Tilkunviilaaja

Jos sinusta koskaan tuntuu siltä, että toistat itseäsi ja olet vielä kyllästynyt siihen, repäise poikkeamalla totutusta. Olemme tietysti askeleen 17 eli kokeilemisen lähimaastossa, mutta katsomme vielä vähän kauemmas. Aloitan yksinkertaisilla ajatuksilla, jotka saattavat poiketa totutusta. Varsinkaan pientä pussukkapintaa ei tarvitse tikata niin, että alin kerros on (helposti ryppyyn menevä) kangas. Voit sen sijaan tikata pinnan pelkkään vanuun ja lisätä ompeluvaiheessa pussukkaan vuorikappaleen. Sitten melkein vastakkainen ajatus – voit rakentaa tilkkupinnan quilt-as-you-go-menetelmällä ja sitten vielä juoksuttaa pintaan tikkauksia. Jos quilt-as-you-go-pinnasta on tullut mielestäsi turhan pehmeä, lisätikkaukset jäpäköittävät sitä. Tässä on esimerkiksi pieneen Dumpling-malliston pussukkaan tarvittava tilkkupinta, koottu quilt-as-you-go-menetelmällä. Koska olin unohtanut ottaa vuorikappaleen mukaan as-you-go-vaiheessa, minun oli pakko lisätä pintaan tikkauksia. Toto-pussukasta tul...

Matkalla verrattomuuteen kannattaa pohtia myös yksittäisen värin monipuolisuutta. Jos sinulla on epämääräinen kasa jäännöspaloja sopivasti käsillä, käy kasa läpi ja lajittele tilkut värin mukaan. Punaiset yhteen pinoon, siniset toiseen, vihreät kolmanteen… Ja jos kangas ei heti näytä yhden väriseltä vaan kirjavalta, tutkaile sitä hetki ja muistele askelta 7 eli sitä, että voit päättää, minkä värinen monivärinen kangas on. Sitten voit vaikka kokeilla, millainen tilkkupinta syntyy yhden ja saman värin edustajatilkuista. Omat punaiset ja siniset tilkkuni muodostuivat tällaisiksi vuonna 2019: No, oli siinä violettejakin jo mukana. Jos innostut tekemään useamman eri värisen palan, vinkkaan tällaisen tilkkupeittoidean. Tee suunnilleen haluamasi kokoisia neliömäisen oloisia tilkkupaloja, silitä ja tasoita palat neliöiksi. Kun sinulla on tarpeeksi monta tilkkuneliötä – kaikki ”yksivärisiä” mutta eri värisiä, rakentele niistä minun Sisäinen villapaita -tilkkupeittoni tapainen teos. Jos kai...

Tilkkutyön viehätys perustuu väreihin ja sävyihin. Ota nyt askel kohti verrattomuutta ja totea, että voit yhdistää mihin kuvioon tahansa mitä tahansa muuta kuviota. Ja mihin tahansa väriin mitä tahansa muuta väriä. Yhdistele vapaasti! Verrattoman tilkkutyön kaikki kankaat saavat myös olla kuviollisia, jos niin halajat. Aaltoileva-tilkkupussukkani on oiva esimerkki siitä, miten virkistävältä kuvioiden moninaisuus saattaa näyttää: On myös olemassa paljon kivoja kuviollisia tilkkutyökankaita, jotka vaikuttavat valmiissa pinnassa lähinnä yksivärisiltä. Saman värisen oloisia ja samaa tummuusastetta olevia, yksiväriseltä vaikuttavia tilkkuja voit yhdistellä vapaasti ilman että lopputulos näyttää kirjavalta. Ainakaan kauempaa. Tilkkutyöstä tulee kiinnostavampi, kun huolehdit kontrastista. Tummuusastekontrasti tarkoittaa, että työssäsi on sekä vaaleita, tummia että keskivärisiä kankaita. Jos käytät pelkkiä keskivärisiä – joita meillä yleensä on varastoissamme eniten, tilkkutyösi vaikuttaa...

Tilkkutyö tehdään usein yksi blokki kerrallaan, ja tänään otat askeleen kohti verrattomuutta niin, että päätät kokeilla ensin. Ja aivan ensimmäinen vinkkini on: tee koeblokki. Koeblokista näet, minkä kokoinen se oikeasti on. Vaikka osaisit hahmottaa muotoja ja kokoja mielessäsi, niin mikään ei voita sitä, että nähtävillä on oikea koekappale. Itse en osaa hahmottaa mitään mielessäni, joten teen varmasti koeblokin (tai useamman) kehittäessäni uutta projektia. Esimerkiksi Sixten-tilkkublokin ja -kaavan hahmotteluvaiheessa ensimmäinen kokeiluni oli suorastaan naurettavan pieni! Jos aiot tehdä tilkkutyön toistuvista blokeista – kaikki samoista kankaista ommeltuja ja samanlaisia – niin vasta koeblokista näet, toimivatko valitsemasi värit toivomallasi tavalla. Ja jos olet digitaalisesti näppärä, voit ottaa koeblokista kuvan ja monistaa sitä tietokoneellasi, kunnes saat ehkä käsitystä siitä, miltä blokeista koottu tilkkupinta näyttäisi. Koeblokki on siis hyvä ajatus. Kokeile sitä. Sitten...

Toukokuussa, omenapuun kukkiessa sain Käpylä-tilkkupeittoni valmiiksi! Käpylä on aiemman, Pellervontie-nimisen peiton toisinto. En ehtinyt kuvata Pellervontie-peittoa kunnollisissa valaistusolosuhteissa ennen kuin se muutti uuteen kotiinsa, mikä on harmittanut minua pitkään. Olikin siis syytä tehdä uusi, jotta saisin kivasta blokkimallista aidomman väriset kuvat. Blokkien ompelun aloitin elokuussa 2023 Tilkkuvestivaaleilla ja pääsin hyvään vauhtiin seuraavana viikonloppuna, jonka vietin Soilen kanssa heidän kesäpaikassaan. Pidin sen jälkeen pitkän tauon ja jatkoin työtä vasta nyt huhtikuussa.  Seuraavassa kuvassa kissamme ”Sakke” tarkistaa, että olen varmasti ompelemassa blokkeihin välikaitaleita oikein. Käpylä-tilkkupeitto osoittautui vaikeaksi kuvattavaksi, ainakin minun laitteistollani, joka on kännykkäkamera. Kännykkään on varmasti pakattu valtava määrä älykkyyttä, joka korjaa oma-aloitteisesti värejä niin, että lopputulos näyttää mälsältä. Esimerkki. Otin peitosta ensin...

Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussuka...