aika.

Tilkkukiltamme eli Helsingin tilkkukilta Syyrinki valmistelee paraikaa kiertävää kokoelmaa teemalla ”aika”. Töitä taitaa olla valmiina jo toistakymmentä, ja minullakin on tekeillä yksi. En kerro sen tarinaa, mutta jaan kuvia työn valmistumisprosessista.

Minulla oli kuvatuloste, jonka peitin muovikansioista leikkaamillani muoveilla. Niihin piirsin noin 45 asteen kulmaan ruudukon.

Nyt en muista enää, minkä kokoiset ruudut piirsin, mutta jälkiviisaana mietin, että ne olisivat vähän eri kokoisina olleet helpommat tekijälle eli minulle. Jouduin nimittäin leikkaamaan neliöni 2-1/8-tuumaisiksi. Omituinen mitta, ja hankala!

Seuraavaksi piirsin jokaiselle neliölle erikseen kaavan eri muoville. Ompelin neliöille kuviot kaavojen mukaan – käytin usein apuna paperimallinetta, jonka päällystin kankaalla ja applikoin sitten neliölle. Pienimmät yksityiskohdat tein yksinkertaisin kirjontapistoin.

Aloitin tietenkin haastavimmasta eli kasvoista. Vaikein alta pois! Sen jälkeen olisi helpompaa.

Koska neliöissäni oli saumanvarat mukana, välillä oli vaikea uskoa, että kuvasta tulisi mitään. Rauhoittelin itseäni laatimalla välillä neliöistä liukuvärisiä jonoja. Se tuntui helpommalta (eikä sekään ollut kovin helppoa, sillä minua laiskotti leikellä noita omituisen kokoisia neliöitä).

Välillä tarkistin tummuusasteiden soljuvuutta tekemällä värikuvastani mustavalkoisen.

Valitsin hartian taakse sittenkin hiukan eri kankaat, eivätkä nuokaan olleet lopullinen valintani.

Tässä kohtaa arvioin, miten monta värineliötä tarvitsisin. Aika monta, eikä minulla ollut tarpeeksi sopivan värisiä kankaita. Oli lähdettävä kangaskaupoille!

Sopivia violetteja kankaita löytyikin Tilkkusen myymälästä! Siellä olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista, mutta koetin hillitä itseäni.

Mustavalkoinen kuva paljasti vasemman puolen toimimattoman ombre-efektin. Oli etsittävä toiset neliöt tuonne.

Vaikka tuo pallokuvioinen neliö ei sopinut ensimmäiseen eikä toiseenkaan kokeilemaani kohtaan, halusin käyttää sitä.

Niinpä siitä tuli mielenkiintoinen kuvio Davidin kasvojen viereen.

Palan vieressä on toinen pala, jonka kuviot ikään kuin jatkavat ympyräkaarta. Ihan kiva!

Kasvojen jälkeen vaikein – ja itse asiassa koko projektin vaikein osuus oli Davidin korva. Karttelin tehtävää tovin, mutta myös se pala oli pakko tehdä!

Vasemman puolen väriliukuma ei ottanut onnistuakseen:

Mutta sain sen lopulta siedettäväksi. Tarpeeksi hyvä on riittävän hyvä.

Lopulta David-tilkkupinta oli valmis.

Seuraavaksi tämä pitää tikata sopivasti ja valmistaa seinävaatteeksi. Olin niin kypsä tähän työlääseen työhön, että jouduin panemaan sen joksikin aikaa syrjään! Tammikuun alkupuolella tämän pitää kuitenkin olla valmis, jotta se pääsee mukaan Syyringin kokoelmaan.

Taidan ensiksi vain varovasti kokeilla vapaata konetikkausta uudella koneellani, jotta näen, onnistuuko se ollenkaan. Ei sitä tiedä! Jos olenkin osannut tikata vain Husqvarna-merkkisillä eivätkä taitoni riitä Bernina-merkkisellä tikkailuun.