maanantai 30. syyskuuta 2019

paljon vaatimattomampaa.

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu!

Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä:


Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja:


Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja:


Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla. Oli hyvä hetki pistellä sellainen kuvio menemään.


Piirsin konetikkauskehyksen avulla kaarien uloimmat osat ja jatkoin viivoittimella suorat osuudet. Ompelin piirrosviivoja pitkin ja tein seuraavat ompeleet aina paininjalan päähän.

Pidän erityisesti vinoruudutuksesta, jota syntyy pinnan ylä- ja alaosaan. Sitä on juuri sopivasti. En sentään halua koko tikkauksesta vinoruutuista – siihen kuluisi iäisyys!


Nyt pohdin, pitäisikö saman tien ommella pari muutakin tilkkupintaa ja valmistaa sitten kolme tai viisi pussukkaa samalla kertaa. En ole vielä keksinyt seuraavaa tilkkupeittoprojektia, joten minulla riittää aikaa tehdä välitöitä.

lauantai 28. syyskuuta 2019

ruudullinen tilkkupinta valmis!

Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla.


Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua.

Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta:


Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt pari koeblokkia satuin ompelemaan.

Blokkien ompeleminen oli kivaa, ei ollenkaan tylsää! Sommittelin aina yhden blokin viereeni ja ompelin sen, sitten sommittelin seuraavan ja niin edelleen. Leikkaamani palat riittivät hyvin – joitakin paloja minulla oli jopa ylimääräisiä.

Kuvassa tilkkupinta ei näy kokonaan, mutta taiteellinen vaikutelma on kiva:


Kuvasta näkee myös, että elämme syksyä.

Matkalla kallioille levitin tilkkupinnan lyhyeksi kerittyyn heinikkoon. Sen takia pinta näyttää epätasaiselta. Aurinko osuu pintaan kauniisti:


Vielä yksi kuva, jossa tilkkupinta näkyy miltei kokonaan. Vaikka asettelin sen jyrkälle kalliolle ja seisoin itse alempana, en silti saanut siitä ihan kokokuvaa. Tässä sitä näkyi eniten:


Minulla oli tietenkin kova kiire ja innostus ommella tilkkupinta valmiiksi! Se on aina tavoite! Mutta nyt olen tyhjän päällä. Mitä teen seuraavaksi?

Onnistuin kaiken lisäksi ompelemaan upean värisen tilkkupinnan. Nyt on mielessä ajatus: osaanko ja keksinkö ikinä tehdä toista yhtä hienoa? Olen kyllä ajatellut aikaisemminkin näin: esimerkiksi Keisarinna Ramandu, Aamuvirkku ja Jackpot olivat sellaiset tilkkupeitot; samoin Kaikki pallot ilmassa, Enemmän on enemmän ja tietenkin Herkkupalat!

Siksi lohdutan itseäni, että aina tulee uusia hienoja kankaita, upeita väriyhdistelmiä ja kiinnostavia ja innostavia malleja.

perjantai 27. syyskuuta 2019

todellista skottiruutua.

Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen.


Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä.

Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”.

Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.


Ennen varsinaista blokkien latomista suunnittelulattialle luokittelin blokit vielä tummuusasteittain. Aloitin kaikkein tummimmista ja jatkoin kohti vaaleampia.

Sommittelemani pinta lattialla odottamassa ompelemista:


Ahersin tovin ja sain ommelluksi kaikki vaakarivit kokoon. Koska ompelin palat sopivassa järjestyksessä, rivit ovat ompeleilla kiinni toisissaan, vaikka vaakasaumat ovat vielä ompelematta. Blokit eivät siis enää voi mennä sekaisin, vaan järjestys pysyy.


Leväytin blokkirivit lattialle ja sain Kissan kiinnostumaan niin, että se teki lyhyen tarkastuskäynnin.

Olen pohjimmiltani laiska, joten mietin nyt, viitsisinkö silittää jo ompelemani saumat, vai lähtisinkö ompelemaan vaakarivejä tuosta vain. (Jos joku muu kysyisi minulta tätä, neuvoisin silittämään.)

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja:


Ja tutkailin tummuusasteita:


Ja leikkasin lisää paloja:


Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen.

Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti!

Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”.

Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi suunnilleen näin: ”plaid-kuvioinen, skotlantilaista alkuperää oleva tekstiili, jossa on vaihtelevan levyisiä ja värisiä raitoja ja jonka kuviointi yleensä edustaa tiettyä klaania”. Hmmm, kaksi sanaa selitetään toistensa avulla!

Internet-haulla löytyviä suomenkielisiä vastineita plaid-sanalle ovat hartialiina, ruudullinen ja skottiruutuinen.

