tilkkublokista tilkkupinnaksi.
Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.
Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:
Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:
Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)
Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.
Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.
Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.
Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.
Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.
Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.
Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.
Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.
Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.
Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.
Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!
Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!
Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:
Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:
Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)
Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.
Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.
Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.
Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.
Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.
Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.
Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.
Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.
Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.
Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.
Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!
Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!
Kommentit