Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

konetikkausta metallilangalla.

Kuva
Rohkaisin vihdoin mieleni ja tartuin ruskehtavan tilkkulaukun aihioon tikkaus mielessäni. Valitsin vaihtuvavärisen metallilangan! Aloitin hyvin varovaisesti näkymättömäksi jäävästä yläkulmasta: tikkaus näytti hyvin siistiltä. Siirryin saman tien lehtikuvion luo, tikkasin lehden ulkoreunoja noudattelevan viivan, ja kun pääsin sauman kohdalle, käännyin takaisin ja tikkasin varjoviivan tämän ensimmäisen viereen.


Hyvältä näytti edelleen. Kokeilin sitten, onnistuisiko lehtiruodin mukainen tikkaus.


Onnistui ihan hyvin! Mahtavaa!

En ehtinyt tikata tilkkupintoja kokonaan, mutta pääsin sentään alkuun. Lehtikuvion alapuolella olevan tilkkupinnan tikkaan näillä näkymin vihreällä tikkauslangalla. Tytär ehdotti lehtien muotoista kuviointia. Täytyy ensin kyllä harjoitella kynän ja paperin avulla!

tein tilkkulaukun. voitin arvonnan!

Kuva
Sain keltaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkulaukun eilen valmiiksi. Saanko esitellä: Kevätaurinko-tilkkulaukku:


Laukussa on myös keltasävyinen vuori:


Sisätaskuja ei ole – laukku on ihan simppeli. Olisin halunnut laukkuun keltaisen napin, mutta sellaista ei ollut valtavissa varastoissani (kaikkia muita värejä varmaan kyllä), joten valitsin tähän hauskan perhosnapin.

Vältin vieläkin tarttumasta ruskeasävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen. Ehkä jonain päivänä. No hei, vähän sentään edistyin. Rohkenin ottaa kaksi mahdollista tikkauslankaa jo esille. Toinen niistä on vaihtuvavärinen metallilanka. Hmmm... haluanko ruveta urheilemaan metallilangan kanssa? En ole aivan varma.

No nyt on vanua

Ehdin eilen käydä kangaskaupassa – tutustuin Vantaan Tammiston upouuteen Eurokangas-myymälään. Ihania kankaita! Amy Butlerin ja Arts & Crafts –kankaat olivat suoraan sisääntulon edessä eikä niitä voinut olla näkemättä (saati ohittamatta).

Uusimmat kangashankinnat ovat iloisen väriset:


Menin siis kangaskau…

keväinen tilkkulaukku.

Kuva
Pääsin eilen ruskeasävyisen tilkkulaukun kanssa siihen vaiheeseen, että minun olisi pitänyt päättää tilkkupinnan tikkauskuvio. En vain pystynyt.

Tartuin siis keltaisista jäännöstilkuista kokoamaani tilkkulaukun aihioon, jonka olin onneksi jo tikannut ja joka oli viettänyt monta päivää ompelukoneen kotelon päällä syyttävän (lue: keskeneräisen) näköisenä.

Etsin laukkuun vuori-, reunakaitale- ja sankakankaan. Sain ommelluksi laukun (ja sen vuorin) muotoonsa, vaikka pohjan muotoilusauman kanssa tuli pieni mittausvirhe. Onneksi kangas on pehmeää ja muotoiltavissa. Lopputuloksesta ei huomaa, että olisin tehnyt minkäänlaista virhettä.


Mittavirhe

Sankoja tehdessäni havaitsin taas, että mitta- ja numeromuistini on täysin epäluotettava. Leikkasin tyytyväisenä sankakaitaleet 12cm leveiksi – en lähtenyt tarkistamaan tätä muistiinpanoistani, sillä olin aivan varma, että leveys oli oikein.

Kun olin kiinnittänyt sankakappaleisiin tukikankaan ja silittänyt sankoihin taitteen, sovittelin seuraavaksi pyykk…

seinävaatteita. ruskeasävyistä tilkkulaukkua.

Kuva
Kukkaneliöihin ja tähän ”pakko saada” –kankaaseen perustuva seinävaate on kumpikin nyt niin valmis, että voisin harsia tai hakaneulottaa päällipinnat vanuun ja taustakankaaseen. Sopivaa vanua ei vain satu olemaan käsillä. Hmph!

”Pakko saada” –kangas on seinävaatteen keskiössä. Sitä reunustaa musta-valkoinen tilkkuraita ja toisella puolella vihertävä tilkkumosaiikki:


Toisella puolella on punasävyinen tilkkumosaiikki.


Kokosin kukkaneliöihin perustuvaan tilkkuseinävaatteeseen taustakankaan:


En siis tikkausvanun puutteessa saanut tähänkään enempää valmiutta.

Jotain vähän muuta

Olen nyt pari päivää puuhastellut tilkkumosaiikin parissa ompelupöytäni ääressä. Sillä aikaa Tytär on koonnut paperikollaaseja:


Tilkkulaukku aluillaan

Tartuin myös ruskeasävyiseen, Tyttären valitsemaan kangaspinoon ja kokosin tilkkulaukkukappaleet. Kappaleet ovat kooltaan noin 37cm x 26cm.


Lisäsin Tyttären tyylikkääseen kokoelmaan vielä viininpunasävyistä kaitaletta. Mielestäni se sopi kokonaisuuteen, ja sain aikaan kiinnost…

seinävaate tilkkutyönä.

Kuva
Sain vihdoinkin ommelluksi ulkoreunakaitaleet kukkaneliöihin perustuvaan seinävaatteeseen. Ompelin tällä kertaa kulmiin 45 asteen saumat. En jaksanut nousta katsomaan, miten ne oikeasti kannattaisi ommella, vaan sijoitin ja ompelin saumat parhaan ymmärrykseni mukaan.

Silittäessäni kulmasaumoja sileiksi huomasin, ettei paras ymmärrykseni ollut riittänyt: saumat olivat sittenkin tulleet hieman väärään kohtaan. No, puranko saumat, tutustunko oikeaoppisiin ohjeisiin ja yrittänkö uudelleen? Ehei! Minä silitän taitteen sopivaan kohtaan. Ompelen taitteen pienin pistoin kiinni (sitten jossain vaiheessa). Entinen sauma jää paikoilleen väärään kohtaan.

Jos tekisin täydellistä, olisin kohdistanut pallokuviot niin, että reunat näyttäisivät olevan yhdestä kappaleesta. Ei siis näin:


Tai no tässä pallokuviot kohdistuvat aika hyvin. Muut kulmat eivät näytä näin yhteneviltä! En kuitenkaan tee täydellistä, sillä täydellinen on hyvän paras vihollinen! (Ja vielä useammin täydellinen on valmiin paras viholli…

Satuhevoset-vetoketjupussukka valmis.

Kuva
Sain yllättäen tilauksen maanantai-iltana. Tai minulta tiedusteltiin, olisiko minulla sopivaa pussukkaa, eikä ollut. Sen sijaan löytyi houkutteleva kangas, jonka ympärille tiesin pystyväni helposti laatimaan pussukan.


Tartuin toimeen heti maanantai-iltana. Ensin hain aniliininpunaisia ja violetihtavia kankaita heppakankaan kavereiksi ja otin esille väreihin (melko) sopivan vetoketjun. Leikkelin kaverikankaista satunnaisia paloja ja yhdistelin ne improvisoimalla:


Pääsin maanantai-illan aikana suunnilleen tähän vaiheeseen.

Tiistaina sitten jatkoin. Silitin tilkkupintojen taakse liimavanun, ja koska kankaat olivat ihan tavallisia, kevyitä puuvilloja, lisäsin vanun taakse vielä historiallisen 80-90-luvun vaihteen koltsaripaitani jäännöstilkkuja ja tikkasin sitten. Käytin vaihtuvaväristä lankaa tikatessani heppakangasta. Tein taas vapaamuotoisia tikkausaaltoja.


Sitten kokosin vetoketjun hyväksi havaitsemallani tavalla. Pussukka oli valmis tiistaina alkuillasta.

Tässä valmiin ”Satuhevoset”-vetok…

terveisiä Tilkkuluolasta!

Kuva
Lauantai ja sunnuntai sujuivat rattoisasti tilkkuilun merkeissä, Tilkkuyhdistyksen vuosikokouksen ympärille järjestetyssä tapahtumassa Espoossa.

Espoolaiskillat olivat järjestäneet esimerkiksi kaunista tarjottavaa – tällainen kattaus löytyi Café Tilkulliset –kojusta:


En pystynyt vastustamaan kojun houkutusta ja ostin itselleni kupillisen – niin, mitä? Tilkkuilijaystäväni Lea osti kaksi kupillista, ja tässä kaikki kolme kuppia avustavat minua tapahtuman Jugend-ruusu-pajassa:



(Punainen kuppi on minun, siniset Lean.) Ehdin päällystää muutaman ruusukappaleen ja ommella yhden kappaleista kiinni taustakankaaseen. Olipa mukava applikointituokio! Vielä ei kukka ole valmis, vaikka olisin voinut paneutua sen viimeistelemiseen Tilkkuluolan iltajuhlan aikana – en nimittäin osallistunut illalliselle.

Olisi ehkä kannattanut, sillä iltajuhlassa kerrottiin hehkeä uutinen, joka tuli meille syyrinkiläisille täytenä yllätyksenä: yhdistys oli myöntänyt killalle 200 euron stipendin tunnustuksena Tilkkulehteen…

valmis Koiranelämää-vetoketjupussukka.

Kuva
Eilisiltainen ompelurupeama oli viihtyisä, sillä saatoin samalla kuunnella Radio Suomen käsityöiltaa! Mahtava yhdistelmä: käsitöitä ja puhetta käsitöistä.

Tällä kertaa ompelin tilkut suunnilleen oikeaan kokoon, silitin taakse vanun ja tikkasin poikki tilkkupinnan:


Sitten vasta tasoitin pussukkakappaleet täsmälleen oikeisiin mittoihin.

Valmis ”Koiranelämää”-pussukka edestä:


… ja takaa:


Tässä pussukka seisoo…


… ja tässä se makaa:


Tällä kertaa muistin kiinnittää kangasmerkin vuoriin ajoissa. Muistin (juuri ja juuri ajoissa) avata vetoketjun, kun olin ompelemassa kappaleita pussiin. Muistin lisätä sivukappaleeseen edellistä pussukkaa varten tekemäni lenksun. Muistin, että alareunan yksityiskohdat jäisivät piiloon pussukan pohjaan. En tainnut unohtaa tällä kertaa mitään!

Olisin aloittanut uutta vetoketjupussukkaa farkkukankaan ympärille kootusta valikoimasta à la Tytär, mutta minulla ei ole varastoissani sopivaa vetoketjua! Se oli harmillista. Mutta kiitos, Tintin, ideasta tehdä näistä kankaista l…

hieno vetoketjupussukka.

Kuva
Ihanasta kangas- ja nauhayhdistelmästä syntyi Paratiisikoirat-vetoketjupussukka:


Mitat: Leveys ylhäältä 20cm, kokonaiskorkeus 15cm. Pohjan leveys 5.5cm.

Olin eilen tosi innokas saamaan pussukan mahdollisimman pian valmiiksi! Niinpä tein matkan varrella pari perustavanlaatuista mokaa.

Moka 1 – Tietenkään en ajoissa muistanut kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikankaaseen, vaan jouduin ompelemaan sen kankaaseen kiinni käsin. Aargh! Onneksi pussukka ei sentään ollut ihan valmis, joten ompeleminen oli aavistuksen verran helpompaa vielä.


Moka 2 – On tosi tärkeää, että vetoketju on auki siinä vaiheessa kun pussukan reunat ommellaan pussiin. Tiedän tämän! Ja silti vetoketju jäi kiinni, niin että jouduin purkamaan jo ompelemaani sivusaumaa ja keplottelemaan ketjun sitä kautta auki. Tosi noloo!

Tavallaan moka 3 – Ompelin pussukan sivusaumaa varten lenksun. Pussukoissani ei yleensä ole lenksua, mutta ajattelin kerrankin sellaisen laittaa. No, lenksu on edelleen valmiiksi ommeltuna ompelupöy…

tästä tulee upea.

Kuva
Koirakangas yhdessä kevään uusien kukka-/lehväkuosien kanssa, mausteeksi vähän limehtävää vihreää ja koristenauhaa:


Vetoketjupussukka odottaa enää vuorikankaan leikkaamista, Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinnittämistä (tuntuu edelleen helposti unohtuvan) sekä varsinaista pussukan ompelemista.

Pussukkakappaleiden leveys:
- 20-senttisen vetoketjun kokonaispituus
Pussukan kappaleiden korkeus:
- 20cm

Tilkkupinnan alla kiinni silitettävä vanu (sama, jota olen käyttänyt lasinalusissa).

Vuorikankaaksi valikoitui pepitaruutuinen, Tyttären huoneen verhokangas.

Edelleen olen kiinnostunut ehdotuksista: Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan eilisessä postauksessa esittelemistäni kangaslajitelmista?

leikattu. kangasvalintoja.

Kuva
Olin raivannut makkarin lattian tyhjilleen siivousta varten ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Etsin vuosi sitten hankkimani Missoni-tyyppisen neuloskankaan ja paitakaavan, levitin kankaan lattialle ja leikkasin itselleni paidan.


En tietenkään löytänyt juuri sitä kaavaa, jota olin etsimässä! Jonkun päälle mahtuvan kuitenkin.

Muistelin 90-lukua, jolloin leikkasin reippaana neulospaitoja ja koltsareita ilman kaavoja, korkeintaan jotain valmista paitaa apuna käyttäen. Silloin ei tyköistuvuus ollut in, vaan löysää sai olla joka puolella. Ei onnistu samanlainen summamutikka enää!

Käy toki Syyringin tilkkutyönäyttelyssä

Muistutan vielä, että Syyringin näyttely on esillä Helsingin Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ruokalassa maaliskuun ajan. Tässä postauksessani on näyttelystä tarkat tiedot ja tässä postauksessani kuva näyttelystä.


Ompelua vailla valmiita

Vähän illemmalla Tytär innostui laatimaan hienoja kangasyhdistelmiä, ja tuloksena syntyneet pinot siis vain odottavat, että…

näyttelyterveisiä. valmiita töitä.

Kuva
Pääsin tänään katsastamaan Syyringin ”Villit ja vapaat” –tilkkutyönäyttelyn Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa. Hienolta tuntui nähdä oma työ esillä! Se kyllä yllätti, miten pieneltä työni näytti seinälle ripustettuna! (Se on kuitenkin yksi suurimmista valmistamistani.)


Valmis ”Liskot”-PC-laukku

Sain ommelluksi napit liskokuvioisen PC-laukun pohjaan ”jaloiksi,” joten laukku on virallisesti valmis.


Laukku on ollut tekeillä iät ja ajat. En oikeastaan käsitä, miksi sen valmistaminen on vienyt näin kauan! Laukun vuorikangas on kivaa roosa nauha –kangasta, jonka löysin kerran Eurokankaan puuvillakangaslaarista. Muistin myös ommella vuoriin sisätaskun.


”Liskot”-PC-laukku lähtee toivottavasti aika pian uudelle omistajalleen eli Siskolle, joka varasi sen heti, kun näki sen blogissani.

Valmis vetoketjupussukka farkkutilkuista

Näyttelyyn lähtiessäni vetoketjupussukalla oli vuorikangas valmiina ja vetoketjun toinen puoli oli kiinnitetty. Palattuani ompelin vetoketjun paikoilleen:


Sitten pi…