Takaisin skottiruutuiseen projektiini. Näytinkin jo pari harjoittelublokkia, joiden keskineliöiden tummuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Kun asettelin ne parin vaalean blokin kanssa riviin, keskineliöiden mahdollista väripuutosta ei enää edes huomannut:


Jotta pääsisin tutkailemaan, muodostuuko blokeistani todellakin se tavoiteltu skottiruutuefekti, ompelin myös pari tummanpuhuvaa blokkia. Ladoin valmiita paloja kiireesti lattialle. Olin toiveikas, sillä erityisesti tummat blokit näyttivät silityslaudalla herkullisilta.


Kyllä! Ruutukuvio näyttäisi tulevan esiin selkeänä kuin mikä!

Koska minulla on kaikki palat leikattuina ja koska yhden blokin ompelemiseen ei kovin monta minuuttia kulu, tämä projekti saattaa valmistua miltei ennätysajassa. Olen projektistani erityisen innostunut, koska raaskin käyttää siihen todella kauniita ja uusimpiakin kankaitani. Toistaiseksi myös valitsemani väriskaala eli violetti, turkoosi ja oranssi näyttäisi toimivan.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

perjantai 20. syyskuuta 2019

palkkapäivä.

Tänään olisi ollut palkkapäiväni ja olisin saanut palkan tililleni kuten yli kolmekymmentä vuotta olen joka kuukausi saanut, mutta olen palkattomalla opintovapaalla, joten tilille ei tullut mitään. Tämän historiallisen päivän kunniaksi annoin uusimmalle pussukalleni nimeksi Palkkapäivä.


Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 17,5 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys 5 cm. 

Toteutin pussukan Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten se on Avoin-malliston edustaja. Kuvasta näkee – ei ainoastaan sen, että olen onnistunut ompelemaan vuorin oikein päin, toisin kuin edellisessä pussukassa tein, vaan myös, että pussukka tosiaan avautuu anteliaasti avoimeksi asti.


Toisen puolen yläreunaan raaskin käyttää suikaleen tosi-tosi kaunista kangasta.


Kirjoitin jo aiemmin, että orpo tilkkupinta tupsahti käsiin pyytämättä ja yllättäen, ja näytin myös kuvaa sille valmistamastani parista. Näytän silti vielä tämän kuvan, koska tikkaukseni erottuvat siinä niin hienosti:


Minulla sattuu olemaan toinenkin kuva ompeluprosessin ajalta. Nyt kun minulla on lukuisia ihmeklipsejä (Wonder Clips), voin käyttää niitä avuksi, kun valmistelen vetoketjun vierustan päällitikkausta varten.


Työnnän saumanvaroja ja päälli- sekä vuorikangasta tiukasti poispäin vetoketjusta ja kiinnitän klipsillä. Ennen vanhaan käytin nuppineuloja. Sekin toimi ihan hyvin, mutta klipsin kiinnittämisessä ei tarvitse käyttää läheskään niin paljon voimaa kuin työntäessä nuppineuloja paksuun saumakohtaan.

Eikö olekin suloiset ja kivat värit tässä Palkkapäivä-tilkkupussukassa?!


Onhan palkkapäivä toki kiva, eikö olekin? Meillä on ollut tapana silloin tällöin ostaa palkkapäivän kunniaksi tilipullat. Mies lähti juuri kauppaan, mutta ostoslista oli niin pitkä, ettei hän varmaan mitään tilipullia muista!

torstai 19. syyskuuta 2019

pala tähtitaivasta.

Pitkän puurtamisen jälkeen on tähtitaivaani valmis. Levitin tilkkupinnan sängylle ja näppäsin muutaman kuvan. Pihalla ei voi ottaa tilkkutyökuvia, sillä siellä on sekä märkää että multaista, kiitos kuistiremontin.


Palaan iltavalon kellastaman kuvan kera aikaan ennen tilkkupinnan valmistumista. Puuhasin lattialla, siirrellen paloja ja sovitellen niitä yhteen, mutta työstä ei tullut oikein mitään.


Tartuin sitten sommittelutyökaluuni eli PowerPointtiin. Ohjelma on tärkeä tilkkutyövälineeni!

Piirsin tavoitteeni kokoisen suorakaiteen mittakaavaan, mittasin kaikki käsillä olevat tähtipalat ja piirsin myös niitä vastaavat suorakaiteet. Sovittelin paloja PowerPointissa keskenään ja sain selville, mitä niistä piti pidentää tai leventää.


Aikani siinä askartelin – välillä mittailin ja piirtelin, välillä ompelin, ja niin sain paloistani kootuksi melkein täsmälleen suunnittelemani kokoisen tilkkupinnan.


Huh huh! Onneksi tuo osuus on nyt ohi!


