Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

karkkipussi!

Kuva
Ompelin melkein heti toisenkin pussukan valmiiksi. Tällä kertaa en ottanut valmistujaiskuvia vain melkein valmiista! Tällä puolella värit ovat jotenkin niin kirkkaat, että melkein hampaita vihloo. Värit (ja ehkä hampaiden vihlontakin) toivat minulle mieleen entisaikain Hedelmäkarkkiaskin. Siitä pussukan nimi: Karkkipussi.


Eihän pussukka mikään aski voi olla!

Toisen puolen väritys ei ole ihan yhtä räväkkä:


Karkkipussi-pussukka saattaa kuvassa näyttää oikein topakalta, mutta se on todellisuudessa aika taipuisa ja pehmeä. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vain ohueeseen polyester-tikkausvanuun.


Ai niin, ja tikkauskuviot olivat taas mitä mielikuvituksettomimmat, loivasti ja orgaanisesti aaltoilevat normitikkaukset.

Vetoketju avautuu erinomaisen laajalle – tässä on siis taas uusi Avoin-malliston tilkkupussukka.


Taaskaan en ommellut sisätaskua! Kyllä olen laiska tyyppi. (Oikeasti ajattelin, ettei näin pienessä pussissa mitään sisätaskuja tarvita.)


Karkkipussi-pussukan mitat ovat seuraavat:

Leveys y…

syksyn ensimmäinen tilkkupussukka.

Kuva
Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma.


Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi.

Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen.


Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia.

Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki.


Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua, mutta vuorikangas…

tilkkusilppu matkalla pussukoiksi.

Kuva
Ruskeapohjaisten nurkkatähtiblokkien ompeleminen alkoi tuntua työltä – no, tilkkuTYÖTÄhän se onkin. Nostin siis vaihteeksi esiin jäännöspalatilkkuja sisältävän paperikassin ja päätin ommella tilkkuja toisiinsa kiinni suunnilleen siinä järjestyksessä kuin käteen osuu.

Paperikassissa näytti olevan jäännöspaloja Fancy Forest –tilkkutyöstä, johon maltoin käyttää Elizabeth Hartmanin söpöjä kankaita. Seassa oli muutama muukin sävyihin sopiva kangas ja pari sävyihin sopimatonta.


Seuraavassa kerroksessa oli kolmioita, jotka jäivät yli ommellessani Kun saapuu syys –tilkkupeiton blokkeja. Kolmiot olivat aika pieniä, joten ompelin ne vielä pienempien neliöiden ympärille, jolloin niistä muodostui vähän isompia neliöitä.


Valmiit neliöt näyttivät niin hauskoilta, että päätin rakentaa niistä pelkkää jäännöspalapintaa tyylikkäämmät pinnat. Siksi otin esiin neutraalia harmaata kangasta, jolla täydensin tilkut pussukkapinnaksi.

Olin myös ommellut toisen kaitalepakettiprojektini aikana syntyneistä bonus…

onko tynnyri tyhjenemässä?

Kuva
Tein heinäkuussa katsausta ”toiveiden tynnyriini” – käytännössä keskeneräisten tilkkutyöprojektieni röykkiöön. Mainitsin ruskea-pinkistä nurkkatähtikuvioisesta tilkkutyöstä, joka ei ollut edennyt. Ei tuolloin, ei viime vuonna, ei sitä edellisenä vuonna…

Mutta katsokaapa seuraavaa kehityskaarta!


Otin tilkkublokkikasani esiin elokuun alussa, levitin lattialle ja totesin, että noin 39 kappaletta uupuu tilkkupeiton koosta. (Ehkä liioittelin.) Ihmeellinen Instagram osoitti jälleen voimansa: sain kannustavia kommentteja ja esimerkiksi ehdotuksia, miten saisin nämä blokit riittämään, jos haluaisin. (Kehykset ja/tai reunukset lisäämällä.)

Matka alkaa yhdellä askeleella. Verryttelin lihaksia ompelemalla yhden blokin paloista, joita oli jo valmiiden pinossa. Osasin vielä. Muistin myös katsoa tarkkaan, mihin nurkkiin ommellaan kolmiot ja miten päin.


Valmiita paloja oli enemmänkin. Ompelin ne blokeiksi ja rupesin leikkaamaan uusia ruskeita ja pinkkejä paloja. Ensin blokkeja oli neljä…


…ja sittemm…

ompele blokkialusta. sew a mat for your quit blocks.

Kuva
Reilu kuukausi sitten olin ompelulaneissa eli meitä oli kuusi Instagramissa toisiimme tutustunutta tilkkutyöläistä kokoontuneena yhden meistä kauniiseen ja tilavaan kotiin, ompelemaan tilkkutöitä.

Yksi meistä eli Käsityöläinen-blogin pitäjä Tiukuliina näytti jotain, mikä äkkiseltään vaikutti kantatulta tikkausvanupalalta. ”Käytättekö tekin tällaista,” hän kysyi. Itse olin ainakin hoo moilasena, kun en älynnyt edes, mikä se pala oikein oli.

Tiukuliina selitti. Pala oli blokkialusta. Sille on kätevä esimerkiksi koota blokin eri palat, viedä ompelukoneen viereen ja siitä noukkia palat oikeassa järjestyksessä ommeltaviksi. Palat voi myös latoa ompelun jälkeen alustalle ja kuljettaa silityslaudan tietämille välisilityksiä varten.

Mikä parasta, alustan voi ommella helposti itse. Näin minä tein:

How to sew a mat for your quilt blocks

Leikkasin 40 cm x 40 cm (16” x 16”) palan paksuhkoa laukkuhuopaa ja samankokoisen palan tikkausvanua.

Cut one 40 cm x 40 cm (16” x 16”) piece of thick padded inte…

valmis retrovärinen vauvanpeitto.

Kuva
Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi.

Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.


Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)


Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeas…

vauvanpeitto tilkuista - valmis!

Kuva
Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)


Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.


Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!


Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.


Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.

En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.


Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa va…

tilkkublokista tilkkupinnaksi.

Kuva
Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.

Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:


Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:


Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uup…