keskeneräistä ja valmista.

Ensimmäisenä valmistujaiskuva (ja nyt vasta tajusin, että unohdin kuvasta hienon Tilkunviilaaja-kylttini):
Ravistuneella puutarhapenkillä poseeraavat uusimmat tilkkupussukkani, etualan Anttifantti ja taempana näkyvä Merikäärme. 

Anttifantti-pussukka on tosi pieni, kooltaan vain seuraavanlainen: 
  • Leveys ylhäältä noin 18 cm
  • Korkeus noin 10,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm. 
Merikäärme-vetoketjupussukka on sentään hiukan isompi: 
  • Leveys ylhäältä noin 18 cm
  • Korkeus noin 12,5  cm
  • Pohjan leveys 5 cm. 
Kumpikin on Avoin-mallistoa.

Palaan hetkeksi heidän aiempiin vaiheisiinsa. Tässä tikkaan Anttifantti-pussukan toista kappaletta:
Kuvasta käy ilmi pari työtapaani. En kiinnitä tilkkupintaa ja vanua hakaneuloin, vaan nuppineuloin. Olen huomannut, että nuppineulat toimivat tehtävässä hyvin, jos tilkkupinta on riittävän pieni.

Toiseksi kuvasta näkyy, että tikkaan tavallisella paininjalalla ilman yläsyöttäjää. Niin, enkä ole jaksanut käyttää tikkaamista helpottavaa ompelukoneen tason levikettäkään.

Tikkaamisen jälkeen etsin varastoista sopivan värisen vetoketjun, tasoitin tikatut tilkkupinnat ja leikkasin pussukkaan vuorikappaleet. Sitten jätin palat virumaan ompelukoneen suojakotelon päälle kuukaudeksi. Pari päivää sitten tartuin paloihin ja ompelin ne pussukaksi.

Kuvassa pussukka on jo tosi lähellä valmista (ja kuvasta voi myös päätellä, miksi annoin tälle nimeksi juuri Anttifantti).
Nimi ei to-del-la-kaan johdu siitä, että pussukka olisi valtava! Päinvastoin, siitä tuli vahingossa jo vähän turhankin pieni. Minun täytyy ryhdistäytyä ja ruveta tekemään hivenen isompia pussukoita. Näin pienethän ovat jo melkein naurettavia.

Toiseen, Merikäärme-pussukkaan ompelin pinnat violeteista ja vihreistä tilkuista, joita oli jäänyt yli viimeisimmästä tilkkublokki-/tilkkupintaprojektistani. Osa paloista oli erittäin pieniä, loput olivat pieniä tai melko pieniä. Tässä pinnat odottavat tikkausta:
Koska palat olivat niin pieniä kaikki, en voinut vain kasvattaa ja kasvattaa tilkkupintaa. Sen sijaan ompelin pikkupaloista vähän isompia kokonaisuuksia, jotka kävin tasoittamassa niin, että jompikumpi reuna oli joko kolmen tai kolmen ja puolen tuuman mittainen. Sitten ompelin palat sopivasti natsaavista reunoistaan yhteen. Aika helppoa oli sen jälkeen koota pussukan kokoinen pinta. Tikkasin siihen spiraalikuviot ja löysin kaveriksi tummanvioletin vetoketjun.
Vetoketjupussukan kokoaminen on niin nopea homma, että seuraavassa kuvassa näkyvätkin jo valmiit Merikäärme-pussukka (taempana) ja Anttifantti-pussukka (etualalla).
Tältä näyttävät heidän sisustansa:
Anttifantti-pussukan vuorikangas on Elizabeth Hartmanin suunnittelemaa kuosia, joka näyttää kivalta, mutta jonka väritys ei inspiroi minua. Loistava vuorikangas siis!

Lopuksi näytän vielä välähdyksen puolivalmiista tilkkupeitostani eli tilkkupinnasta, joka oli edellisessä blogikirjoituksessa vasta melkein valmis:
Sain violetti-vihreän tilkkupinnan siis valmiiksi! Nyt odotan, että Töölön Tilkkupajan Soile palaa longarm-koneensa ääreen, jotta voin viedä tilkkupintani tikattavaksi.

Kommentit

Ihan mielettömän ihanat! Nyt alkoi oikeasti itseänikin houkuttaa tilkkuilu ♥
Tilkkureppu sanoi…
Onpa ihanat nimet pussukoilla! Eikä haittaa vaikka tekee välillä pieniäkin pussukoita, kyllä niitäkin tarvitaan:) Uusin tilkkupeittosi on kyllä niin ihanan värinen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

seitsemän tilkkuilijatyyppiä – tunnistatko näistä itsesi?