jännittäviä tilkkupintoja.

Onnistuin jälleen löytämään itselleni innostavan tilkkutyöprojektin, ja olen nopeassa tahdissa saanut valmiiksi 66 % blokeista, jotka tarvitsen tilkkupeittoon. He eivät kaikki ole vielä tässä kuvassa mukana, koska siinä on muutaman päivän takainen tilanne.

Eikö olekin jollain tavalla jännittävän omituinen kuvio? Voisi ajatella, että isojen tummien neliöiden vieressä pitäisi olla pelkkiä tummia tai pelkkiä keskivärisiä neliöitä – paitsi tietenkin nuo vaaleat. Mutta eipä olekaan!

Osa niistä neliöistä on tummia ja osa on selvästi keskivärisempiä. Ja ainakin kuvasta katsottuna tilkkupinta näyttää vähän kuin siinä olisi pikselöityä kuvaa.

Tuumasin, että osan tummista neliöistä pitää olla oikein kirkkaan värisiä. Minulla myös oli paljon sopivan kokoisia kirkkaita resurssipaloja eli sellaisia, joista pystyi vielä leikkaamaan kahden tuuman neliön.

Eikä tässä vielä kaikki! Hain vihdoinkin Economy-blokeista kokoamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta, missä se oli viikkokaupalla odottanut noutoa valmiiksi tikattuna. Päivä oli hieno, ja levitin työn puutarhaan kuvattavaksi. Peitto on niin iso, ettei sitä pysty sisätiloissa kuvaamaan eikä kovin helposti ulkonakaan.

Jos joku olisi näyttänyt tämän kuvan minulle tilkkuharrastusta aloitellessani ja sanonut, että vielä tulen ompelemaan tällaisen, en olisi uskonut. Pinnassa näyttää olevan niin paljon ja niin pieniä paloja!

Myönnän kyllä, että loppua kohden tämä blokki alkoi kyllästyttää. En ihan heti valmista toista tällaista, enkä ainakaan niin, että leikkelen neliöitä kahtia ja sovittelen syntyneitä pikkukolmioita neliöiden sivuille. Hohhoijaa! Sitä lajia sain kokea nyt tarpeeksi.

Sen sijaan Fantasiameri-tilkkupeittoprojektin aikana en kyllästynyt kertaakaan! Se oli tietenkin tosi nopea ommeltava yksinkertaisine paloineen, mutta tilkkupinnasta tuli silti herkullinen. Kissan mielestä tilkkupeitto on mukava päiväunipaikka.

Näytän vielä yhden pikkuprojektin.

Olen käynyt läpi ja järjestellyt resurssipalojani. Minulle on siunaantunut paljon kapeita paloja, ja päätin ommella niitä vierekkäin yhteen, pötköiksi. Kun pötköillä alkoi olla hyvä pituus, etsin aiemmin kokoamistani tilkkupinnoista sellaisia, joiden alareunaan pötköt sopisivat. Ja voilà! Ykskaks minulla oli taas pinnat valmiina yhtä pussukkaa varten.