suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.

Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.

Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.

Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

ompelupöydällä: bento box.

No niin, pääsin kuin pääsinkin sommittelemaan bento box -tilkkublokkejani. Ompelin muutamia sellaisella periaatteella, että ompelisin joka toisen kulman tummaksi ja joka toisen vaaleammaksi.

Huomasin kuitenkin useampaa blokkia yhteiskuvaan asetellessani, että lopputulos näyttääkin sekavalta. En pitänyt tästä sommitelmasta:

Enkä liioin tästäkään sommitelmasta:

Päätin sitten sommitella blokit niin, ettei kulmien välillä olisi yhtä kova kontrasti, ja että kapea neliöviiva olisi yhdessä blokissa aina joko tumma tai vaalea. Ompelin ensin kaksi blokkia nähdäkseni, toimisiko toinen ideani paremmin:

Hmm, näytti lupaavammalta. Ompelin sitten pari tummaneliöistä blokkia lisää:

Taidan purkaa aiemmalla periaatteella jo ompelemani blokit ja ommella tällaisia kivampia. Hyvä, että ompelin blokkeja vähän kerrallaan enkä tehnyt koko pinoa kerralla valmiiksi!

Blokkien ompelemisen välillä kokosin pari tilkkupintaa tilaustyöpussukkaa varten. Pussukan pitää olla isompi kuin yleensä ja sen väreiksi annettiin oranssi ja sininen. Minulla olikin hauskaa käydessäni läpi lähimpiä tilkkupinoja. Otin sieltä jokaisen oranssin ja jokaisen sinisen – mutta vain nättejä kankaita!

Ompelin tilkut yhteen ja täydensin syntyneitä pintoja parilla pitkästä kankaasta leikkaamallani kaitaleella. Luulisin, että tästä pussukasta tulee hauska:

Kissa ahkeroi koko ajan kanssani:

Huomenna onkin vuorossa perinteiseen tapaan koko tilkkuvuoteni yhteenvetopostaus. Luettelen siinä töitäni, paljastan vuoden hitit ja hudit, tutkailen tälle vuodelle esittämieni toiveiden toteutumista ja kerron myös toiveeni ensi vuodelle!

tulossa: bento box.

Pussukoiden ompelemisen jälkeen rupean väistämättä kaipaamaan tilkkublokkiprojektia. Olen tehnyt niin monta tilkkupeittoa, että vaihtelun löytäminen alkaa käydä työlääksi. Sinnikkään tilkkutyökuvien katselemisen ja omien ideavarastojen perkaamisen jälkeen päädyin kokeilemaan tilkkumallia, joka tuntuu kulkevan nimellä Bento Box.

Tilkkublokki on itse asiassa se samainen, joka tuntui omana toteutuksenani ensin kauhealta, mutta josta rakentui lopulta kivan näköinen tilkkupeitto ”Keisarinna Ramandu,” sillä erotuksella, että keskineliön ympärille ommellaan keskenään eri levyiset kaitaleet.

Keskellä on 6” x 6” neliö. Sen ympärillä on vaihtelevan sävyinen, 1,5” levyinen kaitale, ja uloimpana on kierros batiikkipakkauksen 2,5” leveyteen leikattua kaitaletta.

Ehkä olisin päätynyt toiseen malliin, ellei kaapissa olisi ollut kauan avaamattomana virunutta batiikkikaitalepakettia.

Ompelin ensin koeblokin, jossa oli neljä täyttä kierrosta (tietenkään en käyttänyt batiikkikaitaleita vielä tähän):

Tulin siihen tulokseen, että sommittelen mieluummin useampia blokkeja kuin vietän paljon aikaa yhden blokkiaihion parissa. Niinpä karsin koeblokista nuo kaksi ulointa kierrosta ja etenin toteutukseen.

Vaikka olen leikannut neliön ja kaitaleet tuumamitoin, valmiin blokin koko on tasan 30 senttiä kanttiinsa. Leikkaan sen siis kahtia ja kahtia ja saan lopulta 15 sentin neliöt. Mielenkiintoista! Onneksi olen näin taipuisa tuuma- ja senttimittojen suhteen (eli minulla on sekä sentti- että tuumamittaisia viivaimia).

