Näytetään tekstit, joissa on tunniste taustakappaleet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taustakappaleet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

valmis tilkkupeitto raidallisista hirsimökkiblokeista.

Vaaleanharmaa reunakantti on paikoillaan ja Sokkelo-tilkkupeitto on valmis. Sain avustajan mukaan ja kiipesimme läheiselle pikku kalliolle, jotta sain peitosta erilaisen kuvan kuin yleensä.


Sokkelo-tilkkupeittoni on kooltaan noin 170 cm x 245 cm.

Ompelin Sokkelo-peiton hirsimökkiblokeista, joiden toisen puolen palkit olivat vuoroin valkoiset, vuoroin harmaat ja toisen puolen palkit kirjavista kankaista.

Blokin keskineliö oli kooltaan 1,5” x 1,5” ja palkit olivat tietenkin myös 1,5 tuumaa leveät. Valmiin blokin koko oli noin 25 cm x 25 cm.

Projektin edetessä mutta onneksi aika alkuvaiheessa tein tärkeän havainnon: jotta tilkkupinnasta tulisi tasaisen raidallinen, joka toisen blokin piti alkaa harmaalla, joka toisen valkoisella palkilla. Se oli ehkä projektissa vaikeinta!

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi työni kauniisti Malachite-nimisellä kuviolla. Tikkaus on kivasti mutkittelevan raidallinen, mikä komppaa tilkkublokin suoria raitoja.


Peitto sai nimensä siitä, että sen raidalliset osuudet toivat mieleeni ensin geometrian. Googlettelin aihetta ja päädyin labyrintteihin, joista käytettiin myös suomenkielistä nimeä ”sokkelo”. Onneksi en jäänyt labyrintin vangiksi, vaan löysin suomalaisen, hauskemmalta kuulostavan sanan!

Levitin valmiin peiton heti sängylle, missä valo lankesi tikkauspinnalle juuri sopivasti.


Ostin tälle työlle varta vasten taustakankaat. Sokkelo-peitto menee miehelle, joten valitsin hillityn harmaan ja kivan kuorma-auto-traktorikankaan. Tykkään enemmän taustakappaleista, joissa on vähintään kahta eri kangasta.


Taustakappaleesta puheen ollen – olin näköjään päättänyt käyttää siellä myös ne kaksi ylimääräistä hirsimökkiblokkia jotka vahingossa ompelin! Enkä näköjään käyttänyt niitä.

Peiton alakulmassa on tietenkin myös nimilappu. Minulla on nyt hyvä varasto nimilapuiksi sopivia tilkkuja, sillä ostin tällaista kehyskuvioitua kangasta syksyllä käydessäni PeeKaan myymälässä Oulussa.


Puupinnalle muodostui hauskoja varjoja ja tilkkupinnan värit korostuivat hyvässä valossa:


Valitsemani vaaleanharmaa reunakanttikangas näyttää sopivan hillityltä.

Pysähdyin vielä pihaan ottamaan tavallisemman muotokuvan. Tilanteessa oli jotain erikoistakin: hankikanto. Lumipeite on pinnastaan niin kova, että sen päällä voi kävellä. En muista, että täällä asuessamme olisi ennen ollut tällaista. Kerran, pari on hanki ollut kissan käveltävissä, mutta minua se ei ole ennen kantanut.


Aurinko paistoi kirkkaasti, ja päätin ottaa varjoni mukaan Sokkelo-tilkkupeiton muotokuvaan:


Auringonpaiste piirsi myös tikkaukset terävästi näkyviin:


Sokkelo-peitto on vuoden 2019 ensimmäinen ja blogihistoriani 47. valmistunut tilkkupeitto. Tuntuu mahdottomalta, että olisin ommellut melkein 50 tilkkupeittoa, mutta kaipa se on uskottava! No, osa niistä on sentään pieniä vauvan- ja lapsenpeittoja!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

pitäs ja pitäs.

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta.

Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso.

Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin!

Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa:


Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuulostava nimi. Pitäs valita sopiva kanttauskangas ja pitäs ommellakin se kantti.

Pitäs ja pitäs.

Sen sijaan olen keskittynyt katselemaan kivoja silmukkamaisia tikkauksia peiton pinnassa:


Katselen myös tilkkupintaa, josta silmä löytää lukemattomia kivoja kankaita. Silittelen kädellä peiton pintaa – se tuntuu myös kivalta! Välillä mielessä häivähtää joku nimen tapainen, mutta ei usein.

