Tekstit

Näytetään tunnisteella ompelutila merkityt tekstit.

järjestyksessä.

Kuva
”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä?


Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään!

Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä:


Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut. Lanka oli …

kevät.

Kuva
On tuntunut keväiseltä jo monta viikkoa! Meillä on pihassa nimittäin pieni sinivuokkomätäs, jossa näkyi nuppuja jo maaliskuun alkupuolella. Nyt sinivuokot ovat kukkineet yli, mutta muualla näkyy jo krookuksia ja skilloja (niissä paikoissa, jotka eivät ole tallautuneet ja mylläytyneet kuistiremontin aikana). Uuden pussukan nimeksi sopi siis Kevät.


Koko pussukan väritys on täysin sattumanvarainen. Enimmäkseen käyttelin vaaleimpia pikkutilkkuja – niitä, joita jäi ylitse tähtikuvioisesta tilkkutyöstäni.

Vuoriin löysin vielä pari palaa Tula Pinkin ihanaa, satiinipintaista kangasta, jota ostin Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakankaaksi.


Kuvasta näkynee, että Kevät-pussukka on jälleen Avoin-mallistoa. Kooltaan Kevät-vetoketjupussukka on vähän eilistä Nuppu-pussukkaa isompi eli seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 15,5 cm Pohjan leveys noin 6,5 cm. 
Kevät-tilkkupussukan toiselle puolelle osui värikkäämpiäkin paloja. Kaikki löytyivät ompelupöydän kasoista.


Ompelupöydällä tot…

organisoi.

Kuva
Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen.

1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani).


Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä:

6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi.

7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi.

8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi.

Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi.

9. Tummemmat blokit alareunaan,…

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Kuva
Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliääs…

tilkkutapahtumia.

Kuva
Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.


Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:


Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla…

varoittava esimerkki.

Kuva
Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen…

ompelupäivä.

Kuva
Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi…

studioni.

Kuva
Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen rö…

tilkku-designia Tallinnassa.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.


Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.

Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala…

pitkiä saumoja.

Kuva
Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi.


Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi.

Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä.


Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita).

Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli!

Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mielestäni sitä oli…

kaksi tilkkuprojektia.

Kuva
Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä.


Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa.

Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä.

Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja kuvioita,…