Tilkkutähtien ompeleminen oli huippukivaa, mutta epämääräisen kokoisten palojen pitkällinen sommitteleminen tilkkupinnaksi oli raskasta ja tuntui välillä tylsältä. Lopputulos on kuitenkin kiva!


Jos haluaisin, saisin tästä juuri sopivan kokoisen päiväpeiton sänkyymme. Se vain ei oikein sovi väreiltään muuhun sisustukseen – mutta toisaalta olemme vähän puhelleet, että tapetoisimme makkarin uudelleen…

Aloitin projektini toukokuussa 2018 eli tämä ei ollut millään mittakaavalla kovin nopea hanke!

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

tapahtumaterveiset Ranskasta!

Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan.x

Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit.

Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä!

Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa:


Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä, pelasin lempimekkoni kanssa varman päälle. Taittelin sen pieneksi ja kuljetin käsimatkatavaroissa, näin:


Loistava vaate! Ei rypisty tuollaisessakaan kuljetuksessa.

Mutta asiaan. Ensimmäisen näyttelypäivän ensimmäinen työ oli heti vaikuttava:


Elke Klein: Tiles #11 – Data Speed, 222 cm x 222 cm.

Elke oli näyttelyssä itsekin paikalla ja kertoi värjäävänsä kaikki kankaat itse. Hän tikkaa isot työt longarm-tikkauskoneella, mutta pienemmät työt tavallisella kotiompelukoneella.

Tämän hän olletikin oli tikannut kotikoneella, sillä isohko työ koostui neljästä erillisestä osasta.


Elke Klein: Meta, 112 cm x 174 cm.

Palat oli kiinnitetty toisiinsa hienolla ja kekseliäällä tavalla:


Näyttelyt olivat eri kylissä ja niissäkin parissa, kolmessa eri paikassa. Kävin samassa tapahtumassa jo vuonna 2013, jolloin oli koleampaa. Nyt meitä helli suoranainen helle.


Julkaisin tuolloin tapahtumasta neljä eri blogikirjoitusta:

Jo mainitsemani yleiskuvauksen ja toisen kirjoituksen, jossa näytin kaikki tuolloisessa kilpailussa palkitut työt ja kommentoinkin niitä. Tälläkin kertaa aioin kuvata palkitut työt, mutta minulle kävi nolosti! En käynyt koko näyttelyssä! Luulin, että se olisi ollut esillä pääkylässä niin kuin viimeksi, mutta sepä olikin ollut esillä yhdessä ensimmäisistä käyntipaikoistamme. Niinpä en pääse kertomaan vaikutelmistani.

Kolmannessa kirjoituksessa jaoin muutamia näyttelyissä silmiin pistäneitä erikoisuuksia.

Tein kangasostoksistanikin vielä oman kirjoituksen.

Vaikka tämä ei ole varsinainen tilkkutyö, näytän sen silti:


Thanh Luan Vu: Three Cats, 62 cm x 47 cm.

Kissaa ei ole helppo esittää luontevasti maalauksessa, ja tässäkin kaksi reunimmaista kissaa ovat hiukan hoopon näköiset, mutta keskimmäinen on kerrassaan mainio! Tekijä on kyllä taitava käyttämään ompelukoneen tikkausta taiteellisesti.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Suomen edustajaksi European Quilt Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Esittelin ompeluvaiheita parissa kirjoituksessa ja valmiin työn kuvasin melkoisten hankien pinnalla. Työni ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” valittiin mukaan, ja se oli esillä näyttelyssä Liépvren kylässä.


Finn Quiltin sivustolla on vielä erikseen yhteenveto juhlanäyttelystä ja kuvia myös muista näyttelyn töistä.

Takaisin muiden töihin. Israelilaisen Maya Chaimovichin töitä oli esillä näyttelyssä Palette of Moments.


Maya Chaimovich: The Tender Grape, 130 cm x 127 cm.


Maya Chaimovich: Purple Orchid, 124 cm x 122 cm.

Chaimovichin työt olivat kauniita ja ihanan värikkäitä ja niitä kuvattiin ahkerasti.


Näyttelyesitteessä sanottiin vielä, että hän kokoaa työnsä useimmiten käytetyistä vaatteista. Maya Chaimovichin töissä oli paljon metallilangalla toteutettuja tikkauksia. Metalliset ja kimaltelevat tikkaukset ja muut yksityiskohdat olivat trendi, joka näkyi kaikissa näyttelyissä.

Elspeth Nusser-Lampen kasviaiheisia töitä oli esillä näyttelyssä The Dialogue of the Flowers. Hänen töidensä ohella mukana oli myös afganistanilaisia, kukka-aiheisia kirjontatöitä.


Elspeth Nusser-Lampe: Dandelion.


Elspeth Nusser-Lampe: Tulpenfries.

Näyttelykäyntien jälkeen oli aika käväistä ostosalueella, eikä käynti ollut turha. Tässä saaliini kahden ostoskierroksen jälkeen. Kankaat näyttävät suorastaan herkullisilta!


Toisena näyttelypäivänä pysyimme tapahtuman pääkylässä, Sainte-Marie-aux-Minesissä. Seuraavassa muutamia poimintoja näyttelyistä:


Sarah Entsminger: Along the Path, 76 cm x 183 cm.


Heather Pregger: Eastham Marsh Summer Squall Tuning Fork, 79 cm x 191 cm.


Sara Impey: Deconstructed Quilt, 114 cm x 178 cm.

Yksityiskohta samasta työstä:


Työ taitaa esittää tilkkutyötä, josta on jätetty kaikki muu pois paitsi saumanvarat. Työssä oli lisäksi ehkä jokin tärkeä sanoma, mutta en ehtinyt jäädä lukemaan tekstejä.

Opin matkallani myös, että yhdysvaltalaiset Amishit ovat lähtöisin tältä alueelta. Amish- ja mennoniittikulttuuria esiteltiin omassa näyttelyssä. En ole Amish-tyyppisten tilkkutöiden ylin ystävä, mutta tässä näyttelyssä oli yksi minustakin kaunis työ:


Tutustuimme myös Galla-nimisen taiteilijan näyttelyyn ”Encyclopedia of Imaginary Women”. Töiden nimet olisi pitänyt selvittää näyttelyluettelosta, joten en osaa kertoa, minkä nimisiä nämä upeat teokset ovat.

Tästä työstä tykkäsin, vaikkei se ole minulle ominaisen värinen (tai ehkä juuri siksi tykkäsin siitä). Naiskasvojen lisäksi työssä näkyy ikkunoita ja taloja, ja se on kiva juttu.


Tällä naisella oli mielenkiintoinen kampaus tai sivupäähine. Hehkuvat värit:


Yksityiskohta samasta työstä:


Naisen kasvot näyttävät luontevilta, vaikka ne on koottu aika raflaavan eri värisistä punaisista paloista.

Kolmannen päivän ostoskierroksen kangassaalis:


Nyt riittää materiaalia taas vaikka kuinka moneen tilkkupeittoon! Eikä tarvitse pyöritellä samaa kangasvalikoimaa koko ajan.

Matkakaverini Sanna on myös kirjoittanut matkastamme. Hänen hauskasta jutustaan voitte katsoa vielä lisää kuvia.

Tavoistani poiketen kuvasin tapahtumaa myös videolle. Luovutin ne Tilkkuyhdistyksen vapaaseen käyttöön, ja ne löytyvät Finn Quiltin YouTube-kanavasta.

Kokosin Finn Quiltin verkkosivustolle tapahtumayhteenvedon, johon valitsin eri kuvat kuin tähän kirjoitukseeni. Kannattaa käydä katsomassa!

Lopuksi: erikoismaininnan saavat hollantilaiset tilkkutyöt, joiden lähtökohtana olivat värit tai väriparit.

Näyttelyn nimi oli Color Inspiration, ja seitsemän hollantilaista tekstiilitaiteilijaa (Colorminds) oli toteuttanut kokonaisuuden yhdessä. Tapasin yhden tekijöistä – Nienke Smitin – ja juttelin pitkään. Huomasin myöhemmin, että olin poiminut kuvattavaksi useamman hänen työnsä, vaikka tein valinnat aivan satunnaisesti, fiiliksen perusteella.


Nienke Smit: Truncated, 90 cm x 130 cm.


Marielle Huijsmans: Old Door Sardinia #2, 90 cm x 130 cm.


Nienke Smit: Modern Pink, 90 cm x 130 cm.


Rineke van Zeeburg: Poisonous Frog, 90 cm x 130 cm.

Työ sai aiheensa ja nimensä vaaleanvihreästä väristä, joka oli valittu pinkkipunaisen pariksi. Rineken mies tunnisti heti, että se oli kuolettavan myrkyllisen sammakon väristä.


Rineke van Zeeburg: Crowded, 80 cm x 120 cm.


Nienke Smit: Broken Proud, 80 cm x 120 cm.

Yksityiskohta Broken Proud -työstä:


Tässäkin oli metalli- ja glitterlangoin toteutettuja tikkauksia.

Nienke kertoi, että oli aikonut toteuttaa työhönsä riikinkukonkin, mutta että joku (varmaankin hänen Colorminds-yhteisöstään joku) oli neuvonut jättämään sen pois. Hänen mielestään ”tietenkään siinä ei pidä olla riikinkukkoa”.

Jätän teidät pohtimaan asiaa ja lopetan raporttini upeasta ja kaikin puolin onnistuneesta tilkkutapahtumamatkastani tähän.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails