Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyöt. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. toukokuuta 2020

uusi systeemi.

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä!

Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta.

Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä!

Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista:


Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuitenkin vähentää ruskean ylivaltaa, joten lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä.

Näin sinäkin ompelet tilkkupalkit paperin avulla 

Piirrä ainakin kaksi palkkikaavaa ruutupaperille. Jos käytät millimetripaperia, voit valita taittelukohdat tarkasti mihin vain. Tavallisella ruutupaperilla palkkien korkeuksia voi vaihdella vähemmän, jos siis taittelet ruutuviivoja pitkin.

Kaavoja kannattaa olla kaksi, jotta sinun ei tarvitse joka palkin ommeltuasi katkaista lankaa.


Nyt kannattaa katsoa Tilkkuyhdistyksen video, jossa opetetaan käyttämäni taittelutekniikka. Videolla toteutetaan tilkkublokki. Kaavasi on myös tavallaan raidallinen tilkkublokki, mutta teet taitokset sitä mukaa kun asettelet tilkkuja; et etukäteen niin kuin videossa.

Aseta ensimmäinen tilkku suunnilleen kaavan keskivaiheille ja kiinnitä neulalla.


Käännä paperi nurinpäin ja tee paperiin taite sopivalle kohdalle. Tasoita tilkku saumanvaran päästä taitetta.


Aseta seuraava tilkku oikea oikeaa vasten edellisen päälle, reunat tasan.


Käännä paperipuoli taas ylöspäin ja ompele aivan taitteen vierestä.


Sitten käännät tilkun oikein päin, kiinnität neulalla ja teet paperiin uuden taitteen, tasoitat tilkun, ompelet seuraavan tilkun ja niin edelleen, kunnes koko kaava-alueesi on peitossa.

Seuraavaksi palaat takaisin aloituspalan kohdalle ja ompelet palkkeja, kunnes kaava-alue on siltäkin suunnalta peitossa. Haluamasi korkuinen pala on valmis.


Voit vielä taittaa paperin pystysuunnassa kummankin palkin reunasta ja tasoittaa pötkön. Muista saumanvara! Jos pötkösi leveys riittää, voit tasoittaa sitä vähemmän, jolloin pötköstä tulee eri levyinen kuin muut. Se ei haittaa lainkaan!

Ompele niin monta pötköä kuin tarvitset tilkkupintaasi – vaikka pussukkaa varten – ja ompele pötköt pitkistä reunoistaan yhteen pinnaksi. (Kuvassa pötköt ovat vain vierekkäin, silittämättä ja yhteen ompelematta.)


Kaava- ja taittelumenetelmän etuja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Tilkkusi voivat olla vinoja ja epätasaisia! Se ei haittaa. Palat tasoitetaan ennen ja jälkeen sauman ompelun, ja sinulla on paperin reuna apuviivana.
  • Sinun on helpompi ommella oikein kapeitakin palkkeja tilkkupintaan. Voit nimittäin ommella korkeamman tilkun ensin ja kaventaa sen vasta sitten, joten ommellessa ei tarvitse käsitellä niin kapeaa palaa.

lauantai 9. toukokuuta 2020

vaikka mitä väriä.

Punaisten ja sinisten economy-blokkien jälkeen tartuin vihreisiin tilkkuihini, jotka olin seitsemänpäiväisessä projektissa koonnut yhteen laatikkoon. Tottahan minulla on vihreitä tilkkuja muuallakin, sillä kaapista löytyy jäännöspalasäilytin jos toinenkin, mutta laatikko on ainoa järjestelty paikka. Sieltä oli hyvä selailla esiin riittävän isot tilkut, joista leikata keskineliöitä ja/tai reunaan tulevia kolmioita (jotka ensimmäisessä leikkuuvaiheessa ovat neliöitä nekin).

Ensimmäiset blokit olivat yllättävän sinisävyisiä ollakseen vihreistä tilkuista ommeltuja.


Seuraava valmistuserä oli aidomman vihreä.


Viimeinen vihreä erä:


Punaiset, vihreät ja siniset blokkini ryhmäkuvassa:


Vihreiden economy-blokkien sivutuotteena syntyi jokusia aika pieniä tilkkuja, joista kokosin kaksi aika kivaa tilkkupintaa. Nämä odottavat päätymistä tilkkupussukoiksi:


Seuraavaksi otin esiin keltaiset tilkut ja leikkasin muutaman blokin verran neliöitä. Ja mitä sitten tein? Jostain syystä jätin ne odottamaan ompelua ja siirryin leikkaamaan violetteja tilkkujani.


No, osa näistä on kyllä sinisiäkin.

Olin tässä vaiheessa nostanut pienimmät keltaiset tilkkuni ompelupöydälle odottamaan, että ompelisin niistä tilkkumosaiikkeja. Päätin yhdistellä jokaisen pienen keltaisen johonkin mustanpuhuvaan palaan. Taas olivat tilkut hyvin hollilla, koska olin koonnut kaikki mustat yhteen laatikkoon!

Alkaa tuntua, että tilkkujen järjesteleminen väreittäin voisi olla hyväkin idea. Siis kaikkien jäännöspalatilkkujen lajitteleminen värin mukaisiin laatikoihin. Hmmm…

Tällaisia tuli kelta-mustista paloistani. Löysin yhdestä epämääräisestä pikkulaatikosta vielä raidallisia blokkeja, jotka ompelin monta monituista vuotta sitten. Niissä oli keltaista mukana, joten otin niitä paloihini mukaan.


Yhtäkkiä huomasin, että keltaiset economy-blokit olivat vielä ompelematta. Surautin leikkaamani yhdeksän blokkia valmiiksi miltei tuossa tuokiossa. Kokeilin ryhmäkuvassa yhdistellä keltaisia vastaväriinsä violettiin.


Värisommitelma ei erityisesti miellytä minua! Ainakaan näin en tule niitä sommittelemaan tilkkupintaan sitten kun se vaihe on käsillä. Sen sijaan violetti ja keltainen toimivat oikein hyvin yhdessä epämääräisinä tilkkupaloina:


Näistäkin paloista tulee ennen pitkää tilkkupussukka. Tai tilkkulaukku tai -kassi tai jotain.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

uusi ruksi bingolappuun!

Ompelin Kissalandian eli uusimman tilkkupussukkateokseni enimmäkseen sinapinkeltaisen sävyisistä tilkuista. Sinapinkeltainen on mielestäni jokseenkin turha väri käytettäväksi suunnilleen missään, paitsi sinapissa.


Olin jostain syystä nyrjähtänyt kirjoittamaan tilkkutyöbingooni yhdeksi ruuduksi ”Ompele jotain sinapinkeltaisesta” ja katson ehdon täyttyneen. Bingolapussani on nyt jo seitsemän rastia ja yksi minibingo, jota juhlistin kahvikupillisella.


Kahvipakettivoitto uupuu vielä. Saisin vaakarivin täyteen ompelemalla vaatekappaleen, mutta ei huvita! Loputkin ruudut tuntuvat tänään mahdottomilta saavuttaa, paitsi Make Modern -lehden ohjeen/idean toteuttaminen, joka on meneillään. Tai siis en tietenkään saavuta sitä tänään! Mutta jonain päivänä kyllä, kun economy-blokkeja on tarpeeksi monta.

Järvenpään Tilkkurataan liittynyt tavoite on mahdoton, eikä jonkun kanssa yhdessä ompeleminenkaan tunnu todennäköiseltä – no, ehkä ihan loppuvuonna sitten. Tilkkuaiheisen kirjan arvostelemiseen liittyisi, että minulla olisi sopiva kirja arvosteltavaksi. Applikoiminen olisi varmaan helpointa toteuttaa, mutta edes yhden jäännöspalakassin tyhjentäminen tuntuu haastavalta! Ostin kyllä viisi keskikokoista muovilaatikkoa – isompia kuin irtokarkkilaatikot mutta pienempiä kuin isot säilytyslaatikot – sillä ajatuksella, että lajittelisin niihin tilkkuja väreittäin. Minulla on muutama irtokarkkilaatikollinen värilajiteltuja tilkkuja, mutta laatikot tursuvat. Täytyy olla isompia säilyttimiä!

Ai, anteeksi! Olin kertomassa sinapinkeltasävyisestä vetoketjupussukastani, jolle annoin nimen Kissalandia.


Kissalandia-vetoketjupussukka on sekin Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 19,5 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Koska olin tehnyt ylimääräisen katseenvangitsijapalan, jonka päätin hyödyntää taskumateriaalina, Kissalandia-pussukassa on sisätasku. Ylellistä! Pussukka on sisältä muutenkin aika söpö ja jokseenkin sävy-sävyyn päällisen kanssa.


Kerrankaan ei tuntunut missään valita tilkkuja pussukan pohjaosaa varten! Kaikki sinapinkeltaiset olivat oikein joutavia jäämään piiloon!


Vaikka kuviollisimmassa kankaassa on mukana sinapinkeltaista, niin luonnehtisin lehtikuvioiden väriä hyväntahtoisesti keltaoranssiksi. Siksi kangas on mielestäni kivaa! Käyttelinkin sitä Kissalandia-tilkkupussukan yksityiskohtiin – kiinnipitolenksuihin ja vetoketjun pään siistivään lipareeseen.


Tikkauksia lähempää. Olin ylpeä itsestäni, kun viitsin pyöritellä hetken vapaalla konetikkauksella ja tein violettiin kehykseen kukkamaisia kaaria.


On varmaan selvää, että Kissalandia on se maa, joka on julkaissut kissa-aiheiset postimerkit?!

Kysymys: kasvaako pussukoita pihapuussa?


Välillä voisi nimittäin ajatella, että pussukat kasvavat puissa – ainakin täällä päin. Tänä vuonna talouteemme on muuttanut 15 uutta pussukkaa! Iiks!

lauantai 2. toukokuuta 2020

uusi pussukka!

Ompelin sinisistä tilkuista pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen Muu-au. Tällä puolella asustelee se ”muu”:


Ja toiselta puolelta löytyy elikko, joka sanoisi ”miau”:


Käyttelin Muu-au-pussukkaan tosiaan sinisiä tilkkuja, jotka jäivät yli sinisistä economy-blokeista tai jotka eivät ylipäätään riittäneet blokkipaloiksi.

Tilkkupintoja kootessani etu- ja takakappale eivät olleet saman kokoisia tai muotoisia. Jouduin täydentämään paloja suunnasta jos toisestakin.


Kuvasta näkee myös, etten malttanut pitäytyä pelkissä sinisävyisissä kankaissa. Oranssi-pinkki-vihreä pala tempautui mukaan melkein omin voimin.


Sitten piti keksiä, miten tikkaisin. Kaaritikkauksia on niin helppo surauttaa, että minulla on aina suuri houkutus valita juuri se kuvio. Nytkin valitsin:


Vuorikappaleessa on Kangasvuokko-tilkkupeiton pintaa ommellessani poistamiani vaaleita välineliöitä. Huomasin nimittäin kesken ompelemisen, että pinnasta oli tulossa jotenkin blaah. Diagnosoin tuntemusteni johtuneen siitä, että kukat olivat pinnassa liian harvassa ja korjasin ongelman. Osa poistetuista neliöistä jäi silloin odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat siis äsken.


Muu-au-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pohjaan jäi kivoja tilkkuja – mutta koko pinta oli täynnä kivoja tilkkuja. En useinkaan löydä väreihin sopivia, ei-kivoja tilkkuja, jotka joutaisivat jäädä pohjaan piiloon. Silti mietin joka kerta, että raaskinko laittaa tämän tai tämän kivan palan tilkkupinnan alareunaan. Olen minä kanssa pöhkö!


Tykkään valita vetoketjun päähän kankaan, jota olen käyttänyt tilkkupinnassa. Tällä kertaa löytyi sopiva pala sinistä lintukangasta, jonka ostin Sinivuorten yö -tilkkupeiton taustakappaleeksi.


Muu-au-vetoketjupussukka on aika töpäkkä ja pysyy hyvin pystyssä tyhjänäkin.


Muu-au-pussukassa on bambuvanu ja välikerroksena tosi ohueksi hipunutta 1970-luvun pussilakanaa.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

uutta ja vanhaa.

Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin.

Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton.

Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää.


Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua!


Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koeblokin alut ovatkin nyt tasaiset neliöt. Näihin ommellaan vielä värilliset kolmiot joka puolelle ja sitten ne tasoitetaan toisen kerran.

Se oli uusi osuus, ja tässä seuraa vanha:


Löysin keskeneräiset puuhapalat ompelupöytää järjestellessäni. Otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin nämä valmiiksi! Silitinkin vielä. Ei kestänyt kuin vähän yli yhdeksän vuotta saada ruusukuviot valmiiksi!

torstai 9. huhtikuuta 2020

ei mitään järkeä!

Koska uusin peittokokoinen tilkkupintani on nyt valmis, ryhdyin välityöhön. Sen sijaan että olisin käytellyt pitkiä kankaita, tartuin suunnilleen maailman pienimpiin tilkkuihini. Ei siis mitään järkeä taaskaan.

Mutta aika kiva ja tosi söpön pieni pussukka niistä syntyi. Annoin tälle nimeksi Nuppu.


Nuppu-vetoketjupussukan toinen puoli on vaaleampi, mutta edelleen nupun värinen. Tai ehkä enemmänkin nupun värinen?


Tilkkupinnat näyttivät aluksi tällaisilta:


Tein minipienistä silpuistani kaksi muutakin tilkkupintaparia. Toisessa on erittäin vaalea puoli ja vähän värikkäämpi puoli:


Toinen pari on puolestaan merkillisen värinen, mutta vaaleahko sekin:


Olisin tietenkin voinut tarttua pitkiin kankaisiini, joita piisaa! Ostin ”Kässäfestarit verkossa” -viikonloppuna vielä lisää kankaita. Tällaiset:


Valitsin kaksi ihanaa kangasnyyttiä Katrin tilkkukaupasta ja sain kaupantekijäisiksi kivan, vaalean vihreäsävyisen palan. Laitoin tilauksen sisään lauantaina, ja tiistaina olisin jo voinut hakea paketin postista (tai kaupasta, jonka olin merkinnyt noutopaikaksi).

Eikä siitäkään ole kovin kauan, kun kävin Oulussa Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokouksessa ja samalla matkalla pistäydyin PeeKaa Tuotteen toimipisteessä tekemässä nämä ostokset:


Pitkiä kankaita siis riittäisi! Ei olisi pakko ommella minipienistä paloista. (Mutta se on jotenkin vain niin rauhoittavaa.)

Mennäkseni takaisin pääasiaan eli Nuppu-tilkkupussukkaan, niin sen strategiset mitat ovat vaatimattomat, mutta seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm 
  • Korkeus noin 13 cm 
  • Pohjan leveys noin 5 cm 

Nuppu-pussukka avautuu kunnolla asti auki, joten se on Avoin-mallistoa. Sen sijaan kiinnitin siihen vain yhden, lyhyehkön sivulenksun, joten muuhun mallistoon se ei kuulu.


Joskus pussukkani jäävät yllättävän pitkäksi aikaa vaiheeseen, jossa olen tikannut ja tasoittanut tilkkupinnat, mutta en ole vielä löytänyt tai valmistanut sopivia vuorikappaleita. Tykkään katsella ja silitellä tikattua tilkkupintaa.


tiistai 31. maaliskuuta 2020

mutka loppumatkassa.

Julistin viime blogikirjoituksessani, että projektini lähestyi seuraavaa virstanpylvästä, mutta olin väärässä! Sen lisäksi, että laskin sakarablokit väärin, olin laskenut tarvitsemani kokonaisblokkimäärän myös väärin! Ompelin kaikki sakarablokit tähtiblokeiksi ja olin hetken aikaa tyytyväinen, kunnes tajusin tarvitsevani vielä kaksi tähtiblokkia lisää!

Kesti pari päivää, että viitsin ajatella paluuta sakarablokkien pariin. Tällä kertaa leikkasin tasan tarvitsemani palat, en yhtään ylimääräistä. Kokosin niistä tällaiset tähtiblokit:


Sen jälkeen jaoin tähtiblokit väripinoihin. Vihreät, siniset, violetit, punaiset, keltaiset, vaikea-sanoa-minkä-väriset. Asettelin blokit siinä järjestyksessä design-lattialle, näin:


Ompelin blokit ensin vaakariveiksi, ja vieläpä niin, että jokainen pala oli langalla kiinni naapurissaan. Sen jälkeen rivit oli helppo yhdistää oikeassa järjestyksessä. Tietenkin blokkikasaa oli vaikeampi käsitellä kuin esimerkiksi kahta yksittäistä riviä, mutta ainakaan en siis mennyt rivien järjestyksessä sekaisin.

Olin riemuissani heti kun kolme ensimmäistä riviä oli kokonaan ommeltu:


Viimeiset saumat olivat tässä vaiheessa tietenkin vielä silittämättä. Toivon todella, että silittäminen litistää sakaroiden kohtaussaumoja vähän. Muuten tilkkutyötäni on varmaan vaikea tikata!


Edelleen silittämätön, mutta kokonaan ommeltu tilkkupinta:


Olin ajatellut silittää pinnan tänään ja viedä sen ulos kuvattavaksi, mutta brrrr! On liian kylmää ja tuulista! Ehkä huomenna!

NYT minulla on tyhjä olo enkä oikein keksi, mihin seuraavaksi ryhtyisin. Iik! Mikä on seuraava projektini?!?!?

Lopetan kuitenkin myönteisessä tunnelmassa eli tammikuussa rakentelemani tilkkutyöbingon parissa.

En huomannut piirtää rastia bingolapulle, vaikka osallistuin haasteeseen/kilpailuun eli ehdotin Tour de France -työtäni Luxemburgissa pidettäväksi suunniteltuun (mutta sittemmin peruttuun) tilkkutyönäyttelyyn. Noin! Nyt on lapullani neljä rastia.


Tilkkutyöbingoni on edistynyt vielä tuostakin! Keksin mielestäni riittävän hyvät jutut esitykseeni ”Värit – uhka vai mahdollisuus,” jonka pidin Facebook Live -tapahtumana 15.3.2020. Siksi merkitsen rastin siihen kohtaan bingolappuani ja voin nyt kertaalleen hihkaista: ”Bingo”! Sen kunniaksi taidan tarjota itselleni hodarin iltapalaksi.


perjantai 20. maaliskuuta 2020

paluu tähtiin.

Rupesin ompelemaan ”Tour de France” -tilkkuseinävaatetta aivan viime tingassa. Jouduin keskittymään siihen ja sen valmistamiseen, jotta pystyin ehdottamaan sitä Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan suunniteltuun näyttelyyn. Sen jälkeen kaikki aikani meni tilkkupäivien viimeistelytehtäviin ja torstaina tilkkupäivien perumisesta tiedottamiseen. Sitten valmistauduin pitämään Värit – uhka vai mahdollisuus? -luentoni Facebook Live -tapahtumana.

Pääsin kuitenkin muutama päivä sitten takaisin ihanien tähtiblokkieni pariin! Olin ommellut noin 80% tarvittavista blokeista ja lähdin ahkeroimaan. Ensin tein neljä: vihertävän, sinertävän, kellertävän ja punertavan.


Sitten käytin paria kirjavampaa tummaa kangasta yhdistäen ne sini- ja vihreäsävyisiin tilkkuihin.


Olen siirtänyt projektista yli jääneitä pieniä paloja ompelukoneen viereen, pieneen kasaan. Ompelin kokeeksi muutaman yhteen, jotta saisin syntymään vähän isompia tilkkuja. Mielessä siinsi kenties tilkkupussukka, jossa olisi vaihteeksi oikein vaaleat värit.

Vaikka ompelin nämä kaksi palaa yhteen aivan summamutikassa, niiden kuviot eivät juuri paljon paremmin olisi voinut osua kohdakkain:


En malttanut keskittyä pikku paloihini pitkään, vaan palasin tähtiblokkien pariin. Välillä leikkasin lisää tilkkuja, välillä ompelin. Nämä kahdeksan sakarablokkia olivat lähes viimeiset tarvitsemani:


Ja näiden kymmenen piti olla juuri ne aivan viimeiset:


Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että varmistin laskeneeni oikein. Ja havaitsin laskeneeni väärin: tarvitsisin sittenkin vielä kaksi sakarablokkia lisää. Jouduin taas leikkaamaan lisää paloja, mutta lopulta vihoviimeisetkin blokit olivat valmiit. Tässä ne (tähden kaksi alinta sakaraa) poseeraavat yhdessä hieman aiemmin ompelemieni kanssa:


Fanfaari! Kaikki sakarablokit olivat koossa, joten pääsin seuraavaan vaiheeseen. Ensin luokittelin kaikki blokit seuraaviin sävyihin: punainen, keltainen, violetti, sininen, vihreä. Jouduin ottamaan käyttöön myös luokittelun ”monivärinen” niille blokeille, joiden sävyä en pystynyt suoralta kädeltä määrittelemään.

Lopulta sain ommella ensimmäisen kokonaisen tähtiblokin. Valitsin siihen kolme violettisävyiseksi luokittelemaani sakaraa ja yhden monivärisen, joka tuntui sopivan niiden joukkoon. Ensimmäisestä tähtiblokista tuli tällainen:


Koska olen silittänyt sakarablokit hyvin ja tasoittanut ne tarkasti, tähtiblokit syntyvät sukkelaan. En ehtinyt kunnolla kissaa sanoa, kun minulla oli jo kahdeksan tähtiblokkia valmiina ja silitettynä:


Näyttää uhkaavasti siltä, että tämänkertainen projektini lähestyy loppua. Iiks! Sakarablokkien ompeleminen on ollut tavattoman kivaa, ja tuntuu aika haikealta lopettaa. Tyhjältäkin tuntuu. Mihin mahdan ryhtyä seuraavaksi?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails