Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkublokit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkublokit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Johan nyt on markkinat!

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat.


Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota.

Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen:


Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään!

Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018.


Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta jollain tavalla pidän yhdistelmästä. Ompelin nimilapun kiinni niin, että se jäi reilusti irti reunakantista. Kiinnityspistot ovat näkymättömät, mutta lisäsin vaalean alueen ympärille näkyvän tikkauksen.


Kysyin Instagram-yhteisöltä nimi-ideoita peitolleni. Sain vaikka kuinka monta hienoa ehdotusta, joita eilen pähkäilin. Nimenhän on pakko olla valmiina ennen kuin nimilapun voi ommella kiinni!

Nimiehdotuksista minua sattui inspiroimaan @treadle_and_twine -käyttäjän kommentti. Hän sanoi tilkkutyöni tuovan hänen mieleensä paikkakuntansa vuotuiset maalaismarkkinat. Hän kertoi näkevänsä siellä paitsi kotiteollisuustuotteita, myös hattaroita ja syksyn kukkia. Maalaismarkkinoiden sijaan mieleeni putkahti huudahdus ”Johan nyt on markkinat!” Se sopii tilkkutyöni nimeksi, sillä olen itsekin ällistynyt työn värikkyydestä.


Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto on kooltaan noin 154 cm x 198 cm (noin 61” x 78”).


Johan nyt on markkinat -peittoa ei voinut kuvata nurmikolla, joka oli juuri leikattu. (Itse asiassa nurmivastaava käytteli ruohonleikkuria samaan aikaan kun minä kuvasin peittoa.) Peiton siistiminen ruohonpätkistä olisi käynyt liian työlääksi. Asettelin peiton sen sijaan taiteellisesti betonirappusillemme. Näin se ryöppyää:


Koska en voinut levittää Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoani nurmikolle, en saanut siitä kokokuvaa. Sen reunakanteista ei siis saa oikein käsitystä. Tästä kuvasta kuitenkin näkee, että käytin kahta erilaista kanttauskangasta.


Nurkat onnistuivat riittävän hyvin, joten otin niistäkin kuvan.


Tähän asentoon Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto taitaa toistaiseksi jäädä:


Peitolla ei nimittäin ole vielä tiedettyä omistajaa. Siirrän sen pinoon muiden valmiiden peittojen kanssa ja toivon, että lopulta aika tavaran kaupitsee. Saatan myös käytellä sitä varovasti itse.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

ompele Käpylä-tilkkublokki.

Käpylä-tilkkublokin koko valmiina ja tasoitettuna on 8,5” x 8,5”. Blokin värikkäät osat voi ommella jäännöspaloista. Keskineliöihin voi halutessaan sovittaa tarkasti jonkun kankaassa näkyvän kivan kuvion.

Blokkien lisäksi tilkkupinnassa voi olla myös yhdestä kankaasta leikattuja isoja neliöitä. Voit käyttää isokuvioista kangasta, jota et raaski pilkkoa pieneksi!


Kuvassa on kokeilublokkini, jossa yksi keskineliöistä on liian pieni.

Leikkaa ensin palat, joista ompelet blokin värikkäät neliöt.

Leikkaa myös värikkäiden neliöiden väliin tulevaa vaaleaa, yhden tuuman levyistä kaitaletta. Yhteen Käpylä-blokkiin tarvitset noin 18,5 tuumaa pitkän pätkän.

Itse leikkaan blokin värikkäisiin osuuksiin neljät tällaiset palat, joissa keskineliötä lukuun ottamatta on hiukan ylimääräistä. Voit halutessasi leikata täsmälleen oikean kokoiset hirret, mutta sellaisiin minulla ei ole mittoja.


Neliöt kootaan hirsimökkitekniikalla eli keskineliön ympärille ommellaan kierros kaitaleita tai ”hirsiä”. Ompele leveämpi kaitale kiinni keskineliön yhteen sivuun. Leikkaa ylimääräinen osuus pois ja ompele se keskineliön seuraavalle sivulle.

Ota toinen kapeista kaitaleista ja ompele se keskineliön kolmannelle sivulle. Tasoittele kaitaleen päät. Viimeinen kaitale keskineliöön neljännelle sivulle, ja taas tasoittelet.

Ompele näitä värikkäitä neliöitä yhteen Käpylä-blokkiin aina neljä kappaletta.

Olen itse ommellut blokit niin, että kahdessa neliössä on vaalea keskusta ja tummat hirret, kahdessa tumma keskusta ja vaaleat hirret.

Tässä vaiheessa silitän palat, mutta en trimmaa niitä tasaisiksi, sillä minulle riittää tämä tarkkuus.


Yhdistä värikkäät neliöt vaaleaa kangasta olevalla ristikolla.

Ompelen itse kaitaleen ensin vasemmanpuoleisiin neliöihin. Sitten ompelen oikeanpuoleiset neliöt vaaleaan välikaitaleeseen kiinni.


Minulla on silloin käsissäni blokin ylä- ja alapuoli.

Ennen vaakakaitaleen kiinnittämistä tasoitan ylä- ja alapuolen:


Kun kaitale on kiinni toisessa puolessa, teen siihen kohdistusmerkinnät häviävällä tussilla. Näen, mihin kohtaan toisen palan vaalean ristikkokaitaleen pitää osua.


Kun värikkäät neliöt on yhdistetty vaalealla/valkoisella ristikolla, tasoita blokki kokoon 8,5” x 8,5”. Olen suunnitellut blokin nimenomaan tämän kokoiseksi, koska minulla sattuu olemaan tuon kokoinen neliöviivain.


Tasoittaminen viimeistelee Käpylä-blokin ilmeen. Ja pyörivä leikkuualusta olisi tässä työssä tosi kätevä!


Siisti ja tasainen blokki näyttää paljon uskottavammalta.

Käpylä-blokit voi toki yhdistää tilkkupinnaksi sellaisenaan, mutta itse aion ommella blokkien väliin vaaleat kaitaleet, jotka ovat blokin ristikkoja leveämmät. En ole vielä päättänyt tarkasti, kuinka leveät.


Kun blokkien välissä on kaitaleet, ristikkokaitaleiden saumat eivät osu päällekkäin. Ristikoiden kohdistamisessakaan ei tarvitse olla supertarkka.

Kehittämäni Käpylä-blokki sai nimen Milja Samilalta. Hän keksi omien sanojensa mukaan nimen äärimmäisen helposti. Hän näki blokissa pieniä tontteja, joilla on yksittäisiä taloja ja välissä kapeita katuja. Kirjavista kankaista tehdyt puutarhat vielä vahvistivat asiaa.

torstai 23. toukokuuta 2019

karkkivärejä ja kiemuroita.

Sain kuin sainkin ommelluksi taustakappaleen tilkkupinnalle, johon valmistin koko joukon aika pieniä, karkkivärisiä tilkkublokkeja paperiompelutekniikalla. Vein tilkkupinnan ja takakankaan tietenkin luotettavalle ja taitavalle Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan.

Hän ehdotti vaaleanpunertavaa tikkauslankaa ja hauskoja kiemuroita tikkauskuvioksi. Hänen ehdotuksiinsa oli helppo mieltyä! Kiemuratikkaus on juuri sopiva tälle terävälle blokkikuviolle:


Tikkauskuvio erottuu pinnasta hyvin, koska kuvassa on voimakas sivuvalo. Ulkona ottamissani kuvissa kuviointi on sivuosassa ja pääosassa on värikäs tilkkupinta.


Takakankaan tilkkublokkialue ja vauvamainen kangas vangitsevat katseen. Yhdistelin taustakappaleeseen kaikenlaisia, jossain määrin punertavia kuoseja.


Syyrinkiläiset tilkkuystäväni totesivat, etteivät osaisi yhdistellä kuvioita ja värejä näin. Hmm, en itse välttämättä luonnehtisi tätä ”osaamiseksi,” vaan ehkä pidäkkeettömyydeksi. Käytän kankaita, joita minulla on.

Tältä tikattu tilkkutyöni näyttää tasoittamattomana ja kanttaamattomana.


Kuvasta huomaan, että vasemmalla, vähän tilkkupinnan puolivälin alapuolella on yksi ympäristöään vaaleampi blokki. Nyt se pistää heti silmään, vaikka olen katsellut työtäni monta kertaa aiemminkin. Se ei haittaa, mutta katse osuu siihen.

Ehkä aloitan poikkeavan blokin tuomista mielleyhtymistä kehittäessäni tilkkupeitolleni nimeä…

perjantai 17. toukokuuta 2019

irrallisia huomioita.

Tartuin vihdoin toimeen ja rupesin ompelemaan takakappaletta Boy’s Nonsense -blokeista kokoamalleni tilkkupinnalle. Jostain syystä olin ommellut enemmän blokkeja kuin päätin käyttää varsinaiseen pintaan, joten ensimmäiseksi ompelin muutaman blokin yhteen ja kehystin ne.


Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia.

Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla.

Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä.


Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isompia jäännöspaloja eikä tällaisia minejä. Jotenkin vain pienenpienistä paloista tulee erittäin kiinnostavia pintoja.

Minulla oli tilaisuus tutustua jonkun kiltakaverini – todennäköisesti Kikin – jäännöspaloihin, kun päivystin Syyringin messuosastolla Kässäfestarit-tapahtumassa. Tilkkuja oli messukävijöitä varten, he olisivat voineet kokeilla ommella niistä jotain - mutta huomasin, että ständiläiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia tilkkulaatikosta. Ainakin minä olin! Toisten tilkut ovat maailman mielenkiintoisimpia!

En osannut odottaa, että Kässäfestarit-tapahtumassa olisi tarjolla kankaita, mutta onneksi oli. Taas löysin täytettä vajuneisiin varastoihini. (Eivät ne juuri ole vajuneet, koska ompelen enimmäkseen tilkkusilpuista.)


Vielä yksi irrallinen huomio.

Olin Miehen kanssa menossa nukkumaan ja selitin hänelle jotain jostain poikkeuksellisesta tapahtumasta ”kun olin juuri tullut ompeluhuoneeseen”. En muista tarkkaan mitä se oli, mutta Mies esitti aiheellisen kysymyksen: ”Nukunko mä ompeluhuoneessa?”

Sitä voi miettiä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

tilkkutapahtumia.

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.


Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:


Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla Tilkkuyhdistyksen kalenterin: https://finnquilt.fi/kalenteri/

Kerron vielä parista tapahtumasta, jotka eivät löydy yhdistyksen kalenterista, sillä ne rajoittuvat ompelupöydälleni. Sain esimerkiksi aikaiseksi vähän siivota sitä. Huomaako, että tila on jo melko siisti?


Varsinkin kun rajasin isoimman pinon pois kuva-alueelta.

Olen myös ommellut uudet pussukkapinnat:


Etualan tilkkupinnassa on erikoista, että siinä on mukana kirjottu tilkku. Minulla on monia kirjottuja pöytäliinoja, ja välillä olen pohtinut ottavani niiden kuvioita uusiokäyttöön. En kuitenkaan raaski leikellä ehjää (tai vain hiukan rikkinäistä) liinaa, koska sitä voi yhä käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa – vaikka en liinoja muista kattaa näkyviin melkein koskaan.

No, Wanhan Sataman Kädentaidot-messuilla aiemmin keväällä oli myynnissä valmiiksi leikattuja, kirjottuja paloja. Ostin yhden, ja nyt se on muuttumassa osaksi vetoketjupussukkaa.

Viimeiseksi kerron, että kehitin uuden tilkkublokin, jolle Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä. Niin oli mainio ehdotus, että totta kai valitsin tuon nimen! Tässä sini-turkoosi-violetteja Käpylä-blokkeja:


Uusimmat ompelemani Käpylä-blokit ovat puolestaan punaoranssin sinivihreitä.


Käpylä-tilkkublokki on kooltaan 8” x 8” ja siihen on kätevä yhdistää samankokoisia kangasneliöitä. Nämä blokit on tarkoitus ommella tilkkupinnaksi niin, että niiden välissä on kapeahko, valkoinen välikaitale.

Olen tietenkin suunnitellut, että kirjoitan Käpylä-tilkkublokista myöhemmin myös ohjeen.

tiistai 7. toukokuuta 2019

lahjahevosia… ei kun lahjaneliöitä.

Olen edelleen kiitollinen ja iloinen siitä, että sain lahjaksi ison laatikollisen noin kahden tuuman kangasneliöitä! Siitäkin huolimatta, että suuri osa neliöistä on itselleni vieraasta värimaailmasta – tai ehkä juuri siksi.

Suurin osa lahjaneliöistäni on maanläheisen värisiä, ja päätin virkistää niitä pinkeillä nurkkapaloilla.


Huomasin ommellessani, että minun oli melkein mahdoton pitää nurkkapalat järjestyksessä. Halusin, että ruudutus kulkee tumma ja vaalea vuorotellen koko matkalta, joten nurkat piti ommella välillä tummiin, välillä vaaleisiin neliöihin. Tuskastuin, kun kaikki oli niin vaikeaa!


