Näytetään tekstit, joissa on tunniste katsaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katsaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. tammikuuta 2020

katso vielä nämä neljä!

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja yllätyin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet niiden ahkerimmin katsottujen joukossa.

Seuraavien kolmen kirjoituksen soisin tulevan luetuksi muutaman kerran lisää. Ne ansaitsisivat sen! Suosittelen lisäksi neljättä, kylläkin aika suosittua kirjoitusta, koska se on oma suosikkini viimevuotisista.


1.
Ehdin jo esitellä tämän vuoden ensimmäisen tilkkutyöni eli Sinivuorten yö -peiton, ja tässä kirjoituksessa näytän, millaisia yksittäisiä tähtiblokkeja siihen värkkäilin viime vuoden heinäkuussa. Lukija voisi innostua itsekin kokeilemaan epämääräis-sakaraisen ja kirjavan tilkkutähden ompelemista jäännöspaloista.

2.
Koska kontrastittomuus saattaa olla ongelmallista, niin kannattaa muistaa kontrasti. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei liian kova kontrastikaan välttämättä ole hyvä juttu. Ellei sitten halua tehdä kontrastitonta tai kovakontrastista tilkkutyötä.

3.
Tässä kirjoituksessa esittelen variaation Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -pussukalle. Toinen vetoketjun pää on huoliteltu lipareella ennen vetoketjun kiinnittämistä pussukkaan, toinen pää on puolestaan huolittelematon. Esittelemäni pussukan pinnassa on lisäksi tosi monta ihanaa tilkkua.

4.
Omista suosikeistani puheen ollen – tässä viime vuoden suosikkini. Luettelen ja kuvailen peräti viisitoista erilaista virhettä, jotka olen tehnyt vetoketjupussukoita ommellessani. Siis olen tehnyt näistä jokaisen virheen! Viimeisimpänä tämän tosi nolon - ompelin vuorikappaleen niin, että sen nurja puoli jäi esille. Vaikka olin ommellut kappaleeseen Tilkunviilaaja-merkinkin!


lauantai 4. tammikuuta 2020

suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.


Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.


Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.


Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

tiistai 31. joulukuuta 2019

tilkkuvuoden 2019 yhteenveto.

Nyt saat taas lukea jo perinteiseksi muodostuneen yhteenvedon. Muistelen vuosi sitten sekä kesällä esittämiäni toiveita ja tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet. Luettelen töitäni – niin valmiita kuin keskeneräisiäkin.

Mä mistä alkaisin? Kissa on asettunut sopivaan asentoon, että jaksaa seurata koko pitkän tarinan:


Ompelin vuoden 2019 aikana 

25 tilkkupussukkaa – kolme enemmän kuin viime vuonna.


  • Ra-vetoketjupussukka
  • Mansikkapaikka-tilkkupussukka
  • Frutti di Maare -tilkkupussukka
  • Pikkuinen-vetoketjupussukka
  • Maitosuklaa-tilkkupussukka
  • Seinäkukkanen-tilkkupussukka
  • O.C.-vetoketjupussukka
  • Kössi K -tilkkupussukka
  • Palkkapäivä-tilkkupussukka
  • Pirteä-vetoketjupussukka
  • Keltti-tilkkupussukka
  • Saimi-tilkkupussukka
  • Parhaus-vetoketjupussukka
  • Ikkuna-tilkkupussukka
  • Vesimeloniviboja-pussukka
  • Kirjavuus-tilkkupussukka
  • Nasu-vetoketjupussukka
  • Metsätähdet-tilkkupussukka
  • Sydänkäpy-tilkkupussukka
  • Kurkkaus-tilkkupussukka
  • Aito-vetoketjupussukka
  • Koto-tilkkupussukka
  • Toto-tilkkupussukka
  • Wolfe-vetoketjupussukka
  • Annie-pussukka


  • Näistä kolme pussukkaa – Toto, Koto ja Aito – olivat uusvanhaa Dumpling-mallistoa. Ompelin kymmenisen vuotta sitten tosi monta vetoketjupussukkaa juuri samalla kaarevalla mallilla. Kiinnitin vetoketjut käsin, erityisellä ompeleella, jolle ei ole löytynyt kuvaavaa suomenkielistä nimeä.

    Kaksi pussukkaa – Annie ja Wolfe – olivat pelastusoperaatioita. Ystävälläni oli kuluneet ja rikkinäiset, mutta mieluisat vetoketjupussukat, jotka purin ja joiden toiset puolikkaat ompelin entistä ehompiin tilkkupussukoihin. Vanhat aarteet saivat uuden elämän.

    Yhden tilkkulaukun eli Idänsinililjan (viime vuonna ompelin kaksi).

    Seitsemän tilkkupeittoa (järjetön määrä, mutta hei: viime vuonna ompelin vielä järjettömämmän määrän eli yksitoista).


  • Kuurankukka-tilkkupeitto
  • Ruutuässä-tilkkupeitto
  • Kukkasnelonen-tilkkupeitto
  • Pellervontie-tilkkupeitto
  • Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto
  • Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto
  • Sokkelo-tilkkupeitto

  • Ompelin lisäksi neljä seinätekstiiliä (joista kahteen ompelin jo ripustuskujankin) kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, yhdeksi kuudesta Suomen edustajasta (ja työni valittiin mukaan); Kankaanpään tilkkupäiville Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn; ja kaksi työtä, jotka ovat toivottavasti tulossa Järvenpään tilkkupäivien näyttelyihin.


    Pohdin lyhyesti, mitä opin näiden seinätaiteeksi päätyvien teosten tekemisestä, ja vastaus on ainakin: värit ovat minulle ja osalle katsojistakin tärkeämmät kuin tekninen toteutus.

    Perustelen vastaustani sillä, että medaljonkityyppinen tilkkutyöni Sammakkoprinssi sai ihmisiä antamaan nimenomaan väreihin liittyviä kommentteja. Epätäydelliset saumojen kohdistukset ja palojen mitoitukset ovat selvästi sivuseikka. (Ainakaan sellaisia kommentteja ei viitsitty jättää, mikä puolestaan kertoo myös tilkkuharrastajien kannustavuudesta ja suvaitsevaisuudesta.)

    Entä keskeneräiset?

    Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.

    - Tähtiblokeista rakentamani tilkkupinta on jo saanut kauniin taustakankaan ja se on tikattu. Vain tasoitus, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Ehkä siitä tulee ensi vuoden ensimmäinen valmis tilkkupeitto.

    - Minipienistä jäännöspalaneliöistä rakentuva tilkkupinta (valmiina on noin tuhat 2,5-tuumaista neljän neliön blokkia, mutta tarvitsen pintaan ehkä kaksisataa blokkia lisää. Täytyy varmaan laskea, etten vahingossa tee liikaa!

    - Kukkablokit. Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen.

    - Äskettäin aloittamani Bento Box -blokeista koottava tilkkutyö on tietenkin vielä kesken, vaikka etenikin lupaavasti ja nopeasti.

    - Rakensin tosi värikkäät tilkkupinnat ja uhosin ompelevani niistä vetoketjulaukun, mutta toistaiseksi palat ovat kaapissa, toki jo silitettyinä laukkuhuopaan. (Niin että laukkuhan on miltei valmis!)x

    - Saksalaisen Sigin ihanasta tilkkulahjasta kokoamani kaksi minulle epätyypillisen väristä tilkkupintaa odottavat nekin sitä, että ompelisin ne tilkkulaukuksi.

    Olen kuitenkin saanut valmiiksi neljä viime vuonna tähän aikaan keskeneräisenä olleista tilkkutöistä. Scrap crazy -tilkkupeitto sai nimekseen Sallittu ajosuunta ja karkkivärisistä blokeista ompelin Johan nyt on markkinat -peiton. Raidallinen hirsimökkiblokkipintakin valmistui peitoksi. Sen nimeksi tuli Sokkelo.

    No niin, näistä saavutuksista rohkaistuneena tarkastelen harrastukseni epäonnistuneempaa osiota. Kissa tukee minua henkisesti rentoutumalla jouluisella Kuurankukka-tilkkupeitolla.


    Vuoden 2019 hudit

    Vaivojen vanupala. 

    Tarkkaan ottaen ensimmäinen huti tapahtui jo vuoden 2018 puolella, kun käytin suurimman osan Tilkkuyhdistyksen hallitukselle asetettuun haastetyöhön tarkoitetusta vanusta sydämenmuotoiseen pannulappuun. Tehtailin pannulappuja joulun alla ja paksua vanua kului. Löysin kaapista mystisen vanupalan, joka vaikutti aivan joutilaalta. Ei kun saksimaan!

    Kun sitten piti ruveta valmistamaan ”Kankaan päät” -teemaista tilkkutyötä, saksittu vanu löytyi ja sen alkuperäinen käyttötarkoituskin palasi mieleen. Onneksi haaste oli asetettu niin väljäksi, ettei vanua ollut pakkokaan käyttää kaikkea, eikä sen tarvinnut näkyä työssä mitenkään.

    Ompelemani ”Ympyrän neliöinti” -tilkkuseinävaatekin oli jonkinlainen huti. Olin ajatellut kerrankin käyttäväni hyväksi sitä, että puuvillakangas kutistuu pesussa eri tavoin kuin vanu. Tikkasin vanurippeet kankaaseen ja laitoin pesukoneeseen.

    Kutistuiko mikään? Ei, mutta vanu lähdetti partaansa mustan kankaan pinnalle, minkä näin sitten kun vaivalla sain tuhannen taitoksilla olleen palan suoraksi.

    Projektista voitte lukea vielä hieman tarkemman kuvauksen ”melkein unohdin” -kirjoituksestani.

    Pikeeraustikki.

    Olin riemuissani löydettyäni nimityksen käsin ommeltavalle pistolle, jolla kiinnitän vetoketjut esimerkiksi Dumpling-malliston pussukoihini. Pisto on englanniksi ”pick stitch,” ja menetelmää nimitetään englanniksi ”picking a seam”.

    Löysin käännöksen luotettavalta vaikuttaneesta sanastopankista, mutta minulle on sittemmin sekä suullisesti että Tilkkulehden jutun välityksellä huolellisesti selitetty, että pisto EI missään tapauksessa ole pikeerausta. Keneltäkään en ole kuullut ehdotusta piston oikeaksi nimitykseksi, mutta pikeeraustikki se EI OLE.

    Vinkkivideo (siis sen puuttuminen).

    Ei vieläkään vinkkivideota. Mikä minua oikein vaivaa? Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

    Vuoden 2019 parhaat jutut 

    Hudit tuntuvat pienemmiltä heti kun käännän katseen todellisiin parhausasioihin! Itse asiassa hudit olivat tosi pieniä, sillä parhainta tilkkuvuodessa 2019 olivat esimerkiksi:

    Plaidish Quilt -tilkkupeitto!

    Löysin kivan, ruudulliselta näyttävän mallin ja myös ohjeen. Ohje oli laadittu niin, että blokkien värit voi itse päättää – ohjeessa puhuttiin vain vaaleista, keskivärisistä ja tummista paloista. Keksin saman tien peittooni värityksen (violettia, oranssia ja turkoosia sekä mustanpuhuvia ja oikein vaaleita tilkkuja). Leikkasin ja ompelin peiton ennätysajassa.

    Valmis peitto sai nimekseen Ruutuässä, ja sitä on ihailtu ja kehuttu niin, että välillä jo melkein nolotti. Olen kuitenkin itse tärkein kohdeyleisöni, joten kehut eivät nolota, sillä pidän peitostani! Se on ehkä kivoin ikinä!

    Ompelulanit!

    Voi että! Tilkkuystäväni Anu kutsui muutaman tosi kivan tilkkuilijan ja minutkin luokseen ompelulaneihin. Päivä oli ihana, aurinkoinen ja tehokas. Vaikka ompeleminen on tosi kivaa itsekseen, niin yhdessä ompeleminen se vasta hauskaa onkin!

    Ranskanmatka!

    Huikean hieno, loistavasti onnistunut ryhmämatka European Patchwork Meetingiin Ranskan Alsaceen oli yksi vuoden kohokohdista. Hehkutin matkasta tapahtumaterveiset Ranskasta -blogikirjoituksessani.

    Kankaat!

    Tein törkeän paljon kangashankintoja, ainakin Tyttären mielestä. Ja nyt kun katson tätä luetteloa, niin omasta mielestäni myös. Mutta kankaat toimivat innoittajinani!


    Tämänvuotisen joulukalenterini lasken myös onnistumiseksi. 23 vinkkipäivän aikana jaoin yhteensä 86 vinkkiä! Lukijat jättivät lisäksi monen monta kiittävää kommenttia – joidenkin mielestä kirjoitteluni oli jopa parasta joulukalenteritarjontaa ikinä. No huh huh!

    Miten toiveeni toteutuivat

    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2019?
    ”Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.”
    Aargh! En ole onnistunut tässä yhtään. Jaoin hyveellisen oloisena organisointivinkkejä joulukalenterissani, mutta epäonnistuin itse surkeasti. Ompelutilani ja tarvikkeeni ovat edelleen tärviön näköisessä järjestyksessä.
    ”Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” 
    Päivitin vetoketjulaukkuohjeeni ja julkaisin sen uudelleen joulun kunniaksi. Päivitin ompele vetoketjupussukka -ohjeeni. Kirjoitin jonkinlaisen ohjeen Käpylä-tilkkublokkiin.
    ”Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” 
    Luulisin, että Tilkkulehteen ehdotetaan sisältöä ja juttuja enemmän kuin ennen. Tykkään siitä, että lehdillä on jokin sisällöllinen teema.

    Heinäkuussa esitin vielä yhden toiveen, koska olin siinä vaiheessa toteuttanut kolmesta toiveestani jo kaksi.
    ”Toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani!” 
    – ja toteutin tämänkin toiveen. Ompelin Kukkasnelonen-tilkkupeittoni ihanasta Valori Wellsin Marmalade Dreams -kaitalerullasta.

    Lisäksi avasin joulukuussa toisenkin kaitalepakkauksen, kauan hyllyssä hilloutuneen batiikkikaitalekokoelman, ja ompelen Bento Box -tyyppisiä blokkeja.

    Kannattaa esittää toiveita! Niillä on tapana toteutua – ainakin kun toiveet ovat vain omasta tekemisestä kiinni.

    Niinpä keksin kokonaista…

    …viisi toivetta tilkkuvuodelleni 2020!

    Toivon, että

    - Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.

    - keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”! Toivon samalla sinne paljon kiinnostuneita kuulijoita.

    - ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on taas ”ehkä kivoin ikinä”.

    - muistan ja ehdin arvostella ensi vuoden aikana ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa blogissani.

    - pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin! Tämän toiveen esitän, koska yrittänyttä ei laiteta! Ellei onnistunut tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna sitten!

    Hohhoijaa! Kirjoituksen maksimimitta on kyllä ohittunut jo moneen kertaan. On pakko kohta levätä kuten kissamme ”Sakke”:


    Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2019! Kommenttinne ovat aina kivoja. Ehkä jatkan tässä vielä toiset kymmenen vuotta – ainakin.

    Toivotan kaikille tilkkutyöteliästä ja palkitsevaa tilkkuvuotta 2020!

    sunnuntai 10. marraskuuta 2019

    millaisia blogiarvontoja olen järjestänyt?

    Kymmenen bloggaamisvuoteni aikana olen järjestänyt muutaman blogiarvonnan. Ensimmäiset järjestin, jotta saisin blogille lisää lukijoita – arvontoja pidettiin yleisesti hyvänä keinona siihen. Muutamana vuonna en muistanut tai ehtinyt järjestää mitään, mutta olen sentään juhlinut blogini syntymäpäiviä yhteensä kuusi kertaa.

    Tänä vuonna arvontaani saattoi osallistua 15.11.2019 keskiyöhön saakka jättämällä arvauksen kommenttina kirjoitukseeni blogiarvonta eli giveaway – ja voittaja saisi valita haluamansa kolmesta Tilkunviilaaja-pussukasta (joiden kuvat näkyvät samaisessa blogikirjoituksessa).

    Seuraavassa on katsaus viiteen muuhun järjestämääni blogiarvontaan. Mikä palkinnoista olisi ollut sinun suosikkisi?

    Vuonna 2018 –

    Sain viimevuotiseen blogiarvontaani 56 kommenttia. Ennätysmäinen osallistujamäärä! (Arvauksen kohteena ollut joulukalenterini ei puolestaan ollut lainkaan yhtä suosittu kuin vuoden 2017 kalenteri, jossa jaoin tilkkuilijan aakkosia.)

    Sitä edellisen kerran järjestin blogiarvonnan 5-vuotissynttärin kunniaksi – vuonna 2014:

    Arvontaan osallistuttiin kertomalla, miksi seuraa blogiani. Toisen arvan sai, jos oli blogini seuraaja ja kolmannen, jos seurasi Tilkunviilaajaa Pinterestissä. Ah, siinäpä kanava, jota en ole käyttänyt kuukausikaupalla! Ei kannata juuri nyt ruveta minua siellä seuraamaan.

    Voittona oli tietenkin vetoketjupussukka – Lokakuu-niminen, ja arvontaan osallistui 38 henkilöä.

    Vuonna 2012 blogiarvonnassani piti hyvin vähäisen vinkin eli alempana olevan kuvan perusteella arvata, mitä silloin vielä tekeillä ollut tilkkupalapelini esittää.


    Arvontaan osallistui 47 henkeä, joista kukaan ei tietenkään arvannut oikein. Palkitsin kuitenkin yhden arvaajan sillä perusteella, että hänen arvauksensa oli niin mielenkiintoinen!

    "Auh, onpa mieltä kutkuttava arvuuttelu. Oma arvaukseni on, että työ esittää Johannes Vermeerin maalausta `Tyttö ja helmikorvakoru`." 

    Tiitin arvaus oli minun eli blogiarvauskisan tuomarin mielestä paras: se oli kuin olisi pistetty neulalla heinäsuovaan. Millä todennäköisyydellä tekisin tilkkutyönä toisinnon juuri tuosta maalauksesta? Aika pienellä. Arvaus on siis täysin väärä, mutta Tiiti voitti silti arvauskilpailuni.

    Tilkkupalapelini muuten esitti kitaraa. Ompelin Miehelle kitaraa esittävän tilkkutyön syntymäpäivälahjaksi. Työ on myös päässyt seinälle: kuvassa sille tekee seuraa uusi Ruutuässä-tilkkupeittoni.


    Vuonna 2011 Tilkunviilaajan blogi oli jo kaksivuotias! Juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, johon lopulta osallistui 36 henkilöä. Kyselin silloin, minkälaisen ohjeen tai tutoriaalin lukijat tykkäisivät minun tekevän.

    Arvonnan voitti tuolloin Eija ja sai palkinnoksi tällaisen tilkkupussukan:


    Eija oli toivonut minulta ohjetta kansion päällystämiseksi tilkkutyötekniikalla. Hän on tietenkin odottanut ohjetta siitä asti ja koko ajan joutunut pettymään. Oi voi!

    Ensimmäisen blogiarvonnan pidin tietenkin vuonna 2010, kun blogini täytti vuoden.

    Tytär asui silloin vielä kotona ja avusti minua kivasti ja monin eri tavoin blogiharrastuksessani. Tällä kertaa hän auttoi minua suunnittelemaan arvontavoiton. Poikkeuksellisesti voittoon sisältyi paitsi pussukka, myös kangastilkkuja! Ajatella, että olin niin epäitsekäs, että annoin tilkkuja palkinnoksi!


    Kyselin tuolloin joulukankaista ommeltaviksi sopivien juttujen perään ja houkuttelin mukaan 28 osallistujaa. Mahtaakohan tuon blogiarvonnan voittaja eli Mauno edelleen seurailla blogiani..?

    sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

    katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

    Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

    Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


    No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


    Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

    Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":


    Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

    Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.


    Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.


    Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

    Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

    Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

    ”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

    ”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

    Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

    Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.


    Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

    ”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

    Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

    maanantai 31. joulukuuta 2018

    tilkkuvuoden 2018 yhteenveto.

    Taas on vuosi vierähtänyt, ja on aika tarkastella vuotta 2018. Muistelen jälleen vuosi sitten esittämiäni toiveita, tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet, ja luettelen tietenkin töitäni.

    Aloitetaanpa. Kissa tuntuu olevan kuulolla. Koska sillä on silmät kiinni, se selvästi keskittyy kuuntelemiseen.


    Ompelin vuoden 2018 aikana 22 tilkkupussukkaa – kaksi enemmän kuin viime vuonna.

    Yhden tilkkulaukun (viime vuonna ompelin kaksi).



    Kuusi tilkkupeittoa (viime vuonna ompelinkin järjettömän määrän eli yksitoista).

    Kuudenlaista muuta juttua. Innostuin esimerkiksi tekemään suorastaan sarjan eko-vanulappuja säilytyspusseineen (siis kaksi), ja joulun alla tehtailin peräti 16 sydämenmuotoista pannulappua!



    Ompelin lisäksi kaksi pientä tilkkutyötä (ripustuskujineen!) kahteen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin näyttelyyn, yhdeksi kahdeksasta Suomen edustajasta (työtäni ei valittu) ja myös ehdolle Tilkkuyhdistyksen teemanäyttelyyn Glasgow’hun.


    Keskeneräiset


    Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.





    Viime vuonna tähän aikaan oli kesken vain kaksi tilkkupeittoa (ja sain ne valmiiksi tänä vuonna):  rastiblokeista valmistamani tilkkutyö (valmis työ sai nimen "Tasapeli") ja kauan keskeneräisenä virunut ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö (valmiin työn nimi on "Tuulenpesät").

    Vuoden 2018 hudit


    Ajattelen useimmiten positiivisesti, mutta täytyyhän sitä tunnustaa sellaisiakin asioita, jotka eivät menneet ihan putkeen. Niitä nousee mieleen kolme.

    Näyttelytyö. En tykännyt ”Suomalaisia näkymiä” -näyttelyyn ehdottamastani tilkkutyöstä ”Makuasioista,” vaikka pidin alkuperäisestä ideastani ja vaikka toteutin siihen oikein mukiinmeneviä tikkauksiakin. Se vain ei edusta mieleistäni estetiikkaa. Koska olen itse tärkein kohdeyleisöni, epäonnistuin siinä mielessä.

    Joulukalenteri. Lasken myös joulukalenterini pettymysten joukkoon, sillä se ei innostanut lukijoita toivomallani tavalla. Viime vuonna sain joulukalenterini kautta paljon, paljon enemmän silmäpareja kirjoitusteni ääreen.

    Vinkkivideo. Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

    Näitä kun mietin, rupeaa nolostuttamaan ja täytyy melkein painaa kasvot käsiin:


    Vuoden 2018 parhaat jutut


    Nolostelut sikseen. Siirrynkin miettimään parhausasioita.

    Edelleen: @tilkunviilaaja Instagramissä. Kesällä sain useamman kommentin, joissa toivottiin minun tulevan Yhdysvaltoihin pitämään tilkkukursseja. Leikittelin jo ajatuksella, mutta huhhuh, minä olen saamaton järjestämään itselleni toimintaa.

    Kolme värikästä tilkkupeittoani. Herkkupalat-peiton sekä Enemmän on enemmän -peiton ennätin saada valmiiksi, mutta raidallisista hirsimökkiblokeista kokoamani tilkkupinta on vielä keskeneräisten kasassa. Herkkupalat-peittoon raaskin käyttää upeita Tula Pink -kankaita ja Enemmän on enemmän -peitosta tuli sattumalta paljon kivampi kuin olin uskaltanut edes toivoa. Kaikki nämä työt edustavat omaa värimaailmaani ja lempiväriäni eli moniväristä.

    Blogiarvonta. Sain blogiarvontaan ennätysmäärän kommentteja!

    Tilkkuyhdistyksen jäsenmäärä. Uskon, että sinnikkäästi toteutetun tiedotuksen, parin kampanjan sekä koko ajan paranevan Tilkkulehden ansiosta yhdistykseen on innostunut liittymään sellaisia harrastajia, jotka ovat aiemmin empineet ottaa ratkaisevaa askelta.

    Miten toiveeni toteutuivat?


    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2018? ”Sakke” auttaa minua muistelemaan – sillä on tässä pitkät kädet, jotka ovat esimerkiksi joogatessa olennaiset:


    Pitkäkätisyysjänteisyys on ehkä auttanut, sillä neljästä toiveestani kolme on toteutunut!

    ”Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti”. 

    Toteutui täysimittaisesti! Niin kaukaiset kuin läheiset tilkkuystävät ovat pysyneet ystävällisinä ja positiivisina.

    ”Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni.

    Vihdoinkin.” Fanfaari minulle! Tattararaa! Tuulenpesät-tilkkupeitto on valmis, ja tykkäyksiä sateli hänelle. Löysin peitolle sopivan omistajankin! Annoin sen anopille syntymäpäivä-/joululahjaksi ja hän tuntui olevan mielissään.

    ”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.”

    Toteutui. Ideoin ja aloitin joulukalenterin kirjoittamisen elokuussa, ja luukut olivat valmiina marraskuun puolella. Ostin myös lahjoja hyvissä ajoin. Silti olen sen verran hidasliikkeinen, että osa joulutoimista – esimerkiksi lahjojen postittaminen – jäi viime tinkaan tai viime tingan jälkeiseen aikaan.

    Ehdin tosiaan ommella muutakin kuin pannulappuja joululahjaksi! Sain nimittäin joulunalusviikolla ommelluksi viimeiset blokit Scrap Crazy -mallineen perusteella toteutettavaan tilkkutyöhön. Lisäksi ompelin tilkkupinnan kokoon!

    ”Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.” 

    Ei toteutunut. Ensin en tajunnut aloittaa. Sitten en muistanut. Sen jälkeen en ehtinyt, ja loppuvuonna oli niin pimeää, ettei videoimisesta tullut mitään.

    Toiveeni tilkkuvuodelle 2019


    1. Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.
    2. Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.
    3. Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.

    Huh, taas on katsaus paketissa. Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2018! Kannustavat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

    Toivotan kaikille ahkeraa, kokeilevaa ja ihanaa tilkkuvuotta 2019!

    torstai 2. elokuuta 2018

    terveiset Vaasasta!

    Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

    Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


    Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

    Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


    Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


    Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

    Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

    Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


    Soile Kivinen: Karkkipäivä


    Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


    sunnuntai 31. joulukuuta 2017

    tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

    Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.)

    Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia.


    Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti!

    Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna.

    Kaksi tilkkulaukkua –yhtä monta kuin viime vuonna.


    Yksitoista tilkkupeittoa! Järjetön määrä (kahdella eri tavalla ajateltuna.)




    Viisi muuta juttua.




    Unimaski kohosi yllättäen yleisön suosikiksi ja tein niitä kokonaisen sarjan (siis kaksi kappaletta). Tässä niistä toinen, Kauniita unia:



    Ompelin lisäksi neljä minikokoista tilkkutyötä kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilt Associationin (EQA:n) näyttelyyn, yhdeksi kuudestatoista Suomen edustajasta (ja tulin valituksi), haastetyön Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteisnäyttelyyn ja kaksi työtä Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta –matkalaukkunäyttelyyn.





    Keskeneräiset

    Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että sain kaikki tänä vuonna aloittamani tilkkupeitot valmiiksi! Keskeneräisiä töitä ei muutenkaan ole kuin kaksi, ellei niitä sun näitä irtoblokkeja lasketa (ei lasketa, ei).

    Rastiblokeista valmistamani tilkkutyö on koossa, vain taustakappale puuttuu, jotta voin viedä sen Töölöön Tilkkupajaan kauniisti tikattavaksi.

    Ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö on edelleen kesken, vaikka ompelin siihen tänä vuonna taas muutaman lisäblokinkin.

    Vuoden 2017 hudit

    Susihukka-tietsikkakotelo! Tilkkupinta on kaikkea muuta kuin edustava, ja lisäksi jouduin kokoamaan sen kaksi kertaa. Ensin ompelin kotelosta liian pienen. Purin kotelon takaisin osiinsa, täydensin sitä lisäkaitaleilla ja huomasin, että kappaleita täytyy täydentää vielä lisä-lisäkaitaleillakin. Voi elämän kevät! Muunnuin kertaheitolla näppärähköstä kotelo-ompelijasta totaaliurpoksi.

    Tilkkupäivät 2017 – koska en päässyt paikalle! Toteutumatta jäänyt matka oli totisesti surkeiden sattumusten sarja.

    Ei näistä tämän enempää. Kylmä hiki nousee yhä otsalle näitä ajatellessani, ja muutenkaan en viitsi velloa rakkaaseen harrastukseeni liittyvissä huonoissa jutuissa.

    Vuoden 2017 parhaat jutut

    Siirrynkin antaumuksella miettimään parhausasioita.

    1.  @tilkunviilaaja Instagramissä

    Ei voi mitään! Olen maailman iloisin niin monesta asiasta Instagram-elämääni liittyen! Seuraan hauskoja tilejä – esimerkiksi paria kiinnostavaa miestilkkuilijaa – ja saan sieltä innoituksen poikineen.

    Kuvapäivityksiin saamani kommentit ovat motivoivia, ja lisäksi olen saanut yllättävän monta uutta seuraajaa. Erityisen paljon kivoja kommentteja sain valmistaessani ylettömän kirjavaa Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoani.


    2.  Joulukalenteri


    Pidin jo vuoden 2016 joulukuussa yllä tiuhaa päivitystahtia, mutta tänä vuonna rohkenin toteuttaa oikean joulukalenterin 24 luukkuineen. Sain päivityksiini niin kannustavaa palautetta, että katson kalenterin olleen hitti. Siitä olen erittäin iloinen! (Ja myös siitä, että keksin joka päivälle aiheen, jonka pystyin myös ajoissa toteuttamaan.)

    Joulukalenterin luukuista suosituimmat olivat muuten v niin kuin vinokaitale ja l niin kuin lasagne. Noinkohan viime mainittu nousi suosikiksi Internetin reseptihakujen takia..?

    3.  Tilkkulehti


    On ollut kivaa ja palkitsevaa osallistua Tilkkuyhdistyksen jäsenlehden eli Tilkkulehden tekemiseen eri tavalla kuin aiempina vuosina.

    Lisäksi uudistunut lehti sai hyvät arviot nettikyselyssä. Kyselyn tulokset löytyvät Tilkkulehden verkkosivun alareunan tuntumasta.

    4.  Vinkkivideo


    Tilkkuyhdistyksen hallituskaverini Arja ja minä toteutimme yhdessä vinkkivideon siitä, miten paper-piecing-blokin voi valmistaa niin, ettei ompele paperin läpi. Löydät sen yhdistyksen tältä verkkosivulta:

    www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

    Tallensin videon ihan vain puhelimellani ja liitin syntyneet videopätkät toisiinsa tietokoneeni videoeditorilla, jota opettelin käyttämään varta vasten. (Ei onneksi ollut vaikea käyttää.)

    Astuin epämukavuusalueelleni, mutta videosta tuli kiva ja sitä on katsottu paljon. Kannatti!

    5.  Valmistamis-into


    Töiden loppuun vieminen vaatii minulta ponnistelua – siirtyisin niin mieluusti uuteen ja jättäisin vähän tylsemmät tehtävät tuonnemmas. Blokkien ompelu on kiinnostavampaa kuin vaikka vinokaitaleen valmistaminen! Senpä takia tämänvuotinen viimeistelyboomini ansaitsee tulla mainituksi yhtenä parhausasiana.

    Erityisen olalle taputuksen annan itselleni siitä, että korjasin ”jalokivimäiseen tilkkupintaan” toteuttamani värivirheet ja ompelin pinnan lopulta valmiiksi Spektroliitti-tilkkupeitoksi.

    6.  Oi, ihanat kankaat ja ihana harrastus!


    Kankaat ovat aina vain ihania! Joka vuosi keksitään lukemattomia uusia, entistäkin ihanampia kuvioita ja värityksiä. Tilkkuharrastus on maailman kivointa! Tämä parhausasia olisi tietenkin pitänyt mainita ensimmäisenä, sillä se on huippu!

    7.  Yhdessä ompeleminen


    Ompeleminen on kivaa, ja yhdessä ompeleminen on yhtä juhlaa!


    Tilkkuystäväni Anu ja Tiinatei järjestivät kumpikin tänä vuonna ompelulanit muutamalle Instagram-kaverille, ja minä pääsin mukaan. Ensiksikin oli kivaa keskittyä ompelemiseen koko päivän tai pidempäänkin, ja toiseksi oli hienoa tavata ihmisiä, jotka tunsi aiemmin vain sosiaalisessa mediassa.

    Miten toiveeni toteutuivat


    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2017? Kissan kanssa palautan asioita mieleeni:


    ”Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.”
    Toteutui. Alkuvuoden jäsenmäärä oli noin 1400 ja joulukuun alussa jäseniä oli melkein 1500.

    ”Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
    Toteutui, ainakin jossain määrin. Ompelinhan valmiiksi kymmenen tilkkupeittoa! Ja esimerkiksi ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton blokkeihin käytin paljon nimenomaan pitkiä kankaitani.

    ”Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.”
    Todellakin toteutui. Ompelin valmiiksi matkalaukkunäyttelyn työt. Ompelin valmiiksi neljä vuonna 2016 aloittamaani, vielä kesken ollutta tilkkupeittoa. Ja vielä sain valmiiksi jopa minun mielestäni liian kirjavan ja RUMAN tilkkutyön sinänsä lupaavista tilkkublokeista.

    ”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.”
    En muista, toteutuiko tämä oikeasti! Mutta en ostanut kovin paljon kankaita tänä vuonna, joten julistan tämänkin toteutuneeksi.

    Toiveeni tilkkuvuodelle 2018


    1.  Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

    2.  Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

    3.  Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.

    4.  Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

    Tekisi mieleni toivoa uudelleen sitä ripustuskuja-apulaista, jonka mainitsin joulukalenterini kohdassa w (niin kuin watercolour ja niin kuin wish list). Pidän tätä kuitenkin turhana toiveena, joten jääköön nyt listalta.

    Ohhoh! Pääsinpäs katsauksen loppuun, ja niin pääsit sinäkin, lukija hyvä!

    Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2017! Kivat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

    Toivotan kaikille ihanaa, kiehtovaa ja monella tavalla uutta tilkkuvuotta 2018!

    lauantai 16. joulukuuta 2017

    p niin kuin parhaat.

    Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja

    Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset:


    Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin!

    Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin.

    Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

    maanantai 4. joulukuuta 2017

    d niin kuin data.

    Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

    Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

    Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

    Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

    Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

    Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



    Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


    Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


    Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

    Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

    lauantai 21. lokakuuta 2017

    nyt tarkkana!

    Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea: ”Nyt! Tarkkana!” Se nimittäin viittaa uusimman vetoketjupussukkani nimeen, joka on Tarkkana. Tässä se poseeraa upeassa valossa vielä hehkuvampana kuin taustalla näkyvät syksyn lehdet:


    Miettiessäni nimeä katse osui ensimmäiseksi tämän puolen porkkanoihin, ja ajattelin antaa tälle nimen Porkani. Jostain syystä meillä kotona puhuttiin usein porkanista, kun tarkoitettiin porkkanaa. Olisikohan sana liittynyt johonkin sarjakuvaan tai piirrettyihin?

    Porkkana-nimeäkin ajattelin, mutta kun pussukan toinen puoli ei ole lainkaan porkkananvärinen:


    Porkkana-sanasta tulee seuraavaksi helposti mieleen sanonta ”Tarkkana kuin porkkana,” joten pussukka sai nimen Tarkkana. Ihan johdonmukaista, eikö vain?!

    Jaksoin ommella sisätaskun, jonka kokosin vieläpä useammasta eri tilkusta. Tällä kertaa Tilkunviilaaja-merkki tuli oikeaan kohtaan, ettei tarvinnut ommella kuin yksi merkki - toisin kuin viimeksi.


    Edellisestä kuvastakin ehkä huomaa, että pussukka avautuu ammolleen, mutta tässä asia on ilmiselvä:


    Kyseessä on siis Avoin-malliston pussukka, jonka vetoketjun ompelin Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti.

    Tälläkin kertaa vetoketjun pään huolitteleva lipare onnistui hyvin. Melkein yli odotusteni!


    Ompelin tilkkupinnan jälleen jäännöspaloista ja tikkasin sen kiinni ohueeseen tikkausvanuun ja kerrokseen ohuehkoa collegejerseytä.


    Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

    • Leveys ylhäältä noin 26 cm
    • Korkeus noin 15 cm
    • Pohjan leveys noin 8 cm.
    Ja nyt vasta huomasin, etten taaskaan muistanut asetella kuvaan mukaan hienoa Tilkunviilaaja-nimikylttiä, jonka sain tänä vuonna nimipäivälahjaksi! Voi minua!

    Tarkkana on jo 14. tänä vuonna valmistamani tilkkupussukka. Tutkailin eilen tilkkutyösaldojani eri vuosilta – sinä aikana kun olen kirjoittanut blogia eli syksystä 2009 alkaen – ja tilastot paljastivat, että olen ommellut keskimäärin 19 tilkkupussukkaa joka vuosi.

    Saldotiedot syntyivät sivutuloksena, kun listasin kaikki nimeämäni ompelukset Exceliin. Tähän puolestani sain kipinän, kun pari nimeämistä sitten pohdin, olinko jo käyttänyt jotain ehdotettua nimeä.

    Excelistä selvisi, että nimikaimoja on kolme! Tänä vuonna annoin pussukalle nimen Kevätaurinko, vaikka sen niminen tilkkulaukku oli jo olemassa. Olen käyttänyt kaksi kertaa myös nimiä Ruusunpuna ja Syksyn sävel. Lisäksi olen käyttänyt nimiä Punatulkku ja Punatulkut.

    Kunhan olen nimeä miettiessäni Excel-listani äärellä, uusia kaimoja ei pitäisi syntyä!

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails