tottuneen pussukkatehtailijan jutuilta! Saan pitää koko ajan varani, etten tee jotain väärin. Jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu, tulee sekundaa. On se kumma, etten automaattisesti osaa tehdä kaikkea oikein, vaikka olen laskujeni mukaan urani aikana ommellut ainakin 187 vetoketjupussukkaa!

Lopuksi vielä: vaikeuksien kautta voittoon! Sopusointuja-pussukka on miellyttävä mittasuhteiltaan. Se myös avautuu hyvin auki ja siinä on pitkä kantolenksu, joten se on sekä Avoin- että Street-mallistoa.


Saturday, 17 November 2018

marraskuun harmain päivä?

Marraskuu on aika harmaa, mutta siellä on ilon pilkahduksia. Siksi uusimmassa Marraskuu-nimisessä tilkkupussukassakin näkyy vaaleita kohtia.


Meidän perheessä vietetään syntymäpäiviä marraskuussa: pilkahdus vaaleaa. Kullankellertävät osuudet saavat luvan tuoda mieleen kantarellit, jotka ihmeekseni löysin viime viikonloppuna mökillä ollessamme. Niitä oli sen verran, että sain niistä syntymään kolmen hengen lisukekastikkeen.

Niin ettei marraskuu ole ollut ikävän harmaa kokonaan, niin kuin Marraskuu-tilkkupussukkakaan ei ole. Toiselta puolelta löytyy myös sinisävyjä:


Marraskuu-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys 8 cm.

Siinä on normaalit kiinnipito- ja roikotuslenksut ja kangaslipareilla päätelty vetoketju, joten Marraskuu ei ole mitään erityistä mallistoa.


Ompelin kappaleiden keskiosat tilkkupaloista, joita jäi ylitse Massey Ferguson -tilkkupeiton blokkien trimmaamisesta. Täydensin paloja muutamalla erillisellä kuviotilkulla. Keskiosan ympärille ompelin kehyksen kauniista, ruskeanharmaasta kankaasta, jota ostin Sainte-Marie-aux-Minesin tilkkupäiviltä vuonna 2013. Sitä oli jäljellä juuri sen verran, että sain nämä kehykset.


Loppu pussukkapinnoista on neutraalia harmaata varastoistani. Olen vihdoin ymmärtänyt, että neutraaleja värejä (musta, valkoinen ja vaalea sekä harmaa) kannattaa ostaa niitä nähdessään, sillä niitä tarvitaan moneen kivaan malliin. Koska laajavalikoimaisia kangaskauppoja ei pääkaupunkiseudulla ole, ei voi luottaa löytävänsä sopivaa kangasta juuri silloin kun sitä sattuu tarvitsemaan. (Onneksi Töölön Tilkkupaja sentään myy juuri näitä hyviä neutraaleja puuvilloja pakalta!)

Tuesday, 23 October 2018

nyt ei säväytä.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei tilkkutyöhön tekemiään virheitä kannata osoitella muille, niin nyt en voi olla osoittelematta. En edes osoittele virhettä, vaan tekisi mieleni sanoa, että koko tilkkutyö on ihan virhe – mutta en raaski sanoa, ettei Neutriino-pussukalle tule paha mieli.


Uusimmassa pussukassani ei ole suoranaista vikaa. Se vain ei miellytä minua muuta kuin mittasuhteiltaan. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm.

Neutriino-pussukassa on pitkä kantohihna, joten se on Street-mallistoa.

Kuvasin Neutriino-pussukan työpaikkani ulkopuolella olevien istutusten luona, mutta en väitä, etteikö omaltakin pihalta löytyisi yhtä elinvoimaisia nokkosia kuin kuvissa näkyvät.


Pussukka avautuu kunnolla, mutta ei täysin ammolleen:


Käytin Neutriino-pussukan tilkkupintoihin pieniä koeblokkejani. Ompelin 4 cm x 4 cm neliöitä 4-patch-blokeiksi ja halusin myös nähdä, miltä ne näyttäisivät yhdistettyinä vaaleisiin välineliöihin.

