tilkkuvuoteni 2025.
Olipa vaikea keksiä, millä kuvalla aloittaa tämänkertainen katsaus, kun uutta kissankuvaa ei enää ole! No, aloitetaan tällä kertaa vaikka erilaisella käsityöllä:
En muista, minä vuonna talvinen ristipistotyö valmistui, mutta sillä on tärkeä rooli joulun aikaan. Se otetaan esiin ja asetellaan sopivalle tasolle ilahduttamaan ja tuomaan joulumieltä.
Valmiit tilkkupussukat
Aloitan tekemisteni luettelemisen tilkkupussukoista. Valmistin niitä poikkeuksellisen vähän: vain 19 kappaletta. Jaoin niiden valmistujaiskuvia kyllä jokusen vähemmän.
Koska olen ommellut keskimäärin 22,5 pussukkaa vuodessa, tämänvuotinen suoritukseni jäi vajaaksi. Minulla oli kyllä painavia syitä tähän. Aivan ensimmäinen takaisku oli, että jouduin viemään rakkaan, hienon ompelukoneeni korjattavaksi viime vuoden joulun välipäivinä. Kesti pari-kolme kuukautta, ja kuulin, ettei konettani saataisi kuntoon. Siitä tuli kertaheitolla viraton! Onneksi minulla sentään oli edellinen kone varalla.
Härkälän purkupäivän jälkeen Soile järjesti vielä pop-up-näyttelyn heidän Lohjan-huvilalleen. Tila oli niin täynnä tilkkutöitä, ettei enää yhtään useampaa olisi sopinut esille.
Seuraava ilahduttanut asia oli, että sain ommella yhdessä tilkkuystävien kanssa. Onneksi varmaotteinen Marja oli ratissa, kun ajoimme hirvittävän lumimyräkän läpi Backbyn kartanoon koko päiväksi tilkkuilemaan tutun ryhmän kanssa. Ompelin siellä monta tilkkupötköä, joita käytin vuoden mittaan pussukkapinnoissa.
Toisen kerran tilkkuiluryhmämme tapasi Lappeenrannassa, missä ompelimme yhdessä viikonlopun ajan. Siellä valmistin pussukkapintoja ja tikkasin niitä. Yksi pussukka ehti valmiiksi asti.
Kone on paljon kookkaampi ja painavampi kuin 1990-luvun koneeni, joka minulla yhä on. Opettelen yhä sen kanssa työskentelemistä!
Ompelin myös canvas-paksuisesta kankaasta neljä vetoketjupussukkaa joululahjoiksi. Kahdesta, maailman yksinkertaisimmalla menetelmällä toteutetuista ei ole edes kuvaa. Sen sijaan värikkäämmät, tilkuista ilman vanutikkausta ommellut pussukat näyttivät tällaisilta edestä:
Ja samat pussukat näyttivät takaa tältä:
Ompelin vielä kaksi Avoin-malliston tilkkupussukkaa, joita en ehtinyt esitellä: Askel- ja Odottamaton-nimiset. Tässä he poseeraavat yhdessä kannonnokassa:
Tässä heidän toiset puolensa, ja tällä kertaa he lepäävät kalliolla:
Jouduin myös alkuvuonna pitämään ompelutauon, sillä jouduimme viemäririkon takia asumaan muualla pari viikkoa. Sen jälkeen ompelin nopeaan tahtiin monta uutta työtä Soilen ja minun Hyviä sävyjä -näyttelyihin. Ei siinä paljon pussukoita ehtinyt miettiä!
Kesälomalla olin taas kaksi viikkoa ompelutauolla vuokrahuvilallamme. Ehdin kyllä valmistaa melkoisen määrän kuusikulmioita, joita olen loppuvuonna käytellyt vetoketjujen päättlkappaleiksi.
Syksyllä oli niin märkää ja pimeää pitkän aikaa, että kadotin melkein koko ompeluintoni. Mikään ei tahtonut huvittaa, ja tilkkutyö tuntui työltä. Ehkä tästä vielä toivun! Jatkan kannustavaan sävyyn ja luettelen muita töitäni.
Tilkkulaukut (peräti yksi)
Seuraavaksi kerron ompelemistani tilkkulaukuista, joita ompelin peräti yhden kappaleen! Halusin uudistaa pienen tilkkulaukun ohjeen ja tein sitä varten Roarr-tilkkulaukun. Laukun ompeleminen oli oikeastaan tosi kivaa, ja ihmettelin, miksi en tee niitä useammin. Kai niilläkin jonkinlainen markkina olisi.
Ehkä tykkäisit itsekin ommella pienen vetoketjullisen käsilaukun, ja se sujuu Tilkunviilaajan ilmaisella ohjeella tottumattomammaltakin. Olen kokeillut! (Olen tottumaton joka kerta aloittaessani laukunteon, koska pidän niin pitkät tauot kertojen välillä.)
Päivitin samalla ohjeen, jolla voit ommella helpoimmat laukun sangat.
Keskeneräisistä valmiiksi
Viime vuonna tähän aikaan minulla oli valmiina vuonna 2020 aloittamani Blue North Strong and Free -blokeista tehty tilkkupinta. Töölön Tilkkupaja -tikkauspalvelun taitava Soile juoksutti kauniit, huolellisesti asetellut tikkauskuviot työn pinnalle ja kohotti sen uusiin sfääreihin. Annoin työlle nimen Tähtiainesta, sillä sitä tämä totisesti oli.
Harmaille ylijäämäneliöille applikoin tilkkuraidoitettuja pyörylöitä, ja kun Tilkkupajan putkiremontti valmistui, Soile tikkasi pinnan valmiiksi Jälkiviisautta-tilkkupeitoksi.
Tietenkin leikkasin tilkkupyörylöiden takaa harmaan taustakankaan pois ylisiististi, ja minulle jäi uusia ylimääräisiä paloja. Vuosi sitten tähän aikaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin käyttäisin pyörylät, mutta tekaisin niistä sitten Terveellistä-tilkkupeittoon kukkakuvion osat.
Tähän peittoon on jopa kyselty kaavaa ja ohjetta. Koska en itse ollut hirvittävän ihastunut valmiiseenkaan työhön, en ole varma, haluanko panostaa kaavan tekemiseen.
Vielä minulla oli yksi projekti kesken – olin ommellut jo 44 blokkia 154:stä, jotka tarvitsin. Blokeista syntyi Haloo-tilkkupeitto.
Tilkkupeitot
Muita keskeneräisiä minulla ei viime vuoden lopussa ainakaan muistiinpanojeni mukaan ollut, joten luettelen loput tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitot. Ompelin peittoja yhteensä kahdeksan kappaletta, seitsemän niistä täysikokoisia. Ylitin itseni, sillä tilastoni kertoo, että peittoja on valmistunut keskimäärin 5,8 kappaletta vuodessa.
Näistä Busy-tilkkupeitto syntyi valtavan innostuksen käynnistämänä, ja ompelin pinnan kokoon hyvin nopeasti. Olin nimittäin suunnattoman onnellinen päästessäni takaisin omaan kotiin asumaan ja tilkkuilemaan.
Tein Busy-peitosta myös erittäin suosituksi osoittautuneen Tilkunviilaaja-kaavan.
Seuraavana sarjassa Pimeyden ja valon välissä -peiton ylijäämäpalat hyötykäyttöön on Todistaja-tilkkupeitto. Käytin siihen valmiita neljän neliön blokkeja ja melko erikoisen värivalikoiman Grunge-kankaita.
Chartres-tilkkupeittoa inspiroiduin tekemään, kun olin viikon ajan ihastellut Soilen Erica-tilkkutyötä Hyviä sävyjä -näyttelyssä. Tilkkupinta oli helppo tehdä, mutta viime vaiheissa oli hankala löytää työlle sopiva kehyskangas. Kokeilin vaikka kuinka monta eri vaihtoehtoa!
Pumpuli-tilkkupeitto oli oikeastaan mallityö Taitoliitolle tekemiini teksteihin. Se rakentuu samoista blokeista kuin Haloo-tilkkupeitossa.
Muut valmistuneet
Sitten harvinaisempiin teoksiin. Mies tarvitsi yöpöydälleen pehmustavan jonkin, ja tein hänelle evakon aikana Nukkuva tiikeri -kawandiliinan.
Kukkahattukissa-kawandiliina syntyi sekin evakon aikana. Silloin tilkkutyö maittoi niin, että oli vain pakko ommella vaikka käsinkin.
Näyttelytarpeisiin ompelin kaksi seinätekstiiliä, joista ensimmäinen, Dramaattinen laskuvirhe perustui loppumattomiin, Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli jääneisiin paloihin – tai tarkemmin ottaen yli jääneistä neliöistä leikkaamiini pyörylöihin.
Toinen seinävaate oli melkein tilaustyö, ja tilaajana oli Hyviä sävyjä -näyttelyn ensimmäinen tila, Humina-rakennus Seurasaaressa. Yhdelle seinälle jäi tyhjä kohta, johon kummallakaan meistä ei ollut tarjota minkäänlaista työtä. Tein sitten mittoihin sopivan Kivinen saaristo -seinätekstiilin.
Kolmas harvinainen teostyyppi oli säilytin: ompelin kaksi puikkopussia neuloosin valtaamille kanssaihmisilleni joululahjaksi. Näillä ei kummallakaan ole nimeä.
Keskeneräiset
Ensimmäinen keskeneräinen on tilkkupeitto. Melkein voisin sanoa sen olevan savolainen projekti eli aloittamista vailla valmis, mutta enpä sanokaan, sillä olen aloittanut. Minulla on melkein kaksi blokkia valmiina.
Toinen keskeneräinen on David Bowieta esittävä seinätekstiili, joka on tulossa Helsingin tilkkukilta Syyringin kiertävään Aika-teemaiseen kokoelmaan.
Tämänvuotiset harmit
Tietenkin tilkkuiluni on ohuempaa ja merkityksettömämpää nyt kun meillä ei enää ole Sokeri-kissaa. Se oli mukana harrastuksessani monenlaisin tavoin 18 vuotta, joten tässä on täytynyt totutella yksinäisempään tilkkuiluun.
Kerron kuitenkin parista pienemmästä vastoinkäymisestä. Ikävin niistä oli se, että menetin ihanan ompelukoneeni, johon olin tottunut. Typerryin, kun kuulin, ettei sitä saisi kuntoon. Siis mitä?! Kallis kone, ja yhtäkkiä pelkkä romu!
Tänä vuonna sain tarpeekseni myös suomalaisesta, tilkkuihin liittyvästä sosiaalisesta mediasta, kun minun joulukalenterikirjoitukseni kirvoittivat Facebook-ryhmässä toiveen, etten julkaisisi niitä kuin ehkä pari kertaa viikossa. Ylläpitäjillä on toki oikeus ja varmasti hyvät syyt toivoa tällaista, mutta ihmettelen, miksi tilkkuilijoille varta vasten kirjoitetut, vinkkimäiset tekstini ovat niin häiritseviä. Joulukalenterina! Kuten eräskin minua tukenut sanoi: ”Missä tahansa muussa ryhmässä tällainen vapaaehtoinen joulukalenteri otettaisiin riemuiten vastaan”.
Nämä ilahduttivat
Vuoden aikana oli kaksikin todellista huippukohtaa eli Soilen ja minun ”Hyviä sävyjä” -yhteisnäyttely Seurasaaressa ja Härkälän kartanossa. Seurasaaren näyttelyn ripustimme suunnilleen viimevuotisille nauloille!
Härkälän ripustuksen aikana paikalle tuli kaksi toimittajaa tekemään meistä jutun. Olipa hienoa! Näyttely oli esillä juhannuksen jälkeiseltä viikolta syyskuun loppuun. Kävimme purkamassa sen vasta lokakuun alkupäivinä.
Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillat ovat tuoneet iloa. Kiltalaiset kannustavat toisiaan, mitä pidän arvossa! Yksi kautemme merkityksellisimmistä tapaamisista oli, kun saimme palkitun kiltalaisemme, tilkkutaiteilija Irina Malyukovan eli Nordic Crafterin esittelemään teoksiaan.
Kuvassa on hänen teoksensa ”A Fox Was There... Sami Land” vuodelta 2023. Kaikki hänen mukanaan tuomansa työt olivat minulle tuttuja kuvista, mutta on aivan toista nähdä tilkkutyö omin silmin.
Tein myös kivan yhteistyön Taitoliiton kanssa. He valmistelivat sisältöä tulevaksi vuodeksi, jonka käsityötekniikaksi he ovat valinneet tilkkuilun. Taitoliiton sivuilla julkaistaan tekemiäni kirjoituksia ja myös ohjeita. Tätä kirjoittaessani sivuilta löytyy kaksi aloittajalle kirjoittamaani tekstiä: Tilkkutyön perusvälineet ja Tilkkutyön perusmateriaalit.
Ehkä vielä Taitoliiton kanssa tekemääni yhteistyötäkin hauskempaa seurasi, kun sain yhteydenoton Tanskasta. Paikallinen tilkkuilja halusi tehdä minusta jutun heidän tilkkulehteensä, ja juttu ilmestyy lehden numerossa 1/2026. Nimeni mainitaan lehden kannessa. Vau.
Ja juttu on kahden aukeaman mittainen! Olen esillä kategoriassa ”ulkomaalaiset tilkkuilijat”. Tuntuu mielenkiintoiselta olla ulkomaalainen.
Toivuin lopulta ompelukoneeni menetyksestä, sillä ostin itselleni uuden. Mies teki ensin päiväkaupalla taustatutkimusta ja kertoi sitten, millainen kone minun kannattaa ostaa. Tein kaupat Hyvinkään ompelukonekeskuksen kanssa, ja nyt meillä asuu Bernina B735. Olin käyttänyt Husqvarnan koneita 1990-luvulta asti, joten muutos on ollut melkoinen.
Toteutuivatko toiveeni vuodelle 2025?
”Toivon, että pystyn siistimään kangas- ja jäännöspalavarastoni sekä työtilani.”
Tein pari siisteysyritystä, mutta tilanne on edelleen melko huono. Siistin työpöydän, jotta sain sen oikeaan reunaan tilan pienelle silitysraudalle ja villaiselle silitysalustalle. Siistimisen jälkeen tilanne on röyhähtänyt uudelleen, ja pöytä on kaikkea muuta kuin siisti.
Siivosin myös muutaman jäännöspalakassin. Kävin ne läpi ja jaottelin väreittäin ja koottain. Heti urakan jälkeen muistin vielä, missä on mitäkin, mutta nyt olen jo unohtanut kaiken. On kuin en olisi mitään järjestämistä tehnytkään.
”Toivon, että keksin ja toteutan pontevampaa ja sinnikkäämpää markkinointia Tilkunviilaaja-kaavoille”.
En todellakaan ole markkinoinut kaavojani pontevasti enkä sinnikkäästi, mutta niitä on kyllä ostettu. Busy-tilkkupeiton kaava on ollut suoranainen hitti.
”Toivon, että teen muutaman videon tekemisistäni sen lisäksi, että otan kuvia ja kirjoitan”.
En ole ihmeellisiä videoita saanut aikaan, mutta sentään olen pussukoiden ja peittojen valmistujaiskuvauksissa muistanut ottaa kuvien lisäksi videoita.
”Toivon, että saisin kokoon jonkinlaisen tilkkukirja-aihion, ehkä jopa englanniksi”.
Sisältöä ainakin on. Tälläkin kertaa sain joulukalenterikirjoituksiin kommentteja, että siinähän olisi tilkkukirja tekemistä vailla valmis. En silti ole juuri edennyt tässäkään.
”Toivon, että ompelen itselleni kivan tilkkutakin”.
Projektini jäi lähtötelineisiin. Paikallistin mahdollisen kaavan, jonka jopa piirsin, mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Kenties tulevana vuonna!
Tilkunviilaajan uudet tuulet
Olen jakanut tilkku- ja muitakin kokemuksiani marraskuusta 2009 alkaen. Kirjoitin ja julkaisin vajaat 2000 kirjoitusta (tarkasti ottaen 1954 kappaletta). Varsinkin alkuaikoina kirjoitin pieniä ohjeita suomeksi, sillä halusin tarjota sisältöä sellaisillekin suomalaisille tilkkuilijoille, jotka eivät pystyneet hyödyntämään internetin lukuisia englanninkielisiä ohjeita.
Nyt tuntui tulleen aika siirtää tilkkuiluun liittyvät sosiaalisen median kanavani toimimaan englanniksi. En jaa enää kuin ehkä joitain tilkkutöitäni Facebookissa eli tilini pääasialliset päivitykset liittyvät tästedes muihin aiheisiin. Blogini muuttuu: tämä blogikirjoitus on viimeinen suomenkielinen. Jaan kuvia Instagramissa, vinkkaan siellä uusista blogikirjoituksistani ja lähetän joka toinen viikko uutiskirjeen tilaajille – kaiken tämän englanniksi. Tähänastiset sisällöt pysyvät täällä, suomenkielisinä kuten ennenkin, mutta uusia suomenkielisiä en julkaise.
Kiitos, että olet seurannut blogiani! Ehkä seuraat sitä tästedeskin!
Antoisaa ja mainiota tilkkuvuotta 2026!
Kommentit