Ompelin sitten neliöt kahdeksi samankokoiseksi pinnaksi ja päätin, että se saisi riittää. Jos täydennän paloja sopivasti, saan vetoketjulaukun pinnat. Laukusta ei ehkä tule minun väriseni, mutta suurimmalla osalla ihmisistä onkin erilainen maku kuin minulla, joten se löytänee silti omistajan.

Kaikkia projekteja pyöritellessäni leikkaan aina välillä näitä 4 cm x 4 cm neliöitä, ja kun tarvitsen ompelukoneen äärellä väliommeltavan (ettei lankaa tarvitse katkaista ja silti saan ommellut palaset koneesta vaikkapa silittämistä varten), ompelen näitä nelineliöitä.


Omissa kankaissani on myös vihreitä ja rusehtaviakin, mutta suurin osa on kirkasvärisiä. Siksi tämä pala näyttää tutulta, ja edelliset tilkkupinnat vaikuttavat vierailta! Ajattelen silti, että on hyvä astua välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ellei muusta syystä, niin siksi, että sieltä on niin kiva palata takaisin mukavuusalueelle!

perjantai 3. toukokuuta 2019

idea isokuvioisille kankaille.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kohdalleni mätkähti onnea niin paljon, että saatoin ostaa pinon Tula Pinkin suunnittelemia Pinkerville-sarjan kangasfättäreitä. Sarjan erityisin ja ehkä hienoin kuosi esittää yksisarvisia, ja pinossa oli kolmea eri sävyistä kangasta sitä kuosia.

Ongelma – Yksisarvinen on painettu kankaaseen isona, joten tavanomaiset tilkkublokkimallit pilkkoisivat sen pahasti. Mikä neuvoksi? Edes ”Neliö ja sen varjo” -blokin isoin neliö ei ollut tarpeeksi iso.

Ratkaisu – En edes yrittänyt sovittaa yksisarvista tilkkublokin osaksi, vaan päätin leikata kankaasta neliön, jota kohtelisin kuin se olisi oma tilkkublokkinsa. Tilkkupinnasta suurin osa olisi blokkeja, mutta siellä täällä olisi blokin sijaan pelkkä kangasneliö. Suunnilleen näin:


Paitsi ettei yksisarvisneliöitä ole kuin muutama. Niitä ei riitä aivan joka toiseksi tilkkupintaan. Ne täytyy asetella pintaan harvakseltaan, vähän tähän tapaan:


Toisaalta yksisarvisneliöitä tosiaankin on, eli tilkkupinta ei lopullisessa muodossaan tule näyttämään ihan tällaiseltakaan:


Kyselin jo Instagram-kanavassani nimiehdotusta kehittämälleni blokille – neljä neliötä, joiden välissä on ohut välikaitale ja joiden sisällä on toinen neliö. Ehdottakaa tekin tälle nimeä! Tai ehkä joku on jo keksinyt blokkini (varmasti onkin) ja antanut sille nimen, jolloin voitte valistaa minua.

Kysymys kuuluu siis: Mikä voisi olla uuden blokkini nimi?

maanantai 22. huhtikuuta 2019

tavanomaisempi projekti.

Vaikka pikkuneliöprojektini värimaailmaa voisi luonnehtia perinteiseksi, niin minulle se on ollut matka vierauteen. Ainoastaan pienet, pinkit kulmaneliöt ovat väriltään minulle tuttuja ja turvallisia. Niitä leikatessani olen myös askarrellut paloja minulle tavanomaisempaan projektiin.

Ompelen tilkkupeittoa, johon tulee uusia Tula Pinkin Pinkerville-sarjan kankaita. Koska osa niistä on isokuvioisia, halusin etsiä blokkimallin, johon tulisi iso neliöosuus.

Yksisarviskankaalle sopivan kokoista blokkimallia ei vain löytynyt, joten päädyin etsiskelemään vain kiinnostavan näköistä blokkia, jonka voisin luontevasti yhdistellä yhtä kangasta olevien neliöiden kanssa. Päädyin neljän hirsimökkitekniikalla toteutettavan neliön yhdistelmään:


Kuvassa pohdin vielä, trimmaisinko palan neliöviivaimeni kokoiseksi. Erittäin lyhyen miettimistauon jälkeen päätin trimmata, sillä neliöviivaimen avulla voisin helpoimmin leikata myös yksisarviskankaista neliöt – muuten olisin joutunut käsipelillä mittailemaan.


