medaljonkipinta valmis.
Olen jo muutama päivä sitten saanut valmiiksi medaljonkityöni tilkkupinnan. Viimeksi näyttämäni tilanteen jälkeen ompelin tilkkupintoja järjettömänkin kapeista jäännöspalakaitaleista. Ajattelin tasoittaa palat 15 cm x 15 cm:n neliöiksi tai 15 cm korkeiksi suorakaiteiksi ja tehdä niistä keskiosalle kehyksen.
Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen.
Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä.
Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti.
Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin liukuvasti kuin olin ajatellut, mutta tulos oli riittävän hyvä.
Voitte myös panna merkille, että musta-valko-raidallinen kangas esiintyy myös tällä kierroksella (ja siitä tulee työhön tietysti myös reunakaitale. Varmaankin.
Työn pitää olla 90 cm x 90 cm, ja kun tässä vaiheessa mittasin medaljonkini, äimistyin. Joutuisin lisäämään vielä yhden kierroksen jotain, koska pinta oli vielä hivenen liian pieni.
Siirryin epämukavuusalueelle ja leikkasin ensimmäisessä ruudullisessa kierroksessa käyttämäni kokoisia neliöitä musta-valko-harmaista tai muuten värittömän oloisista kankaista. Päätin ommella niistäkin liukuväriset kaitaleet.
Tilkkupinta on valmis, ja nyt minun pitää keksiä siihen tikkauksia. Ei huvita! Nostin tilkkupinnan syrjään ja aloitin uuden projektin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen.
Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä.
Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti.
Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin liukuvasti kuin olin ajatellut, mutta tulos oli riittävän hyvä.
Voitte myös panna merkille, että musta-valko-raidallinen kangas esiintyy myös tällä kierroksella (ja siitä tulee työhön tietysti myös reunakaitale. Varmaankin.
Työn pitää olla 90 cm x 90 cm, ja kun tässä vaiheessa mittasin medaljonkini, äimistyin. Joutuisin lisäämään vielä yhden kierroksen jotain, koska pinta oli vielä hivenen liian pieni.
Siirryin epämukavuusalueelle ja leikkasin ensimmäisessä ruudullisessa kierroksessa käyttämäni kokoisia neliöitä musta-valko-harmaista tai muuten värittömän oloisista kankaista. Päätin ommella niistäkin liukuväriset kaitaleet.
Tilkkupinta on valmis, ja nyt minun pitää keksiä siihen tikkauksia. Ei huvita! Nostin tilkkupinnan syrjään ja aloitin uuden projektin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Kommentit