Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts
Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts

Wednesday, 19 December 2018

taitava.

Taitava-sanasta tulee mieleen 10 000 tuntia eli aika, joka kuuleman mukaan tarvitaan, jotta on kehittyy erittäin taitavaksi jollain vaativalla alalla.

Valtava panostus! Jos vaikka jotain tekisi tunnin päivässä joka päivä, menisi silti melkein 28 vuotta, että 10000 tuntia tulisi täyteen. Huoh!

En ole harrastanut tilkkutöitä vasta kuin vähän reilut 20 vuotta enkä tosiaan ole pystynyt käyttämään harrastukseeni tuntia päivässä edes keskimäärin, saati sitten jatkuvasti ja joka päivä. Niin ollen tuo 10000 tunnin määrä on minulla vielä saavuttamatta.

En masennu tästä! Olen nimittäin lukenut myös kannustavan, englanninkielisen artikkelin, jossa arvioidaan, että uuden taidon oppimiseen riittää 20 tuntia – siis aika paljon vähemmän! Artikkelin mukaan nollatasoisesta osaamisesta aika hyvään osaamiseen kehittyminen vaatisi vain 45 minuuttia päivässä kuukauden ajan.

Minulla on 20 tuntia tilkkutyötä tullut täyteen jo ajat sitten! Ja kuten Angela Walters, tuo tikkauksen terävin taituri sanoo: "aika hyvä on tarpeeksi hyvä!" (Close enough is good enough!)

Aikahyvyydestä tulee mieleen tilkkutyöt, joita pidän aika hyvinä vieläkin, vaikka ne eivät kumpikaan sopineet tilkkuyhdistyksen ryhmänäyttelyyn teemalla violetti.

Näen violettia" -seinävaate:


"Sekaisin lilasta" -seinävaate:


Ja taitava-sanasta tulee tietenkin mieleen myös "Taitava"-niminen pussukka. Se tarjosi minulle oppimiskokemuksen vailla vertaa: kehityin nopeasti törpöstä taitavaksi!


Tuesday, 18 December 2018

verryttelyhousut.

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut?

Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan.

Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa.

Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella.

Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon.


Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella.


Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.


Verryttelyhousuja en kyllä tarvinnut, vaan ihan tavallisissa vaatteissa olin alusta loppuun. Ja sattumanvaraisesta sanasta keksin tälläkin kertaa tilkkuaiheeseen riittävän sopivaa kirjoitettavaa.

Monday, 17 December 2018

jörö.

Vaikea keksiä, miten sana ”jörö” voisi liittyä tilkkutyöharrastukseen! Se on kuitenkin tämän päivän sana. Olen nimittäin valinnut päivän sanat aivan sattumanvaraisesti.

Jos lähden vastakohtien kautta, niin tilkkuharrastajien yhteisö on kaikkea muuta kuin jörö! Kanssatilkkuilijat ovat kannustavia ja alttiita auttamaan. Aina löytyy yhteinen puheenaihekin!

Jörö oli seitsemästä kääpiöstä yksi, ja ehkä hänen nimensä oli yksi helpoimmista muistaa. Tästä tulikin mieleen luku ”seitsemän,” josta edelleen tulee mieleen blogikirjoitus maaliskuulta 2018.

Kerroin siinä ommelleeni seitsemän pussukkaa alle kuukaudessa. Ohhoh! Olin aivan unohtanut. Tämä "Tunnelma"-niminen pussukka oli erän seitsemäs:


Kirjoituksestani tulikin lähes sananmukaisesti jörö, koska olin tässä kovin harvasanainen verrattuna tavallisiin juttuihini.

Sunday, 16 December 2018

esoteerinen.

Suomenkielisen wikipedian mukaan päivän sanalla ”esoteerinen” tarkoitetaan yleensä tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ”tietoon vihittyjen” saavutettavissa.

Se on hämmentävän usein käytetty sana meidän perheessämme – tai oikeastaan sanaa käyttää vain Mies viitatessaan musiikkituntemukseeni. Tunnen kuulemma koko joukon esoteerisia 60-luvun bändejä. Näillä hän viittaa esimerkiksi yhtyeisiin

  • Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich
  • 1910 Fruitgum Co.
  • The Crazy World of Arthur Brown.

Satun tuntemaan näiden ja muiden, yhtä outojen yhtyeiden tuotantoa, koska isoveljellä oli mittava levykokoelma, ja hän nauhoitti minulle 1970-luvulla kasetteja, joilla oli myös näiden bändien kappaleita. Minua ei haitannut, etteivät yhtyeet olleet silloisia listaykkösiä, vaan kaikuja muinaisuudesta jo silloin.

Aasinsiltakin kätteni töihin löytyy jopa näin omituisesta ja outomerkityksisestä sanasta!

Olen nimennyt jokusia tilkkutöitä musiikkikappaleiden mukaan tai niiden sanoitusten innoittamana. Ensimmäisenä tulee mieleen ”Jäätelökesä”-tilkkupeitto vuodelta 2012.


Jäätelökesä oli muuten ensimmäinen Töölön Tilkkupajassa tikkauttamani työ, ja se taisi olla myös Soilen ensimmäinen asiakkaalle tikattu työ. Kuvailin blogissani silloin tuoreeltaan kokemuksiani Tilkkupajan asiakkaana.

Samalta vuodelta on myös Lumen 22 nimeä –nukenpeitto. Sen nimi viittaa Kate Bushin kappaleeseen ”50 Words for Snow”. Tässä siitä aika kehno kuva! Tuolloin en aina saanut otetuksi kunnollisia kuvia töistäni.


Lumiaiheinen työni (eli lumityöni - haha) päätyi kauas: lähetin sen seuraavana vuonna joululahjaksi ihanalle Internet-tilkkuystävälleni Lizille Uuteen Seelantiin.

Sattumaako!?!? Vai tarkkaileeko Internet sitä, mitä juuri minä kirjoitan koneellani? Kun valitsin Word of the Day –sivustolla (jolta poimin sanan ”clandestine” eli 14. luukun takaa löytyneen sanan salakähmäinen), niin toisen välilehden ”Favorite Words,” ensimmäisenä näkyi sana ”esoteric”.




1. Difficult to understand; abstruse. 2. Not publicly disclosed; confidential. 3. Of rare, special, or unusual interest. ”His software’s success was based on an esoteric programming language.”

Saturday, 15 December 2018

tervanjuonti.

Tilkkutyöharrastus on rakas ajanvietteeni, mutta siinäkään kaikki tekeminen ei jaksa koko ajan viehättää. Vuonna 2014 julkaisin aiheesta oikein oman kirjoituksenkin ja paljastin, mistä tilkkuiluun liittyvästä en niin paljon tykännyt.

Silloisen luettelon jutut tuntuvat edelleen tutuilta. En lainkaan pidä kangasmenekin laskemisesta enkä tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta enkä muistakaan kohdista.

Lisäisin joukkoon vielä yhden, koska eilen aihetta hieman sivusin. Ai että minusta on tylsää ommella tilkkutyöhön ripustuskuja! Tilkkuyhdistys Finn Quiltillä on hyvä ohjekin, mutta silti!

Viime vuoden joulukalenterinani olivat aakkoset, ja kohdassa W kerroin paitsi watercolour-tilkkutöistä, myös toivelistastani (wish list). Listani kuudennessa kohdassa toivoin, että minulla olisi ”apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan”. Sellainen olisikin mainio!

Aasinsilta! Jotta saan kirjoitukseeni kuvan mukaan.

Tervanjuonti-sanasta tuli mieleen paitsi terva, myös juominen. En ole ommellut yhtään juomiseen liittyvän nimistä työtä, mutta annoin alkuvuonna 2018 yhdelle nimen ”Perjantaipullopussukka”.


Friday, 14 December 2018

salakähmäinen.

Päivän sanoja miettiessäni käytin hyväksi myös Internetin syövereitä. Löysin esimerkiksi virallisiakin päivän sana –tahoja, ja erästäkin selaillessani törmäsin englanninkieliseen sanaan ”clandestine”. Sana tuo minulle vääjäämättä mielleyhtymän sanaan ”chandelier” (kristallikruunu), joten se on mielenkiintoisesti ristiriidassa todellisen merkityksensä ”salainen, salakähmäinen” kanssa.

Päivän sana –mainintaan liitettiin selityksen lisäksi esimerkkivirke “The CIA maintains clandestine operations in many countries.” – suomeksi: "CIA:lla on salaisia operaatioita useassa maassa".

Voisiko salainen operaatio meidänkin kielessämme olla salakähmäinen operaatio?

Joulun alla itse kullakin on salaisia operaatioita, kun lahjat täytyy pitää salassa, mutta minulla oli sellainen – tai oikeastaan jopa tuollainen salakähmäinen operaatio myös vuoden 2012 syksyllä, kun ompelin Miehelle syntymäpäivälahjaa.


Tässä kirjoituksessani kerron, millaisilla menetelmillä toteutin tuon tilkkutyön.

En millään kehtaisi kertoa, kauanko kesti viimeistellä peitto ripustuskujineen ja saada työ arvoiselleen paikalle seinälle.


No kauan kesti! Melkein kaksi vuotta!!! (Ja kun työ oli hienosti seinällä, oli selvää, ettei silloinen päiväpeite sopinut samaan joukkoon, vaan jouduin ompelemaan uuden.)

Thursday, 13 December 2018

etukäteen.

Miettikää nyt! Hyvissä ajoin tai ainakin ennen jotain tapahtumaa on yhtä kuin etukäteen. Edessä oleva käsi; miten se liittyy tähän ennenaikaisuuteen?

Sanasta tulee mieleen, että ette ehkä arvaa, miten paljon etukäteen kirjoitin näitä joulukuun päivän sanoja!

Satuin lukemaan vuoden 2017 tilkkuvuosikatsaukseni elokuun lopulla ja näin siellä, että päätin aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Minulla oli tovi aikaa ja pohdin, millä idealla voisin toteuttaa joulukalenterin. Googlesta etsimällä löysinkin pari varteenotettavaa ideaa, joista päädyin tähän päivän sana –teemaan.

Heti seuraavana yönä/aamuna heräsin tosi aikaisin enkä saanut enää unta. Nousin ja päätin työstää vastikään keksimääni ideaa eli päivän sanoja. Kirjoitin siis osan joulukuun blogikirjoituksistani etukäteen, aikaisena elokuun aamuna!

Aasinsilta! Käsi-sanaan liittyen esittelen Kätevä-tilkkupussukkani vuodelta 2016.


Olinpa ottanut monta kuvaa, ja työvaiheistakin vielä.

Wednesday, 12 December 2018

niukkuus.

Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI vallitse niukkuus:
  • Tilkkukangasnyyteissä
  • Jäännöspaloissa
  • Väreissä
  • Kuvioissa.
Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini (näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani) on sisällöltään tosi söpö.


Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa, niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki!

Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään.

Olen onnistunut käyttämään jäännöspaloja erittäin tehokkaasti kerran.


Ompelin Mummola-tilkkupeiton jäännöspaloista vuonna 2015 niin, ettei tietyistä tilkkupinoista lopulta jäänyt jäljelle mitään.


(Oi, kuvassa näyttääkin ihanan kesäiseltä!)

Tässä kirjoituksessa kuvailen prosessiani hieman.

Periaatteessa pilkoin joka jäännöspalan ensin blokkiin tarvittaviin osiin ja leikkasin loput ohuiksi kaitaleiksi, joista tein minitilkkulasagneja.


Noin viisi minuuttia tuntui siltä, että jäännöspalalaarit olisivat vähän vajuneet.

Väreistä taasen ei voi olla niukkuutta sellaisella, jonka lempiväri on monivärinen! Ja kuviot ovat kiinnostavampia kuin yksivärisyys. Ei vain voi mitään!

Tuesday, 11 December 2018

lämpimämpi.

Hassulta kuulostaa! Silti me suomalaiset käytämme sanaa luontevasti.

Lämpimämpi-sanasta tulee mieleen villavanu, joka on kevyttä ja silti valmiissa peitossa muita vanuja lämpimämpi. Valitsen sen kevyeksi haluamiini tilkkutöihin, esimerkiksi vuonna 2014 ompelemaani Pelkkää hyvää –tilkkupeittoon, jonka suunnittelin varta vasten meille päiväpeitoksi.


