Tilkkuilijan värisilmä.

Värisilmä on mielenkiintoinen käsite. Toisilla sitä sanotaan olevan, ja olen myös kuullut ihmisten sanovan itsestään, ettei heillä sellaista ole. Onko sinulla värisilmää?

Totta kai sinulla on värisilmää! Kaikilla meistä on omanlaisemme värisilmä. 

Tiedämme kyllä, etteivät kaikki erota esimerkiksi punaista vihreästä. On myös harvinaisia tetrakromaattisen värinäön omaavia ihmisiä, jotka näkevät paljon enemmän värejä kuin me muut.

Emme silti voi tietää, miten muut näkevät värit. Olet ehkä ihmetellyt, miksi joku pitää tietynlaista vihreää harmaana. Tai miksi toisen mielestä jokin ruskea onkin violetti.

Värien tulkitseminen riippuu hämmästyttävän paljon käyttämistämme sanoista. Jos jollekin ei ole sanaa, siitä ei voi puhua eikä sitä tavallaan ole olemassa. Meidän ajassamme väreillä on kaikenlaisia nimityksiä sen mukaan, millaisen asian väristä on kyse. Luomiväreillä ja huulipunilla on nimet, samoin autojen maaleilla ja tavallisilla maaleilla.

Värien nimet auttavat esimerkiksi koodaamaan värisekoitukset, mutta jos meidän pitäisi tunnistusrivistä poimia juuri oikea ”rantakaislan” väri tai ”hempeän punainen,” emme varmaan ulkomuistista pystyisi valitsemaan oikein.

Seuraavassa kuvassa on vain kaksi pientä tilkkupintaa, mutta niistä löytyy varmasti 25 erilaista vihreää. Jos jokaiselle niistä antaisi eri nimen, pystyisikö sitä jälkikäteen tai parin päivän päästä noukkimaan juuri oikeat kankaat nimeä vastaamaan? No ei pystyisi.

Väreistä käytettyjen sanojen historiaa tutkineille on selvinnyt, että ensimmäiseksi on kehitetty sanat mustalle, valkoiselle ja punaiselle. Sininen on myöhäisempi lisä eikä sininen-sanaa esiinny esimerkiksi muinaiskreikkalaisissa teksteissä – vaikkapa Homeroksessa.

Kreikkalaiset käyttivät silloin tummuusasteita kuvaavia sanoja. Tummansinisestä käytetty nimitys ”kvaneos” tarkoitti myös tummanvihreää, violettia, mustaa tai ruskeaa.

Ja vaaleansinisestä käytetty nimitys ”glaukos” tarkoitti myös vaaleanvihreää, harmaata tai keltaista.

Mietitäänpä hieman. Miten olisivat kreikkalaiset mahtaneet nähdä Kuutonen-pussukan värit? Siinä on eri sävyisiä keltaisia, hitunen vaaleansinistä ja vaaleanvihreää, ja vasemman ylänurkan tietämillä harmaa kissahahmo. Ehkä se olisi näyttänyt samalta, mutta he vain eivät olisi pystyneet osoittamaan siitä eri värejä – vain glaukos-värin eri tummuusasteita?

Nyt seuraa tämän kirjoituksen ainokainen vinkki.

Jos epäilet oman värisilmäsi laatua ja haluaisit kehittää sitä, sinun on ehkä vaikea päästä alkuun. Tässä kirjoituksessani kerron seitsemästä tavaasta, jotka voit tilkkuilua harrastaessasi omaksua.

Linkin takaa löytyy koko juttu, mutta ellet mitenkään jaksa siirtyä toiselle välilehdelle, tässä lyhyesti ne seitsemän tärkeää tapaa, jotka harjaannuttavat mukavasti myös värisilmää: 

1. Tunnista omat tapasi
2. Mieti, mistä todella pidät
3. Unohda muiden miellyttäminen
4. Lopeta itsesi vertaileminen toisiin
5. Kohtaa pelkosi
6. Kannusta itseäsi
7. Palaa onnistumisiin 

Välillä värisilmää voi lepuuttaa ja hyödyntää aiemmin toiminutta silmää.

Jos Kun olet (taas kerran) kaikista epäilyksistäsi huolimatta ommellut tosi kivan näköisen tilkkupeiton, siis sellaisen josta oikein pidät, sen jäännöspaloja kannattaa käyttää johonkin toiseen työhön, vaikka pussukkaan tai kassiin. Todennäköisesti väriyhdistelmät toimivat siinäkin!

Olen tehnyt monta työtä juuri näin, ja kaikki ovat olleet kivoja – eivätkä silti ole näyttäneet samalta kuin peitto. Esimerkiksi Kössi K -tilkkupussukassa on tähteitä Kukkasnelonen-tilkkupeitosta. Tältä näyttää Kössi K:

Ja tältä näytti Kukkasnelonen-tilkkupeitto:

Myös Ruususen päiväuni -tilkkupeiton jäännöspalat pääsivät tilkkulasagneen, josta ompelin Karnevaali-pussukan.

No niin, keksin tästäkin aiheesta sentään yhden vinkin! Huomenna ollaan toisenlaisten väriasioiden äärellä.