Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkublokit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkublokit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. maaliskuuta 2020

mutka loppumatkassa.

Julistin viime blogikirjoituksessani, että projektini lähestyi seuraavaa virstanpylvästä, mutta olin väärässä! Sen lisäksi, että laskin sakarablokit väärin, olin laskenut tarvitsemani kokonaisblokkimäärän myös väärin! Ompelin kaikki sakarablokit tähtiblokeiksi ja olin hetken aikaa tyytyväinen, kunnes tajusin tarvitsevani vielä kaksi tähtiblokkia lisää!

Kesti pari päivää, että viitsin ajatella paluuta sakarablokkien pariin. Tällä kertaa leikkasin tasan tarvitsemani palat, en yhtään ylimääräistä. Kokosin niistä tällaiset tähtiblokit:


Sen jälkeen jaoin tähtiblokit väripinoihin. Vihreät, siniset, violetit, punaiset, keltaiset, vaikea-sanoa-minkä-väriset. Asettelin blokit siinä järjestyksessä design-lattialle, näin:


Ompelin blokit ensin vaakariveiksi, ja vieläpä niin, että jokainen pala oli langalla kiinni naapurissaan. Sen jälkeen rivit oli helppo yhdistää oikeassa järjestyksessä. Tietenkin blokkikasaa oli vaikeampi käsitellä kuin esimerkiksi kahta yksittäistä riviä, mutta ainakaan en siis mennyt rivien järjestyksessä sekaisin.

Olin riemuissani heti kun kolme ensimmäistä riviä oli kokonaan ommeltu:


Viimeiset saumat olivat tässä vaiheessa tietenkin vielä silittämättä. Toivon todella, että silittäminen litistää sakaroiden kohtaussaumoja vähän. Muuten tilkkutyötäni on varmaan vaikea tikata!


Edelleen silittämätön, mutta kokonaan ommeltu tilkkupinta:


Olin ajatellut silittää pinnan tänään ja viedä sen ulos kuvattavaksi, mutta brrrr! On liian kylmää ja tuulista! Ehkä huomenna!

NYT minulla on tyhjä olo enkä oikein keksi, mihin seuraavaksi ryhtyisin. Iik! Mikä on seuraava projektini?!?!?

Lopetan kuitenkin myönteisessä tunnelmassa eli tammikuussa rakentelemani tilkkutyöbingon parissa.

En huomannut piirtää rastia bingolapulle, vaikka osallistuin haasteeseen/kilpailuun eli ehdotin Tour de France -työtäni Luxemburgissa pidettäväksi suunniteltuun (mutta sittemmin peruttuun) tilkkutyönäyttelyyn. Noin! Nyt on lapullani neljä rastia.


Tilkkutyöbingoni on edistynyt vielä tuostakin! Keksin mielestäni riittävän hyvät jutut esitykseeni ”Värit – uhka vai mahdollisuus,” jonka pidin Facebook Live -tapahtumana 15.3.2020. Siksi merkitsen rastin siihen kohtaan bingolappuani ja voin nyt kertaalleen hihkaista: ”Bingo”! Sen kunniaksi taidan tarjota itselleni hodarin iltapalaksi.


perjantai 20. maaliskuuta 2020

paluu tähtiin.

Rupesin ompelemaan ”Tour de France” -tilkkuseinävaatetta aivan viime tingassa. Jouduin keskittymään siihen ja sen valmistamiseen, jotta pystyin ehdottamaan sitä Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan suunniteltuun näyttelyyn. Sen jälkeen kaikki aikani meni tilkkupäivien viimeistelytehtäviin ja torstaina tilkkupäivien perumisesta tiedottamiseen. Sitten valmistauduin pitämään Värit – uhka vai mahdollisuus? -luentoni Facebook Live -tapahtumana.

Pääsin kuitenkin muutama päivä sitten takaisin ihanien tähtiblokkieni pariin! Olin ommellut noin 80% tarvittavista blokeista ja lähdin ahkeroimaan. Ensin tein neljä: vihertävän, sinertävän, kellertävän ja punertavan.


Sitten käytin paria kirjavampaa tummaa kangasta yhdistäen ne sini- ja vihreäsävyisiin tilkkuihin.


Olen siirtänyt projektista yli jääneitä pieniä paloja ompelukoneen viereen, pieneen kasaan. Ompelin kokeeksi muutaman yhteen, jotta saisin syntymään vähän isompia tilkkuja. Mielessä siinsi kenties tilkkupussukka, jossa olisi vaihteeksi oikein vaaleat värit.

Vaikka ompelin nämä kaksi palaa yhteen aivan summamutikassa, niiden kuviot eivät juuri paljon paremmin olisi voinut osua kohdakkain:


En malttanut keskittyä pikku paloihini pitkään, vaan palasin tähtiblokkien pariin. Välillä leikkasin lisää tilkkuja, välillä ompelin. Nämä kahdeksan sakarablokkia olivat lähes viimeiset tarvitsemani:


Ja näiden kymmenen piti olla juuri ne aivan viimeiset:


Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että varmistin laskeneeni oikein. Ja havaitsin laskeneeni väärin: tarvitsisin sittenkin vielä kaksi sakarablokkia lisää. Jouduin taas leikkaamaan lisää paloja, mutta lopulta vihoviimeisetkin blokit olivat valmiit. Tässä ne (tähden kaksi alinta sakaraa) poseeraavat yhdessä hieman aiemmin ompelemieni kanssa:


Fanfaari! Kaikki sakarablokit olivat koossa, joten pääsin seuraavaan vaiheeseen. Ensin luokittelin kaikki blokit seuraaviin sävyihin: punainen, keltainen, violetti, sininen, vihreä. Jouduin ottamaan käyttöön myös luokittelun ”monivärinen” niille blokeille, joiden sävyä en pystynyt suoralta kädeltä määrittelemään.

Lopulta sain ommella ensimmäisen kokonaisen tähtiblokin. Valitsin siihen kolme violettisävyiseksi luokittelemaani sakaraa ja yhden monivärisen, joka tuntui sopivan niiden joukkoon. Ensimmäisestä tähtiblokista tuli tällainen:


Koska olen silittänyt sakarablokit hyvin ja tasoittanut ne tarkasti, tähtiblokit syntyvät sukkelaan. En ehtinyt kunnolla kissaa sanoa, kun minulla oli jo kahdeksan tähtiblokkia valmiina ja silitettynä:


Näyttää uhkaavasti siltä, että tämänkertainen projektini lähestyy loppua. Iiks! Sakarablokkien ompeleminen on ollut tavattoman kivaa, ja tuntuu aika haikealta lopettaa. Tyhjältäkin tuntuu. Mihin mahdan ryhtyä seuraavaksi?

tiistai 3. maaliskuuta 2020

kolmiulotteiselta näyttävää pintaa.

Kaikenlaisista paikoista voi saada inspiraatiota tilkkutöihin, jos on tosi innokas harrastaja, niin kuin vaikka itse olen. Piirsin itselleni paperiompelukaavan, jolla ompelin kokeeksi ensin yhden blokin ja melkein heti vielä neljä lisää.


Inspiraatio on peräisin Helsingin keskustakirjasto Oodin kakkoskerroksen akustiikkalevyistä. Olin viikko sitten maanantaina menossa Tilkkurata-tapahtuman projektikokoukseen, ja neukkariin jonottaessani huomasin (ehkä jo kolmatta kertaa) seinän rytmikkään kuvion.


Maarit Kinnunen ehdotti, että tekisin kuvion mukaisen paperikaavan Tilkkulehteen, ja piirsinkin kaavan. Kokeilin sitä tietysti ensin itse. Tällainen oli ensimmäinen koeblokkini:


Koeblokin kontrastit eivät toimi täydellisesti, mutta kuitenkin riittävän hyvin. Olen todennut, että hyvässä tilkkupinnassa voi olla joku epäonnistuneempikin blokki mukana.

Mitoitin blokin niin, ettei niitä tarvitsisi valtavaa määrää sen kokoiseen pintaan kuin 60 cm x 60 cm. 25 blokkia riitti, ja kun olin ommellut sen verran, tein koesommitelman. Tähän latelin blokit melko satunnaiseen järjestykseen:


Järjestelin blokkeja ennen kuin ompelin ne yhtenäiseksi tilkkupinnaksi:


Seuraavaksi ompelen tähän kapeahkon kehyksen ja tikkaan työn. Tilkkuystäväni Soile ehdotti minulle sopivaa tikkauskuviotakin, ja toinen tilkkuystäväni Tarja antoi Instagramissä kommentin, josta sain työlleni nimen.

Kolmiulotteinen vaikutelma ja tiimityötä!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

151 blokin rajapyykki.

Olen ommellut noin 82 % blokeista, jotka tarvitsen uusimpaan tilkkupeittoprojektiini. Rajapyykin kunniaksi raivasin lattiaa sen verran, että sain levitetyksi kokonaista 20 tähtiblokkia (siis 80 sakarablokkia) yhteiskuvaan. Minun ei edes tarvinnut työskennellä yksin, vaan minulla oli karvalapsi apulaisena ja ihmislapsi vieressä (hänen sukkajalkansa näkyy kuvassa rapsuttamassa karvalapsen korvallista).


Matkan varrella kävi niinkin, että aioin ommella 12 sakarablokin erän, jotta voisin koota ja kuvata kolme tähtiblokkia, mutta laskin taas väärin. Blokkeja olikin 13, ja asetelmasta tuli tällainen:


Seuraavan erän kanssa olin varovaisempi ja ompelin tasan kahdeksan sakarablokkia:


Fiilistellään yhdessä kuudentoista sakarablokin kanssa ja ihaillaan niihin päässeitä kauniita kankaita!


Vähän ennen megaraivausta lattialla oli juuri ja juuri tilaa yhdeksälle tähtiblokille. Sattui myös olemaan valoisaa, jotta sain kuvan:


Tätä olette odottaneet! 20 tähtiblokin asetelma!


Asetelmasta tuli herkullinen – totta kai, kun karva-apulaiseni on niin nokkela. Tässä hän peseytyy:


Olihan se kova homma, kun autteli minua noin vaativassa tehtävässä!

tiistai 18. helmikuuta 2020

lisää tähtiblokkeja ja neuvo.

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista.

Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun.


Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan.


Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon.


Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi tekokuituisia ja puuvillaisia paloja. Satuin näkemään sen ystävänpäivän tienoilla ja siitä inspiroituneena ompelin sille vihdoin kehykset.


Blokkia katsellessani tekisi mieli neuvoa itseäni siellä menneisyydessä: valitse nyt hyvä ihminen sydämen taustalle sen värinen kangas, että kumpikin puoli sydämestä erottuu taustasta! Joku sopivan vaaleahko yksivärinen kangas olisi paljon parempi kuin tuo oikein vaalea, harvaan kuvioitu kukkakuosi. Sydämen muoto ei nyt erotu, sinä ymmärtämätön!

Ainoa mahdollisuus saada sydämestä sydämen näköinen on tikata se sopivasti. Sitten joskus kun taas pääsen tilkkutyön syrjään kiinni.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 


Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.


Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.


Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!


Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:
"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."
Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:


Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

tiistai 11. helmikuuta 2020

useampia tähtiä.

Teillä on ehkä muistissakin, että työskentelytilanani toimii makuuhuoneen lattia. Leikkuroin lattialla ja sommittelen lattialla. Jos harsisin peittoni, tekisin myös sen lattialla.

Lattia on kelvollinen työtila, mutta on siinä haittapuolensakin. Jos projekti on innostava ja kirjava ja leikkaan paljon, lattiatila täyttyy nopeasti. Siinä voi kyllä yhä leikellä, mutta sommittelukokeilut eivät onnistu, koska pinta-alaa ei vain ole.

Tähtiblokkiprojektini on juuri sellainen! Otan esiin aina vain uusia tilkkuja ja kankaita, leikkaan tovin ja siirryn sitten taas ompelupöydän ääreen kokoamaan muutaman valmiin sakarablokin.

Pari päivää sitten sain kuitenkin sommittelulattiankin esiin ja kokeilin, miltä useampi tähtiblokki näyttäisi pintana. Tällaiselta näyttäisi:


Lattia oli juuri ennen sommitteluhetkeä tämän näköinen:


Tuolikin oli poikkeuksellisesti tyhjä! Yleensä se peittyy kaikenlaisten röykkiöiden alle. Ehkä huomaatte myös, että kaappien päälliset ovat täynnä kangaspinoja… Punaisessa kaapissa on myös sisällä kangaspinoja, mutta valkoinen on (enimmäkseen) kirjakaappi. Ehkä pitäisi siirtää suosiolla kirjat muualle, jotta kankaat voisivat muuttaa kaappiin?

Näytän vielä kaksi yksittäistä tähtiblokkia (siis neljän sakarablokin yhdistelmää). Ensiksi tällainen, jossa tummat osiot ovat myös selkeähkön kuviollisia:


Yksi keskimmäisistä paloista on oikeastaan hiukan liian tumma, ainakin tässä porukassa. Todennäköisesti sakarablokki menee kuitenkin sellaiseen yhdistelmään, jossa on muitakin mustanpuhuvia tummia, ja silloin sen poikkeava tummuus ei niin erotu.

Sitten oranssisävyinen sommitelma, jossa näkyy myös kurpitsakangasta:


Ompelupöydällä odottaa nyt kahdeksan silittämätöntä ja tasoittamatonta sakarablokkia, ja leikkasin eilen lisää blokkipaloja – eli sommittelulattiani on jälleen leikkurointikäytössä.

perjantai 7. helmikuuta 2020

tuleekohan tästä hieno?

Nyt pääsin jälleen omalle mukavuusalueelleni eli käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta yhteen tilkkutyöhön! Kuviot pysyvät silti järjestyksessä, kun huolehdin, että blokin tietyt palat ovat tummia, toiset palat keskivärisiä ja loput vaaleita.


Olen katsonut kuvioon mallia Jen Kingwellin Shooting Star -blokista, mutta mitoitin ja piirsin itse paperimallikaavani. Toteutan jokaisen sakarablokin kahdesta kolmiosta paperiompeluna niin, etten ompele paperimallin läpi, vaan taitan paperin aina sauman kohdalta.

Opin paperiompelutekniikan toteuttaessani tilkkuystäväni Arjan kanssa video-ohjetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n käyttöön. 

Yksi sakarablokki on useimmiten suunnilleen yhtä väriä – punainen, keltainen, sininen, vihreä, violetti – mutta neljän kokonaisen tähden yhdistelmässä on jo vaikka kuinka paljon väriä!


Arvelin ensin, että sakarablokkien ompeleminen olisi hidasta, mutta ei se ole. Ymmärsin tehdä itselleni paperikaavat, joilla leikkaan valmiit palat blokkeja varten. Voin hyvin käyttää melko pieniä jäännöstilkkuja, sillä langansuunnalla ei ole oikeastaan väliä. Ompelen paperiompeluna, jolloin saumat pysyvät hallinnassa, vaikka paloilla olisi vinoon leikatut reunat.

Ompelen yleensä neljä blokkia valmiiksi, sen jälkeen silitän ja tasoitan blokit. Saatan ottaa kokonaisuudesta kuvan, kuten esimerkiksi tässä – en nimittäin muussa tapauksessa yhdistelisi sakarapaloja aivan näin riemunkirjavasti.


Olen leikannut paloja myös uunituoreista kankaistani. Täytyyhän niitäkin käyttää!


Viimeisimmät palat sain aseteltua jokseenkin sointuisasti.

Onneksi tätä puuhaa riittää vielä tovin! On hauska käydä läpi jäännöspaloja, leikata blokkeihin tarvittavia osia valmiiksi ja sen jälkeen sommitella sakaroita yksi kerrallaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

jännittävä tähtikuvio.

Nyt kun batiikkineliöt ovat turvallisesti paikoillaan yhtenäisessä tilkkupinnassa, voin keskittyä muihin tilkkutöihin. Otinkin esiin vähän isommat jäännöstilkkuni ja paperiompelumallit, jotka piirsin itselleni Jen Kingwellin Shooting Star Tempter -blokin innoittamana.

En osaa kovin hyvin hahmottaa avaruudellisesti ja kiinnittäessäni tilkkuja vinosti toisiinsa voin ommella monella merkillisellä tavalla väärin. Siksi tein itselleni summittaiset paperikaavat, joihin merkitsin myös, mitä tummuusastetta kunkin palan pitää olla.

Onnistuin melko hyvin! Paloja on ollut paaaaljon helpompi sovittaa kohdalleen, kun ne on leikattu suunnilleen oikean muotoisiksi.

Oikean yläkulman blokki oli harjoituskappaleeni. Ompelin sen vielä tavallisista tilkuista ja jouduin pari kertaa purkamaan ompeleen, kun pala ei kääntynytkään peittämään tarpeeksi kuvioalaa.


Uusi projektini inspiroi minua. Jokaiseen blokkiin (kuvassa on oikeastaan neljä blokkia) tulee tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. On kiinnostavaa sovittaa tummuusasteet oikein.

Minusta tuntuu, että projektiini tulee kaikenvärisiä blokkeja.


keskiviikko 29. tammikuuta 2020

kannattaa pohtia.

Muutama viikko sitten avasin kaapissa kauan viruneen, kauniin batiikkikaitalepakkauksen, leikkasin vähän lisää neliöitä ja kaitaleita niiden kaveriksi ja ompelin koko joukon tilkkublokkeja.

Aika ajoin olen latonut blokkeja lattialle ja ottanut niistä kuvia. Joka kerta olen jotenkin pettynyt. Tilkkupinta ei ole puoliksikaan niin kiva kuin alkuperäisestä batiikkipakkauksen värityksestä olisi voinut ajatella.


Vika ei ole väreissä eikä blokissa, vaan omissa mieltymyksissäni. En vain halua, että tilkkupinta näyttää massalta. Mutta mitä tehdä?

Olin päätynyt tilanteeseen, jota esimerkiksi Jamie Holmesin kirjassa Nonsense. The Power of Not Knowing kuvaillaan. Holmesin mielestä meidän pitäisi tottua siihen, että epäonnistuminen ja epävarmuus ovat luonnollinen osa luovaa prosessia. Kun tunnemme olomme epävarmaksi, meidän pitäisi ymmärtää se vihjeeksi siitä, että pohdintaa pitää jatkaa. Epävarmuus ei ole mukava tunne, mutta täytyy ajatella, että käsillä on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Blokit odottivat pinossaan, kun minä pohdiskelin ja työstin toisia projekteja. Ensin oivalsin, että minun kannattaa kokeilla välikaitaleita. Helpointa kokeileminen on, kun vain ladon blokit valkoiselle matolle ja jätän välit.


Näytti paremmalta. Olin jo valmis lähtemään valkoisten/vaaleiden välikaitaleiden tielle, mutta sitten ystäväni Soile ehdotti raidallista välikaitaletta.

Toden totta! Minulla on esimerkiksi musta-valko-raidallista kangasta, joka osoitti jo kertaalleen erinomaisuutensa Sammakkoprinssi-tilkkutyössä. Kokeileminen oli hieman haasteellisempaa kuin pohtia valkoisen välikaitaleen sopivuutta, mutta onnistuin siinäkin ilman, että piti vielä leikata mitään.


Raidat blokkien välissä ratkaisevat minun ongelmani! Toivottavasti raidallinen kangas riittää!

Vertailun vuoksi vielä yksi kuva blokeista, jotka olen asetellut vieri viereen:


Varsinkaan tämän väriset blokit eivät näytä huonoilta edes minun silmääni, mutta jotain tästä vain tuntuu puuttuvan. Ja nyt sen ymmärsin: tästä puuttuvat raidalliset, kapeat välikaitaleet. Hahaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails