nimeä.

Joulukalenterin kolmastoista luukku kehottaa nimeämään tilkkutyöt ja antaa kaksi muuta vinkkiä nimiin liittyen – yhteensä siis kolme vinkkiä.

1. Anna ainakin isommille töillesi nimi. Tilkkutyö on teos samaan tapaan kuin maalaus tai veistos. Se kannattaa signeerata. Tilkkutyölle kannattaa myös antaa nimi. Olet leikannut, ommellut ja tikannut kymmenien tuntien ajan. Arvosta kättesi työtä ja anna tilkkutyöllesi nimi!

Nimeämiseen on erinomainen syy. Ellei jollekin asialle ei ole nimeä tai nimitystä, siitä ei voi puhua eikä kirjoittaa. Jos siis ompelet tilkkupeiton, mutta jätät sen nimettömäksi, et voi puhua siitä! Jos puheessa joudut viittaamaan siihen, joudut käyttämään ilmaisuja ”se sinisävyinen peitto” tai ”vaalea hirsimökkipeitto”. Joudut käyttämään nimitystä, joka ei ole nimi. (Omat työni olisivat melkein kaikki ”se monivärinen peitto”.)

2. Muista lisätä työhösi nimilappu. Vaikka et keksisi työllesi nimeä, kirjoita ainakin oma nimesi ja työn valmistumisvuosi kangaslappuselle, jonka ompelet tilkkutyösi taustapuolelle.

3. Kiinnitä nimilappusi kunnolla. Nimilapun voi toki kiinnittää työhön aivan viimeiseksi, mutta harkitse myös sitä, että kiinnität nimilapun ennen kuin tikkaat työn. Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta.

Vinkkien lisäksi jaan tänään tiedot uusimmasta valmistuneesta tilkkutyöstäni. Viimeistelin medaljonkityyppisen, 90 cm x 90 cm kokoisen tilkkutyöni muutama päivä sitten ja annoin sille nimen ”Sammakkoprinssi”.

Minulla ei ollut mitään nimi-ideaa laskiessani työn lattialle iltasella. Seuraavana aamuna osoitin sitä Miehelle, joka sanoi: ”Mulle tulee tosta mieleen yksi Princen levynkansi”. Ohikiitävän hetken ajan mietin, että selvitän kyseisen levynkannen ja otan nimen siitä, mutta sitten katseeni osui sammakkoneliöön, ja nimi oli siinä. Sammakko ja Prince.

Minulla sattui vielä olemaan juuri aiheeseen sopiva, valmiiksi painettu nimilappu. Siinä on kruunun kuva:

Tietysti olisin voinut valita nimeksi myös Pöllöprinssi:

kokoa.

Joulukalenterin seitsemäs luukku vinkkaa kokoamaan erilaisen tilkkulasagnen.

Ellei tilkkulasagne ole tuttu termi, liitän tähän Tilkkuyhdistyksen tilkkutyösanastossa olevan selityksen:

Kaitaleista voi ommella tilkkutyön joutuisalla pikatekniikalla. Kaitaleet yhdistetään lyhyistä päistään yhdeksi jättiläismäisen pitkäksi kaitaleeksi. Se taitetaan puolesta välistä ja ommellaan pitkältä sivulta yhteen. Taitekohta leikataan auki ja näin syntynyt kahden kaitaleen levyinen kaitale taitetaan jälleen puoliksi ja ommellaan pitkältä sivulta. Näin jatketaan, kunnes tilkkupinta on sopivan muotoinen. Näin ommeltua tilkkutyötä kutsutaan tilkkulasagneksi.

Usein tilkkulasagne ommellaan valmiista kaitalepakkauksesta. Silloin ei tarvitse itse leikata mitään, ja tilkkutyön tekeminenkin on suoraviivaista ja nopeaa. Minä taas olen ommellut tilkkulasagnepintoja pienistä jäännöspaloista. Kerron tekniikasta tässä blogikirjoituksessani.

Tekniikassa on se erinomainen puoli, että siihen voi käyttää kapeimmatkin kappaleet! Mitä lyhyempiä palat ovat, sen mielenkiintoisempi pinta syntyy - mutta rakentaminenkin on silloin toki työläämpää.

Seuraavassa on vielä kolme esimerkkiä pussukoista, joissa on tilkkulasagnepintaa.

Siam-tilkkupussukka:

Sininen aalto -vetoketjupussukka:

Lokakuu-tilkkupussukka:

kanttaa.

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä:

Kootut reunakanttausohjeet

Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan.

Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa:

Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa

Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun.

Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia.

Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pystyisi yhdistämään muutamallakin eri neropattimaisella systeemillä aivan näkymättömästi, mutten osannut mitään menetelmää ulkoa. (En edelleenkään osaa!) Niinpä tein summamutikkaisen yhdistyssauman, jolloin tuloksena oli vähän nolostuttava muhkura:

Olen nyt toiminut varoittavana esimerkkinä.

Jotta te sen sijaan varmasti houkuttuisitte katsomaan, miten kanttikaitaleiden päiden yhdistäminen - ”the final connection” - sujuu Cassandralta helposti kuin heinänteko, tässä linkki vielä kertaalleen:

https://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Cassandran menetelmä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

ideoi.

Mitä tehdä, ellei keksi, millaisen tilkkutyön seuraavaksi tekisi? Joulukalenterini kolmas luukku kehottaa ideoimaan ja antaa kolme vinkkiä siihen, mistä voit noukkia lisää ideoita.

1. Ensimmäisenä vinkki, joka ei edellytä verkkoyhteyttä. Tarkastele kaikkea sillä silmällä. Esimerkiksi valokuvakirjoja tai sisustuslehtiä. Muotikuvista voi saada ideoita. Televisiossa ja elokuvissa voi vilahtaa väriyhdistelmiä ja kuvioita, jotka synnyttävät idean.

Sain idean sisustus-/lifestylekirjan kuvasta esimerkiksi Karaoke-tilkkulaukkuuni.

Tässä alkuperäinen kirjan kuva:

Tässä työstän ideaani:

Tässä valmis tilkkulaukku:

En muuten koskaan raaskinut myydä tätä laukkua, vaan pidin sen itse.

2. Toinenkaan vinkki ei edellytä verkkoyhteyttä. Lue tilkkulehdet tarkasti. Tilkkutyö- ja blokkiohjeiden lisäksi kaupallisissa lehdissä on muuta sisältöä, josta voi saada ideoita. Esimerkiksi mainoksissa voi näkyä tilkkutöitä, samoin kuin haastateltavien henkilöiden taustalla.

Tilkkuyhdistyksen jäsenlehti, Tilkkulehti on täynnä tilkkutöiden kuvia. Niitä kannattaa myös käyttää innoittajina.

3. Kolmantena vinkkinä nykyisin varmaan yleisimmin käytetty tapa etsiä ideoita: surffaa netissä. Verkosta löytyy lyhimmässä ajassa ehdottomasti eniten ideoita. Toiset keräävät netistä löytämänsä ideat Pinterest-tauluille. Kun itse näen mielenkiintoisen tai kauniin tilkkutyön, näppään siitä yleensä näyttökuvan kännykällä tai isommalla laitteellani ja tallennan ne koneelle omaan hakemistoon. Tarkastelen kuvia aika ajoin.

Näin löysin esimerkiksi nämä tänä vuonna toteuttamani ideat:

Kivat, juoponpolkublokeista ommellut kukkakuviot:

Plaidish-Quilt-mallin:

Snowflake Quilt -lumihiutaleen:

Jos sinäkin haluat toteuttaa Plaidish-Quilt-mallin, voit ladata pdf-muotoisen tutoriaalin Kitchen Table Quilting’in digikaupasta ilmaiseksi. Ja jos jättiläismäinen lumihiutale kiinnostaa, voit ostaa Modern Handcraft’in Snowflake Quilt -pdf-kaavan hänen verkkokaupastaan.

Katselemani kuvat jäävät jonnekin ajatusten poimuihin, mistä joku välillä ponnahtaa esiin. Jossain vaiheessa alkaa lopulta tuntua siltä, että tietty ajatuksiin jäänyt malli on pakko toteuttaa. Ellen katselisi kuvia, minulta saattaisivat ideat loppua! Hui kauhistus!

aloittele.

Aloittelen tässä Tilkunviilaajan joulukalenteria, ja ensimmäiseen luukkuun sopivat tietenkin aloittelemiseen liittyvät vinkit. Annan niitä peräti viisi!

1. Aivan ensiksi vinkki numero yksi: Aloita ihmeessä tilkkutyöharrastus, ellet ole jo aloittanut! 

Päätöksen jälkeen sinun kannattaa tutustua kirjoittamiini vinkkeihin.

2. Tässä kirjoituksessani vastaan lukijan kysymyksiin, millaisilla aloittelijan välineillä tilkkutyötä kannattaa tehdä.

3. Kun olet hiukkasen tutustunut tärkeisiin välineisiin, kannattaa tutustua pyöröleikkuriin syvällisemmin, vaikkapa lukemalla pyöröleikkurista kirjoittamani blogiteksti.

4. Sen jälkeen kannattaa vielä ottaa oppia minun tyhmyyksistäni. Älä sinä tee niin kuin minä silloin aloitellessani!

5. Lisäksi sinun kannattaa lukea Tilkkuyhdistyksen vinkit aloittelevalle tilkkuilijalle.

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.

Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!

Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:

Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:

Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)

Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

• Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
• En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

lumihiutale on valmis.

Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla.

Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi.

Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan!

Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin.

Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin.

Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty.

Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupinnan jo valmiiksi! En vain pysty ottamaan siitä kunnon kuvaa! Kotioloissa kuvakulma ei riitä, enkä voi mennä uloskaan kuvaamaan, koska sataa.

Koska lumihiutalekin valmistui jo, olen nyt ihan öönä. Pitäisi keksiä seuraava projekti!

sovita epätasaiset tilkkupinnat toisiinsa.

Suorareunaisiksi tasoitetut tilkkusilppupalat on helppo ommella yhteen, mutta miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?

Ompelin juuri sellaisia kapenevia/leveneviä paloja omasta silpustani. Halusin koota paloista suunnilleen suorakaiteen (siis tilkkulaukkupinnan) muotoisen kappaleen, joten joutuisin sovittamaan paloja toisiinsa suunnilleen näin:

Esimerkiksi kuvan punasävyinen ja vihreäsävyinen pala on helpoin tasoittaa ja sovittaa yhdellä kertaa. Asetan palat päällekkäin ja asetan viivaimen kohtaan, jossa palat ovat varmasti päällekkäin – niiden väliin ei saa jäädä tyhjää. Etsin samalla myös kohdan, jossa hukkapalaa syntyy mahdollisimman vähän.

Leikkaan viivaimen reunaa pitkin. Poistan päällimmäiset hukkapalat varovasti, pintoja liikuttamatta. Sitten käännän ylemmän palan alemman palan päälle niin, etten liikuta palaa sivusuunnassa ollenkaan.

Kiinnitän palat kohdakkain esimerkiksi klipseillä.

Ompelen yhteen ja silitän. Palat osuvat kohdalleen juuri oikein.

Valmis-kuvaan käänsin tilkkupinnan toisin päin, sillä halusin asettaa vasemman alakulman tilkut vähemmän näkyvälle paikalle eli pohjapuolelle, en (tilkkulaukun) yläkulmaan.

Kuvasarjasta saa toivottavasti käsityksen kätevästä liikkeestä, jolla kaksi epätasaista kappaletta sovitetaan toisiinsa ja tasoitetaan yhdellä kertaa.

Jos epätasaisten tilkkupintojen sijaan haluaakin saada kaksi kuviollista kangasta sopimaan yhteen, se käy kätevästi: ei tarvitse kuin ommella ne yhteen. :-)

medaljonkipinta valmis.

Olen jo muutama päivä sitten saanut valmiiksi medaljonkityöni tilkkupinnan. Viimeksi näyttämäni tilanteen jälkeen ompelin tilkkupintoja järjettömänkin kapeista jäännöspalakaitaleista. Ajattelin tasoittaa palat 15 cm x 15 cm:n neliöiksi tai 15 cm korkeiksi suorakaiteiksi ja tehdä niistä keskiosalle kehyksen.

Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen.

Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä.

Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti.

Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin liukuvasti kuin olin ajatellut, mutta tulos oli riittävän hyvä.

Voitte myös panna merkille, että musta-valko-raidallinen kangas esiintyy myös tällä kierroksella (ja siitä tulee työhön tietysti myös reunakaitale. Varmaankin.

Työn pitää olla 90 cm x 90 cm, ja kun tässä vaiheessa mittasin medaljonkini, äimistyin. Joutuisin lisäämään vielä yhden kierroksen jotain, koska pinta oli vielä hivenen liian pieni.

Siirryin epämukavuusalueelle ja leikkasin ensimmäisessä ruudullisessa kierroksessa käyttämäni kokoisia neliöitä musta-valko-harmaista tai muuten värittömän oloisista kankaista. Päätin ommella niistäkin liukuväriset kaitaleet.

Tilkkupinta on valmis, ja nyt minun pitää keksiä siihen tikkauksia. Ei huvita! Nostin tilkkupinnan syrjään ja aloitin uuden projektin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

medaljonkityötä.

En sentään ole ryhtynyt valmistamaan koruja! Sen sijaan ompelen tilkkutyötä, jollaista sanotaan medaljonkityöksi.

Tilkkuyhdistyksen sanaston mukaan medaljonkityö on ”Yleensä neliön muotoinen tilkkutyö, jossa keskiosan ympärille on ommeltu kehyskaitaleita tai tilkkublokkeja kehyksen muotoon. Keskiosa on usein iso, kärjellään seisova neliö.”

Minun medaljonkityössäni keskiosa on iso neliö, mutta se ei seiso kärjellään.

Kun olin päässyt raitakerrokseen, minun piti oikein miettiä seuraavaa kerrosta. Etsiskelin kotona olevasta kirjallisuudesta blokkimalleja, kunnes päädyin toisenlaisiin kärjellään seisoviin neliöihin kuin keskiosassa on:

Tein 21 blokkia ja valitsin niistä 20 tähän kerrokseen:

Valmiiksi ommeltuna kerros näytti tällaiselta:

Tätä seuraavaa kerrosta en ole vielä täysin päättänyt. Luultavasti säädän sen väritystä punaisempaan suuntaan, pois vihreästä. Viimeisimpään kerrokseen tuli yllättävän paljon keltaisia ja vihreitä sävyjä.

Voi myös olla, että seuraava kerros näyttää improvisoidummalta. Haluaisin käyttää enemmän jäännöspalojani. Minulla on niitä taas aika tavalla enemmän kuin aiemmin, koska viime projekteista on jäänyt paljon tilkkuja.

Tosin katsoin yhteen jäännöspalakassiin, ja siellä olevat tilkut olivat kaikki tylsän värisiä! Tämä työ tarvitsee iloisia ja kirkkaanvärisiä tilkkuja!

En ole koskaan aiemmin tehnyt medaljonkityötä. Minulle sopii paljon paremmin sellainen työskentelytapa, että valmistan koko joukon blokkeja ja katson sitten, millaisen kokonaisuuden voin niistä sommitella.

Vilkkilässä on kissoja…

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan:

Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan:

Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta:

Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan:

Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin!

Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. Valitsin vaaleamman reunakaitalekankaan. Työ valmistui nopeasti, koska blokit olivat pelkkiä suorakaiteita! Tässä on Vilkkilässä-tilkkuseinävaate, kooltaan 30 cm x 30 cm:

Tikkauskuvio erottuu kuviopuolella vain vaivoin, mutta nurjalla puolella kuvio on aivan selkeä:

Tässä vielä lähikuva valmiista Vilkkilässä-seinävaatteesta:

Montakohan kissaa Vilkkilässä oikein mahtoi olla? Ja oliko niitä monta, vai olivatko ne muutamat vain kovin vikkeläliikkeisiä niin että niitä tuntui olevan joka puolella?