Ihminen mieltää punasävyiset värit lämpimämmiksi kuin sinisävyiset. Sillä mittarilla arvioituna taitaa Edistys-tilkkutyöni vuodelta 2015 olla kaikkien aikojen lämpimin!


Kylmin työni on ilman muuta ”15 astetta pakkasta,” jonka ompelin Helsingin tilkkukilta Syyringin matkalaukkunäyttelyyn vuonna 2006 – siis ennen blogihistoriani alkua. Töiden piti olla 15 cm x 15 cm kooltaan ja niiden piti ottaa innoitus numerosta 15. Yllättävän monenlaisia töitä ihmiset keksivätkin tehdä!


Minun 15-työni sai idean siitä, kun näin Tyttären huolettomasti leikkaamat paperihahmot, ehkä jopa roskiksessa. Leikkasin huvikseni niitä kaavana käyttäen kankaiset hahmot, jotka asettelin sini-hopeisen kylmään maisemaan.

Hän oli tyrmistynyt nähdessään lopputuloksen, sillä hahmot olivat hänestä olleet aivan epäonnistuneet. Hän olisi kuulemma pystynyt leikkaamaan paljon paremmat!

Monday, 10 December 2018

taivaansininen.

Päivän sana lähti tänään liikkeelle Internetin ihmeellisestä maailmasta. Englanninkielisen ”Päivän sana” –sivuston jonkun päivän sanana oli ”cerulean,” jonka osasin yhdistää siniseen väriin, mutta jota en olisi osannut tarkasti poimia värilaatikosta.

Suomenkieliseksi vastineeksi annettiin sana ”taivaansininen,” jonka sanakirja luonnehti olevan vihertävän sävyinen sininen. Onneksi Googlen kuvahaku tuotti koosteen sinisistä väreistä, jotka jollain tavalla kuvaavat sanaa ”cerulean”.


No niin! Opin uuden sanan, vaikkakaan en suomenkielistä sanaa.

Vihertävästä sinisestä – vaikkei ehkä Googlen tuottamasta värivalikoimasta - tulee ensimmäisenä mieleen tilkkupeittoni ”Ruoho on vihreämpää” vuodelta 2012.


Peittoblokkeja ommellessani olen näköjään ajatellut värejä hieman analyyttisemmin (mutta en kovin analyyttisesti).

En ole vieläkään täysin ratkaissut arvoitusta: miksi on mahdollista ommella kaunis tilkkutyö myös rumista kankaista? Ja rumista blokeista – sellaisista kuin esimerkiksi tämä (anteeksi epäterävä kuva - joka tosin on myös armelias):


Olipa tilkkutyö ommeltu sitten kauniista tai vähemmän kauniista kankaista, niin Kissan mielestä kunnon kerros kissankarvaa kaunistaa työn kuin työn!


Minä olen onneksi melkein samaa mieltä - tai ainakaan en hyljeksi peittoa, johon on kertynyt kissankarva tai pari.

Sunday, 9 December 2018

kaffe.

Tilkkukangasharrastajalle sana ”kaffe” tuo ensimmäisenä mieleen Kaffe Fassettin, mutta mielisanani viittaa kuitenkin kahviin. Olen joskus kertonutkin, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä opin sanomaan ”keitetänk kaffet” kun tiedustelin, keitettäisiinkö kahvia (tai kahvit). Nykyään puhun kotona yleiskieltä ja kaffesta puhuminen on jäänyt vähiin.

Olen silti antanut vuonna 2010 ompelemalleni tilkkulaukulle nimen Kaffetta.


Näytän vielä kivan ryhmäkuvan tilkkulaukuista, joita tehtailin samana vuonna 2010. (Pidin kolme näistä itse, koska tykkäsin niistä niin paljon: ensimmäisen ja kolmannen vasemmalta sekä toisen oikealta.)


Kaffe Fassettin kankaat ovat tilkku-urani aikana olleet mieluisia! Olen myös ostanut useita hänen nimeään kantavia tilkkutyökirjoja ja inspiroitunut kuvien tilkkutöistä. Kirjoissa olevien ohjeiden mukaan olen ommellut vain muutamia töitä, sillä ohjeet eivät totisesti perustu pikatekniikoihin. Muistatko-tilkkupussukassa vuodelta 2017 on muistaakseni (!) käytetty Kaffen kirjasta kopioitua paperiompelumallia.


Kaffesta tuli mieleen vielä tällainenkin juttu.

Ompelin noin vuonna 2002 uuteen kotiimme salusiiniverhon Kaffe Fassettin tilkkutyökirjasta löytämäni ohjeen mukaan.


Työ onnistui yli odotusteni ja tarjosinkin sitä Tilkkukilta Syyringille myyntitilan koristeeksi, kun olimme mukana Tilkkutalkoot-nimisessä tapahtumassa. Yksi silloinen syyrinkiläinen totesi minulle työstäni, että jos olisin osallistunut sillä yhdistyksen kilpailuun, se olisi voittanut palkinnon.

Olin aivan haltioissani kehuista! Ilahduin ja innostuin tilkkutöistä entistä enemmän.

En ymmärtänyt, ettei hän tarkoittanut KEHUA työtäni. Sain myöhemmin tietää, että häntä ärsyttivät epätäsmällisesti kulkevat saumat ja ompeleet sekä risareunat – hän oli säännöllisen ja perinteisen tilkkutyön ystävä. Sellaiset taiteellisemmat työt olivat menestyneet yhdistyksen kilpailuissa hänen mielestään turhan hyvin.


Työssäni oli sekä epätäsmällisyyttä että risareunoja ja siksi hän kommentoi minulle niin!

Olipa onni, etten silloin tajunnut loukkaantua, vaan kiitin häntä vilpittömästi ja olin monta vuotta iloinen ”taitavuudestani” aina kun näin tuon työni!

Saturday, 8 December 2018

hulpio.

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita.

Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista.

Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011 Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa.


Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen".

Käytin kikkaa valitessani kankaita tilkkulaukkuun, josta tuli ompelu-urani surkein rimanalitus.


Hmm! Olikohan tämä hyvää mainosta hyvälle vinkille?

Uskon silti, että vinkki voi toimia! Se vain ei toiminut minulla.

Melkein kaikki tietenkin tietävät, miksi puuvillakankaan hulpiossa on ne väripyörylät, mutta kerron silti. Jos jokainen väri näyttää osuneen tismalleen oikein pyöryläänsä, kangas on priimaa. Värit on onnistuttu painamaan oikeille kohdilleen.

Niinpä esimerkiksi Eurokankaan puuvillapalalaarin kankaista voi nopealla vilkaisulla todeta, onko niissä painatusvirhe (vai onko se laarissa jonkun muun virheen takia).

Friday, 7 December 2018

kirpeä.

Makuna kirpeä ei ole mieleeni, mutta kuvailumielessä kyllä. Kirpeä pakkassää on talvella virkistävä, ja kirpeän keltainen voi olla hyvä väri – esimerkiksi tässä Kirpeä-nimisessä pussukassa vuodelta 2011.


Sanaristikoiden ratkojia varten koottu sanasto antaa kirpeä-sanaan liittyviksi sanoiksi esimerkiksi maku, sitruuna, lime ja muikea. Maku-sanasta tulevat mieleen nämä Mausteiset-lasinaluset vuodelta 2010.


Kirpaisu puolestaan on ehkä lyhyt ja kirpeä, vaarattoman oloinen kivun tuntemus. Minua on kirpaissut esimerkiksi se, että kilpailuun lähettämäni työ ”Vähän karrella” arvosteltiin väärällä nimellä (”Vähän kerralla”) vuonna 2011. En yhtään ajattele, että olisin voittanut, mutta ainakin tuomaristo olisi jollain tasolla ymmärtänyt työni.


(Kirpaisee myös, että joku luulisi minun antavan työlle kieliopillisesti noin väärän nimen. Senhän olisi pitänyt silloin olla nimeltään ”Vähän kerrallaan”.)

Toinen kirpaisu oli, kun erinomaisen kurssinpitäjän Maija Brummerin vakuutteluista ”kaikki osaavat” huolimatta en lainkaan osannut opetetulla luovan konekirjonnan tekniikalla tehdä kunnollista kukka-, pensas- tai mitään muutakaan kuviota, vaan vain tekeleen. Aivan kamalan!


Tosin korjasin myöhemmin tekelettäni leikkaamalla sen paloiksi ja toteuttamalla paloista ihan mukiinmenevän Tilkkusirkus-nimisen pussukan.


Kauas eteni ajatuksen virta päivän sanasta ”kirpeä”!

Thursday, 6 December 2018

nähdä vaivaa.

Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilät ikkunalle ja muistelen äitiä, jonka poismenosta on reilu vuosi. Hän tykkäsi kynttilöistä ja jouluvaloista. Hänen lempparinsa oli punainen valotähtiketju, jonka ostin ensin itselleni, sitten annoin hänelle (koska hän ihaili sitä niin kovasti), ja joka on nyt minulla taas.


Äiti nautti joulun odotuksesta! Sen sijaan siitä hän ei nauttinut, jos hänelle hiukankin tuli olo, että hän on vaivaksi. Montakohan kertaa kuulin hänen sanovan: ”Tästä on ollu sulle niin vaivaa” tai ”Kyllä sä oot sitten nähny vaivaa”?

Vaivan näkeminen oli hänelle niin ongelmallista, että Mies kehitti vastapainoksi termin ”minimivaivan periaate”. Jos äitini esimerkiksi ruokapöydässä mainitsi jotain vaivannäöstämme, niin Mies kiirehti selittämään, että olimme kyllä tehneet kaiken minimivaivan periaatteella. Silloin äitiä jo rupesi naurattamaan.

Tilkkutöitäni äiti ihmetteli aina, miten jaksoinkin nähdä niiden eteen niin paljon vaivaa. Itse hän oli aikoinaan kutonut (neulonut) lukemattomia villapaitoja, joista toisissa oli monimutkaista pintaa tai palmikkoa, toisissa upeita kirjoneuleosuuksia. En ikinä jaksaisi kutoa sellaisia, mutta tilkkutöitä tehdessä mieli lepää. Tekeminen on kaukana vaivannäöstä!

Tai melkein aina. Kyllä välillä koen tilkkutyötkin vaivalloisiksi – yleensä silloin, kun en itse niin välitä lopputuloksesta. Esimerkiksi käy vaikka ”Eksoottinen elämys” –tilkkuseinävaate.


Näin vaivaa ja tuloksena oli työ, joka oli joidenkin mieleen, mutta ei minun. Tulipa tehdyksi!

Mitähän äiti tuumaisi uudesta jätti-miniprojektistani, missä leikkaan 4 cm x 4 cm neliöitä ja yhdistän ne 4-patch-blokiksi? Ja aion näistä blokeista koota ison tilkkupeiton?


Arvaan, että hän sanoisi: ”Kuinka sää viittitkin nähdä niiden tilkkutöittes kanssa niin paljon vaivaa?!” Mutta ei väheksyvästi!

Wednesday, 5 December 2018

yritys.

Päivän sana on tänään “yritys". Sana "yrittää" ei kuulu enää sanavarastooni; ei ole kuulunut sen jälkeen kun kuulin Star Wars –elokuvahahmon Yodan sanovan: “Do. Or do not. There is no try.” (Lainaus on vuorosana elokuvasta Star Wars – The Empire Strikes Back.)

Lähimmäksi yrittämistä pääsen, kun kokeilen, onnistuisinko. Yksi yllättävimmistä kokeiluista oli kaarevien saumojen ompeleminen She Can Quilt -blogin tutorial-videon neuvoilla. Videolla Leanne tekaisee juoponpolkublokin tuosta vain! Ajattelin, ettei sellainen käy yhtä näppärästi minulta, mutta olin onneksi väärässä.


Videon menetelmässä on parasta se, ettei nuppineuloja tarvita! Eikö ole ihmeellistä?!

Kaarevien saumojen ompelutekniikka on todistetusti kätevä, sillä kellotin oman ompeluni kertaalleen. Arvaatko, kuinka kauan minulta meni ommella kymmenen juoponpolkublokkia – siis kymmenen kaarevaa saumaa? Tästä blogikirjoituksestani löydät vastauksen.

Ei siis ihmekään, että onnistuin heti tekniikan opeteltuani ompelemaan tilkkupeiton verran juoponpolkublokkeja. Minulla oli tilkkuystävältä Lealta lainassa erinomaiset muovimallineet, jotka hänen taitava miehensä oli tehnyt. Niiden avulla leikkasin palat kätevästi ja sitten ompelin, yhtä kätevästi.


Vaan voi sentään! Unohduin kai kätevyyden syövereihin, sillä en muistanut vahtia kontrastia. Niinpä se loistaa poissaolollaan, paitsi valmiin peiton yhdessä kulmassa.



Valmiista työstä eli vuonna 2013 valmistuneesta Arvoitus-tilkkupeitosta ei tullut minulle niin mieluinen kuin olin toivonut, koska juoponpolkublokkien modernimpi asettelu ei erotu.


Peitolle löytyi kuitenkin sitä arvostava omistaja! Ei siis jäänyt tämäkään projekti yrityksen asteelle!

Tuesday, 4 December 2018

kimurantti.

Valmista Herkkupalat-tilkkupeiton pintaa katsellessa voisi luulla, että siinä käytetty blokki olisi päivän sanan mukainen eli kimurantti ommeltava, mutta eipä vain olekaan.


Katso "Neliö ja sen varjo" -blokin ompeluohje tästä kirjoituksestani.

Blokki on tosi helppo ja joutuisa ommella! Vaikeinta on leikata paloja, joista osa leikataan tuuma-, osa senttimitoilla.

”Neliö ja sen varjo” –blokki on osoitus siitä, että yksinkertaisinkin blokki voi näyttää kimurantilta ommella, kun se asetellaan tilkkupintaan nurkalleen.

Kimuranttia minulla kyllä oli tilkkutöiden kanssa vuoden 2016 kesällä, jolloin ompelin kolmio-neliöistä tilkkupinnan. Tehtävä olisi ollut helppokin, mutta olin unohtanut ottaa mukaan nuppineuloja. Minulla taisi olla niitä kolme mukana, joten jouduin pitämään palat tarkasti järjestyksessä – ja melko pitkään, koska ompelin käsin.


Kimurantti-nimistä tilkkutyötä en ole tehnyt, vaikka olin vähällä antaa tuon nimen Kiemurantti-pussukalle, joka valmistui vuonna 2013. Onneksi Tytär tuli hätiin ja keksi pussukalleni vielä hauskemman nimen!


Monday, 3 December 2018

sattuma.

Sattuma?! Kiinnostavaa, että jotain yllättäen tapahtuvaa pidetään yleensä luonteeltaan tuskallisena – tai niin ainakin voisi päätellä, koska sanan mukaan se sattuu.

Onnenkantamoinen on sattumalle sukua - se on se todella myönteinen sattuma.

Tilkkutöitteni ”design” on aina sattuman satoa, sillä en suunnittele töiden väritystä tarkasti etukäteen. Usein päätän toki, mitä värejä käytän tai en käytä, mutta sen jälkeen ompelen vain riittävän määrän blokkeja ja asettelen ne design-lattialleni jonkunlaiseen värijärjestykseen. Aina on löytynyt sopiva järjestys!

Yksi suosikkini tilkkutöihini sattumalta syntyneistä värityksistä on Aamuvirkku-tilkkupeitto vuodelta 2015. (Kuvassa se on juuri saapunut Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta, missä Soile loihti siihen täydellisen sopivat tikkauskuviot.)


Ompelin erivärisiä ”Migration Geese” –tilkkublokkeja ja valitsin värit sen perusteella, minkä värisiä yksivärisiä kankaita löysin varastoistani.




Kun blokkeja oli tarpeeksi aikomani kokoiseen peittoon, asettelin ne järjestykseen.



Kas, ne pystyi järjestelemään oikein sopivasti. Tässä tapauksessa voisi suorastaan puhua onnenkantamoisesta sattuman sijaan.

Suomalaisessa Wikipediassa sanotaan hauskasti, että ”sattuma eroaa mielivaltaisesta: satunnaisuus tarkoittaa että tilastollinen laki on olemassa ja mielivaltaisella tarkoitetaan enemmänkin tilannetta, jossa tilastollista lakiakaan ei ole olemassa”.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails