pieni nokikolari?

Chartres-tilkkupeiton valmistuttua piti löytää uusi tilkkutyöprojekti, ja päädyin taas leikkaamaan neliöitä – tällä kertaa 2,5-tuumaisia. Päätin ensin ommella mallin, joka yhdistää hauskasti 16 neliön blokkeja toisenlaiseen blokkiin. Kaikki kankaat löytyisivät omista varastoista.

Ompelin neliöni yhteen muuten melko satunnaisesti, mutta nurkasta nurkkaan kulkisi aina tietyn värisiä nelilöitä. Seuraavassa kuvassa taitaa olla vinoviiva violeteista, sinisistä ja oransseista.

Omissa varastoissa olisi toki ollut neliökankaita vaikka kuinka! Kuvastakin näkee, ettei kirjavista paloista ole pulaa:

Houkutuin silti ostamaan jännittävän mysteeripakkauksen Tilkkunen-myymälästä, kun satuin näkemään sellaisia olevan tarjolla – toki vain rajoitettu erä. Menin varmaan seuraavana päivänä myymälään ja nappasin sieltä mukaan tällaisen:

Voi että! Oli hauska selailla uudet kuosit esiin. Yhtäkään kangasta minulla ei ollut vielä, kaikki olivat viehättävän vieraita:

Leikkasin melkein jokaisen palan saman tien 2,5-tuumaisiksi neliöiksi eli kerrankin otin kankaat saman tien käyttöön.

Tein blokkeja myös niin, että vinorivi oli keltainen tai pinkki. Ja paria uutta yllätyskangasta näkyy kuvassa myös.

Tässä kokeilen oranssilla piristettyjä blokkeja sommitelmaani.

Lopulta minulla oli oikean värisiä blokkeja sopiva määrä, ja pääsin sommittelemaan varsinaista tilkkupintaa. Tässä työssä on yllättävänkin paljon mustaa aluetta. Projektin alussa en ajatellut tästä tulevan aivan näin tumma.

Tilkkupintani oli valmis pari päivää ennen kuin pääsin ottamaan siitä kunnon kuvan, sillä loka-marraskuun vaihteessa satoi ja satoi … ja sateen jälkeen oli märkää. No, lopulta koitti sopiva päivä, että saatoin levittää työni hetkeksi ulos.

Valoa oli hivenen enemmän – aurinkoa tosi ei silloinkaan näkynyt. Tilkkupinnasta tuli riittävän kiva, mutta tämä ei ole suosikkini. Aina ei voi voittaa: ei edes joka kerta.

Koska tilkkupinnassa voi nähdä askelmia ja sen mustat osuudet tuovat mieleen noen, Soile ehdotti tälle nimeä ”Yhä ylös yrittää” tai ”Pieni nokikolari”. Saa nähdä, millaisen nimeämisinspiraatio minuun iskee sitten kun työhön on aika ommella nimilappu. Tänään peittoni odottaa valmiiksi tikattuna Töölön Tilkkupajassa, että noutaisin sen kotiin.

Seuraava projektini saattaa olla vähän tämän oloinen. Mustanpuhuvasta tilkkupinnasta jäi 16 neliön blokkeja yli, ja ne pääsevät kohta tositoimiin.

Olen tosiaan suunnitellut nämä kaksi projektia yhtä aikaa, joten yli jääneet blokit eivät hetkeäkään ole orpoja. Paitsi jos unohdan, että niiden on tarkoitus olla osa uutta projektia!