Koska käsissä oli siinä vaiheessa kaksi melkein pussukan kokoista tilkkupintaa, päätin jatkaa niitä vähän, tikata ja niin edelleen. Jotenkin tylsä tästä kuitenkin tuli. Aioin antaa tälle nimen ”Mitäänsanomaton,” mutta se olisi negatiivissävytteinen. ”Neutraali” tuli seuraavaksi mieleen, mutta se ei kuulostanut nimeltä. Seuraavaksi olin kahden vaiheilla, tulisiko tästä ”Neutroni” vai ”Neutriino,” ja koska neutriinoja on kuuleman mukaan vaikea havaita, nimi oli helppo valita.

Neutriino-pussukkaanikin on vaikea havaita, kun järjestelen sen pinon alimmaiseksi, ettei minun tarvitse katsella sitä. (Anteeksi, pussukka! Vika on minussa, ei sinussa.)

Thursday, 18 October 2018

Vinksin vonksin –pussukka.

Tytär sai tänään heittää nimen uusimmalle pussukalleni ja tästä tuli sitten Vinksin vonksin. Mielleyhtymän ymmärtää katsellessaan tätä puolta pussukasta:


Toisella puolella sen sijaan palat ovat siististi järjestyksessä, ainakin minusta:


Vinksin vonksin –tilkkupussukka on edellisiä valmistuneita pienempi, joten olin itse sovitellut sille nimeä ”Mini”. Mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Tällä kertaa ompelin pussukkaan kaksi pitkähköä kiinnipito- tai roikotuslenksua, joista kumpikaan ei kuitenkaan yletä käden ympäri. Niinpä kyseessä on Avoin-malliston edustaja, koska Vinksin vonksin avautuu tällä lailla ammolleen:


Ompelin vuorin aluslakanan jäännöspaloista. Se oli keskeltä hipunut melkein puhki, mutta reunoissa oli vielä topakkaa kangasta hyvin jäljellä. Ehkä erotatte kuvasta, että vuorikappaleen poikki kulkee sauma. Topakka reunaa ei nimittäin ollut kovin leveältä.

Kovasti koetin pitäytyä hillityissä ja hallituissa sävyissä, mutta toinen puoli Vinksin vonksin -pussukasta on kyllä aivan mahdoton. Siellä on pinkkiä palaa ja vaaleanpunaista ja kukkakuvioitakin vielä! Ei tainnut tästäkään tulla pussukkaa miehiseen ja/tai karuun makuun.


Vetoketjun päättölipare on asiallinen.


Tällä puolen pussukkaa palat voivat hyppelehtiä lievästi heikun keikun, mutta väritys on sentään sopivan hillitty ja pinkitön.


Mitähän seuraavaksi? Pienet tilkut eivät hupene nopeasti, kun ompelen niitä yhteen vain muutaman ja julistan tilkkupinnan valmiiksi! Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?

Vetoketjupussukoita on toisaalta mukava ommella! Innostun joka kerralla kaksi eri kertaa. Ensimmäisen kerran innostun, kun olen tikannut tilkkupinnan ja tasoittanut sen siistiksi pussukkakappaleeksi. Joskus pidän tuollaisia paloja muutaman päivän tai viikon lattialla ja ihastelen välillä. (Koska vuorikappaleen löytäminen ja leikkaaminen on minusta niin paljon tylsempää.)

Toisen kerran innostun, kun olen ommellut pussukan pussiin ja rupean kääntämään sitä oikein päin. Ensin se on ihan myttynä – varsinkin jos kääntöaukko on vähän pieni. Sitten rupean aukomaan saumoja ja suoristamaan sitä ja yhtäkkiä minulla on käsissä kolmiulotteinen juttu! Koska en tee pussukoistani tietoisesti minkään erityisen mittaisia, niin vasta kääntövaiheen jälkeen pääsen toteamaan, onnistuivatko mittasuhteet.

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails