järjestyksessä.
”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä?
Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään!
Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä:
Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut. Lanka oli edelleen neulansilmässä ja neula kiinni kankaassa. (Ihmettelinkin, mihin toinen omistamistani suurisilmäisistä neuloista oli kadonnut.)
Nyt katsoin taas mallia YouTubesta ja osaan ommella puuttuneet solmupistot. Kun palat ovat vihdoin valmiit, teen näistä ehdottomasti pussukan tai kaksi! Nimessä saattaa olla viittaus siihen, että kesti noin yhdeksän vuotta saada nämä valmiiksi.
Minun TUOMIOni puolestaan on, että sain rastin tilkkutyöbingooni. Järjestin kuin järjestinkin ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin. Lienee kiistatonta, että tilanne on nyt parempi kuin ennen. Onneksi en vaatinut itseltäni, että olisin järjestänyt ne täydelliseen malliin!
Vielä en saa rastia kohtaan ”Tyhjennän yhden jäännöspalakassin,” vaikka sain yhden kassillisen jäännöspaloja järjestykseen. Kassissa on nimittäin vielä sisältöä, eikä näille värin mukaan järjestetyille pinoille ole kunnollista paikkaa.
Osallistuin @shannonfraserdesigns ’in Instagram-haasteeseen järjestellä jäännöspaloja tietyn systeemin mukaan kerran päivässä viikon ajan. Haasteessa oli hyvää se, että siinä tartuttiin vain yhteen kasaan, jota käsiteltiin. Päivittäisille järjestelyrupeamille oli myös annettu puolen tunnin maksimikesto.
Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään!
Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä:
Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut. Lanka oli edelleen neulansilmässä ja neula kiinni kankaassa. (Ihmettelinkin, mihin toinen omistamistani suurisilmäisistä neuloista oli kadonnut.)
Nyt katsoin taas mallia YouTubesta ja osaan ommella puuttuneet solmupistot. Kun palat ovat vihdoin valmiit, teen näistä ehdottomasti pussukan tai kaksi! Nimessä saattaa olla viittaus siihen, että kesti noin yhdeksän vuotta saada nämä valmiiksi.
Minun TUOMIOni puolestaan on, että sain rastin tilkkutyöbingooni. Järjestin kuin järjestinkin ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin. Lienee kiistatonta, että tilanne on nyt parempi kuin ennen. Onneksi en vaatinut itseltäni, että olisin järjestänyt ne täydelliseen malliin!
Vielä en saa rastia kohtaan ”Tyhjennän yhden jäännöspalakassin,” vaikka sain yhden kassillisen jäännöspaloja järjestykseen. Kassissa on nimittäin vielä sisältöä, eikä näille värin mukaan järjestetyille pinoille ole kunnollista paikkaa.
Osallistuin @shannonfraserdesigns ’in Instagram-haasteeseen järjestellä jäännöspaloja tietyn systeemin mukaan kerran päivässä viikon ajan. Haasteessa oli hyvää se, että siinä tartuttiin vain yhteen kasaan, jota käsiteltiin. Päivittäisille järjestelyrupeamille oli myös annettu puolen tunnin maksimikesto.
Kommentit