hauska tilkkukokeilu.

Seuraava valmis esiteltävä on aika paljon edellistä pienempi, sillä ompelin sen nimenomaan täyttämään pienehköä seinätilaa. Kas tässä: Kivinen saaristo -seinätekstiili:

Sain tähän idean kahdelta tilkkuilijalta. Olin nähnyt @jessicaquilterin esittelevän Instagramissä tilkkutöitä, joiden keskiössä oli samainen, värikäs pyörylä. Ja toinen IG-tilkkuilija, @exhaustedoctopus on tehnyt lukuisia ”sea glass” -tilkkutöitä. Yhdistin heidän ideansa näin.

Kun nyt olette nähneet lopputuloksen, teitä saattaa kiinnostaa se, miten päädyin siihen. Aivan ensiksi etsin varastoistani sopivaa tai siedettävää taustakappaletta työlleni. Tiesin, ettei minulla olisi valtavaa valinnanvaraa! Lähinnä joutuisin tyytymään johonkin tarpeeksi isoon palaan.

Löysin sopivalta vaikuttavan, kylläkin aika paljon tummemman kankaan, jota oli riittävästi.

Leikkasin pyöryläkuvion irti, mutta jätin hiukan harmaata taustakangasta näkyviin. En halunnut joutua leikkaamaan kangasta pitsimäisesti! Harsin pyörylän kankaan keskelle.

Olin saman tien noukkinut tilkkulaatikoista ja -säilyttimistä suunnilleen sopivan värisiä kangaspaloja ja leikannut niistä pyöreästi kaartuvia paloja. En käyttänyt palojen alla tukikangasta tai -paperia, vaan palat ovat pelkkää kangasta. Työni oli edistynyt uskomattoman hyvään alkuun vain yhden päivän aikana!

Ja heti seuraavana päivänä työ näytti melkein valmiilta!

No, ainakin sommittelultaan valmiilta. Ja siitä parin päivän päästä pinta oli vielä valmiimpi. Ajattelin jo, että pari lisäpäivää, niin olen tikannut pinnan ja pääsen viimeistelemään työtä.

Tässä välissä kuitenkin sain kaksi isoa tilkkupintaani tikattuina takaisin ja keskityin valmistamaan niitä – siis tasoittamaan, nimilaputtamaan ja kanttaamaan. Niillä oli prioriteettiä, sillä ne olivat tulossa Soilen ja minun yhteisnäyttelyyn Seurasaareen. 

Niinpä värikäs seinätekstiilipinta oli tikkausta vailla valmis vasta muutaman päivän päästä. Kuvasta ehkä näkee, että olen kiinnittänyt palat pintaan enimmäkseen nuppineuloilla ja muutamat olen harsinut kiinni. Harkitsin käyttäväni liimaa, mutta en tohtinut, kun kotoa löytyi vain tavallisia liimoja, joiden sopivuudesta tällaiseen tarkoitukseen en tiennyt mitään.

Olisin mielelläni käyttänyt nuppineuloja kaikkiin paloihin, mutta neulat loppuivat kesken. Oli pakko harsia. Tosin harsitut palat eivät tikkausvaiheessa pistelleet minua, toisin kuin neulat.

Tässä olen juuri päässyt aloittamaan tikkaamista. Minulla oli aiemmin upea, vähän tilkkutyöhönkin räätälöity ompelukone, mutta se hajosi korjauskelvottomaksi. Onneksi aiempi koneeni palvelee yhä. Siinäkin on tilkkutyöhön sopiva vapaatikkausominaisuus, mutta tikkausta varten sen ompeluvarsi pitää vaihtaa. Pidän sitä työläänä vaiheena, mutta nyt ei auttanut muu kuin tarttua työhön (ihan jouduin irrottamaan yhden ruuvin, poistaa entisen varren, asettaa uuden tilalle ja kiinnittää ruuvin takaisin paikoilleen).

Kokeilin ensin käyttää koneen mukana tullutta tikkauskehystä, mutta se oli liian hankala. Muistin tässä vaiheessa myös, miksi tikkautan työni ammattilaisella. En pidä tästä työvaiheesta lainkaan.

Pidin tahi en, tikkaus valmistui melko nopeasti. Tämä on kuitenkin pieni pinta, jota on helpohko käsitellä. Vaikka vaihdoin tikkauslankaakin useaan kertaan, olin yhdessä päivässä päässyt jo tosi pitkälle eli tähän vaiheeseen:

Näette kuvasta, että tikatut, värilliset palat näyttävät pulleilta. Näyttelyssä työhön tutustuneet kysyivätkin, käytinkö palojen alla lisätäytettä. En käyttänyt! Lopputulos on silti juuri sopivan kolmiulotteinen.

Seuraavassa kuvassa esiintyy vielä muutamia tikkaamattomia paloja. Näette myös vähän työn taustakappaletta. Löysin varastoistani vaateompeluun varaamani palan, jonka olen ostanut kenties jo 1980-luvulla (jolloin ompelin paljon vaatteita itselleni). Sekin valikoitui samalla ”tätä kangasta on tarpeeksi iso pala” -periaatteella, täydennettynä ”raaskin myös käyttää tämän taustakappaleeksi” -periaatteella.

Ta-daa! Reilussa kahdessa viikossa aloitushetkestä Kivinen saaristo -seinätekstiili oli valmis! (Kai tässä kirjoituksessa sentään voin näyttää valmiin työn kuvan kahdesti.)

Ompelin työhön piiloon jäävän reunakaitaleen, koska näkyvät kehykset eivät mielestäni olisi sopineet.

Entä se nimi sitten? Tyttären mielestä värikkäät palat muistuttivat rantakiviä, ja mielleyhtymän innoittamana hän ehdotti nimeksi ”Kiviset ja Soraset”. Kerroin ehdotuksesta Soilelle, joka ehdotti puolestaan ”Kiviset ja Saariset,” mistä itse päädyin lopulliseen nimeen. Se tuntui sopivan työn ulkonäköön ja tietysti myös Kivisen ja Saariston yhteiseen näyttelyyn. 

Kivinen saaristo -seinätekstiili on kooltaan noin 54 cm x 69 cm. Se on näytteillä myös Härkälän kartanossa Somerolla koko kesän.