Näytetään tekstit, joissa on tunniste jotain aivan muuta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jotain aivan muuta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.

Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/

Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.

Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.

Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!

Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).

Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.


Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!

Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.

Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.

Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.

Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.

Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.


Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.

Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä –  sinisen ja vihreän.


Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.

Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.

Toinen ongelma: Jotain puuttuu!

Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.

Ratkaisu: Käytä kontrastia.

Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.


Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.

Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?

Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.

Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.

Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.


Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.

Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.

Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.


Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.

Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.

Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.

Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.


Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!

Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.

Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.

Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.

Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!

Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.


Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.

Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.

Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.

Kolmas ongelma: En osaa sommitella!

Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?

Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.

Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.

Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.

Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.


Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.

Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.


Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.

Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.

Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.

Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.

Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:

  1. Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
  2. Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
  3. Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa. 

Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.


Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.

Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!

torstai 20. helmikuuta 2020

viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?


Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.


Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!


Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:


Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

tilkkutyöbingo.

Huomasin sosiaalisessa mediassa aihetunnisteen #neulebingo jota tutkin hieman. Neulebingoa taidettiin pelata ahkerimmin muutama vuosi sitten, mutta se näytti silti hauskalta jutulta. Käytäntönä päättelin olevan, että henkilö julkaisee ruudukon tavoitteistaan (yleensä tulevalle vuodelle) ja loppuvuonna kaiketi tarkastelee, onko saanut bingon ruudukkoon. Olen tietenkin saattanut ymmärtää systeemin aivan väärin.

Vaikka olen vuosikatsauksessa julkistanut toiveeni vuodelle 2020, kokeilen Tilkunviilaajana tilkkutyöbingoa siten kuin itse systeemin ymmärsin. (Neulebingoon ei olisi tullut kovin monta osumaa!) Minulla oli keksittynä viisi toivetta vuodelle 2020, mutta viiden ruudun bingolappu ei kummoinen olisi ollut. Keksin siis kymmenen juttua lisää, jotta saisin pelilaudan itselleni.

Bingolappuni #tilkkutyöbingo näyttää tällaiselta:


Bingolapun tekstit kirjoituksen muodossa:

1. Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.
Tähän tarvitaan paljon osallistujia, hyvä tunnelma, lämminhenkinen ja kiva iltajuhla, onnistuneet järjestelyt sekä menestyksekäs vuosikokous. Mitä nämä sitten tarkoittavatkaan.

2. Ompelen pussukan vihreistä tilkuista.
Hahaa! Koska tämä oli yksi lupauksistani, otin sen mukaan bingoon, vaikka olen jo täyttänyt lupaukseni ompelemalla Biodiversiteetti-pussukan.


3. Ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on”ehkä kivoin ikinä”.
Viime vuonna ”kivoin ikinä” oli tietenkin Ruutuässä, vaikka kaikkien aikojen lempiteokseni taitaa kuitenkin olla Herkkupalat. Olisi kiva saavuttaa jälleen uusi huippu: tilkkutyö, jota on kiva tehdä ja jossa on sitä jotakin.

4. Pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin!
 Tämä toiveeni epäonnistui surkeasti viime vuonna. Nyt uutta yritystä putkeen!

5. Toteutan ohjeen tai idean Make Modern -lehdestä.
Make Modern on australialainen, vain digitaalisessa muodossa ilmestyvä lehti. Luen sen kannesta kanteen aina kun se ilmestyy, mutta en ole vielä löytänyt sieltä niin innostavaa mallia tai ohjetta, jota olisin lähtenyt kokeilemaan.

6. Arvostelen ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa.
Huippuvuonna 2012 julkaisin peräti yhdeksän kirja-arvostelua. Nyt voisin palauttaa mieleeni, miten arvostelu kirjoitetaan.

7. Keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”!
 Esiinnyn Tilkkurata-tapahtumassa sunnuntaina 15.3.2020 klo 13:00-13:45.

8. Ompelen jonkun kanssa yhdessä.
Ompelulanit ovat olleet huippukivoja tapauksia! Tosi tuotteliaita myös!

9. Applikoin jotain.
Ajattelin siirtyä jonkinlaiselle epämukavuusalueelle ja applikoida jotain esittävää. Ehkä talon tai pupun tai sateenvarjon. Aika näyttää.

10. Tyhjennän yhden jäännöspalakassin tilkuista.
Huom, en lupaa ommella kaikkia tilkkuja johonkin. Vain tyhjennän yhden kassin, miten se sitten onnistuukin. Muihin säilyttimiin siirtämällä? Pois lahjoittamalla?

11. Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista.
Jos yleensä kerään tilkkupinoon tietyn väriset kankaat, nyt pääsen keräämään kokoon kaikki kauniit tilkut.

12. Saan yhden keskeneräisen valmiiksi.
Ei väliä, valmistuuko peitto vai laukku.

13. Osallistun haasteeseen tai kilpailuun.
Tilkkuyhdistyksellä on kaksikin haastetta meneillään: Liikkeellä ja Kierrätetty tekstiili. Vielä ehkä ehtisi myös tehdä Rata-teemaisen työn Tilkkuradalle.

14. Ompelen jotain, missä käytän inhokkiväriäni sinapinkeltaista.
Tässä pitääkin siirtyä erittäin kauas epämukavuusalueelle. Jos onnistun siirtymään, tarkkailen samalla, opinko mitään. Ellen tunne oppivani, en enää ikinä vaadi itseäni käyttämään mitään väriä vastentahtoisesti.

15. Ompelen vaatekappaleen.
Olin jo kirjoittanut ”vaatteen,” mutta se tuntui liian haastavalta, iik. Ellei vaateompelu lainkaan maistu, voin ommella vaikka huivin, ja se täyttää ehdon.

Siinä! Nyt käynnistyy Tilkunviilaajan tilkkutyöbingo! Jos joku tässä voittaa, niin varmasti minä. Voitankohan kahvipaketin?

maanantai 16. joulukuuta 2019

päätä.

Saatat olla eilisen luukun avaamisen jäljiltä uupunut, koska siinä ehdoteltiin siivoamista. Siksi saat uusimmasta luukusta kepeän ja lyhyen vinkin.

Vastaan kysymykseen ”Minkä värisiä ovat moniväriset kankaat?”

Vinkki: Voit itse päättää, minkä värinen monivärinen kankaasi on. Melkein kaikista kankaista pystyy tietenkin löytämään hallitsevimman värin, mutta joskus värejä on niin tasaisesti ja/tai niin monta, että kankaan "väri" on vaikea määrittää. Mikä silloin neuvoksi?

Etsi yksi hallitseva väri tai valitse yksi väri ja päätä, että kangas on sen värinen.

Opin tämän Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta ”Spectacular Scraps,” jonka perusteella toteutin ensimmäisen onnistuneen scrappy-työni. Kirjan mallit perustuivat kolmio-neliöihin ja periaatteeseen, että työssä on vain kahta väriä – eli kolmio-neliöt olivat kaikki kaksivärisiä.

He kirjoittivat kirjassaan näin:

Mitä enemmän kokeiluja teet ja mitä enemmän yhdistelet eri kankaita, sitä enemmän opit ja sitä varmemmaksi valintasi tulevat. 
Joissain kankaissa on kumpaakin valitsemaasi väriä. Ne ovat erinomainen lisä tilkkutyöhösi! Mikäli kumpaakin väriä on kankaassa yhtä paljon, päätä, kumman värinen kangas on ja kohtele sitä sen värisenä johdonmukaisesti.

Vapaa suomennos Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta ”Spectacular Scraps - A Simple Approach to Stunning Quilts”

Otin esiin muutamia arvoituksellisen värisiä kankaita. Minkä värisiä ne sinun mielestäsi ovat?

Tula Pinkin yksisarviskangas – pinkki vai vihreä?
Kangasta on luonteva käyttää punaisena, mutta se toimii myös mielenkiintoisena vihreänä.


Arvoituksellisen värinen kangas!
Tästä leikatut pienet tilkut voivat olla vaaleita, punaisia, vihreitä tai jopa sinisiä/turkooseja. Jos käyttäisin kankaan isompana pintana, se olisi väriä ”monivärinen”.


Harmaa, keltainen vai jotain muuta?
Vaikka keltainen väri hyppää esiin pinnasta, niin Alison Glassin kangasta voisi käyttää myös mielenkiintoisena violettina, koska siinä on sekä pinkkiä että vaaleansinistä/-turkoosia.


Toinen Tula Pinkin kangas – varmastikin limenvihreä?
Koska kankaassa on paljon violettiakin, se sopii ryydittämään tilkkupintaa myös luokiteltuna violetiksi.


Päättämisestä tulee etsimättä mieleen päättely. Olen tehnyt päättelytyötä Tyttären puolesta ja pujotellut langanpäät näkymättömiin näistä sukkapareista:


Tytär opetteli kutomaan sukkia ja on valmistanut käden käänteessä jo monta paria! Ihailen hänen innostustaan ja osaamistaan. Osaan itse kyllä kutomisen/neulomisen perusasiat, mutta en ole eläessäni tehnyt kuin yhden sukan. Käsitöissä pääsin huojahdellen läpi sukankudonnasta sillä yhdellä kappaleella, ja äiti kutoi tekeleelleni parin.

Päätän tämänkertaisen joulukalenterijuttuni tähän. Mitä mahtaa huomenna olla luvassa?

perjantai 22. marraskuuta 2019

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.


Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!


Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:


Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:


Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)


Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

  • Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
  • En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

millaisia blogiarvontoja olen järjestänyt?

Kymmenen bloggaamisvuoteni aikana olen järjestänyt muutaman blogiarvonnan. Ensimmäiset järjestin, jotta saisin blogille lisää lukijoita – arvontoja pidettiin yleisesti hyvänä keinona siihen. Muutamana vuonna en muistanut tai ehtinyt järjestää mitään, mutta olen sentään juhlinut blogini syntymäpäiviä yhteensä kuusi kertaa.

Tänä vuonna arvontaani saattoi osallistua 15.11.2019 keskiyöhön saakka jättämällä arvauksen kommenttina kirjoitukseeni blogiarvonta eli giveaway – ja voittaja saisi valita haluamansa kolmesta Tilkunviilaaja-pussukasta (joiden kuvat näkyvät samaisessa blogikirjoituksessa).

Seuraavassa on katsaus viiteen muuhun järjestämääni blogiarvontaan. Mikä palkinnoista olisi ollut sinun suosikkisi?

Vuonna 2018 –

Sain viimevuotiseen blogiarvontaani 56 kommenttia. Ennätysmäinen osallistujamäärä! (Arvauksen kohteena ollut joulukalenterini ei puolestaan ollut lainkaan yhtä suosittu kuin vuoden 2017 kalenteri, jossa jaoin tilkkuilijan aakkosia.)

Sitä edellisen kerran järjestin blogiarvonnan 5-vuotissynttärin kunniaksi – vuonna 2014:

Arvontaan osallistuttiin kertomalla, miksi seuraa blogiani. Toisen arvan sai, jos oli blogini seuraaja ja kolmannen, jos seurasi Tilkunviilaajaa Pinterestissä. Ah, siinäpä kanava, jota en ole käyttänyt kuukausikaupalla! Ei kannata juuri nyt ruveta minua siellä seuraamaan.

Voittona oli tietenkin vetoketjupussukka – Lokakuu-niminen, ja arvontaan osallistui 38 henkilöä.

Vuonna 2012 blogiarvonnassani piti hyvin vähäisen vinkin eli alempana olevan kuvan perusteella arvata, mitä silloin vielä tekeillä ollut tilkkupalapelini esittää.


Arvontaan osallistui 47 henkeä, joista kukaan ei tietenkään arvannut oikein. Palkitsin kuitenkin yhden arvaajan sillä perusteella, että hänen arvauksensa oli niin mielenkiintoinen!

"Auh, onpa mieltä kutkuttava arvuuttelu. Oma arvaukseni on, että työ esittää Johannes Vermeerin maalausta `Tyttö ja helmikorvakoru`." 

Tiitin arvaus oli minun eli blogiarvauskisan tuomarin mielestä paras: se oli kuin olisi pistetty neulalla heinäsuovaan. Millä todennäköisyydellä tekisin tilkkutyönä toisinnon juuri tuosta maalauksesta? Aika pienellä. Arvaus on siis täysin väärä, mutta Tiiti voitti silti arvauskilpailuni.

Tilkkupalapelini muuten esitti kitaraa. Ompelin Miehelle kitaraa esittävän tilkkutyön syntymäpäivälahjaksi. Työ on myös päässyt seinälle: kuvassa sille tekee seuraa uusi Ruutuässä-tilkkupeittoni.


Vuonna 2011 Tilkunviilaajan blogi oli jo kaksivuotias! Juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, johon lopulta osallistui 36 henkilöä. Kyselin silloin, minkälaisen ohjeen tai tutoriaalin lukijat tykkäisivät minun tekevän.

Arvonnan voitti tuolloin Eija ja sai palkinnoksi tällaisen tilkkupussukan:


Eija oli toivonut minulta ohjetta kansion päällystämiseksi tilkkutyötekniikalla. Hän on tietenkin odottanut ohjetta siitä asti ja koko ajan joutunut pettymään. Oi voi!

Ensimmäisen blogiarvonnan pidin tietenkin vuonna 2010, kun blogini täytti vuoden.

Tytär asui silloin vielä kotona ja avusti minua kivasti ja monin eri tavoin blogiharrastuksessani. Tällä kertaa hän auttoi minua suunnittelemaan arvontavoiton. Poikkeuksellisesti voittoon sisältyi paitsi pussukka, myös kangastilkkuja! Ajatella, että olin niin epäitsekäs, että annoin tilkkuja palkinnoksi!


Kyselin tuolloin joulukankaista ommeltaviksi sopivien juttujen perään ja houkuttelin mukaan 28 osallistujaa. Mahtaakohan tuon blogiarvonnan voittaja eli Mauno edelleen seurailla blogiani..?

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":


Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.


Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.


Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.


Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

ihmerauta tuli taloon.

Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä ja olo tuntuu pöllähtäneeltä. Noin vuoden odotuksen jälkeen olen saanut kotiini ihmeraudan eli Olison valmistaman höyrysilitysraudan, joka lasketaan kädestä silitysasentoon ja joka sitten kohottaa itsensä etäämmälle alustastaan. Automaattisesti.

Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi.

Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta tilkkupaja@gmail.com

Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen.


Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa.


Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvilapun ja työnsin töpselin takaisin seinään.)

Tässä hän lämpiää:


Onneksi minulla oli pieni silitystehtävä uudelle ihmeraudalleni! Silitin pari jäännöspaloista ja tummansinisistä batiikeista rakentamaani tähtikuviota ja -aihiota. Kylläpä tuntui hauskalta laskea välillä rauta kädestä noin vain, tuohon sivuun. Se piti pienen äänen ja nosti itsensä irti laudasta.

Kun kappaleet olivat sileät, eli aika pian, koska käytin höyryä, irrotin töpselin seinästä ja jätin raudan jäähtymään.


Kiitän raudassa kaikkea, mutta yksi pohde minulla nyt on. Kun silitän jättikokoisia pintoja, rauta vie tilaa laudalta. Olen tähän asti käyttänyt laudan metallista rautatelinettä, mutta tälle raudalle se ei sovikaan. Aika harvoin tuo haaste tulee sentään esiin. Ja ehkä keksin jonkin rautatelineen tuollaisia tapauksia varten. Vaikka keittiöjakkaran?

Täytyy ihmetellä vielä sitä, ettei Mies rynnännyt heti tutustumaan uuteen silitysrautaani, vaikka hehkutin hänelle, miten erikoinen ominaisuus siinä on. Sain suorittaa testisilitykset ihan omassa rauhassani (tai no, Kissa kyllä katsoi hetken minun suuntaani).

Seuraavaksi menen siivoamaan silitysrautakaapin – tai siis sen kaapin, jossa olen säilyttänyt nykyistä silitysrautaani. Tuo vanha, melko hyvin palvellut rauta on joutunut lepäilemään sekaisessa kaapissa vetoketjupussien päällä milloin millaisessakin asennossa. Olen päättänyt, että ihmerauta saa arvoisensa paikan eli sille korvamerkityn tilan samaisesta kaapista. Siksi joudun siivoushommiin.

Ostin myös monta kuukautta sitten uuden silityslaudan päällikankaan. Ehkä näette kuvista, että nykyinen on jo työn tahraama..? Sovin itseni kanssa, että asentaisin uuden kankaan lautaan sitten, kun ihmerauta astuu remmiin. Eli tänään!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

vähän ihmetyttää.

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa.

Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää.

Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.)


Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana.

Ihmettelen.

Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen tilanteeseen?

Esimerkki. Ladoin Käpylä-blokit lattialle ja otin kuvan. Päiväsaikaan oli valoisaa, mutta kuvasta tuli himmeä ja sinisävyinen. Säädin kuvan värejä säätämästä päästyäni, mutta kyllä on kehno tulos. Anteeksi nyt kamalan kuvan puolesta!


Tässä sain värit hiukan paremmin näkyviin, mutta himmeät ja luonnottomat ne ovat silti. (Kuva on eri tilanteesta.)


Tuntuu kuin en saisi kunnollisia kuvia värikkäistä töistäni, en sitten millään!

Vertaa vaikka: tässä ulkona otettu kuva.


Ihanat värit, juuri sellaiset värikkäät kuin ne oikeasti ovat. Kaikki piirtyy terävänä.

Ensimmäinen blokkirivikin näyttää ulkokuvassa luonnolliselta, vaikka otin kuvan melko myöhään illalla.


Pitääkö siirtyä ulos tekemään blokkisommitelmat? Sitä ei ainakaan tuulisella säällä voi tehdä.

Ihmettelinkö ehkä vielä sitäkin, miksi Kissa korjasi blokkisommitelmaani näin?


No sitä en sentään ihmetellyt. Kissan mielestä sommitelma oli tosi hyvä – blokki siirtyi ihan vahingossa, kun se ensin istahti ja sitten taas lähti liikkeelle.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails