Tilkunviilaaja

Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa. Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä: Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä? No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta. Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon. Arvelin vaaleamman harm...

Kosiskelen suosiotanne jälleen uudella vetoketjupussukalla, jonka nimikin on sopivasti Kosiskelu. Tosin nyt kun katson kuvaa, huomaan, että olisihan tälle voinut antaa myös nimen Kukkoilu. Kääntöpuolella on hedelmäisempiä värejä: Kosiskelu-vetoketjupussukan vuoriin päätyi hylätty tilkkublokki, jonka nappasin mukaan eräästä kiltaillasta. Meillä oli teemana kontrasti, ja tekijä oli tuonut blokin mukanaan esimerkkinä liian vähäisestä kontrastista. Blokin kankaat olivat viehättävät, mutta toden totta – palojen välille ei muodostunut tarpeeksi värieroa, ja blokkikuvio jäi näkymättömiin. Vuorikappaleessa se ei kuitenkaan haittaa yhtään! Kosiskelu-pussukan pinta sai tuplaspiraalitikkauksen. Jos haluat itse kokeilla tätä tikkauskuviota, katso vinkit tekemästäni pienestä ohjeesta: näin tikkaan useamman spiraalin. Vetoketjun päähän löysin vallan mainion kankaan! Olen tainnut ostaa kankaan 1990-luvulla, silloin kun vielä ompelin innokkaasti vaatteita itselleni. Vaalealla kankaalla on siel...

Elokuisena viikonloppuna oli taas aika tavata Instagramista tuttuja tilkkuystäviä, tällä kertaa AirBnB-majoituksessa Vääksyssä. Majapaikan valintaan vaikuttaa paitsi nukkumapaikkojen lukumäärä, myös pöytätilan määrä. Esittelykuvissa jätetään tämä tärkeä seikka usein liian vähälle huomiolle. Tässä majoituksessa paras pöytätila oli lasitetulla terassilla. Siinä oli hyvin viihtyisää, ja sovimme kaikki ompelukoneinemme pöydän ääreen, kun kaksi meistä jäi sohvalle käsinompelustensa kanssa. Päädyin askartelemaan tilkkupintaa orvoksi jääneistä blokeista. Olen tehnyt liikaa blokkeja yllättävän moneen tilkkutyöhön! Olin tutkinut blokkivarastojani ennen lähtöä, ja kokeilin, miten hyvin ne sopisivat yhteen. Tällainen sommitteleminen ei jotenkin inspiroinut minua, mutta olin päättänyt loihtia blokeista jonkunlaisen pinnan. Onneksi lähtöä edeltävinä päivinä sain kunnollisen idean jostain virtuaalimaailman syövereissä näkemästäni tilkkuteoksesta! Aloin toteuttaa uutta visiotani ompeluviikonlopun a...

Jotta ei pääse käymään niin, ettei kesäkuussa ilmesty yhtään blogikirjoitusta, tekaisen tähän jutun tyyliin ”joka vanhoja muistelee”. Aloitan kaukaisemmasta menneisyydestä eli kesäkuusta kymmenen vuotta sitten. (KYMMENEN VUOTTA! Kääk!) Julkaisin silloin juttuja melkein liukuhihnalta. Jaoin vaikka minkälaisia keskeneräiskuvauksia ja -kuvia! Silti taisin ylittää itseni julkaisemalla kesäkuussa 2014 kokonaista 24 blogikirjoitusta.  Kymmenen vuotta sitten Tasan kymmenen vuotta sitten juttuni ”näenkö punaista” kuulosti siltä kuin olisin puhunut itsekseni. Kuvat olivat myös kaikkea muuta kuin lavastettuja ja aseteltuja! Jutussani esiintyi esimerkiksi tällainen kuva: Tuosta aihiosta sukeutui myöhemmin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeitto. Olin valinnut siihen tosi nättejä kankaita. Olenkohan nyttemmin tullut kitsaammaksi? Käyttelen mieluiten resursseja enkä raaskisi leikellä pitkistä kankaistani juuri mitään… Viisi vuotta sitten Siirrytään aikajanalla eteenpäin. ”Kahdessadas” -nimis...

Tämän kevätkauden valmistuneisiin tilkkutöihin kuuluu myös Oikukas-nimen saanut tilkkupeitto, jonka värikkäät osuudet ovat kaikki jäännöspaloista eli resursseista ommeltuja. Inspiroiduin rakentamaan pintaa keikkuvista resurssipalaneliöistä, sillä tein vastaavia blokkeja myös Kylä lähtee -medaljonkityöhöni. Tilkkuneliöitä oli niin kiva rakennella! Kun ne silitti ja tasoitti, niistä tuli vielä hauskemman näköisiä. Ja niin kuin niin monesti, yhdestä neliöstä jäänyt, hyvin pieni pala sopi seuraavan neliön keskustaksi, joten päädyin tekemään aina vain yhden lisää, ja yhden lisää, ja yhden lisää… Olin tilkkupinnasta innoissani jo silloin kun sitä ei ollut vielä tikattu: Tikattu tilkkupinta oli kuitenkin paljon, paljon tikkaamatonta parempi. Ihanan aaltotikkauksen toteutti jälleen Soile Töölön Tilkkupajasta. Vastaavaa tikkauskuviota en pystyisi kotikoneella ompelemaan, vaikka haluaisin – enkä totisesti halua itse tikata näin isoa työtä! Oikukas on nimittäin kooltaan noin 183 cm x 213 cm...

Jos olet harrastanut tilkkutyötä vähänkään pidempään, olet todennäköisesti kohdannut värikriisin ainakin kerran. Kehitin nopeasti yksitoista kriisitilannetta ja ehdotan helppoja tapoja joko välttää kriisi kokonaan tai selvitä siitä kolhuitta. Nytpä tahdon olla ma, värikriisiesi pelastaja! Värikriisi 1: Epäonnistunut kontrasti. Onnistuneessa tilkkutyössä kontrasti on kohdallaan. Vaikka ihmiset arvioivat tilkkutöitä väreihin liittyvin sanoin, niin useimmiten kyse on kontrastista. Erityisesti vierekkäin olevien tilkkujen välillä pitää olla kontrastia, jotta niiden värit eivät sulaudu kauempaa katsottuna samaksi. Olen näyttänyt Arvoitus-tilkkupeiton kuvia monta kertaa, koska siitä näkyy erinomaisesti, millainen kontrastin pitäisi olla ja miltä näyttää, kun kontrasti puuttuu. Saatat tietysti tavoitella vähäkontrastista pintaa. Silloin kannattaa muistaa, ettei eri värienkään välille synny häiritsevää kontrastia, kun tilkkujen tummuusaste on suunnilleen sama. Värikriisi 2: Kalliit virheet. ...