s niin kuin scrappy.
Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn.
Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista.
Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.)
Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle.
Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minulla ollut varaakaan ostaa mitä tahansa).
Lähdin ratkaisemaan ongelmaani kirjallisuuden avulla. Silloin ei internetissä ollut valtavaa määrää kuvia niin kuin nyt. Sattumalta ostin Spectacular Scraps -kirjan, josta sain ehdottomasti parhaan värioppini – minulle sopivan siis. Avaan tätä aihetta blogikirjoituksessa vuodelta 2013.
Tuossa kirjassa oli myös sellainen hyvä neuvo, että kirjavan kankaan värin voi itse päättää. Jos siinä näyttää olevan paljohkosti jotain väriä, voi itse määritellä, minkä värinen se on. Pikkujuttu, mutta minulle on tästä ollut paljon hyötyä!
Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista.
Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.)
Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle.
Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minulla ollut varaakaan ostaa mitä tahansa).
Lähdin ratkaisemaan ongelmaani kirjallisuuden avulla. Silloin ei internetissä ollut valtavaa määrää kuvia niin kuin nyt. Sattumalta ostin Spectacular Scraps -kirjan, josta sain ehdottomasti parhaan värioppini – minulle sopivan siis. Avaan tätä aihetta blogikirjoituksessa vuodelta 2013.
Tuossa kirjassa oli myös sellainen hyvä neuvo, että kirjavan kankaan värin voi itse päättää. Jos siinä näyttää olevan paljohkosti jotain väriä, voi itse määritellä, minkä värinen se on. Pikkujuttu, mutta minulle on tästä ollut paljon hyötyä!
Kommentit
Totta kyllä, suomen kielessä ei ole hyvää vastinetta scrappy-sanalle.
Jämätilkku tai jämälanka on ruma sana, kun ajattelee, kuinka hienoja töitä syntyy langanlopuista, tilkkujen tilkuista ja muusta ns. jämämateriaalista. Taideteoksia suorastaan!