j niin kuin jäännöspala.
Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani.
”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.)
Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen.
Vaihtoehtoja säilyttämiseen:
"Ompelu-ullakon" tilkkujensäilytysohje puolestaan menee yksityiskohtiin:
"Ota ensin isoimmat jäännöspalat ja leikkaa tilkuiksi. Paras tapa on leikata koko palan levyisiä, 1,5-, 2- ja 2,5-tuumaisia kaitaleita. Kaitaleet sopivat esimerkiksi hirsimökkitöihin, ja niistä voi leikata moniin muihin tilkkublokkeihin sopivia lyhyempiä pätkiä."
Ohjeessa minua huvittaa, että (ilmeisesti) koko kankaan levyisiä paloja pidetään jäännöspaloina! No, ehkä tämä ihminen ostaa aina pakan kangasta kerralla, jolloin 30-senttinen pätkä kangasta varmasti tuntuukin pieneltä palalta.
Itse kyllä ostan kankaani yleensä tuollaisten ”jäännöspalojen” kokoisina.
Samassa ohjekirjoituksessa on vielä toinen hyvä vinkki.
"On tärkeää, että kun jäännöspalojesi säilytyssysteemi tai -tila alkaa täyttyä, kehität itsellesi projektin, johon pystyt palojasi käyttämään!"
Oma säilytyssysteemini on se, että siirrän jäännöspalat joko isoon muoviseen säilytyslaatikkoon, toiseen laatikkoon, kassiin, kassiin, kassiin tai paperikassiin. Toisin sanoen otan uuden laatikon/kassin käyttöön, kun edellinen alkaa vaikuttaa täysinäiseltä. Jäännöspalat eivät lopu koskaan! Eivät koskaan!
Kuvassa kolme viimeksi käyttöön ottamaani tilkkukassia:
(En toki säilytä jäännöspalojani kasseissa lumisella pihalla! Kävin ottamassa kuvan paikassa, jossa olisi riittävästi valoa.)
Olen vain yhden kerran saanut silputuksi erän jäännöspaloja niin, ettei niistä jäänyt kuin roskan kokoista mutua jäljelle. Olin tekemässä Mummola-tilkkupeittoa. Silloin leikkasin ensin 5 cm x 9 cm -kokoisia paloja ja kun sellaista ei palasta enää pystynyt leikkaamaan, tein pisimmistä 2,5 cm:n levyisiä kaitaleita. Tällaisisia paloja minulle jäi:
Yhdistin kapeat kaitaleet pitkäksi pötköksi ja toteutin lasagnetekniikalla kivan tilkkupinnan, johon yhdistin lyhyempiä jäännöspaloja. Kohta oli taas tilkkupussukan ainekset koossa:
Jaa-a, pitäisiköhän toteuttaa toinen Mummola-tyyppinen tilkkutyö? Se saattaisi tehdä hyvää jäännöspalatilanteelleni.
Kävin Mummolaa varten läpi jokaisen tilkkulaatikon ja -kassin ja noukin esiin kaikki punaiset, siniset ja violetit tilkut. Siinä vaiheessa minua hämmästytti, ettei jäännöspaloja näyttänyt olevan jäljellä yhtään vähemmän. Mietin myös, minkä ihmeen värisiä kankaita laatikoissa ja kasseissa enää saattoi olla.
Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen.
Vaihtoehtoja säilyttämiseen:
- Samanväriset tilkut keskenään.
- Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot.
- Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi.
- Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuiksi saman tien. Tällainen on kätevä systeemi, jos käytät usein tietyn kokoisia paloja. x
"Ompelu-ullakon" tilkkujensäilytysohje puolestaan menee yksityiskohtiin:
"Ota ensin isoimmat jäännöspalat ja leikkaa tilkuiksi. Paras tapa on leikata koko palan levyisiä, 1,5-, 2- ja 2,5-tuumaisia kaitaleita. Kaitaleet sopivat esimerkiksi hirsimökkitöihin, ja niistä voi leikata moniin muihin tilkkublokkeihin sopivia lyhyempiä pätkiä."
Ohjeessa minua huvittaa, että (ilmeisesti) koko kankaan levyisiä paloja pidetään jäännöspaloina! No, ehkä tämä ihminen ostaa aina pakan kangasta kerralla, jolloin 30-senttinen pätkä kangasta varmasti tuntuukin pieneltä palalta.
Itse kyllä ostan kankaani yleensä tuollaisten ”jäännöspalojen” kokoisina.
Samassa ohjekirjoituksessa on vielä toinen hyvä vinkki.
"On tärkeää, että kun jäännöspalojesi säilytyssysteemi tai -tila alkaa täyttyä, kehität itsellesi projektin, johon pystyt palojasi käyttämään!"
Oma säilytyssysteemini on se, että siirrän jäännöspalat joko isoon muoviseen säilytyslaatikkoon, toiseen laatikkoon, kassiin, kassiin, kassiin tai paperikassiin. Toisin sanoen otan uuden laatikon/kassin käyttöön, kun edellinen alkaa vaikuttaa täysinäiseltä. Jäännöspalat eivät lopu koskaan! Eivät koskaan!
Kuvassa kolme viimeksi käyttöön ottamaani tilkkukassia:
(En toki säilytä jäännöspalojani kasseissa lumisella pihalla! Kävin ottamassa kuvan paikassa, jossa olisi riittävästi valoa.)
Olen vain yhden kerran saanut silputuksi erän jäännöspaloja niin, ettei niistä jäänyt kuin roskan kokoista mutua jäljelle. Olin tekemässä Mummola-tilkkupeittoa. Silloin leikkasin ensin 5 cm x 9 cm -kokoisia paloja ja kun sellaista ei palasta enää pystynyt leikkaamaan, tein pisimmistä 2,5 cm:n levyisiä kaitaleita. Tällaisisia paloja minulle jäi:
Yhdistin kapeat kaitaleet pitkäksi pötköksi ja toteutin lasagnetekniikalla kivan tilkkupinnan, johon yhdistin lyhyempiä jäännöspaloja. Kohta oli taas tilkkupussukan ainekset koossa:
Jaa-a, pitäisiköhän toteuttaa toinen Mummola-tyyppinen tilkkutyö? Se saattaisi tehdä hyvää jäännöspalatilanteelleni.
Kävin Mummolaa varten läpi jokaisen tilkkulaatikon ja -kassin ja noukin esiin kaikki punaiset, siniset ja violetit tilkut. Siinä vaiheessa minua hämmästytti, ettei jäännöspaloja näyttänyt olevan jäljellä yhtään vähemmän. Mietin myös, minkä ihmeen värisiä kankaita laatikoissa ja kasseissa enää saattoi olla.
Kommentit