Neliöiden väliin tulee vielä valkoisia kaitaleita.

Kuvan blokki on testiblokki - siksi yksi neljästä neliöstä on erilainen. Siinä oleva ”keskineliö” oli liian pieni, mutta testiblokkiin se kelpasi. Todennäköisesti käytän testiblokkinikin varsinaiseen työhön. On vain hyvä, että tilkkupinnasta löytyy jotain odottamatontakin!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

pieniä neliöitä.

Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja.

Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion:


Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?!


Järjestelin Sigridin neliöt pinoiksi, jotta voin aina ottaa kaksi ja kaksi. Niitä riittää ja riittää, ja hyvänen aika, miten monenlaisia ruskea-vihreitä tai maanläheisen värisiä kankaita onkaan olemassa!


Olen nyt ommellut muutaman kymmentä neljän neliön blokkia ja muutamaan niistä olen tehnyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä kulmat. Valmiista blokkikokonaisuudesta tulee tämän näköinen:


Blokissani on hauskaa se, että se näyttää (luullakseni) paljon vaikeammalta ommella kuin se oikeasti on. (Tietenkin Kaffe Fassettin kirjan ohjeella ommellen tämä onkin tosi työläs blokki!)

Lopulta minulla oli kolme valmista blokkikokonaisuutta ja yksi, jota en ollut vielä ommellut kokoon:


Työläintä projektissani on löytää sopivan pinkkejä kankaita pieniin kulmaneliöihin ja sitten neliöiden leikkaaminen. Taidan tehdä näistä blokeista suosiolla vain laukun, en tilkkupeittoa!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

kangas- ja muutakin onnea.

On onni, että minulla on a) kivoja työkavereita ja b) sopiva harrastus. Kiva työkaverini Päivi oli lomamatkalla, mutta hän muisti minut ja tilkkuharrastukseni nähdessään hauskat kangasnyytit. Sain siis tuliaisia! Kiitos, Päivi! Söpöt kankaat!


Olen hiljattain onnekkaasti saanut toisenkin lahjoituksen – Instagram-kaverini Sigrid lähetti minulle laatikollisen 5 cm x 5 cm kangasneliöitä, joista ompelin äskettäin kivan 16-patch-blokin:


Mielessäni on malli, jossa on näitä 16-patch-blokkeja sopivasti tumma-vaaleilla kolmio-neliöillä ryyditettynä. Minulla ei tietenkään ole siihen kaavaa, joten joudun tekemään omia laskelmia ja kokeiluja. Voi kestää hetken!

Onnekasta on myös, että minulla on hyvä suhde Töölön Tilkkupajaan, missä Soile paitsi tikkaa tilkkupeitoistani kauniit, myös tilaa upeita kankaita myyntiin. Ostin viikolla esimerkiksi tämän Tula Pinkin Pinkerville-nyytin. Onnenpotku, että juuri minä ehdin lunastaa paketin!


Tällä kertaa en hillonnut ihanaa pinoa vuosiksi kaappiin (niin kuin tein yhdellekin kauniille nipulle yksivärisiä kankaita), vaan avasin sen melkein heti ja aloin siksakata paloja esipesua varten.


Ensimmäiset kankaat on jo pesty ja kuivattukin. Voisin ruveta vaikka heti tekemään näitä jotain hurmaavaa! Sen sijaan taidan tehdä välillä yhden jäännöspalapussukan.


Pussukkapintoihin löytyi juuri sopivan värinen, vaaleanpunainen vetoketjukin. Taas kiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle!


Kukkablokkiprojektista on jäänyt yli keltaisia, punaisia ja vaaleita tilkkuja. Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 4 cm x 4 cm neliöitä, joista kokosin neljän neliön blokkeja. (Käytin toki myös aiempiakin jäännöstilkkuja.)


Minulla on neljän neliön blokkeja koossa nyt 704 kappaletta. (Tiedän tarkan tilanteen, sillä siirrän blokit aina sadan valmiin erissä pusseihin. Pusseja on seitsemän ja niiden ulkopuolelle jäi neljä blokkia.

Tunnen itseni onnekkaaksi myös, koska meillä on kissa, joka osaa arvostaa ompelemaani tilkkupeittoa.


("Sakke" arvostaa varmaan myös peiton alla olevia, lämpimiä jalkoja sekä kättäni, joka aina välillä kurottaa rapsuttamaan päätä, leukaa tai massua.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails