Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelutila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelutila. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

organisoi.

Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen.

1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani).


Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä:

6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi.

7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi.

8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi.

Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi.

9. Tummemmat blokit alareunaan, vaaleimmat yläreunaan. Tätä menetelmää käytän useimmin. Otan kaikki tilkkublokkini ja jaan ne yleensä kolmeen pinoon: tummimmat, keskiväriset ja vaaleimmat. Sitten otan tummimmat-pinon ja latelen ne alimmaisiksi riveiksi, jatkan keskivärisillä ja lopulta ladon vaaleimmat ylimmäisiin riveihin.

Esimerkiksi Matka maailman ympäri -peiton tilkkupinta on organisoitu/sommiteltu näin, vaikka ei ehkä ensi näkemältä uskoisi.


10. Sateenkaarimainen järjestys. Esimerkiksi Cynthia Brunzin suunnittelemaan Geese Migration -malliin (jota ei enää näytä löytyvän verkosta) perustuva Aamuvirkku-tilkkupeittoni on sommiteltu sateenkaaren värijärjestykseen perustuen.



11. Värit levittyvät työn keskeltä. Toisinaan on kätevintä aloittaa blokkien järjestäminen keskeltä, ja tähän voi yhdistää sateenkaarimaista järjestelyä. Esimerkiksi Jackpot-peiton blokit on organisoitu keskeltä aloittaen, sillä blokkien taustaväri muodosti ensisijaisen kuvion.


Onneksi sain myös väriympyrät sommiteltua niin, että keltaista oli yhdellä alueella ja punaisia, violetteja ja sinisiä omilla alueillaan.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":


Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.


Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.


Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.


Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

tilkkutapahtumia.

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.


Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:


Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla Tilkkuyhdistyksen kalenterin: https://finnquilt.fi/kalenteri/

Kerron vielä parista tapahtumasta, jotka eivät löydy yhdistyksen kalenterista, sillä ne rajoittuvat ompelupöydälleni. Sain esimerkiksi aikaiseksi vähän siivota sitä. Huomaako, että tila on jo melko siisti?


Varsinkin kun rajasin isoimman pinon pois kuva-alueelta.

Olen myös ommellut uudet pussukkapinnat:


Etualan tilkkupinnassa on erikoista, että siinä on mukana kirjottu tilkku. Minulla on monia kirjottuja pöytäliinoja, ja välillä olen pohtinut ottavani niiden kuvioita uusiokäyttöön. En kuitenkaan raaski leikellä ehjää (tai vain hiukan rikkinäistä) liinaa, koska sitä voi yhä käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa – vaikka en liinoja muista kattaa näkyviin melkein koskaan.

No, Wanhan Sataman Kädentaidot-messuilla aiemmin keväällä oli myynnissä valmiiksi leikattuja, kirjottuja paloja. Ostin yhden, ja nyt se on muuttumassa osaksi vetoketjupussukkaa.

Viimeiseksi kerron, että kehitin uuden tilkkublokin, jolle Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä. Niin oli mainio ehdotus, että totta kai valitsin tuon nimen! Tässä sini-turkoosi-violetteja Käpylä-blokkeja:


Uusimmat ompelemani Käpylä-blokit ovat puolestaan punaoranssin sinivihreitä.


Käpylä-tilkkublokki on kooltaan 8” x 8” ja siihen on kätevä yhdistää samankokoisia kangasneliöitä. Nämä blokit on tarkoitus ommella tilkkupinnaksi niin, että niiden välissä on kapeahko, valkoinen välikaitale.

Olen tietenkin suunnitellut, että kirjoitan Käpylä-tilkkublokista myöhemmin myös ohjeen.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

varoittava esimerkki.

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!

Täytyy ehkä kuitenkin suhtautua lempeän ymmärtäväisesti ompelustudion asukkiin. Sekä hänen leikkuutasonsa että design-seinänsä on lattialla – eikä alue suinkaan ole yksin hänen käytössään.


Kuvissa näkyvät tilanteet eivät ole lavastettuja. Mitä ajattelette: pitäisikö asukin hiukan siivota studiotaan?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

ompelupäivä.

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi käyttää neulatyynynä. Ihan väärät prioriteetit siis!

Yksi meistä työsti blokkejaan välillä lattialla. Ohje oli kätevästi tabletilla, ei paperikaavalla.


Ompelupäivä oli tuottoisa! Tein ensin kaksi melkein valmista työtä valmiiksi asti – niistä oli jäljellä vain pari ei niin mukavaa työvaihetta. Ei niin mukavat työt sujuivat oikein rattoisasti, kun seurailin ompelupöydän ääressä käytyjä keskusteluja.

Näin hienoja tilkkutöitä, valmiita ja keskeneräisiä. Kaikki osallistujat olivat ahkeria ja kivoja ja tekivät mielenkiintoisia juttuja. Työskentelyolosuhteet olivat ihanteelliset! Pääsin kerrankin leikkaamaan paloja myös pöydällä!

Valtava kiitos emännälle ja kiitokset myös kaikille mukana olleille! Päivä oli aivan mahtava! Toivottavasti pääsen vastaavanlaiselle mukaan toistekin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

studioni.

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen röykkiö kaikenlaista. Onpa noloa, että studiossani oleilee tällainen ryöhnämassa. Muovikasseja ja kaikkea.


Toisella puolella käden ulottuvilla on erilaista epämäärää. Vasemmasta yläkulmasta vastapäivään näkyy esimerkiksi yksi eräänlainen tähtikuvioblokki. Sitten punaisia tilkkuja. Vähän pilkistää matkalaukun nimilappuja, joihin olen neulalla saanut kiinni jo lenksunkin. Lisää punaisia tilkkuja. Niiden alla on kaikenlaisia kankaita. Etualalla näkyy päällimmäinen kankaista, jotka odottavat siksakkaamista, että saan ne pesukoneeseen.


Oikeassa alanurkassa näkyy kangas, jonka lunastin Soilen ja minun ostamastani erästä tilkkutyökankaita. Se on pöydällä pesun jäljiltä, matkalla kaappiin. Kangas on aitoa 1980-luvun Marimekkoa ja se sekä kaksi yksiväristä palaa päätyvät ehkä jonain päivänä tilkkupeittoon taustakappaleeksi. Sitä tarkoitusta varten ne hankin.

Naamioin viimekertaisen ompelutilaesittelyni ohjeen muotoon. Tällä kertaa en edes kuvittele antavani kenellekään ohjeita, ellen sitten varoituksia tyyliin ”älä sinä sentään tee näin”. Ompelutilaa ei varmasti kannata ”järjestellä” ihan tällaiseen epäjärjestykseen.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

tilkku-designia Tallinnassa.

Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.


Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.

Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.

”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).


Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.

Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.


Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.

Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.


Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!

Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:


Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)

Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!

Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

pitkiä saumoja.

Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi.


Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi.

Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä.


Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita).

Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli!

Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mielestäni sitä oli kaapissa paljon, mutta voih, ostamani pala oli säälittävän pieni verrattuna tilkkupinnan kokoon. Tietysti pala näytti isolta sitä ostaessani, kun yleensä ostan kangasta enintään metrin ja tätä oli sentään melkein kaksi metriä.

No, ei auta muu kuin koota taustakangas jälleen paloista. Soile aina ihmettelee, miten viitsin, mutta pakkohan minun on, kun kankaat ovat niin pieniä kaikki. Olen saanut teiltä lukijoilta kaikenlaisia vinkkejä, esimerkiksi kehotuksen käyttää lakanakangasta taustakappaleena, mutta en vain opi.

Siivoilin eilen ompelupöytääni ja sieltä löytyi tukku kaitaleita ja jäännöspaloja. Näistä voisi ahkera ommella vaikka pari pussukkaa.


Sain eilen valmiiksi myös muutaman päinvastaisen mielenkiintoisen tilkkublokin. Niiden värit eivät kovin hyvin sointuneet keskenään, mutta kokeilin silti, miltä päinvastainen isompi tilkkublokki näyttäisi. Se näyttäisi suunnilleen tältä:


Eli keskellä on vaaleampia paloja ja vinoviivan tyyppiset ovat tummia. Jouduin keskittymään hartaasti, että ompelisin palat yhteen oikein päin. Olen tehnyt toisia blokkeja niin monta, että ne osaan jo ulkoa, joten aavistelin, että tässä tulisi helposti virheitä. Kuvasta päättelen, että ompelinkin oikein. Ihme!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

kaksi tilkkuprojektia.

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä.


Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa.

Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä.

Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja kuvioita, tykkään katsella värikkäitä neliöitä.)


Aika ajoin kokoan palat värijärjestykseen blokkipinoon. Minulla on nyt valmiina reilut viisikymmentä blokkia.


Ajattelin jatkaa vielä tovin, jotta jäännöspalavarantoni näyttäisivät huvenneen edes ompelupöydältä.


Kuvassa näkyy epäjärjestyksessä oleva jäännöspalaröykkiö ja pari yritystä saada tilkkuja värijärjestykseen. Lähinnä ompelupöytää on pino keskeneräisiä blokkeja odottamassa, että löydän niihin seuraavat kierrokset tilkkuja ja ompelen.

Toinen projekti 


Eilen pakotin itseni aloittamaan kehyspalojen tekemisen geometriseen tilkkupintaani. Laskin itselleni mitat valmiiksi ja muutin niitä sitten saatavilla olevia paloja paremmin vastaaviksi.


Ompelin tietysti ensin vähän väärinkin. Värikkään kaitaleen piti olla leveä ja mustan kapea, mutta tein ensin päinvastoin. Onneksi minulla oli leveä värikäs pala enkä ehtinyt kaventaa sitä. Niinpä selvisin pelkällä mustan kaitaleen kaventamisella. Näette myöhemmin, millaisiin blokkeihin tarvitsen tällaisiakin paloja.

Kiitos kaikille, jotka jätätte kommentteja blogiini! Kommentteja on tullut tosi paljon enemmän nyt, kun valitin mainitsin niiden puutteesta. Kiitos, että tartuitte toimeen! Olen erittäin iloinen kommenteistanne!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas.

Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta.

Vanha kuje 


Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on?


Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella.

Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka ovat aina suunnilleen yhtä väriä ja tasoitettavissa kokoon 15cm x 15cm.


Jonain päivänä heistä syntyy ehkä tilkkupeitto.

Olen myös keksinyt geometriselle tilkkupinnalleni kehyskuvion. Löysin idean Soilelta lainaamastani Sunny Steinkuhlerin kirjoittamasta kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Yhtään ensimmäistä elettä en ole tehnyt ommellakseni tarvitsemiani paloja, joten en voi kertoa siitä tämän enempää.

Uusi kuje 


Tässä pakkauksesta äskettäin avaamani ihmekone, johon olen erinomaisen tyytyväinen. Sen käyntiääni on kehräävä ja tikit tasaiset. Malli on Husqvarna Viking Sapphire 960Q.


Koneessa on langankatkaisuautomatiikka napinpainalluksen takana, mutta kuvasta näkyy, että käyttelen edelleen vanhanaikaista saksimenetelmää.

Olin päättänyt kokeilla uutta konettani vasta kun olisin saanut ompelupisteeni oikean nurkan siivotuksi sinne kertyneistä röykkiöistä ja vasta eilen sain sen tehdyksi. Kuvasta ehkä näkyy, ettei nurkassa enää ole röykkiöitä. Vai näkyykö sittenkään?


Tytär nimittäin käväisi pöytäni luona ja tokaisi, etten sittenkään näytä siivonneen lainkaan. No, ehkä oikean reunan monet laatikot ja vasemman reunan tilkkukasat hämäsivät. Oikeasti tilanne oli ennen siivousurakkaani aivan kamala. Onneksi sain pöydän nyt siistiksi (lattiaa en vielä ihan kokonaan).

torstai 5. syyskuuta 2013

siistiä ja siivotonta.

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi: 


Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään.

Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen.


Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen.


Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea.

Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi.


Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa.

Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen?

Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails