Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

Kuva
Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.) Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia. Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti! Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna. S iam-vetoketjupussukka Teija-tilkkupussukka Cecilia-vetoketjupussukka Fiksu-pussukka tilkuista Galleria-tilkkupussukka No, onkos tullut kesä -pussukka Tarkkana-tilkkupussukka Bisnespyjama-pussukka Kaustinen-vetoketjupussukka Kaksijakoinen-pussukka Kimono-vetoketjupussukka Karkkipussi-tilkkupussukka Alakulma-vetoketjupussukka Muistatko-tilkkupussukka Unikeko-tilkkupussukka Kuutio-pussukka tilkuista Kevätaurinko-tilkkupussukka Viheriö-vetoketjupussukka Dannebrog-pussukka tilkuista Matkalla

terveiset kaukaa!

Kuva
Ompelin tilkkupussukan, johon käytin Teija-pussukan tekemisestä yli jäänyttä tilkkulasagnea ja jonka somistin kivoilla kissakangastilkuilla. Koska kankaassa näyttäisi olevan siamilaiskissa, uusin pussukka sai nimeksi Siam. Siinä ne kaukaiset terveiset ovatkin: Siam oli Thaimaan nimi kauan sitten, ja onhan maakin kaukana meistä. Hämmästelen, miten kivalta sini-viher-oranssihtava batiikkikangas näyttää punasävyisen tilkkupinnan rinnalla. En olisi uskonut, että se näin hyvin sopisi, vaikka kaikki kankaathan sopivat toisiinsa, kunhan ne vain ompelee yhteen. Siam -pussukan toisen puolen kissakuvio valahti jälleen hiukan liian alas. Voi, miten vaikea minun on mieltää pohjan muotoilun aiheuttamaa tilkkupinnan lyhenemistä! Toisella puolella tilkku on onneksi sopivassa kohdassa: Siam -vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 24 cm Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Tällä kertaa vetoketjupussukkani sai sivuilleen lyhyehköt kiinnipito-

ompelin pussukan tilkkulasagnesta.

Kuva
Esittelin joulukalenterini yhdessä luukussa tilkkulasagneja. Sellaisen voi ommella valmiista 2,5 tuuman kaitalepaketista, mutta kivan lasagnen saa myös hyvin kapeista jäännöspalatilkuista. Pitää vain jaksaa leikata tarpeeksi monta pätkää ja ommella niitä riittävän monta peräkkäin yhteen. Tällä kertaa jaksoin todella hyvin, ja tilkkulasagneni riitti pussukkaan ja vielä jäi ylikin. Lasagnepussukastani tulikin melko hillityn värinen, sillä kumpikin puoli on lähes samanlainen. Saanko esitellä: Teija -tilkkupussukka: Pussukka on tulevan omistajansa kaima. Teija -vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 7 cm. Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 39 cm kaitaleesta, joten Teija on Street-mallistoa. Olin ehkä ajatellut asemoida lasagneni toisin päin – alareuna taitaa olla se, jonka mielessäni ensin sommittelin yläreunaksi. Ei kerrota kenellekään! Teija -vetoketjupussukka sai punasävyisen vuorin ja jopa sisätas

vielä yksi tilkkupeitto!

Kuva
Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus. Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”. Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää. Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei. Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. M

valmista vielä jouluaaton aattona.

Kuva
En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi! Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että! Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno. Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat! Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin: Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väi

x niin kuin rasti.

Kuva
Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena: Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni? Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin. Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille! Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokei

w niin kuin watercolour.

Kuva
Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset. Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007. Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä. Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa. Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon

v niin kuin vinokaitale.

