h niin kuin hullu.

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita.

Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni.

Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan.

Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia!

Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia-vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuista on runsaudenpulaa, ja minä tyydyn valmistamaan työn ihan vain muutamasta pikkupalasta. Hohhoijaa.

Cecilia-pussukalla on kokoa vain noin 16 cm x 11,5 cm. Se on pohjaton (haha!) eli Hejsan-mallistoa.

Keksin nimen sillä perusteella, että listaltani puuttui c-kirjaimella alkava nimi. ”Cee niin kuin Cecilia” oli helppo mielleyhtymä, ja pussukassa on sitä paitsi kivasti naisellista hehkua.

Jääkö Cecilia vuoden 2017 viimeiseksi valmistuneeksi tilkkupussukaksi vai ehdinkö tehdä niitä lisää? Koossa on 18 valmista, mutta voih, 20 olisi mukavasti pyöreämpi luku!