Tilkunviilaaja

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta ...

Ainakin minun mielestäni seuraavat pussukkaprojektit ovat mielenkiintoisia – ehkäpä teistäkin. Ensiksi tämä Dumpling-projekti. Tytär kävi kotipuolessa ja kehotti minua tekemään sen mallisia pussukoita vaihteeksi. Hän toivoi niiden olevan isompia kuin ne, joita ompelin pussukkainnostukseni alkuvaiheessa vuosia sitten. Kerron kuntoisuutta-kirjoituksessani vuonna 2009, että olin tuolloin ommellut niitä "varmaan lähemmäs viisikymmentä". Kirjoitus keskittyy kyllä kuvaamaan sitä, että sain pussukkaohjeen julkaistuksi Tilkkulehdessä 4/2009. Aika kauan sain etsiä, että löysin kaavan, jota käytin viimeksi - vuonna 2019, kun ompelin peräti kolme Dumpling-pussukkaa: Toto-pussukan, Koto-pussukan ja Aito-pussukan. Leikkasin kaavan avulla ensin palan tikkausvanua ja sen jälkeen ompelin siihen tilkut quilt-as-you-go-menetelmällä. Ja jotta pussukan vuorikappale olisi kunnolla kiinni päällisessä, tikkasin pinnat vielä erikseen, enimmäkseen saumojen kohdalta. Sitten otin kaavan, tasoitin ka...

Höh! Miten tämän värinen tilkkupeitto VOI liittyä Jukka Kuoppamäen hittibiisiin ”Sininen ja valkoinen”? Helposti! En sentään antanut Kuusten kuiske -tilkkupeitolle nimeksi violettia ja vihreää, saati sitten sinistä ja valkoista. Mutta ”violettia ja vihreää” -lausahdus toi mieleen Sininen ja valkoinen -kappaleen. Koska tietysti osaan sen sanat ulkoa – kappale soi uutena radiossa ahkeraan, ja siihen aikaan laulujen sanat tarttuivat muistiin pysyvästi – pystyin nappaamaan sanoituksesta sopivan nimen tilkkutyölleni. Satun muistamaan myös, että keksin tilkkutyölleni nimen ylittäessäni katua suojatietä pitkin. (Joskus mietin, miksi jotkut mitättömät asiat jäävät mieleen, kun paljon tärkeämmät unohtuvat.) Olit sitten suojatiellä menossa tai et, voit kuunnella kappaleen tästä:     (Ellet sitten halua mieluummin kuunnella sitä mielessäsi. Se voi olla sinulle yhtä tuttu kuin minulle!) Kuusten kuiske on osa taloutemme sisustusta, kuten kuvasta näkyy: Ja vaikka kuva on keltasävyinen, n...

Hyvää alkanutta joulukuuta! Kas tässä ensimmäinen musiikki- ja tilkkutyöaiheinen luukku Tilkunviilaajan joulukalenterissa. Luukusta paljastuu Vaaleanpunainen pantteri! Löysin vuosia sitten kivaa Vaaleanpunainen pantteri -aiheista kangasta ja ompelin siitä tilkkulaukun ja kaksi pussukkaa. Esittelin Pink Panther -tilkkulaukkua vuonna 2010 lukuisin kuvin, jotka näyttävät tämänhetkisiin silmiini melko vaatimattomilta. Muistan silti, miten innoissani olin, että sain edes jonkinlaisia kuvia ja saatoin jakaa niitä blogissani! Suhtautukaamme silloisen minäni epätarkkoihin otoksiin siis sallivasti.  Tässä rääpälemäinen kuva valmiista Tilkkupantteri-pussukasta: Jos haluat nähdä lisää rääpälemäisiä kuvia, niin  tässä niitä olisi.   Osannet hyräillä Pink Panther -teeman vaikka itsekin, mutta täältä voit kuunnella ja katsella alkuperäisen version:  https://www.youtube.com/watch?v=HhHwnrlZRus   Palatakseni tilkkuteokseen, Tilkkupantteri-pussukka on päässyt näkemään maail...

Aloitan uneliaan oloisella kuvalla, sillä blogini on uinunut miltei kuukauden. Blogin jähmettyneisyys johtuu muun elämäni kuvioista, ei muusta! Tässä tuli suunnilleen juonipaljastus heti ensimmäisessä kuvassa – toki osasitte sitä odottaa, jos luitte kirjoituksen otsikon.  Mennään kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Tietenkin mallailin valmistuneita blokkeja keskenään aina kun oli muutama uusi taas käsillä. Tätä kuvaa katsoessani harmittelen vähän, että asettelin blokit järjestykseen enkä sallinut värien virrata vapaasti. Kuvassa on niin ihana väritys! No, kangistuin normaaleihin kaavoihini ja ladoin blokit jokseenkin värijärjestykseen. Melko hyvä taktiikka sekin on, eivätkä kaikki värit ole toistensa kanssa kimpassa näinkään: Esimerkiksi keltaisia ja violetihtavia alueita on siellä täällä. Sommitteluseinä ei ollut vielä käytössäni, kun rakensin Omega-tilkkublokeista pintaa. Kyykin ja konttailin lattialla. Silloin ei tee mieli kokeilla useita erilaisia asetelmia, vaan riittävän ...

Piti ihan Instagram-kanavan puolelta tarkistaa, milloin viimeksi puutuin kukkakuvioisiin, paperiompelulla toteuttamiini Blue North Strong and Free -blokkeihin. Viimeisin kuva oli maaliskuulta 2021 – siis melkein vuosi sitten. Laskin epäluotettavassa laskupäässäni, että yhdessä blokissa olisi 73 osaa. Ompelen blokkeja paperiompeluna, taittelutekniikalla. Minulla on yksi kaava, jolla ompelen keskimmäisen palan ja nurkkapalat. Loput blokkiin tulevat palat kokoan neljästä keskenään saman muotoisesta, mutta eri tavoin väritetystä palasta. Olen tehnyt jokaiselle väritykselle oman kaavan, jotta minulla on toiveita saada syntymään oikeanlaiset osat. (Ja silti teen välillä virheitä.) Viimevuotinen tilanne jäi kutkuttavasti kohtaan ”noin kymmenen valmista blokkia”. Parin viime viikon aikana olen ommellut muutaman blokin lisää. Tässä ylimmät kaksi blokkia ovat uusia: Blokin muoto on hauska! Mielestäni keskellä on kukka. Miehen mielestä blokin keskellä oleva kuvio on miina, eli hän näkee isomm...

Onnistuin jälleen löytämään itselleni innostavan tilkkutyöprojektin, ja olen nopeassa tahdissa saanut valmiiksi 66 % blokeista, jotka tarvitsen tilkkupeittoon. He eivät kaikki ole vielä tässä kuvassa mukana, koska siinä on muutaman päivän takainen tilanne. Eikö olekin jollain tavalla jännittävän omituinen kuvio? Voisi ajatella, että isojen tummien neliöiden vieressä pitäisi olla pelkkiä tummia tai pelkkiä keskivärisiä neliöitä – paitsi tietenkin nuo vaaleat. Mutta eipä olekaan! Osa niistä neliöistä on tummia ja osa on selvästi keskivärisempiä. Ja ainakin kuvasta katsottuna tilkkupinta näyttää vähän kuin siinä olisi pikselöityä kuvaa. Tuumasin, että osan tummista neliöistä pitää olla oikein kirkkaan värisiä. Minulla myös oli paljon sopivan kokoisia kirkkaita resurssipaloja eli sellaisia, joista pystyi vielä leikkaamaan kahden tuuman neliön. Eikä tässä vielä kaikki! Hain vihdoinkin Economy-blokeista kokoamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta, missä se oli viikkokaup...

Tilkkutyötehdas toimii. Seuraavana piiiitkä yhteenveto sen viimeaikaisista tapahtumista.  Sain yhden ikuisuusprojektini niin valmiiksi, että saatoin toimittaa sen Töölön Tilkkupajaan kauniisti viimeisteltäväksi juuri ennen Soilen tikkaustaukoa. Liioittelen ikuisuutta hieman. Aloitin economy-blokkiprojektini vasta huhtikuussa 2020 (vain alle vuosi sitten), kun päätin vihdoin toteuttaa JONKUN mallin Make Modern -lehdestä, jota olen sentään tilannut vuodesta 2018 alkaen. Aika vain tuntuu ikuisuudelta! Pystyisin laskemaan, montako pikkukolmoita olen ommellut neliön ympärille, mutta en halua, sillä unohtaisin mielelläni koko projektin. No, palaan blokkeihin sen verran, että näytän projektin viimeiset vaiheet. Tässä olen vihdoin ommellut tarpeeksi monta pientä blokkia ja myös näitä blokeista kokoamiani, isoja ysiblokkeja. Tiesin, ettei sommittelusta tulisi yhtään mitään, jos koettaisin tehdä sen blokki kerrallaan. Sinisävyisiä blokkeja läheltä: Ta-daa! Sommitelma on ommeltu kokoon! N...

Eteläänkin saatiin parin vuoden vähälumisuuden jälkeen kunnon hanget! Ne ovat parin viime päivän aikana suojasäässä kyllä huvenneet. Kuvassa vuonna 2018 valmistunut x-plus-peittoni, jonka nimi on Reilua peliä. Tuulettelin sitä pakkaslumessa, sillä se oli lähdössä Tyttären ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Lunta totisesti riitti! Pyrytti vuorokauden verran, ja kinos oli – niin, kuvasta näet, miten syvä se oli: Tilkkutyöviivain kannattaa valita niin pitkä kuin suinkin. Reilua peliä uudessa kodissaan. Tässä sitä esittelee Viivi-kissa: Ja Misu-kissakin on päässyt peitolle: Tytär asustelee välillä täällä ja välillä eri kaupungissa. Hänen tilkkupeittonsa muuttivat sinne toiseen kaupunkiin, ja hän pyysi lainaksi päiväpeittoa. Kangasvuokko oli sopivan kokoinen. Pirre-kissa on tarkkailupaikallaan, mistä se seurasi muun muassa lumen pudottelemista naapuritalojen katoilta. On ollut tosi kiva huomata, että tilkkupeitot miellyttävät jo seuraavaakin sukupolvea.