Kuva
Joulukalenterin päätös häämöttää jo. Näin kalkkiviivoilla ajattelin jakaa kaikki keksimäni vinkit liittyen vinokaitaleisiin. Mitä kaikkea voi kertoa tilkkupeiton reunakantista? Suorakulmaisen tilkkupeiton voi aivan hyvin kantata myös suoraan leikatulla kaitaleella, mutta itse valitsen melkein aina vinokaitaleen. Tässä blogikirjoituksessani vuodelta 2015 kerron, miksi niin on, ja lisäksi kerron monta muuta olennaista asiaa kanttaamisesta. Vielä kerran! Minusta Cassandra Plott näyttää YouTube-videollaan parhaan tavan yhdistää reunakaitaleen päät: http://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210 Millainen on tyypillisin vinokaitaleeni? Valmistan reunakaitaleen aina seuraavalla tavalla: 1.  Leikkaan 6 cm leveää kaitaletta, yleensä siis täysvinoon. 2.  Yhdistän kaitalepätkät saumalla, joka kulkee kaitaleen suhteen täysvinoon (täysvinossa kaitaleessa tällainen sauma kulkee lankasuoraan). 3.  Silitän pitkän kaitaleen pitkittäin kahtia. Samalla silitän yhdistyssaumat auki

u niin kuin ufo.

Kuva
Ei; en ole siirtymässä uuteen aiheeseen, vaikka von Dänikenin kirjoja olenkin lukenut! Tilkkuharrastukseen yhdistettynä ufo on englanninkielisiin sanoihin UnFinished Objects perustuva, keskeneräisistä töistä (erityisesti tilkkutöistä) käytetty nimitys. Uusin ja kenties vähiten keskeneräisin on tämä rastiblokeista rakentuva tilkkutyöni: Kuvassa työ ei näytä olevan kovin lähellä valmista... Ompelin ruksit Island Batiksin kauniista kaitalepakkauksesta, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta. Rastien taustalla on harmaan eri tummuusasteita. Enemmänkin sävyjä olisi voinut olla, mutta tämän enempiä harmaita ei varastoista löytynyt. Tästä blogikirjoituksesta löytyy kuvaus siitä, miten ompelin rastiblokkini. Minulla on myös ollut kauan aikaa kesken kaksi pinkki-oranssi-ruskeaa tilkkutyötä. Seuraava on edennyt pidemmälle, mutta jostain syystä ei ole valmistunut. Nykäisen koneeni käyntiin aika ajoin ja ompelen muutaman blokin lisää, mutta vieläkään niitä ei ole tarpeeksi. Sitten

t niin kuin tusina.

Kuva
Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa. Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu. Noudin työni  Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan. Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla. Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin. Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

s niin kuin scrappy.

Kuva
Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn. Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista. Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.) Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle. Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minul

r niin kuin reunustetut.

Kuva
Olipa vaikea keksiä mitään sopivaa r-kirjaimella alkavaa aihetta! Kaukaa haetusti esittelen uusimmat tilkkupussukkakappaleet, joihin käytin tilkkulasagnepaloja (muistatte varmaankin l niin kuin lasagne –kirjoitukseni ) terästettynä parilla kissatilkulla. Haluan välillä esitellä uusimpia projektejani enkä puhua vain vanhoista asioista. Kissatilkut on reunustettu batikkikaitaleilla. Katsoin ensin, että ihan kummalliset tulee, mutta tykkäänkin näistä aika tavalla! Tikkasin lasagneosuudet tavallisin suorin ompelein, samoin kissatilkkujen reunukset, mutta pinnistin viitseliäisyyteni äärimmilleen ja tikkasin vapaalla koneompelulla kissa-aiheiden ympäri. Olen huomannut, että tällaisissa toteutuksissa kaksi vierekkäistä tikkausta näyttää yleensä paremmalta kuin vain yksi. Tässä ainakin näytti. Tikkailin näitä yhtenä iltana, kun olisi pitänyt tehdä jouluvalmisteluja – olikohan se korttien kirjoitusta vai mitä – ja nyt tekisi kovasti mieleni ommella nämä pussukaksi sen sijaan, että

q niin kuin quarter, fat quarter.

Kuva
Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”. Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)? No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino! Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta  sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi): Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen. Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala o

p niin kuin parhaat.

Kuva
Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset: Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin! Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin. Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

o niin kuin ohje.

Kuva
Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet? Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat. Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa. Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin! Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua. Tässä vähän toisenlainen ohje – Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toi