vauvanpeitto tilkuista - valmis!
Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)
Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.
Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!
Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.
Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.
En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.
Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.
Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.
Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.
Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.
Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.
Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!
Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.
Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!
Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.
Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.
En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.
Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.
Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.
Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.
Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.
Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.
Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!
Kommentit