valmis tilkkupeitto raidallisista hirsimökkiblokeista.

Vaaleanharmaa reunakantti on paikoillaan ja Sokkelo-tilkkupeitto on valmis. Sain avustajan mukaan ja kiipesimme läheiselle pikku kalliolle, jotta sain peitosta erilaisen kuvan kuin yleensä.

Sokkelo-tilkkupeittoni on kooltaan noin 170 cm x 245 cm.

Ompelin Sokkelo-peiton hirsimökkiblokeista, joiden toisen puolen palkit olivat vuoroin valkoiset, vuoroin harmaat ja toisen puolen palkit kirjavista kankaista.

Blokin keskineliö oli kooltaan 1,5” x 1,5” ja palkit olivat tietenkin myös 1,5 tuumaa leveät. Valmiin blokin koko oli noin 25 cm x 25 cm.

Projektin edetessä mutta onneksi aika alkuvaiheessa tein tärkeän havainnon: jotta tilkkupinnasta tulisi tasaisen raidallinen, joka toisen blokin piti alkaa harmaalla, joka toisen valkoisella palkilla. Se oli ehkä projektissa vaikeinta!

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi työni kauniisti Malachite-nimisellä kuviolla. Tikkaus on kivasti mutkittelevan raidallinen, mikä komppaa tilkkublokin suoria raitoja.

Peitto sai nimensä siitä, että sen raidalliset osuudet toivat mieleeni ensin geometrian. Googlettelin aihetta ja päädyin labyrintteihin, joista käytettiin myös suomenkielistä nimeä ”sokkelo”. Onneksi en jäänyt labyrintin vangiksi, vaan löysin suomalaisen, hauskemmalta kuulostavan sanan!

Levitin valmiin peiton heti sängylle, missä valo lankesi tikkauspinnalle juuri sopivasti.

Ostin tälle työlle varta vasten taustakankaat. Sokkelo-peitto menee miehelle, joten valitsin hillityn harmaan ja kivan kuorma-auto-traktorikankaan. Tykkään enemmän taustakappaleista, joissa on vähintään kahta eri kangasta.

Taustakappaleesta puheen ollen – olin näköjään päättänyt käyttää siellä myös ne kaksi ylimääräistä hirsimökkiblokkia jotka vahingossa ompelin! Enkä näköjään käyttänyt niitä.

Peiton alakulmassa on tietenkin myös nimilappu. Minulla on nyt hyvä varasto nimilapuiksi sopivia tilkkuja, sillä ostin tällaista kehyskuvioitua kangasta syksyllä käydessäni PeeKaan myymälässä Oulussa.

Puupinnalle muodostui hauskoja varjoja ja tilkkupinnan värit korostuivat hyvässä valossa:

Valitsemani vaaleanharmaa reunakanttikangas näyttää sopivan hillityltä.

Pysähdyin vielä pihaan ottamaan tavallisemman muotokuvan. Tilanteessa oli jotain erikoistakin: hankikanto. Lumipeite on pinnastaan niin kova, että sen päällä voi kävellä. En muista, että täällä asuessamme olisi ennen ollut tällaista. Kerran, pari on hanki ollut kissan käveltävissä, mutta minua se ei ole ennen kantanut.

Aurinko paistoi kirkkaasti, ja päätin ottaa varjoni mukaan Sokkelo-tilkkupeiton muotokuvaan:

Auringonpaiste piirsi myös tikkaukset terävästi näkyviin:

Sokkelo-peitto on vuoden 2019 ensimmäinen ja blogihistoriani 47. valmistunut tilkkupeitto. Tuntuu mahdottomalta, että olisin ommellut melkein 50 tilkkupeittoa, mutta kaipa se on uskottava! No, osa niistä on sentään pieniä vauvan- ja lapsenpeittoja!

keskeneräinen on edistynyt!

Innostuin elokuussa 2018 ompelemaan raidallisia hirsimökkiblokkeja. Olipa hauska lukea kirjoitukseni, koska siinä kerroin kärsiväni kuumuudesta! Hellepäivät olivat ehtineet unohtua jo ajat sitten. Lopetin kirjoituksen myös erityisen hauskasti: ” Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?”

Selkäkeikkanaurua!

Ei tietenkään valmistunut nopeasti, vaan vasta toissa viikolla ompelin sille taustakappaleen – johon siihenkin hankin kankaat syyskuussa. Soile tikkasi sitten peiton Malachite-nimisellä tikkauskuviolla Töölön Tilkkupajassa.

Sain valmiiksi tikatun peiton mukaani noin viikko sitten ja ehdin juuri ja juuri tuoda sen valoisaan aikaan kotipihalle kuvattavaksi.

Tikkauskuvio hieman lähempää:

Sain vinkkejä kanttauskankaan valintaan: erivärisistä tilkuista koottu; valkoinen; harmaa. Minulla olisi myös ollut musta-valko-raidallista kangasta, jota ostin nimenomaan reunakantiksi. Näistä valkoinen tuntuikin tosi sopivalta, ja ehdin jo leikata, ommella ja silittää valkoisen reunakaitaleen valmiiksi.

Onneksi en ehtinyt ommella sitä peittoon vielä - tulin nimittäin ajatelleeksi, että tilkkupeitto tulee oikeaan käyttöön. Tiedän, että saaja käyttää sitä joka päivä ja pesee sitä aika ajoin. Valkoinen reunakantti alkoi tuntua sellaiseen käyttötapaan liian aralta, joten leikkasin peittoon uuden, vaaleanharmaan kantin.

Tilkkupeitto on kohta valmis! Ei valmistunut nopeasti, mutta valmistuu kuitenkin.

Kanttaaminen sai odottaa tänään, kun menin käymään Vanhassa Satamassa Kädentaidot-messuilla. Täydensin siellä tilkkukangasvarastojani, vaikka ne eivät osoitakaan hupenemisen merkkejä. Kauniita kankaita ei vain voi vastustaa!

Tällä kertaa ostin myös yksivärisiä kankaita! Osaankohan edes käyttää niitä mihinkään..?

pieniä ja vielä pienempiä neliöitä.

Pienten kangasneliöiden leikkaamisessa ja sen jälkeen sommittelemisessa vaalea+tumma-pareiksi on jotain koukuttavaa. En viitsi edes ruveta arvioimaan, miten pitkiä aikoja olen saanut kulumaan niissä puuhissa. Teen neljän pikkuneliön four-patch-blokeista kymmenen kappaleen pinoja, jotka asettelen karkkilaatikon kannelle odottamaan, että pinoja on kymmenen. Sen jälkeen siirrän blokit pakastepussiin.

Välillä sommittelen blokeista isompia kokonaisuuksia, joista otan kuvan ja jaan Instagramissä tai näytän teille, blogin lukijat.

Sommitelmistani saa helposti käsityksen, että kokoaisin tilkkupinnan pelkistä neljän neliön blokeista. Oikeasti peittoon tulee vuorotellen vaaleita neliöitä ja blokkeja.

Valmistan neljän neliön blokit suunnilleen tällaisissa erissä. Valitsen aina kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa neliötä yhteen blokkiin. Asetan vaalean neliön tumman päälle ja panen ne ompelupöydälle. Sitten asetan tumman neliön vaalean päälle jalasken äskeisen parin päälle vähän limittäin. Toistan, kunnes neliöt loppuvat tai pöydälle ei mahdu pidempää jonoa.

Sitten lähden ompelemaan parit yhteen. Ompelen sarjassa yksi toisensa jälkeen. Jätän viimeiset kaksi paria koneeseen, leikkaan muun pötkön irti ja leikkaan kahden parin pätkiksi. Silloin on helppo ommella parit yhteen. Silittämisen jälkeen tasoitan blokit tasan 2,5 tuuman neliöiksi. Siinä on jonkinlainen homma, mutta se on palkitsevaa, sillä blokeista tulee tosi siistejä.

Yksi Instagram-seuraajistani jätti blokkiasetelmakuvaani kommentin, jossa hän sanoi voivansa lähettää minulle pieniä, valmiiksi leikattuja neliöitä, jos minua kiinnostaa.

!!!!

Totta kai kiinnosti! Toisten tilkut ovat aina tosi mielenkiintoisia!

Sain hänen pakettinsa eilen. Paketissa oli makeislaatikko, jonka päällä olevassa tarrassa luki ”Treasure Box”. Aarrearkku oli täynnä kangasneliöitä, ja lähettäjä oli pannut mukaan myös minipienen, söpön neulatyynyn. Postipaketissa oli myös suklaita ja kortti.

Ehdotin hänelle, että tekisimme vaihtokaupan, mutta hänelle riittää kuulemma pelkkä kiitos! Kyllä oli ystävällistä!

Tilkkuilijat ovat kyllä kaikkein kivoimpia! Olen onnekas, että minulla on harrastus, jonka parissa viihtyvät kivoimmat ihmiset.

Nyt pohdin, käyttäisinkö saamiani neliöitä pieniin blokkeihini. Niitä pitäisi hiukan vielä pienentää, ja hauskinta olisi tietysti käyttää neliöt sellaisenaan. Tätä jään miettimään.

valmiiksi tikattu tilkkupalapeli.

Tikkasin tätä 80 cm x 120 cm kokoista tilkkutyötäni päiväkausia, mutta nyt se on valmis. Vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyöni on ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” -tilkkuseinävaate:

 

Käytin tilkkupintaan tehokkaan määrän jäännöspaloja ja useita aiemmin valmistamiani tilkkupaloja.

Muutama kuva tikkauksen eri vaiheista – tässä ensimmäiset tikkaukset nurjalta katsottuina. Taiteilin niitä tietenkin tilkkutyön oikealta puolelta ja minusta tuntui epätoivoiselta. Nurjalta katsottuna kiemurat alkoivat vaikuttaa mukiinmeneviltä ja jaksoin jatkaa.

Tilkkutyön alareunassa on sinistä. Tikkasin siihen vesimäisiä kuvioita. Tummimpaan alareunaan tikkasin pyöreitä kiviä.

Koska tiesin tikkausta aloittaessani tilkkutyön nimen, tikkasin moneen kohtaan sydämiä. Kirjoitin tilkkupintaan myös työn nimen.

Kokeilin myös, osaisinko tehdä spiraalimaisia kuvioita vapaalla kädellä. Spiraaleista ei tullut yhtä siistejä, mutta kelvollisia kuitenkin. Koska keltainen tilkku on työn yläreunassa, ajattelen sen olevan aurinko.

Rohkenin tikata pintaan useamman lehväkuvion. Niistä tykkäsin joka kerta. Piirsin keskiruodin kynällä ja tikkasin niin, että haluamani tilkkuosuus täyttyi lehvästä.

Tämän pikku blokin mukaan nimesin koko työn. Olen tehnyt pienen sydämen paperiompeluna monta, monta vuotta sitten. Taisin ajatella, että ompelisin sen ympärille mekon tai jotain, mutta sellaista ei syntynyt. Se ei löytänyt paikkaansa tilkkutöistänikään, mutta nyt se pääsi mukaan.

Tarjoan työtäni European Quilting Associationin juhlanäyttelyyn, ja sinne pääsevät vain tietyn kokoiset työt. ”Käytä sydäntäsi” kutistui tikatessa enemmän kuin mikään aiempi työni, ja jouduin tikkaamisen jälkeen vielä jatkamaan työtä yläreunasta! Että on vaikea tehdä tietyn kokoinen työ!

Päädyin kanttaamaan sivut niin, että käänsin koko kantin nurjalle. Käytin sivuilla Karnaluksista ostamaani valmista vinokaitaletta, koska se jäi näkymättömiin. Kerrankin ei tarvinnut ruveta kokoamaan kanttia itse!

Vielä viimeinen muotokuva ”Käytä sydäntäsi” -seinävaatteesta:

Kun katson tätä kuvaa myöhemmin, muistan, miten paljon lunta täällä oli!

tilkkupalapeli.

Aloitin tilkkuvuoden 2019 rakentamalla tilkkupalapelin. Eurooppalaisen tilkkuyhdistyksen EQA:n juhlanäyttelyyn osallistumiseen saatiin jatkoaikaa ja siihen voi edelleen ehdottaa työtään, kunhan lähettää ehdotuksesta kuvan viimeistään 10. toukokuuta. Ajattelin, että ehtisin sentään siihen junaan mukaan.

Näyttelyn teemana on ”Lankoja ilman rajoja,” joka ei synnyttänyt minussa varsinaista ideaa. Siksi lähdin tekemään työtä niin kuin teen tilkkupussukkani, eli ompelemalla yhteen satunnaisen kokoisia ja melkein satunnaisen värisiäkin jäännöspaloja. Aloitin punaisella.

Kävin läpi jäännöspalalaatikoitani ja löysin myös muutamia teemaan jotenkin sopivia, valmiita tilkkuyhdistelmiä. Ja koska punaiset tilkut kävivät siitä laatikosta vähiin, ajattelin siirtyä punaisesta violetin kautta siniseen väriin.

Tässä vaiheessa totesin, että kyseessä on palapeli, johon ompelen palaset itse!

Siirtymä punaisesta siniseen näytti onnistuvan, joten rupesin miettimään tilkkutyön ”alareunaa”. Totesin, että sen on PAKKO olla musta-harmaa.

Seuraavasta jäännöspalasäilyttimestä purkautui sitten muutama tilkkuyhdistelmä, joissa oli mustia palkkeja. Päätin ottaa ne mukaan tilkkupintaani ja sommittelin ne punaisten ja violettien väliin. Liukuva väritys katkesi siltä kohtaa, mutta pidin tästä sommitelmasta enemmän.

Kissan oli pakko tulla tarkastelemaan uutta sommitelmaani:

Kuva melkein valmiista tilkkupinnasta, josta tulee valmiina 80 cm x 120 cm:n kokoinen. Tässä vaiheessa pinnasta on muutama sauma vielä ompelematta:

Eilen sain koko tilkkupinnan ommelluksi kokoon, silitetyksi ja suunnilleen tasoitetuksi. Tänään vein sen ulos lumelle muotokuvattavaksi:

Seuraavana on vaikein osuus kaikista: tikkaaminen.

karkkivärejä.

En ole karkkilakossa: johan sen näkee tilkkutyöstänikin! Tässä on niin paljon kirkkaita ja vilkkaita värejä, että melkein hampaisiin sattuu. Hammaskivun haamusta huolimatta tykkään tästä:

Asetin blokit suunnittelulattialle aivan satunnaiseen järjestykseen, paitsi joka toisessa oli tummat, joka toisessa vaaleat kulmat.

Kuvasin yhtä aluetta hieman lähempää:

Seuraavaksi keräsin blokit lattialta (Mies ei niin tykkää, että jalkapohjaan tarttuu tilkkublokki, ja hän kuitenkin silloin tällöin joutuu vähän kävelemään makkarissakin) ja tekaisin kuusi blokkia lisää:

Näissä käytin kahta aivan ikivanhaa kangasta! Vasemman yläkulman keskikangas ja alemman rivin keskimmäisen blokin keskikangas ovat kumpikin päätyneet varastoihini joskus 1990-luvun puolessa välissä.

Kun olin ommellut muutaman blokin lisää, järjestelin kaikki blokit väreittäin pinoihin, tumma- ja vaaleakulmaiset erikseen. Ladoin ne sitten lattialle vähän enemmän värijärjestykseen kuin edellisellä kerralla.

Melko satunnainen järjestys on ihan yhtä hyvä, mutta taidan silti lopullisessa työssäni pitäytyä tähän jossain määrin värijärjestykseen.

Blokkeja ladellessani panin merkille muutaman asian.

Punaisessa yläkulmassa on aivan erityisen imelät värit:

Kolmessa vierekkäisessä blokissa on sattumalta jokaisessa perhonen, ja edellisessä blokkirivissä on vielä lisää perhosia.

Kissalla on iloinen ilme, koska se näkee alemmalla rivillä olevan linnun. Kumpikaan ei ole vielä huomannut pelätä telttailevaa karhua. Ehkä sitä ei tarvitsekaan pelätä, sillä se taitaa olla lomalla.

Totta kai löytyi myös toinen blokki, jonka kissat ovat maireina. Lähellä laulaa neljä eri lintua!

Olen koonnut nämäkin blokit taas pinoihin. Ne ovat seuraavassa ladonnassa jälleen hieman eri järjestyksessä. Ehkä seuraava ladonta on jo se lopullinen! Valmiissa tilkkupinnassa on suunnitelmieni mukaan 140 blokkia. Minun on siis väännettävä enää 12 blokkia!

tilkkuvuoden 2018 yhteenveto.

Taas on vuosi vierähtänyt, ja on aika tarkastella vuotta 2018. Muistelen jälleen vuosi sitten esittämiäni toiveita, tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet, ja luettelen tietenkin töitäni.

Aloitetaanpa. Kissa tuntuu olevan kuulolla. Koska sillä on silmät kiinni, se selvästi keskittyy kuuntelemiseen.

Ompelin vuoden 2018 aikana 22 tilkkupussukkaa – kaksi enemmän kuin viime vuonna.

• Lentävä lähtö -pussukka
• Sopusointuja-tilkkupussukka
• Marraskuu-pussukka tilkuista
• Neutriino-pussukka tilkuista
• Vinksin vonksin -tilkkupussukka
• Marmeladi-vetoketjupussukka
• Kaikki käy -tilkkupussukka
• Pioni-vetoketjupussukka
• Ilotulitus-tilkkupussukka
• Köynnös-pussukka
• Hattara-tilkkupussukka
• Kaksin-tilkkupussukka
• Taitava-tilkkupussukka
• Helena-vetoketjupussukka
• Tomppa-pussukka
• Tunnelma-pussukka tilkuista
• Safiiri ja teräs -pussukka
• Mentoli-tilkkupussukka
• Puuma-vetoketjupussukka
• Perjantaipussukka
• Kissagalleria-pussukka
• BFF-tilkkupussukka

Yhden tilkkulaukun (viime vuonna ompelin kaksi).

• Kissanhäntä kainalossa -tilkkulaukku

Kuusi tilkkupeittoa (viime vuonna ompelinkin järjettömän määrän eli yksitoista).

• Tasapeli-tilkkupeitto
• Tuulenpesät-tilkkupeitto
• Enemmän on enemmän -tilkkupeitto
• Herkkupalat-tilkkupeitto
• Reilua peliä -tilkkupeitto
• Menoksi-vauvanpeitto tilkuista
• Lisäksi ompelin yhden nuppupeiton, jolle en antanut nimeä.

Kuudenlaista muuta juttua. Innostuin esimerkiksi tekemään suorastaan sarjan eko-vanulappuja säilytyspusseineen (siis kaksi), ja joulun alla tehtailin peräti 16 sydämenmuotoista pannulappua!

• Tomppa-pussukka ja ekovanulaput
• Köynnös-pussukka ja ekovanulaput
• Hys-tyynynpäällinen
• Huippu-tyynynpäällinen
• 16 sydämenmuotoista pannulappua.

Ompelin lisäksi kaksi pientä tilkkutyötä (ripustuskujineen!) kahteen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin näyttelyyn, yhdeksi kahdeksasta Suomen edustajasta (työtäni ei valittu) ja myös ehdolle Tilkkuyhdistyksen teemanäyttelyyn Glasgow’hun.

• Pehmeää piikkilankaa -seinätekstiili oli ehdolla Borders - Rajat -teemanäyttelyyn.
• Makuasioista / Matters of Taste -seinätekstiili valittiin mukaan Glasgow'n näyttelyyn.

Keskeneräiset

Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.

• Minipienistä jäännöspalaneliöistä rakentuva tilkkupinta on "hivenen" kesken (valmiina on vähän toistasataa 2,5-tuumaista neljän neliön blokkia ja pintaan tarvitaan vähän toistaTUHATTA vastaavaa blokkia).
• "Scrap Crazy" -mallineella leikatuista paloista koottu tilkkupinta on valmis, mutta se ei ole vielä peitto.
• Tähtiblokit jäännöspaloista ja sinisestä batiikista - lisää blokkeja tarvitaan, jos haluan tästä muun kuin vauvanpeiton.
• Karkkivärisiä blokkejakaan ei vielä ole ihan tarpeeksi peittoa varten.
• Taustakankaan puutteesta kärsii myös muuten valmis, raidallinen hirsimökkiblokkipinta. Siitä puheen ollen, näytänpä työstä uuden kuvan, jonka otin jouluaaton aattona tuoreella lumella:

Viime vuonna tähän aikaan oli kesken vain kaksi tilkkupeittoa (ja sain ne valmiiksi tänä vuonna):  rastiblokeista valmistamani tilkkutyö (valmis työ sai nimen "Tasapeli") ja kauan keskeneräisenä virunut ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö (valmiin työn nimi on "Tuulenpesät").

Vuoden 2018 hudit

Ajattelen useimmiten positiivisesti, mutta täytyyhän sitä tunnustaa sellaisiakin asioita, jotka eivät menneet ihan putkeen. Niitä nousee mieleen kolme.

Näyttelytyö. En tykännyt ”Suomalaisia näkymiä” -näyttelyyn ehdottamastani tilkkutyöstä ”Makuasioista,” vaikka pidin alkuperäisestä ideastani ja vaikka toteutin siihen oikein mukiinmeneviä tikkauksiakin. Se vain ei edusta mieleistäni estetiikkaa. Koska olen itse tärkein kohdeyleisöni, epäonnistuin siinä mielessä.

Joulukalenteri. Lasken myös joulukalenterini pettymysten joukkoon, sillä se ei innostanut lukijoita toivomallani tavalla. Viime vuonna sain joulukalenterini kautta paljon, paljon enemmän silmäpareja kirjoitusteni ääreen.

Vinkkivideo. Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

Näitä kun mietin, rupeaa nolostuttamaan ja täytyy melkein painaa kasvot käsiin:

Vuoden 2018 parhaat jutut

Nolostelut sikseen. Siirrynkin miettimään parhausasioita.

Edelleen: @tilkunviilaaja Instagramissä. Kesällä sain useamman kommentin, joissa toivottiin minun tulevan Yhdysvaltoihin pitämään tilkkukursseja. Leikittelin jo ajatuksella, mutta huhhuh, minä olen saamaton järjestämään itselleni toimintaa.

Kolme värikästä tilkkupeittoani. Herkkupalat-peiton sekä Enemmän on enemmän -peiton ennätin saada valmiiksi, mutta raidallisista hirsimökkiblokeista kokoamani tilkkupinta on vielä keskeneräisten kasassa. Herkkupalat-peittoon raaskin käyttää upeita Tula Pink -kankaita ja Enemmän on enemmän -peitosta tuli sattumalta paljon kivampi kuin olin uskaltanut edes toivoa. Kaikki nämä työt edustavat omaa värimaailmaani ja lempiväriäni eli moniväristä.

Blogiarvonta. Sain blogiarvontaan ennätysmäärän kommentteja!

Tilkkuyhdistyksen jäsenmäärä. Uskon, että sinnikkäästi toteutetun tiedotuksen, parin kampanjan sekä koko ajan paranevan Tilkkulehden ansiosta yhdistykseen on innostunut liittymään sellaisia harrastajia, jotka ovat aiemmin empineet ottaa ratkaisevaa askelta.

Miten toiveeni toteutuivat?

Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2018? ”Sakke” auttaa minua muistelemaan – sillä on tässä pitkät kädet, jotka ovat esimerkiksi joogatessa olennaiset:

Pitkäkätisyysjänteisyys on ehkä auttanut, sillä neljästä toiveestani kolme on toteutunut!

”Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti”. 

Toteutui täysimittaisesti! Niin kaukaiset kuin läheiset tilkkuystävät ovat pysyneet ystävällisinä ja positiivisina.

”Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni.

Vihdoinkin.” Fanfaari minulle! Tattararaa! Tuulenpesät-tilkkupeitto on valmis, ja tykkäyksiä sateli hänelle. Löysin peitolle sopivan omistajankin! Annoin sen anopille syntymäpäivä-/joululahjaksi ja hän tuntui olevan mielissään.

”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.”

Toteutui. Ideoin ja aloitin joulukalenterin kirjoittamisen elokuussa, ja luukut olivat valmiina marraskuun puolella. Ostin myös lahjoja hyvissä ajoin. Silti olen sen verran hidasliikkeinen, että osa joulutoimista – esimerkiksi lahjojen postittaminen – jäi viime tinkaan tai viime tingan jälkeiseen aikaan.

Ehdin tosiaan ommella muutakin kuin pannulappuja joululahjaksi! Sain nimittäin joulunalusviikolla ommelluksi viimeiset blokit Scrap Crazy -mallineen perusteella toteutettavaan tilkkutyöhön. Lisäksi ompelin tilkkupinnan kokoon!

”Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.” 

Ei toteutunut. Ensin en tajunnut aloittaa. Sitten en muistanut. Sen jälkeen en ehtinyt, ja loppuvuonna oli niin pimeää, ettei videoimisesta tullut mitään.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2019

1. Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.
2. Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.
3. Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.

Huh, taas on katsaus paketissa. Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2018! Kannustavat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ahkeraa, kokeilevaa ja ihanaa tilkkuvuotta 2019!

makuasioista.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n näyttelyyn, joka tulee olemaan esillä maaliskuussa 2019 Glasgow’ssa, Skotlannissa. Näyttelyn teemana oli ”Suomalaisia näkymiä,” ja ehdottamani tilkkutyö "Makuasioista" / "Matters of Taste" on tällainen:

Hmm, ehkä mieleenne tulee kysymys ”miten ihmeessä tuossa voi olla suomalaisia näkymiä?” Seuraa selitys.

Olen lukenut, että suomalaisten jäätelömaku on erikoinen. Suosituimpien jäätelömakujemme joukossa on kaksi hyvin erikoista: vanilja ja salmiakki. Vaniljaa eivät muun maalaiset pidä omana jäätelömakuna, vaan se yhdistetään aina johonkin. Salmiakki yleensäkin on vain pohjoismaalaisille tuttu maku.

Mietin myös, että ainakin kesäisin voi suomalaisessa näkymässä olla jäätelönsyöjiä. Siksi työssäni on jäätelötötteröitä, ja ylimmät edustavat meidän outoja mieltymyksiämme.

Erikoisten jäätelömakujen lisäksi työhön tuli siten mukaan puna-valkoisia raitoja eli häivähdys perisuomalaisen Marianne-karamellin käärettä. Marimekon kuosit täydentävät suomalaista makua.

Piirsin itse paperimallineen jäätelötötteröille, jotka toteutin paper-piecing-menetelmällä.

Yhdistelin tötteröt kokonaisuuksiksi ja lisäsin kehysmäisiä elementtejä.

Sanon vain, etten ollut maailman ihastunein kätteni työhön. Määräpäivä painoi kuitenkin päälle, joten en voinut aloittaa alustakaan. Päätin vain jatkaa sinnikkäästi. Panostin tikkauksiin.

Katsotaan näitä vielä hiukan lähempää:



Ensin tikkaukseni näyttivät nekin typeriltä, mutta katsoin onneksi työn nurjalle puolelle. Ihan kivat kuviot siellä oli!

Tässä vaiheessa työni alkoi näyttää puolittain kivalta.

Päätin kuitenkin siirtyä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja jatkoin uloimmassa reunassa Marimekko-kankaan kuviointia omin tikkauksin. Se ei näyttänyt maailman upeimmalta, joten jatkoin työtä vaaleilla langoilla.

Tasapainon nimissä toteutin punaisia jatkokuvioita pariin muuhunkin kohtaan.

Vielä lähikuva tikatuista jäätelötötteröistä. Ruudutetuista vohvelituuteista tykkäsin.

Valmis työni "Makuasioista" / "Matters of Taste" on kooltaan noin 57 cm x 59 cm. Tai siis eihän se vielä ole täysin valmis! Jäin odottamaan tuomaroinnin tulosta puolittain toivoen, ettei minun tarvitsisi ommella tähän ripustuskujaa. Työni kuitenkin pääsee mukaan Glasgow’n näyttelyyn, mikä on hieno juttu, mutta tarkoittaa minulle ripustuskujan ompelu-urakkaa. Huoh siitä, vaikka jipii siitä toisesta asiasta.