Olen sen sijaan kiitellyt itseäni siitä, että tajusin käyttää ruskea-oranssi-pinkit tilkkublokit juuri tämän työn taustakappaleessa.


Blokit viruivat vinttivaraston laatikossa ties kuinka kauan! Ellen olisi tarttunut niihin nyt, en tiedä, milloin olisi ollut seuraava tilaisuus käyttää ne.

Niin että eihän tässä muuta kuin että pitäs viimeistellä tämä tilkkupeitto! Taidan kuitenkin ommella pari modernia hirsimökkiblokkia vielä sitä ennen.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

tilkkupeiton taustakappale valmis.

Varjostetuista kuvioneliöistä ompelemani tilkkupinta on nyt ollut valmiina kohta kaksi kuukautta. Ennen kuin tilkkupinnasta saa tilkkupeiton, tarvitaan taustakappale. Kissankin mielestä pinta taitaa tuntua liian ohuelta – ainakaan se ei heittäytynyt tähän pitkäkseen!


Ehdin tällä välin MELKEIN unohtaa, että löysin muutama viikko sitten Eurokankaan palalaarista yllättävän sopivan taustakankaan! Rupesin eilen varovasti miettimään taustakappaleen kokoamista, helteestä huolimatta, ja selailin kangaskaappien sisältöä lähes epätoivoisena. Onneksi järjen valo välähti!

Olisin pystynyt ompelemaan taustakankaan yhdestä kuosista, mutta päädyin kuitenkin käyttämään paria muuta kangasta ja muutamaa tilkkupalaa.


Ylimääräinen varjostettu neliöblokki pääsi tietenkin mukaan, koska siinä on kivaa Marimekko-kangasta. Siihen tuntui sopivan yksi minitilkkulasagnepala. Kellertävä- ja violettisävyiset minitilkkulasagnet puolestaan sopivat kuviokankaan väreihin. Jotta sain palat sovitetuksi mukaan tilkkupintaan, ompelin niille neutraalin väriset kehykset epämääräisin mitoin.


Puuhastelin taustakappaleen kanssa pitkään eilen ja tänään, vaikka helle vaivasi. Helteen takia tilkkupinta jäi vielä silittämättä.

Minun piti oikeastaan levittää taustakappale nurmikolle ja sen päälle Tula Pink –tilkkupintani, jotta näkisin, että taustakappale on tarpeeksi suuri. Sitten tuli mieleen, että punkkeja voi kuulemma pyydystää nurmikolta laahamalla siinä valkoista lakanaa. Yäk. Entä jos punkit tarttuisivat minun vaaleahkoihin tilkkupintoihini?! Eiii iik iu!


Rohkenin sentään käyttää tilkkupintaa ruohikolla, ihan vain että on näyttää kuva pinnasta, johon taustakappale kuuluu.

torstai 5. heinäkuuta 2018

top 5 – tilkkupeittojeni taustakappaleet.

Jos olet yhtään seurannut blogiani, olet varmasti huomannut, että taustakappaleet tuottavat minulle päänvaivaa. Yleensä joudun kokoamaan taustakappaleet monen monituisesta palasta!

Monesta taustakappaleesta on ehkä siksi tullut lähinnä mielenkiintoinen. Osa on kyhätyn näköisiä, mutta tosi moni on ollut toki kivakin!

Paljastan tässä viisi suosikkiani. Siis viisi suosikkitaustakappaletta vanhimmasta uusimpaan!

Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto vuodelta 2012. Valtaosa taustakappaleesta on 1990-lukulaista keittiön verhoa, mutta maltoin ommella koristeeksi rivin tilkkuneliöitä. Se on tämän takakappaleen juttu!


Kirjoitin taustakappaleen ompelemisesta muutaman sanan tähän blogikirjoitukseeni.

Ruoho on vihreämpää -tilkkupeiton paraatipuoli:


Valmista tilkkupeittoani esittelen kirjoituksessa "valmis sinisävyinen tilkkupeitto," ja blokkeja ommellessani ihmettelin, mikä tekee rumasta väriyhdistelmästä yhtäkkiä kauniin.

Tuulen viemää –tilkkupeitto vuodelta 2013. Kun katsoo tarpeeksi pienikokoista kuvaa taustakappaleesta, niin näyttää kuin kuvioraita alkaisi ja loppuisi sulavasti haalistuen (oikeasti siinä on normaalit pystysaumat).


Tuulen viemää -tilkkupeiton paraatipuoli. Esittelen vastavalmistunutta peittoani tässä blogikirjoituksessa.


Jos haluat, voit myös lukea, miten hankalaa minun oli muuntaa tuumakokoinen ohje senttimetrimittoihin ja juuri sopivan näköiseksi.

Olen kirjoittanut tilkkublokille senttimetrimittaisen ohjeen, jos haluat tehdä vaikka samantapaisen tilkkupeiton.

Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto vuodelta 2016. Ystävä olisi melkein halunnut tämän peiton pelkän taustakappaleen takia. Lentäviä hanhia ommellessa bonuksena syntyneistä kolmio-neliöistä kokoamani katseenvangitsijakuvio on kyllä erittäin onnistunut.


Matkalla pohjoiseen -tilkkupeiton varsinainen puoli. Tämä kuva herätti paljon ihastusta, kun jaoin sen Instagram-kanavassani.


Halutessasi voit lukea vielä siitä kun projektini oli aluillaan tammikuussa. Iloitsin nimenomaan bonuspaloista, joita syntyikin valtava määrä.

Pöydät täyteen –tilkkupeitto vuodelta 2017. Kokosin taustakappaleen isohkoista kangaspaloista, joista kaksi sopi toisiinsa vieläpä täydellisesti.


Pöydät täyteen -tilkkupeiton parempi puoli. Lue tilkkupeittoni valmistujaistarina tästä kirjoituksesta.


Tilkkupeittoni ensimmäinen blokki syntyi kokeilun tuloksena kesäkuussa 2016. Kävin läpi jäännöspalavarastojani ja blokkeja syntyi yhä vain lisää.

Koska tilkkupinta oli täynnä jäännöspaloja, löysin blokeista myös muistoja.

Viidentenä top 5 -takakappaleena Tuulenpesät-tilkkupeiton tausta vuodelta 2018. Miksikö? Sain vihdoinkin käyttöön vuosia sitten ostamani kissakuvioisen paneelikankaan, ja koko takakappaleen väritys on sointuisa. Väärin ompelemilleni blokeillekin löytyi käyttöä takakappaleen yläreunasta.


Esittelin valmista Tuulenpesät-tilkkupeittoa aivan äskettäin, tässä blogikirjoituksessani.

torstai 31. toukokuuta 2018

ensi silmäys kolmanteenkin keskeneräiseen.

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta:


Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti.

Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti.


Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi.


Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullisilta? Pian pääsen sommittelemaan ja kokoamaan tilkkupintaa!

torstai 24. toukokuuta 2018

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:


Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:


Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.


Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:


Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.


Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:


Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.


Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:


Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

vielä yksi tilkkupeitto!

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus.

Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”.


Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää.

Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei.

Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. Merja ihasteli Fancy Forest –kaavaa ja siksi hän sai tämän omaksi:


Muistaakseni hän tykkäsi myös keltaisesta väristä. Tykkäsi tai ei, niin taustakappaleessa sitä ainakin on!


Metsäinen tusina –tilkkupeitto on kooltaan noin 88 cm x 117,5 cm ( 35” x 46”). Kaavassa oli ohjeet myös isoon peittoon. Siihen olisi pitänyt ommella nelinkertainen määrä eläimiä, mutta minulle riitti esimerkiksi kahden 54-palaisen pöllön ompeleminen!


Kuvasin Metsäinen tusina –tilkkupeittoa puutarhassa Tapanin päivänä. Lumi on jo melko vähissä! Sitä voisi tulla vähän lisää, kiitos!


Toisaalta kuvasta tuli aika hauska – vihreä tuo mieleen metsäisyyden. No, puutarhassa on kyllä tavattu sekä pupuja, perhosia, siilejä että jopa kettu kerran. Pöllöjä ei ole näkynyt, ja sen verran olen sentään puutarhaa hoitanut, ettei siellä ole ohdakkeitakaan.

Tarkkaan ottaen tilkkupeitto ei ole vieläkään sataprosenttisesti valmis, sillä toivon Merjan löytävän tälle paikan seinältä, ja työ tarvitsee siis ripustuskujan. Nyt sitä joulukalenterin toivomuslistallani ollutta ripustuskuja-apulaista tarvittaisiin! (Sellaista ei löytynyt joulupukin kontista.)

tiistai 26. joulukuuta 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

torstai 7. syyskuuta 2017

vauvanpeitto tilkuista - valmis!

Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)


Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.


Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!


Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.


Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.

En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.


Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.

Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.


Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.


Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.

Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.

Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails