tadaa! uusi tilkkupeitto!

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tämän vuoden viidennen valmistuneen tilkkupeiton, jolle keksin yhtäkkiä nimen Jupiterin kuut. Ihan tyhjästä putkahti mieleen tuollainen nimi.
Innostuin tekemään blokkeja Blue Elephant Stitches -blogin Penny Patch (ish) Quilt -ohjeen mukaan. Ensin käytin pikkuneliöihin mitä vain keskitummia kankaita, mutta sitten huomasin pitäväni kirkkaan värisistä enemmän.

Valitsin taustakankaiksi tummiakin kuoseja, koska tilkkupinnassa on paljon tummia osuuksia. Arvelin, etteivät taustan värit kuulla etupuolelle häiritsevästi. Löysin myös taustan sävyihin sopivan nimilapun. Se on ystävänpäivälahja naapurikillalta Espoosta. He järjestivät jokusia vuosia sitten kivan tapaamisen, ja kaikki me vieraat saimme lähtiäislahjaksi valmiiksi painettuja nimilappukuponkeja.
Peitonpitelijää ei ollut käytettävissä, joten ripustin Jupiterin kuut hetkeksi päärynäpuun oksalle:
Jupiterin kuut -tilkkupeittoni on tarkoituksella pienempi kuin pari edellistä valmistunutta. Se on noin 145 cm leveä ja 206 cm korkea.

Olen ostanut moneen työhön takakankaan varta vasten. Nyt ajattelin olla säästäväisempi ja toisaalta kokonaistaloudellinen. Otin esiin kankaat, joita en heti näe itseni käyttävän varsinaisiin tilkkutöihini ja täydensin valikoimaa muutamalla niihin sopivalla, mieluisammalla kankaalla.

Kukaan ei taatusti tämän työn taustan nähdessään huokaa ihastuksesta!
Koska olen taipuvainen mokailemaan, niin tietenkin tein jossain vaiheessa mittavirheen ja takakankaasta tuli liian lyhyt – Soile ei pystynyt tikkaamaan sitä loppuun asti. Jouduin noutamaan työn takaisin, jatkamaan taustakappaletta ja viemään työn taas Tilkkupajaan viimeisteltäväksi.

Niin että se siitä kokonaistaloudellisuudesta. Hirveästi ylimääräistä vaivaa vain, kankaiden ompelusta ja lattialla mittailusta tähän viimeiseen korjausliikkeeseen.

Toisaalta sain aika monta töihini sopimatonta kangasta hyötykäyttöön.

Siirrytään iloisempiin ja esteettisempiin tunnelmiin. Entisillä betonirapuilla tuli otetuksi monen monta tilkkupeittokuvaa niin, että työ näytti ryöppyävän portaita alas. Uudet, paljon entistä ehommat raput taitavat olla kapeammat, mutta ryöppyilyefekti on silti kelvollinen.
Kuvassa värit näkyvät sitä paitsi oikein kauniina. Ja seuraavassa kuvassa raidallinen reunakantti on edukseen:
Huomasin jo Valpas mieli -peittoa ommellessani, että musta-valkoraidallinen kangas saattaa suorastaan pelastaa tilkkupinnan. Käytin samaa raitakangasta myös Sammakkoprinssi-työssäni. Sitten se loppui, mutta kun kangasta tuli jälleen myyntiin, ostin sitä varastoon. (Taisin ostaa sitä peräti kolme metriä.) Nytpä oli, mistä ottaa!

Ohimennen tuli jo mainituksi, että työ kävi Töölön Tilkkupajassa kaunistumassa. Valitsimme tähän kaarevamuotoisen tikkauskuvion, joka tuo mieleeni herkän metsätähden.
Metsätähti-tikkaus Jupiterin kuut -tilkkupeitolla. Onpa astronomista!

Pihaamme on vielä jäänyt kulahtanut penkki, joka on onneksi valokuvauksellinen. Asettelin Jupiterin kuut -peiton penkille muka huolettomasti.
Jupiterin kuut on siinä mielessä erikoinen tilkkupeitto, että se näyttää siltä kuin meillä olisi ollut se aina. Se ei näytä uudelta, vaikka se on uusi! Mistähän se johtuu?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Iloinen yllätys.