keväinen tilkkulaukku.
Pääsin eilen ruskeasävyisen tilkkulaukun kanssa siihen vaiheeseen, että minun olisi pitänyt päättää tilkkupinnan tikkauskuvio. En vain pystynyt.
Tartuin siis keltaisista jäännöstilkuista kokoamaani tilkkulaukun aihioon, jonka olin onneksi jo tikannut ja joka oli viettänyt monta päivää ompelukoneen kotelon päällä syyttävän (lue: keskeneräisen) näköisenä.
Etsin laukkuun vuori-, reunakaitale- ja sankakankaan. Sain ommelluksi laukun (ja sen vuorin) muotoonsa, vaikka pohjan muotoilusauman kanssa tuli pieni mittausvirhe. Onneksi kangas on pehmeää ja muotoiltavissa. Lopputuloksesta ei huomaa, että olisin tehnyt minkäänlaista virhettä.
Mittavirhe
Sankoja tehdessäni havaitsin taas, että mitta- ja numeromuistini on täysin epäluotettava. Leikkasin tyytyväisenä sankakaitaleet 12cm leveiksi – en lähtenyt tarkistamaan tätä muistiinpanoistani, sillä olin aivan varma, että leveys oli oikein.
Kun olin kiinnittänyt sankakappaleisiin tukikankaan ja silittänyt sankoihin taitteen, sovittelin seuraavaksi pyykkinarua sangan sisälle. Vasta silloin näin, että sangasta oli tulossa aivan liian leveä. Tarkistin siinä vaiheessa muistiinpanoni ja näin, että sankakappaleiden olisi pitänyt olla 9cm leveät. Kyllä harmitti palata leikkuualustan ja silityslaudan luo jo kerran käsitellyt kappaleet käsissä!
Tämä keväinen tilkkulaukku odottaa enää kaitaleen päällitikkauksia ja napin kiinnittämistä.
Ja ruskehtavasävyisen laukun tilkkupinnat odottavat tikkauksia. Pää on aivan tyhjä ideoista. Ja edelleen pelkään ”tikkaavani kauniin rumaksi”…
Tartuin siis keltaisista jäännöstilkuista kokoamaani tilkkulaukun aihioon, jonka olin onneksi jo tikannut ja joka oli viettänyt monta päivää ompelukoneen kotelon päällä syyttävän (lue: keskeneräisen) näköisenä.
Etsin laukkuun vuori-, reunakaitale- ja sankakankaan. Sain ommelluksi laukun (ja sen vuorin) muotoonsa, vaikka pohjan muotoilusauman kanssa tuli pieni mittausvirhe. Onneksi kangas on pehmeää ja muotoiltavissa. Lopputuloksesta ei huomaa, että olisin tehnyt minkäänlaista virhettä.
Mittavirhe
Sankoja tehdessäni havaitsin taas, että mitta- ja numeromuistini on täysin epäluotettava. Leikkasin tyytyväisenä sankakaitaleet 12cm leveiksi – en lähtenyt tarkistamaan tätä muistiinpanoistani, sillä olin aivan varma, että leveys oli oikein.
Kun olin kiinnittänyt sankakappaleisiin tukikankaan ja silittänyt sankoihin taitteen, sovittelin seuraavaksi pyykkinarua sangan sisälle. Vasta silloin näin, että sangasta oli tulossa aivan liian leveä. Tarkistin siinä vaiheessa muistiinpanoni ja näin, että sankakappaleiden olisi pitänyt olla 9cm leveät. Kyllä harmitti palata leikkuualustan ja silityslaudan luo jo kerran käsitellyt kappaleet käsissä!
Tämä keväinen tilkkulaukku odottaa enää kaitaleen päällitikkauksia ja napin kiinnittämistä.
Ja ruskehtavasävyisen laukun tilkkupinnat odottavat tikkauksia. Pää on aivan tyhjä ideoista. Ja edelleen pelkään ”tikkaavani kauniin rumaksi”…
Comments