pörriäispussukka.

Ompelin keltasävyisistä ynnä melko tummanpuhuvista tilkuista vetoketjupussukan, joka sai nimen Ampiainen. Ehkä nimi tuo kielteisiä mielleyhtymiä? No, olen äskettäin oppinut, että ampiaisetkin lukeutuvat uhanalaisiin pörriäisiin, vaikka ne minusta ovat harmillisia hyönteisiä. Niinpä pelastan myös ne, jos ne eksyvät sisätiloihin pörisemään ikkunaa vasten.

Tänä kesänä sain kyllä ampiaisenpiston, mutta en tyypillisellä tavalla. Kyykistelin sommittelulattialla ja asettelin blokkeja sopivasti, samalla laskin toisen käden lattialle nojatakseni siihen. Iik, kämmenessä tuntui pistävä kipu. Kun vilkaisin kämmentä, siinä näkyi joku iso ötökkä, ja viskasin sen nopeasti kädestä pois.

Ötökkä oli musta-keltainen, hengetön, ja arvasin sen ampiaiseksi. Kämmeneen jäi piikki pystyyn, ja kävin nyppäämässä sen pois pinseteillä. Auts! Tekipä häijyä.

Luulen, että ampiainen oli joko henkitoreissaan tai peräti kuollut, kun nojasin siihen kädellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei terve otus olisi voinut siihen kokonaan menehtyä. Tarina ei tosin kerro lopullista totuutta! Pistokohta oli hetken aikaa kipeä, mutta tointui pian. Sekin puhuu sen puolesta, että satuin vain painamaan käteni piikkiin.

Kylläpä oli pitkä jorina ampiaisesta! Pussukan nimi tulee kuitenkin muusta kuin pörriäisestä. Ajattelin nimittäin 1970-luvun loppupuolen hittidrinkki-ampiaista ennemmin kuin hyönteis-ampiaista.

Miellän seuraavassa kuvassa näkyvän puolen pussukasta sen ”oikeaksi puoleksi”. Tästä löytyy taas inspiroivia toisten tilkkuja eli pari paloista onkin luottotikkaajani, Töölön Tilkkupajan Soilen tilkkuvarastosta. Täydensin hänen ihania palojaan omillani, jotka eivät olleet yhtä kiinnostavia. Tuoreet ovat hauskempia kuin monta kertaa nähdyt!

Ampiainen on jälleen ommeltu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti, joten se on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavat: 

• Leveys ylhäältä noin 20 cm
• Korkeus noin 13 cm
• Pohjan leveys noin 5,5 cm.

Ehkä huomaatte, ettei kuvissa ole mukana tuttua Tilkunviilaaja-nimikylttiä. Se on nimittäin joutunut hukkakorjuun! Se ei ole kadonnut eikä hukassa, vaan olen pannut sen talteen johonkin, mistä en sitä löydä. Siksi hukkakorju on juuri oikea sana!

Nyt mietin, pitäisikö teettää uusi kyltti. Toisaalta se vaikuttaa tuhlaavaiselta, sillä en tee mitään kahdella kyltillä – ja löytäisin varmasti entisen melkein heti hankittuani uuden. Toisaalta nyt olisi perusteltua hankkia uusi kyltti, jossa olisi mukana ®-merkki. Uusin nimittäin Tilkunviilaaja-tavaramerkkini rekisteröinnin aivan äskettäin.

Koska kylttiä ei ole, merkkaan kuvaan omistukseni muulla tavoin. Tällä kertaa Kissalla. Asettelin Ampiainen-pussukan sen viereen ja pyysin poseeraamaan. ”Katson muualle,” Kissa sanoi. Sen kanssa olisi varmaan pitänyt ensin tehdä mallisopimus.