ompelupöydällä juuri nyt.

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta.

Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset.

Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä.

Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta:

Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa.

Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla on valmiiksi leikattuja neliöitä.

Pidän tavoitteena ommella noin 1200 pikkublokkia ennen kuin rupean ompelemaan niistä isompia kokonaisuuksia. Mielessä väikkyy, että näistä syntyisi melko iso tilkkupeitto sitten joskus!

Laskin nopeasti, että blokkeja on nyt koossa 820 kappaletta. (Tosin mehän tiedämme, miten tarkasti pystyn laskemaan vaikkapa kahteentoista.)

Kahdestatoista puheen ollen, nostin kukkakuvioisen tilkkupintani ulos ja otin siitä luonnonvalossa kuvan.

Tilkkupinta on peitoksi vielä kovin pieni, ja ajattelin kasvattaa sen kokoa ompelemalla sille jonkunlaisen reunuksen käyttäen esimerkiksi tästä projektista jääneitä juoponpolkublokin osia. Minulla on paljon punaisia kapeita kappaleita ja vastaavasti valkoisia pulleita kappaleita.

Kehys tuskin häiritsisi teoksen yleisilmettä, ja lopputuloksena olisi järkevämmän kokoinen tilkkupeitto.

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:

Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.

Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!

Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.

Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.

No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!

Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":

Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.

Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.

Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.

Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

uusin tilkkupussukka.

Löysin taas pari melkein valmiin kokoiseksi ompelemaani tilkkupintaa jäännöspalojeni joukosta. Inspiroiduin sen verran, että tikkasin ne kiinni vanuun ja palaan hipunutta pussilakanaa. Löysin väreihin sopivan vetoketjunkin, joten kun minulla oli tovi aikaa, ompelin pussukan valmiiksi. Annoin uusimmalle teokselleni nimeksi Keltti.

Nimi juontuu tutkimuksesta, jota tein Wikipediassa. Nimi-ideoiden keksimistä jouduttaakseni tein haun termillä ”green and blue together” ja opin, ettei kaikissa kielissä ole eri sanaa siniselle ja vihreälle. Walesin kielessä on sinistä tarkoittava sana, mutta samaa sanaa on silti voitu käyttää kuvattaessa meren, ruohon tai hopean väriä. Walesin kieli on kelttiläinen kieli; pussukassa on sininen ja vihreä puoli (tai no, toisella puolella ON vihreää); Keltti sopii siis pussukan nimeksi.

Pitäydyin Saimi-pussukan tikkaustyylissä eli kulmikkaissa spiraaleissa. Vinoon kulkevat tikkaukset pukevat erityisesti tätä vihreää (vihreämpää) puolta:

Löysin pari isohkoa, vihreää jäännöspalaa, jotka sopivat pussukan vuoriksi.

Vuorissa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-merkki on paikallaan.

Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
• Korkeus noin 15,5 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.

Ompelin pussukkaan vetoketjun käyttäen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimaani menetelmää, joten Keltti-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa. Muuta mallistoa se ei edustakaan, sillä siinä on pohja (se ei ole litteä Hejsan-pussukka) ja lyhyet kiinnipitolenksut (se ei siis ole ranteessa kannettavaksi sopivaa Street-mallistoa).

Keltti-tilkkupussukan pohjassa näkyy omenakuvioinen kangas, josta Tytär ompeli koulukäsitöissä sortsit. Ne olivat hänestä kamalat, ja hän lahjoitti ne minulle tilkkutyömateriaaliksi. Olen käyttänyt kangasta ilomielin!

Kuvassa saattaa erottua myös vetoketjun päättelevä kangaspala, josta tein vahingossa aika omituisen pitkän. Totesin heti sen ommeltuani, että ohhoh, mutta en lähtenyt sitä lyhentämään, saati sitten että olisin tehnyt uuden. Olkoon!

ompelin tilkkupeiton.

Ompelin tilkkupeiton käyttäen Scrap Crazy -mallinetta, kahta valmiiksi sommiteltua kangaspinoa sekä vaatimatonta määrää oman varastoni kankaita. Ensimmäinen blokki valmistui syyskuussa 2018 ja tilkkupinta oli valmis joulukuun lopulla 2018.

Tilkkupinta joutui odottamaan taustakappaletta pitkään, mutta valmistuihan sekin lopulta. Töölön Tilkkupajan Soile toteutti tilkkupinnalle kauniit tikkaukset, minä viimeistelin peiton kirjavalla kanttauksella ja nyt se on tässä: Sallittu ajosuunta.

Mietin nimeä tovin. Kuvassa tilkkupinnan kuviointi tuo mieleen sirpaleet, mutta en halunnut nimen viittaavan rikkinäisyyteen. Mieleen tulivat myös nuolenkärjet ja se, että palat tuntuvat osoittavan mikä mihinkin suuntaan.

Suunta-sanasta keksin sitten sallitun ajosuunnan. Sellaista liikennemerkkiä ei tietenkään ole! Kaikki sallimiset – jos niitä ikinä on edes ollut – on muutettu pakollisuuksiksi. Koska salliminen on myönteistä (ja pakollinen ei niin kovin myönteistä), nimi tuntui oivalliselta.

Mahdollinen (ei kovin vapaaehtoinen tosin, tiedän entuudestaan) peitonpitelijä ei ollut paikalla kuvaustuokioni aikana, mutta keksin kokeilla peiton kiinnittämistä pyykkinarulle. Tuuli tarttui siihen heti kun olin kuvausetäisyydellä ja puhalsi sen alareunan piiloon.

Menin peiton toiselle puolelle ja otin nopeasti kuvan taustakappaleesta. Pyykkinarutolpan varjo lankeaa ikävästi peiton reunan poikki, mutta kyllä tästä käsityksen saa. Tosi hillitty taustakappale – kerrankin!

Siirsin tilkkupeiton alareunan taas näkyviin ja otin paremman pyykkinarukuvan. Tikkausten tuoma struktuuri piirtyy hyvin esiin!

Asettelin peiton myös ryöppyämään alas kulahtaneita ulkorappusiamme vielä kun voin. Raput puretaan ehkä jo parin kuukauden sisällä. Seuraavat portaat eivät ehkä ole näin kuvaukselliset.

(En silti ajatellut jäädä betonirappujamme kaipaamaan. Ne ovat jo aikansa palvelleet.)

Kuistiremonttimme takia saatamme siirtää myös erikoisen kivikasan, joka on entisen asukkaan pystyttämästä terassista muistona olevan puuritilän päällä. Kivikasalla on tehtävä: se on Kissan valtaistuin ja sen tärkeily- ja tähystyspaikka. Asettelin Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton taiteellisesti kivikasan päälle.

Lopuksi näytän, että Sallittu ajosuunta -tilkkupeitossani on siistit kulmat ja monikuosinen reunakantti:

Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto on noin 150 cm leveä ja noin 210 cm korkea. Sopivan kokoinen esimerkiksi jos sohvalla haluaa jaloille lisälämmintä. Sillä ei ole vielä muuta omistajaa kuin minä.

Olen tyytyväinen, että osasin käyttää kauan hyllyllä hilloamiani yksivärisiä ja minulle epätyypillisen värisiä kankaita. Scrap Crazy -blokkeja oli hauska ommella. Leikatut palat sopivat yhteen just eivätkä melkein, eikä saumoja tarvinnut kohdistaa. Jäännöspalojani en pystynyt tähän projektiin kuitenkaan käyttämään juuri lainkaan, koska lähes kaikki jäännöstilkkuni ovat tosi pieniä. En miellä esimerkiksi puolikasta fat quarter -palaa vielä jäännöspalaksi!

Sallittu ajosuunta on kolmas tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto. Vaikka ensimmäiset kokemukseni mallineen ja näiden blokkien parissa tuntuivat epäilyttävän minua, valmis työ on kuitenkin mielestäni onnistunut ja kiva. Onneksi jatkoin, vaikka olin epäuskoinen! Valmis on parempi kuin täydellinen.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi?

Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan.

Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi!

Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010.

Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoketjusta, vaan siinä käytettiin vetoketjua itseään mittana. Vetoketjun voi ommella pussukan reunoihin sellaisenaan tai sen päihin voi ommella siistit päättökappaleet.

Nyttemmin olen mieltynyt Noodleheadin hyvään ohjeeseen, jossa vetoketju on reippaasti pussukkakappaleita pidempi – Open Wide Zippered Pouch.

Ohje on englanniksi, mutta se on erinomainen ja selkeä!

Edelleen mittaan yleensä kappaleet vetoketjun mukaan enkä leikkaa kappaleita ohjeen mukaiseen kokoon. Saatan myös ommella tilkkupinnat ensin ja sitten etsiä varastoistani riittävän pitkän vetoketjun (Noodleheadin ohjetta käyttäessäni pussukan yläreunaa pidemmän, muussa tapauksessa sellaisen, jonka voin jatkokangaspaloin sovittaa oikeaan mittaan). Minulle on kertynyt jokusia vetoketjuja varastoon. Aloitellessani vetoketjuja oli vain pari, kolme ja siksi tykkäsin ohjeesta, joka lähti saatavilla olevan vetoketjun mitasta.

Ennen kuin päästään varsinaiseen ohjeeseen, jaan muutaman vinkin.

6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen

1. Suoraan reunaan koneella, kaarevaan reunaan käsin. Vetoketjun ompeleminen on helpointa, kun sen kiinnittää suorareunaiseen kappaleeseen. Jos joudun kiinnittämään vetoketjun kaarevaan kappaleeseen (esimerkiksi kun valmistan Dumpling-malliston pussukoita), ompelen käsin. Kaksinkertaisella langalla ja pienillä jälkipistoilla ommellen ketju kiinnittyy napakasti.

2. En surruta surutta. Koneella ommellessani etenen hitaasti ja lyhyissä pätkissä. Säädän koneen jättämään neulan pysähdyttäessä ala-asentoon, jotta ompeleeseen ei tule mutkia.

3. Samankokoiset kappaleet. Leikkaan päälli- ja vuorikappaleet tarkasti samankokoisiksi. Ommellessa tarkkailen, että kappaleet myös pysyvät samankokoisina. Lähimpänä paininjalkaa oleva kappale nimittäin syöttyy hitaammin. Jos minulla on päällimmäisenä vuori, syötän sitä käsin ohjaamalla lisää, jotta kappaleet ovat loppupäässäkin yhä reunat tasan. Vuorikappaleen voisi ovelasti leikata hivenen päällikappaletta pienemmäksikin, mutta en osaa. Syötän mieluummin.

(Kuvan tassu ei liity tapaukseen.)

4. Piirrän merkkiviivoja. Ommellessani Open Wide Zippered Pouch -pussukkaa merkkaan häviävällä tussilla sekä vuoriin että päällikappaleeseen viivan tuuman päähän reunasta ja kiinnitän neulalla viivat kohdakkain. Tiedän, että noiden kohtien täytyy osua lopuksi tasan, ja pystyn ommellessa käyttämään kohdistusta hyväkseni.

5. Käytän nuppineuloja säästeliäästi. Kiinnitän neuloilla vain aivan alun ja tuon kohdistuskohdan.

6. Siirrän vetimen pois tieltä. Jos teen Noodleheadin ohjeella, avaan vetoketjun kokonaan, jolloin vedin ei häiritse ompelemista. Jos teen tavanomaisen pussukan, avaan vetoketjua ensin vähän ja jonkin matkaa ommeltuani siirrän vetimen takaisin alkuun. Ompelukoneeni paininjalkaa saa nostettua tavallista ylemmäs, ja yleensä saan vetimen kulkemaan paininjalan ohi ilman että työtä pitää siirtää.

Näin ompelet vetoketjupussukan

Ota esiin vetoketju, jota haluat käyttää. Ompele siihen sopivan värisistä tilkuista pinnat, jotka ovat vähintään niin leveät kuin vetoketjun pituus on. Tikkaa pinnat haluamallasi tavalla vanulevyyn, jonka alle voit lisätä ohuen kankaan tai collegejerseypalan.

Tasoita tikkaamasi tilkkupinnat vetoketjun levyisiksi. Jos vetoketjusi on vähän lyhyt, voit jatkaa sitä kummastakin päästä kangaspaloilla. Jos käytät Noodleheadin ohjetta, tilkkupintojen täytyy olla ainakin 10 cm kapeammat kuin vetoketjusi.

Tasoita tikkaamistasi tilkkupinnoista sopivan korkuiset – leveyttä enemmän kuin korkeutta.
Leikkaa täsmälleen tilkkupintojen kokoiset vuorikappaleet. Jos haluat vuorikappaleeseen nimikoimislapun, kiinnitä se nyt.

Aseta vetoketjun oikea puoli toisen tilkkupinnan oikeaa puolta vasten, päät kohdakkain. Tee neulalla apukiinnitys. Aseta vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten, vuorin ja tilkkupinnan reunat tasan. Kiinnitä neulalla niin, että pääset ompeleen alkuun ennen kuin neula täytyy ottaa pois tieltä.

Kiinnitä neulalla vetoketjun toinenkin pää. Jos olet tasoittanut tilkkupinnan täsmälleen vetoketjun mittaiseksi, reunat menevät tietenkin tasan (eivätkä ole niin kuin minulla kuvassa).

Kappaleet ja vetoketju ovat nyt kerroksittain – tilkkupinnan oikea puoli vetoketjun oikeaa puolta vasten ja vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten. (Olen kuvassa kääntänyt vuorikappaleen ylös, jotta kerrosten keskinäinen järjestys erottuisi.)

Ompele kerrokset vetoketjupaininjalkaa käyttäen melko läheltä vetoketjun hammastusta.
Käännä saumanvarat tilkkupinnan puolelle, vuorikappale eri puolelle ja ompele päällitikkaus läheltä saumaa. Kun vuorikappale on taas käännetty päällikappaleen suuntaiseksi, lopputulos näyttää tällaiselta:

Kun kumpikin vetoketjun puoli on ommeltu ja päällitikattu ja vuorikappaleet on käännetty päällikappaleiden suuntaan, tilanne on tällainen:

Seuraavaksi avaat vetoketjun. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Avaa vetoketju.

Jos haluat pussukalle sivulenkit tai kantolenkin, ompele ne nyt kiinni pussukan toiseen päällikappaleeseen, risareunat tilkkupinnan reunan suuntaisesti ja lenkkiosa tilkkupinnan puolelle. Ompele kapealla saumanvaralla, jotta ommel jää pussukan saumanvarojen puolelle.

Käännä päällikappaleet vastakkain, oikea puoli oikeaa vasten. Vuorikappaleet myös vastakkain, oikea oikeaa vasten. Jos olet leikannut ja ommellut tarkasti, kappaleet ovat keskenään samankokoiset. Kiinnitä neuloilla. Jos haluat pussukkaan pohjan, piirrä joka nurkkaan neliö. Pohjasta tulee kaksi kertaa piirtämäsi neliön sivun levyinen. (Piirrän itse yleensä 3,5 cm – 5 cm neliön – matalaan pussukkaan pienemmän ja korkeampaan isomman).

Voit toki ommella myös litteän pussukan, joka ei siis itsekseen pysy pystyssä vaan on aina makuuasennossa. Silloin neliöitä ei tarvitse piirtää. (Hejsan-mallistoni pussukat ovat tuollaisia litteitä ja "pohjattomia".)

Ompele ulkoreunoja pitkin ympäri, mutta jätä kääntöaukko vuorin puolelle. Neliöviivojen kohdalla ompelen yleensä edestakaisin, hyppään neliön yli ja jatkan taas, pari edestakaista pistoa ja sitten suoraa.

Tässä näkyy kääntöaukon reuna:

Kun olet ommellut pussukan ympäri (paitsi kääntöaukon kohdalta), leikkaa neliöviivoja pitkin kulmat pois. Avaa sivu- ja pohjasaumaa kulman kohdalta ja kohdista saumat. Ompele kiinni. Tee sama muille kulmille. Pussukka saattaa ennen kääntämistä näyttää suunnilleen tällaiselta:

Käännä pussukka oikein päin. (Koska avasit vetoketjun silloin kun kehotettiin, kääntäminen onnistuu. Ellet avannut vetoketjua, niin voi voi. Vetoketjun täytyy olla auki, taikka pussukkaa ei pysty kääntämään oikein päin.)

Ompele kääntöaukko kiinni ja työnnä vuori päällikappaleen sisään. Voit halutessasi silittää vuorikappaleen yläreunan, jotta se pysyy siistimmin paikallaan.

Halutessasi voit kiinnittää vetoketjun vetimeen vielä lenkin.

Ta-daa! Vetoketjupussukkasi on valmis!

unohduksista ompelupöydälle.

Pikkutilkkuja hyödyntävät tähtiblokit palautuivat mieleeni pari päivää sitten. Katsoin läpi usean kuukauden blogikirjoitukset viime vuodelta, mutta en löytänyt mainintaa tähtiblokeistani toukokuun 2018 jälkeen. Nauratti lukea kirjoitukseni viimeinen lause: ”Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.” (Viittasin taustalle valitsemaani tummansiniseen kankaaseen.)

Tummansinistä batiikkikangasta oli yhä jäljellä ja löysin sekalaisista pinoistani myös muutaman sakarakappaleen. Jatkoin parhaani mukaan, ja kohta minulla oli kaksi uutta tähtiblokkia. Yli vuoden tauon jälkeen!

Tein kolmannenkin blokin:

Muistin sitten, että pienet tähdet näyttivät oikein hauskoilta ja neljännestä blokista tuli muita pienempi:

Viideskin blokki tulee samaan tapaan vähän pienempi.

Koska tummansinistä kangasta kului tähtiin paljon arvioimaani enemmän, ostin (ehkä silloin vuosi sitten toukokuussa tai kohta sen jälkeen) toistakin sinistä kangasta tämä projekti mielessäni. Luulen, että minun kannattaa siirtyä ompelemaan tähtiä, joissa on tuo toinen taustasininen. Valmiit blokit näyttäisivät muuten tilkkupinnassa virheiltä eivätkä tarkoituksella tehdyiltä.

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.

Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.

Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.

Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.

Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.

En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:

Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

ihan parasko?

Ompelupöydälle kertyi iloisenvärisiä tilkkuja Käpylä-tilkkublokkien ylimäärinä. Ompelin niitä melko satunnaisesti yhteen, ja kohta minulla oli taas tilkkupinnat pussukoiksi.

Suurin osa tilkuista oli kauniita ja erityisiä, joten annoin valmiille pussukalle nimen ”Parhaus”.

Toinen puoli pussukasta on ommeltu isommista paloista kuin ensimmäinen puoli.

En halunnut jälleen yhtä spiraalitikattua pussukkaa, joten turvauduin orgaanisesti aaltoileviin, pysty- ja vaakasuoriin ommelviivoihin. Koska pinnat olivat niin palasista kootut, en halunnut myöskään vapaata tikkausta, vaan kaikkein yksinkertaisinta.

Tein Parhaus-pussukasta aika pienen, eli seuraavanlaisen:

• Leveys ylhäältä noin 22 cm
• Korkeus noin 13,5 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.

En tällä kertaa ommellutkaan Avoin-malliston pussukkaa, vaan aivan tavallisen. Parhaus-pussukkani on kiva, mutta ei silti mitään erityistä mallistoa.

Vetoketjun toisessa päässä on kangaslipare, toinen pää on vetoketjun oma. Pussukka avautuu silti oikein suurelle asti auki.

Parhaus-tilkkupussukan värit ovat kyllä herkulliset! On hienoa, että suunnittelijat keksivät toinen toistaan hienompia kangaskuoseja! Tälläkin puolella on ainakin Tula Pinkin, Vera Bradleyn, Kaffe Fassettin, Amy Butlerin ja Brendan Mablyn suunnittelemia kuvioita. Lisäksi batiikkeja ja erilaisia raitoja:

Aito kuva pussukan tekovaiheesta:

Kehitän kuvassa vuorikappaleita tähän sekä Ikkuna-pussukkaan. Lattialla näkyy myös mainio neulakirjani, jonka ostin Turun tilkkupäiviltä. Käytän sitä melkein joka kerta tilkkutöitä tehdessäni. Siitä löytyy paras ja käyttökelpoisin silmäneulani sekä erittäin toimiva sokeain neula. Sokeain neula on kätevä käyttää langanpäiden päättelyyn, esimerkiksi sen takia, että siihen voi helposti laittaa kaksi lankaa yhtaikaa.

Seuraavasta kuvasta näkyy, että tavallinen pussukkani (oikealla) avautuu sekin oikein kivasti, vaikkei tietenkään yhtä ammolleen kuin vasemmanpuoleinen, eli Avoin-malliston Ikkuna-pussukka.

Tällainen on Parhaus-pussukka pohjimmiltaan:

Vielä yksi kuva siitä puolesta, jota pidän hiukan kivampana:

Osasin esimerkiksi sovittaa linnun lentämään oikeaan suuntaan, ja kaksi kasvia tuntuu kasvavan myös luontevasti. Räväkän pinkin ja melkein neon-vihreän yhdistelmä on sekin jollain tavalla viehättävä, ainakin näin kesällä.

Muistinpa taas käyttää hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni, jonka sain ihanalta mieheltäni nimipäivälahjaksi pari kesää sitten. Hän ei tainnut edes arvata, miten hyödyllisen lahjan hän minulle keksi! (Nyt kun välillä muistan ottaa sen mukaan kuvauksiin!)