Tilkunviilaaja

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta ...

Tilkkutyöni ovat useimmiten käyttöesineitä – pussukoita ja peittoja, mutta toisinaan tempaudun mukaan haasteisiin ja teen seinätekstiilin. Esittelen Tuomaan päivän kunniaksi Tour de France -tilkkutyön, jonka ompelin Liikkeellä-teemaiseen näyttelyyn. Ensiksi kannattaa katsoa ”kolmiulotteiselta näyttävää pintaa” -kirjoituksesta, mistä sain inspiraation malliin! Ehkä yllätyt!  Tutustu seuraavaksi valmiiseen työhön eli Tour de France -seinätekstiiliin – näet tikkaukset läheltä ja saat tietää, miten korjasin tikatun työn aaltoilevaksi kehkeytyneen ulkoreunan. Aaltoilevat reunat näkyvät tässä kuvassakin hyvin: Monestakin eri syystä Tour de France sopi tilkkutyöni nimeksi täydellisesti!. Liikkeellä-teema, pyöräkuvioinen kangas, vuorenhuiput,..! Tour de France -nimeen sopii tietenkin myös Kraftwerkin saman niminen kappale, jota kuuntelin 1980-luvulla:     Joulu alkaa olla ovella, mutta vielä on luukkuja jäljellä. Huomennakin!

Lupailin eilisessä joulukalenteriluukussa, että jakaisin neuvon. Mutta hyvänen aika! Minkä ihmeen neuvon voisin muka antaa otsikolla Reissumies ja kissa?!?! En mitään ihmeen neuvoa, vaan hyvän neuvon: Arvostele omia töitäsi kannustaen. Jaoin neuvon viimevuotisessa joulukalenterissani, ja sitä luettiin toiseksi vähiten. Kysymyksessä on kuitenkin tärkeä asia! Kun käyt linkin takana, selviää sekin, miksi juuri Reissumies ja kissa sopii tämän päivän teemaan! Seuraavaksi voit kuunnella Tapio Rautavaaran tulkinnan laulusta:   Miten hienon ja vivahteikkaan tarinan pystyykään kertomaan muutaman säkeistön mittaisessa laulussa! Noudatan ohjettani ja arvostelen uusinta, vielä keskeneräistä tilkkutyötäni kannustaen. Aloitin sen tekemistä innokkaana ja lopulta kyllästyin siihen perusteellisesti. Ajattelin, että teen sen suunnitteilla olevaan näyttelyyn, mutta nyt en ole varma, onko se riittävän edustava. Tässä siis kannustukset itselleni, kannustavalta minältäni: "Onhan se aika erikoinen …...

Vuonna 2013 osallistuin Tilkkuyhdistyksen tilkkutyökilpailuun teemalla ”Tilkkutanssit” ja sijoituin toiseksi. Sain viime hetkellä jonkinlaisen idean eli piirretyn tanssiaskelkuvion, jonka ympäröisin värikkäillä tilkuilla. Minähän en osaa tehdä tilkkutyönä esittäviä kuvia, joten en pystynyt loihtimaan kankaasta tanssivia hahmoja tai mitään. Tico-Tico! -nimisen työn sain kuitenkin aikaiseksi. Työtä tikatessani olisin useaan otteeseen mieluummin tanssinut, sillä valitsin siihen työläät kuviot. Vaikka hain tilkkutyöhöni salsahenkistä väritystä, niin John Travoltan tanssi elokuvasta Saturday Night Fever sopii tunnelmaan. Taustalla soi siis Bee Geesin kappale You Should Be Dancing.     Kävin katsomassa elokuvan melko tuoreeltaan vuonna 1978, ja mieleeni jäivät erityisesti sen tanssiosuudet. Näin sen televisiosta uudelleen muutamia vuosia sitten ja hämmästyin, miten karu elokuvan tarina oli. Muistin vain kimalluksen ja muuvsit. Jos tilkkutyön prosessi yhtään kiinnostaa, niin lue...

Ompelin valmiiksi kolmiulotteiselta vaikuttavaksi suunnittelemani tilkkutyön ja annoin sille nimen ”Tour de France” tilkkuystävältäni Tarjalta Ka saamani kommentin perusteella. Nimi tuntui täydellisen sopivalta, sillä käytin työhön polkupyöräkuvioista kangasta, ja blokkien on tarkoitus näyttää kuin vuorenhuipuilta. Tour de France -pyöräilykilpailun etapeista useat poljetaan vuoristoisissa maisemissa. Ompelin seinävaatteen ehdolle Tilkkuyhdistyksen ”Liikkeellä – On the Move” -teemaiseen näyttelyyn, joka tulee esille Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan toukokuun lopussa. Työ on siksi kooltaan 60 cm x 60 cm. Tikkasin työn itse ja todella tiheästi. Tilkkuystäväni Soile ehdotti, että ompeleet menisivät juuri näin. Sain kääntää työtä ja vaihtaa lankaa tavallisen monta kertaa, mutta valmistuihan se tikkauskin lopulta! Tämä on ensimmäinen ”kuoliaaksi tikattu” tilkkutyöni. Jotta reunakanttaus ei häiritsisi kolmiulotteisilta vaikuttavia blokkeja (ja jotta sain työstäni täsmäl...

Kaikenlaisista paikoista voi saada inspiraatiota tilkkutöihin, jos on tosi innokas harrastaja, niin kuin vaikka itse olen. Piirsin itselleni paperiompelukaavan, jolla ompelin kokeeksi ensin yhden blokin ja melkein heti vielä neljä lisää. Inspiraatio on peräisin Helsingin keskustakirjasto Oodin kakkoskerroksen akustiikkalevyistä. Olin viikko sitten maanantaina menossa Tilkkurata-tapahtuman projektikokoukseen, ja neukkariin jonottaessani huomasin (ehkä jo kolmatta kertaa) seinän rytmikkään kuvion. Maarit Kinnunen ehdotti, että tekisin kuvion mukaisen paperikaavan Tilkkulehteen, ja piirsinkin kaavan. Kokeilin sitä tietysti ensin itse. Tällainen oli ensimmäinen koeblokkini: Koeblokin kontrastit eivät toimi täydellisesti, mutta kuitenkin riittävän hyvin. Olen todennut, että hyvässä tilkkupinnassa voi olla joku epäonnistuneempikin blokki mukana. Mitoitin blokin niin, ettei niitä tarvitsisi valtavaa määrää sen kokoiseen pintaan kuin 60 cm x 60 cm. 25 blokkia riitti, ja kun o...

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta: Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit. Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta. Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen. Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo. Entä seitsemäs? ...

Joulukalenterin kolmastoista luukku kehottaa nimeämään tilkkutyöt ja antaa kaksi muuta vinkkiä nimiin liittyen – yhteensä siis kolme vinkkiä. 1. Anna ainakin isommille töillesi nimi. Tilkkutyö on teos samaan tapaan kuin maalaus tai veistos. Se kannattaa signeerata. Tilkkutyölle kannattaa myös antaa nimi. Olet leikannut, ommellut ja tikannut kymmenien tuntien ajan. Arvosta kättesi työtä ja anna tilkkutyöllesi nimi! Nimeämiseen on erinomainen syy. Ellei jollekin asialle ei ole nimeä tai nimitystä, siitä ei voi puhua eikä kirjoittaa. Jos siis ompelet tilkkupeiton, mutta jätät sen nimettömäksi, et voi puhua siitä! Jos puheessa joudut viittaamaan siihen, joudut käyttämään ilmaisuja ”se sinisävyinen peitto” tai ”vaalea hirsimökkipeitto”. Joudut käyttämään nimitystä, joka ei ole nimi. (Omat työni olisivat melkein kaikki ”se monivärinen peitto”.) 2. Muista lisätä työhösi nimilappu. Vaikka et keksisi työllesi nimeä, kirjoita ainakin oma nimesi ja työn valmistumisvuosi kangaslappuselle, ...

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus. Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti. Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen. Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri. Muurahaisenpolkua keltaisella alueella: Tikkaaminen sujui melko ...

Olen jo muutama päivä sitten saanut valmiiksi medaljonkityöni tilkkupinnan. Viimeksi näyttämäni tilanteen jälkeen ompelin tilkkupintoja järjettömänkin kapeista jäännöspalakaitaleista. Ajattelin tasoittaa palat 15 cm x 15 cm:n neliöiksi tai 15 cm korkeiksi suorakaiteiksi ja tehdä niistä keskiosalle kehyksen. Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen. Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä. Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti. Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin ...

En sentään ole ryhtynyt valmistamaan koruja! Sen sijaan ompelen tilkkutyötä, jollaista sanotaan medaljonkityöksi. Tilkkuyhdistyksen sanaston  mukaan medaljonkityö on ”Yleensä neliön muotoinen tilkkutyö, jossa keskiosan ympärille on ommeltu kehyskaitaleita tai tilkkublokkeja kehyksen muotoon. Keskiosa on usein iso, kärjellään seisova neliö.” Minun medaljonkityössäni keskiosa on iso neliö, mutta se ei seiso kärjellään. Kun olin päässyt raitakerrokseen, minun piti oikein miettiä seuraavaa kerrosta. Etsiskelin kotona olevasta kirjallisuudesta blokkimalleja, kunnes päädyin toisenlaisiin kärjellään seisoviin neliöihin kuin keskiosassa on: Tein 21 blokkia ja valitsin niistä 20 tähän kerrokseen: Valmiiksi ommeltuna kerros näytti tällaiselta: Tätä seuraavaa kerrosta en ole vielä täysin päättänyt. Luultavasti säädän sen väritystä punaisempaan suuntaan, pois vihreästä. Viimeisimpään kerrokseen tuli yllättävän paljon keltaisia ja vihreitä sävyjä. Voi myös olla, e...

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan: Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan: Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta: Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan: Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin! Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. ...