Pilvisenä sydäntalven päivänä on vaikea saada kunnon kuvia, vaikka siirtyisi talon valoisimpaan huoneeseen eli upouudelle kuistille:

Kuistihuone on kyllä valoisa, mutta eivät sielläkään vallitse ihanteelliset olosuhteet tilkkutyön kuvaamiseen. Ja jos tutkailet, mitä ikkunoista näkyy, niin voit uskoa, ettei tilkkublokkeja voi kuvata pihallakaan!

Sain pari päivää sitten ommelluksi mielestäni tarpeeksi tilkkublokkiaihoita, ja kiiruhdin halkomaan ja tasoittamaan ne. Viimeinen rupeama päättyi valoisaan aikaan, joten sain blokeista ja viimeisimmästä reunasilpusta melko aidon värisen kuvan.

Olen siis päässyt vaiheeseen, jossa sommittelen neljän pikkublokin yhdistelmiä, ja tunnelma on miltei kutkuttavan jännittävä!

tasoita.

Hyvä Tuomas joulun tuopi! Tämä joulukalenterin luukku tuopi viisi vinkkiä tasoittamiseen.

1. Pienet blokit kannattaa ehdottomasti tasoittaa. Mitä pienempi blokki, sitä merkitsevämpi on pienikin heitto blokkien koossa – ja blokkeja on vastaavasti vaikeampi ommella siistiksi pinnaksi keskenään.

2. Tasoita myös valmiit, isommat tilkkublokkisi. Ompelemistasi blokeista syntyy pinta paaaaljon helpommin, kun jokainen on saman kokoinen. Blokki voi myös olla helpompi ommella, kun palojen sovittelussa ei tarvitse olla auringontarkka.

Esimerkiksi niin kutsuttu geometrinen tilkkublokki on kiva lopuksi tasoittaa täydelliseksi neliöksi.

Olen jättänyt tasoittamisen toisinaan väliin. Esimerkiksi Scrap Crazy -mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa täydellisesti eikä blokkia tarvinnut lopuksi tasoittaa.

3. Ellet tasoita muita blokkeja, niin tasoita ainakin kolmio-neliöt. Jokaiseen jää aina kolmiomaiset korvat saumoihin, ja ne tietenkin viistetään pois, mutta lisäviitseliäisyys kannattaa! Taas on paaaljon helpompi ommella kolmio-neliöistä pintaa, kun ne ovat täsmälleen neliömäiset.

Itse en ole aina tasoittanut kolmio-neliöitäni. Vuonna 2013 sellainen ei tullut pieneen mieleeni, ja niinpä "näin ompelen kolmio-neliöt" -ohjeeni ei mainitse tasoittelusta mitään. Leikkasin sentään kolmiomaiset korvat pois saumoista.

Tarkkasilmäinen näkeekin tässä, etteivät ainakaan vasemmanpuoleisen lentävän hanhen kaksi kolmio-neliötä ole saman kokoiset:

Sen sijaan vuonna 2018 minun oli vähän pakkokin tasoittaa kolmio-neliöni. Noudatin ohjetta, jossa kolmio-neliöt olisi pitänyt valmistaa kahdesta 2 7/8 tuuman neliöstä. Olipa hankala mittayksikkö! Siksi leikkasin 7,5-senttisiä neliöitä ja tasoitin lopuksi kolmio-neliöt tasan 2 ½ -tuumaisiksi.

Nämä kolme ensimmäistä vinkkiä ovat tärkeät, koska niitä noudattavalla on lopulta käsissään keskenään saman kokoisia paloja. Jos tasoittamisesta tinkii, joutuu sovittelemaan eri kokoisia paloja toisiinsa ja lopullisessa tilkkupinnassa on väistämättä kupruja tai työn toinen reuna tulee hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Tilkkupintaa tikatessa sitten kaduttaa, että ei viitsinyt nähdä tasoittamisen vaivaa.

4. Kolmio-neliöiden tasoittamisessa Bloc-Loc-viivain on oiva apuri. Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta onpa ollut superkäytännöllinen tavara! Viimeksi tarvitsin sitä tasoittaessani lumihiutaletyöni kolmio-neliöitä.

Viivaimessa on keskellä matala lovi, johon kolmio-neliön poikki kulkeva sauma solahtaa kohdalleen miltei itsestään. Sitten vain leikkuri käteen ja vips-vips, kaksi reunaa ovat kohta tasaiset.

Viivaimessa on tuumamitat, mutta jos pala pitää tasoittaa senttimittoihin, palalle vain käännös ja toinen viivain käyttöön toisten reunojen tasaamiseen.

5. Tilkkupeiton tasoittamisessa auttaa lasersuorakulma. Kun tilkkupeitto on tikattu, se pitää vielä tasoittaa ennen kuin sen kanttaa. Käytän apuna lasersuorakulmaa, jonka Mies osti minulle kerran Lidlistä. Sen koommin työkalua ei ole ollut Lidlissä myytävänä! Vinkkaisin kyllä, jos olisi.

Mittaan tietysti myös, että tilkkupeitosta tulee riittävän tarkasti yhtä leveä ylhäältä ja alhaalta ja yhtä korkea vasemmalta ja oikealta. Muuten peittoa ei saa taiteltua tasaiseksi nyytiksi silloin kun on taittelun paikka.

säästä.

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen.

1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja.

Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista.

2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän asian juurta jaksaen Lentävä hanhi -tilkkublokkiohjekirjoituksessani.

Bonusblokeista voi sitten valmistaa vaikka tilkkupussukan, esimerkiksi tämän Merenneito-pussukan tapaisen:

3. Säästä pilalle menneet tai väärin ommellut blokit ja koeblokit. Esimerkiksi Tuulen viemää -tilkkupeittoa aloittaessani ompelin ensin useampia koeblokkeja. Ompelun aikana tein lisäksi jokusia oudosti virheellisiä blokkeja. Valmiin peiton taustakappaleessa ne kaikki kuitenkin toimivat tosi hyvin!

4. Ompele ketjussa. Lankaa säästyy, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät lisäksi aikaa, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

5. Hirveällä tavalla pilalle menneet kokeilutkin voi säästää. Ja jos jokin tilkkupinta on aivan kamala, siitä voi leikata paloja toiseen pintaan, joka puolestaan voi olla kivakin.

Osallistuin tilkkukilta Syyringin Luovan konekirjonnan kurssille vuonna 2009. Muut kiltalaiset tekivät kurssilla vaikka mitä hienoja töitä, mutta minä sain aikaan vain aivan kamalat päkäleet - esimerkiksi tällaisen:

Luulin, että saisin sentään jotain aikaiseksi, koska osaan vähän piirtää, mutta en vain onnistunut. Tuo juttu ei selkeästi ollut minua varten.

Mutta säästin! Säästin tekeleeni ja lopulta tajusin pelastaa siitä sen, mitä pelastettavissa oli, niin kuin kerron tässä blogikirjoituksessani.

Vaikka itse sanonkin, tässä tapahtui suunnilleen rääsystä rikkauteen-saaga.

6. Säästä kaapissa kamalaksi muuttunut kangas, mutta pane se kiertoon. Toisen roska on nimittäin toisen aarre! Meillä tilkkukilta Syyrinki on järjestänyt muutaman ”Kamalin kangas” -teemaisen kiltaillan, jossa toisaalta kauhistellaan merkillisiä kuvioita ja/tai väriyhdistelmiä, toisaalta ihmetellään, miksi upea kangas on jonkun toisen mielestä kamala.

Eikö ole kummallista, että kangas välillä tosiaan muuttuu kaapissa kamalaksi? Ostaessa se on saattanut olla kiva tai nyt vähintäänkin ok, mutta tänään se näyttää vastenmieliseltä! Miten voi olla?!

Tilkkuystäväni Irja oli varmaankin ostanut suklaakonvehdein kuvioitua, oikein kullalla koristeltua kangasta, mutta niin vain oli sillekin palalle käynyt, että oli muuttunut kivasta kamalaksi. Minulle kangas sen sijaan kävi pienenä annoksena. Ompelin siitä tietenkin pussukan. Saanko esitellä: Maitosuklaa-tilkkupussukka:

Maitosuklaa-pussukka on aika pieni:

• Leveys ylhäältä noin 16 cm 
• Korkeus noin 13,5 cm 
• Pohjan leveys noin 3,5 cm. 

Pussukka avautuu isosti, joten se on Avoin-mallistoa.

Ompelin Maitosuklaa-pussukan nyt joulun alla, ja kuviointi tuntuikin sopivan hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Valitsin sille teemaan sopivasti joulahtavasti kuvioidun vuorikankaankin:

Sain muuten Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta muutakin kotiin vietävää, plus oman räikeän joulukankaani takaisin – se ei kelvannut kenellekään, pahus vieköön! Mutta panen sen säästöön ja kokeilen toisella kertaa, olisiko se sittenkin jonkun silmään söpö.

muista.

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista.

Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa:

Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut.

Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi:

Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin):

Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää silloin melko tasaisen väriseltä eikä siinä silloin ole kiinnekohtaa katseelle.

Liian kova kontrasti ei tietysti sekään aina ole hyväksi. Esimerkiksi täysin musta melko vaaleiden vieressä.

Olin itsekin vähällä käyttää mustaa kontrastina ommellessani leijuvia neliöitä Ruususen päiväuni -peittoon, mutta onneksi tilkkuystäväni Soile vihjasi vaaleamman värin sopivan työhön ehkä hieman paremmin. Hän oli oikeassa.

Mustat neliöt yhdistettyinä melko vaaleisiin kankaisiin:

Tässä taas olen jo huomannut, että pikimustan sijaan vaaleampi on parempi:

En silti jättänyt kaikkia pikimustia neliöitä pois peitostani, niin kuin tästä valmiin peiton kuvasta näkyy:

 Seuraavassa luukussa onkin taas useampi kuin yksi vinkki, ja aivan toisesta aiheesta.

mittaa.

Joulukalenterin yhdestoista luukku antaa viisi hyödyllistä, mittaamiseen liittyvää vinkkiä.

1. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus.

Minun olisi pitänyt muistaa tämä nimenomaan silloin kun minulla oli käytössäni idioottimaisen typerä viivain (jonka toisessa reunassa senttinumeroinnilta näyttävät lukemat alkoivat toki ykkösestä, mutta ykkönen olikin kahden sentin päässä viivaimen reunasta). En silti osannut varoa, vaan yhdessäkin projektissa leikkelin vaikka minkälaista sutta ja sekundaa.

2. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala.

Hirsimökkiblokkien tekemiseen ja pitkäisy-pätkäisyyn liittyvä huomio. Jos leikkaat hirsimökkiblokkeihisi aina valmiiksi sopivan mittaiset kaitaleet (”hirret”), pisimmät kannattaa leikata ensin – erityisesti, jos toteutat hirsimökkejä jäännöspaloista. Muuten voi käydä niin, ettei kankaan mitta enää riitä kuin lyhyempiin hirsiin.

3. Mittaa tilkkupintasi kolmesta kohdasta ennen kuin leikkaat sille kehyksiä. Ota mitta kummastakin reunasta ja kolmas keskeltä ja laske näiden mittojen keskiarvo. Leikkaa sen pituinen kehys ja ompele se reunaan sopivasti sovitellen.

Ellei kehyksiä mittaa ja leikkaa tilkkutyön reunojen mukaisiksi, on vaarana, että ommellessa kehyskangasta syöttyy liikaa reunan mittaan nähden. Kun tuollaisen tilkkupinnan asettaa lattialle, uloimmat reunat aaltoilevat – kehyksissä on liikaa kangasta. Kotikoneella sellaista pintaa on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta saada tikatuksi niin, ettei taustapuolelle (tai jopa etupuolelle) muodostu ryppyjä.

Kuvassa on Villit kuviot -tilkkupeittoni, jonka ompelin raidallisista tilkkublokeista. Kirjoitin myös ohjeen, jolla sinäkin voit ommella samanlaisia raidallisia blokkeja jos haluat.

4. Mittaa peiton reunakantti ilman mittanauhaa. Olen toisinaan niin laiska ottamaan mittanauhan esiin, että mieluummin käytän tilkkupeittoa mittana.

Leikkaan vinokaitalepätkiä kankaastani roiman määrän (mutta summamutikassa) ja asettelen ne sitten perä perää tilkkupeittoaihioni reunan päälle. Ensin kaksi kertaa lyhyen reunan päälle ja sitten kaksi kertaa pitkän reunan päälle.

Jos olen ottanut saumanvarat huomioon, reunakaitaleen pitäisi kaiken järjen mukaan olla riittävän pitkä!

5. Katso tästä tilkkupeittojen standardimitat. Tai ota osviittaa:

Vauvanpeitto = 75 cm x 100 cm
Lapsenpeitto = 90 cm x 130 cm
Pieni torkkupeitto =130 cm x 165 cm
Reilu torkkupeitto = 180 cm x 220 cm
Päiväpeitto = mittojen mukaan. Se kannattaa tehdä vähintään 250 cm korkeaksi ja niin leveäksi, että reunat yltävät peittämään patjan reunan.

Katsoin peittojen mitat täältä (ja pyöristin): https://suzyquilts.com/quilt-sizes-chart/

Torkkupeiton voi tehdä tietenkin muunkin kokoisen - esimerkiksi noin 170 cm x 215 cm, kuten minun Sisäinen villapaita -tilkkupeittoni on.

merkitse.

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi.

1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot. 

Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä.

Tässä on minun systeemini:

Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit.

Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula.

Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on tietenkin V, kuudennessa VI ja niin edelleen.

Tilkkupeittopinoa ei tarvitse merkitä, mutta sitä voi pitää kurissa kissapunnuksella:

2. Lisävinkki, joka ei liity merkitsemiseen, vaan blokkien pitämiseen järjestyksessä -

Kun sinulla on niin paljon aikaa, että ehdit ommella blokit yhteen, kokeile Suzy Quilts -blogin video-ohjetta. Videon menetelmällä pystyy ompelemaan rivit niin, että jokainen blokki on kiinni jossain naapurissaan joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.

Kuvassa on jokusia tuolla menetelmällä kiinni ompelemiani rivejä - ja blokkeja, joiden sijaintia en vielä ollut päättänyt:

Saumat voi kaikki sitten silittää kerralla ja sen jälkeen ommella vaakasaumat. Lopuksi vielä viimeisten saumojen silitys, ja tilkkupinta on koossa.

ideoi.

Mitä tehdä, ellei keksi, millaisen tilkkutyön seuraavaksi tekisi? Joulukalenterini kolmas luukku kehottaa ideoimaan ja antaa kolme vinkkiä siihen, mistä voit noukkia lisää ideoita.

1. Ensimmäisenä vinkki, joka ei edellytä verkkoyhteyttä. Tarkastele kaikkea sillä silmällä. Esimerkiksi valokuvakirjoja tai sisustuslehtiä. Muotikuvista voi saada ideoita. Televisiossa ja elokuvissa voi vilahtaa väriyhdistelmiä ja kuvioita, jotka synnyttävät idean.

Sain idean sisustus-/lifestylekirjan kuvasta esimerkiksi Karaoke-tilkkulaukkuuni.

Tässä alkuperäinen kirjan kuva:

Tässä työstän ideaani:

Tässä valmis tilkkulaukku:

En muuten koskaan raaskinut myydä tätä laukkua, vaan pidin sen itse.

2. Toinenkaan vinkki ei edellytä verkkoyhteyttä. Lue tilkkulehdet tarkasti. Tilkkutyö- ja blokkiohjeiden lisäksi kaupallisissa lehdissä on muuta sisältöä, josta voi saada ideoita. Esimerkiksi mainoksissa voi näkyä tilkkutöitä, samoin kuin haastateltavien henkilöiden taustalla.

Tilkkuyhdistyksen jäsenlehti, Tilkkulehti on täynnä tilkkutöiden kuvia. Niitä kannattaa myös käyttää innoittajina.

3. Kolmantena vinkkinä nykyisin varmaan yleisimmin käytetty tapa etsiä ideoita: surffaa netissä. Verkosta löytyy lyhimmässä ajassa ehdottomasti eniten ideoita. Toiset keräävät netistä löytämänsä ideat Pinterest-tauluille. Kun itse näen mielenkiintoisen tai kauniin tilkkutyön, näppään siitä yleensä näyttökuvan kännykällä tai isommalla laitteellani ja tallennan ne koneelle omaan hakemistoon. Tarkastelen kuvia aika ajoin.

Näin löysin esimerkiksi nämä tänä vuonna toteuttamani ideat:

Kivat, juoponpolkublokeista ommellut kukkakuviot:

Plaidish-Quilt-mallin:

Snowflake Quilt -lumihiutaleen:

Jos sinäkin haluat toteuttaa Plaidish-Quilt-mallin, voit ladata pdf-muotoisen tutoriaalin Kitchen Table Quilting’in digikaupasta ilmaiseksi. Ja jos jättiläismäinen lumihiutale kiinnostaa, voit ostaa Modern Handcraft’in Snowflake Quilt -pdf-kaavan hänen verkkokaupastaan.

Katselemani kuvat jäävät jonnekin ajatusten poimuihin, mistä joku välillä ponnahtaa esiin. Jossain vaiheessa alkaa lopulta tuntua siltä, että tietty ajatuksiin jäänyt malli on pakko toteuttaa. Ellen katselisi kuvia, minulta saattaisivat ideat loppua! Hui kauhistus!