terveisiä Tilkkuluolasta!
Lauantai ja sunnuntai sujuivat rattoisasti tilkkuilun merkeissä, Tilkkuyhdistyksen vuosikokouksen ympärille järjestetyssä tapahtumassa Espoossa.
Espoolaiskillat olivat järjestäneet esimerkiksi kaunista tarjottavaa – tällainen kattaus löytyi Café Tilkulliset –kojusta:
En pystynyt vastustamaan kojun houkutusta ja ostin itselleni kupillisen – niin, mitä? Tilkkuilijaystäväni Lea osti kaksi kupillista, ja tässä kaikki kolme kuppia avustavat minua tapahtuman Jugend-ruusu-pajassa:
(Punainen kuppi on minun, siniset Lean.) Ehdin päällystää muutaman ruusukappaleen ja ommella yhden kappaleista kiinni taustakankaaseen. Olipa mukava applikointituokio! Vielä ei kukka ole valmis, vaikka olisin voinut paneutua sen viimeistelemiseen Tilkkuluolan iltajuhlan aikana – en nimittäin osallistunut illalliselle.
Olisi ehkä kannattanut, sillä iltajuhlassa kerrottiin hehkeä uutinen, joka tuli meille syyrinkiläisille täytenä yllätyksenä: yhdistys oli myöntänyt killalle 200 euron stipendin tunnustuksena Tilkkulehteen toimittamastamme sisällöstä!
Kivoja ostoksia
Tapahtumassa oli esillä huomattava määrä upeita, hienoja ja hyviä tilkkutöitä, mutta myyntipöydät olivat myös houkuttelevia.
Torstaitikkaajien kojussa myynnissä ollut kolmen tabletin setti oli näin pääsiäistä kohti mentäessä vastustamaton:
Myyjällä oli muiden myyntipuheiden lisäksi esitettävänään erikoinen, mutta olennainen huomio: pääkankaassa on valmiina tummia pisteitä/fläkkejä, joten mahdolliset tummat, pienet tahrat eivät erotu! Kätevää!
Ostin myös 30 kpl eri pituisia vetoketjuja hyvin huokealla. Marle vinkkasi nämä minulle – siitä suurkiitokset! Kangastilkkuja.
Iiiihania, kirkasvärisiä kankaita täytyi myös saada:
Tyttärelle ajattelin jotain tästä Pariisi-merkkikankaasta. Siihen sopi tummanpunainen ja –ruskea kangas. Tassunjäljet olivat vastustamattomat:
Jos olisi pitänyt valita vain yksi kangas, se olisi ollut tämä seuraava. Oikea Pakko Saada –kangas!
Tilkkupäivien jälkeen uhkuin tilkkuenergiaa ja tikkasin keltaisista jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan. Neliöissä on keltaisella, vaihtuvavärisellä langalla tikatut neliöspiraalit ja vaakakaistoissa loivasti mutkitteleva, vihreä suoraommel.
Huokaus. Tulin ajatelleeksi Marlen periaatetta: hän tikkaa ruman kauniiksi. Ihailtavaa! Itse olen niin epävarma tikkaaja, että pelkään joka kerta aloittaessani tikkaavani kauniin rumaksi.
Lukijan pyynnöstä
Tällaista sisältöä ihan totta kaipailtiin. Kissa lepäili eilen näin söpönä ompelemallani tilkkupeitolla. Aivan luvan kanssa tällä kertaa.
Espoolaiskillat olivat järjestäneet esimerkiksi kaunista tarjottavaa – tällainen kattaus löytyi Café Tilkulliset –kojusta:
En pystynyt vastustamaan kojun houkutusta ja ostin itselleni kupillisen – niin, mitä? Tilkkuilijaystäväni Lea osti kaksi kupillista, ja tässä kaikki kolme kuppia avustavat minua tapahtuman Jugend-ruusu-pajassa:
(Punainen kuppi on minun, siniset Lean.) Ehdin päällystää muutaman ruusukappaleen ja ommella yhden kappaleista kiinni taustakankaaseen. Olipa mukava applikointituokio! Vielä ei kukka ole valmis, vaikka olisin voinut paneutua sen viimeistelemiseen Tilkkuluolan iltajuhlan aikana – en nimittäin osallistunut illalliselle.
Olisi ehkä kannattanut, sillä iltajuhlassa kerrottiin hehkeä uutinen, joka tuli meille syyrinkiläisille täytenä yllätyksenä: yhdistys oli myöntänyt killalle 200 euron stipendin tunnustuksena Tilkkulehteen toimittamastamme sisällöstä!
Kivoja ostoksia
Tapahtumassa oli esillä huomattava määrä upeita, hienoja ja hyviä tilkkutöitä, mutta myyntipöydät olivat myös houkuttelevia.
Torstaitikkaajien kojussa myynnissä ollut kolmen tabletin setti oli näin pääsiäistä kohti mentäessä vastustamaton:
Myyjällä oli muiden myyntipuheiden lisäksi esitettävänään erikoinen, mutta olennainen huomio: pääkankaassa on valmiina tummia pisteitä/fläkkejä, joten mahdolliset tummat, pienet tahrat eivät erotu! Kätevää!
Ostin myös 30 kpl eri pituisia vetoketjuja hyvin huokealla. Marle vinkkasi nämä minulle – siitä suurkiitokset! Kangastilkkuja.
Iiiihania, kirkasvärisiä kankaita täytyi myös saada:
Tyttärelle ajattelin jotain tästä Pariisi-merkkikankaasta. Siihen sopi tummanpunainen ja –ruskea kangas. Tassunjäljet olivat vastustamattomat:
Jos olisi pitänyt valita vain yksi kangas, se olisi ollut tämä seuraava. Oikea Pakko Saada –kangas!
Tilkkupäivien jälkeen uhkuin tilkkuenergiaa ja tikkasin keltaisista jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan. Neliöissä on keltaisella, vaihtuvavärisellä langalla tikatut neliöspiraalit ja vaakakaistoissa loivasti mutkitteleva, vihreä suoraommel.
Huokaus. Tulin ajatelleeksi Marlen periaatetta: hän tikkaa ruman kauniiksi. Ihailtavaa! Itse olen niin epävarma tikkaaja, että pelkään joka kerta aloittaessani tikkaavani kauniin rumaksi.
Lukijan pyynnöstä
Tällaista sisältöä ihan totta kaipailtiin. Kissa lepäili eilen näin söpönä ompelemallani tilkkupeitolla. Aivan luvan kanssa tällä kertaa.
Kommentit
(Oltiin näköjään samoilla ajoilla Maikin tilkuissa.)