Tekstit

Näytetään tunnisteella ompelukone merkityt tekstit.

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Kuva
Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin,…

tuntuu vähän oudolta.

Kuva
Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa:


Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi.

Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu.

Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani.


Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti.

Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä paljon lyhyempi. …

studioni.

Kuva
Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen rö…

ihme on tapahtunut.

Kuva
Ei uskoisi, että joku tilkkutyöni olisi minusta liian kirjava, mutta nyt sekin ihme on tapahtunut:


Kokeilin, miltä päinvastaisväriset tilkkublokit näyttäisivät hypervärikkään tilkkupintani reunoilla, mutta suunnitelmistani huolimatta tämä ei nyt nappaa. Toinen puoli näyttää vielä omituisemmalta ja vääremmän väriseltä ja ... no niin, liian kirjavalta!


Mitä ihmettä olen miettinyt valitessani vaaleiksi ja tummiksikin kankaiksi tunkkaisia vihreäsävyisiä, kun peiton keskiosa on noin sinivoittoinen? (Oikeasti en ole miettinyt juuri muuta kuin ”on vaalea” ja ”on tumma”.)

Hiki kihosi otsalle tätä miettiessäni, mutta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätin, että heivaan blokit ties minne – vaikka taustakappaleeseen – ja rakentelen tähän välikehyksen. Ja sen jälkeen jotain muuta tilkkupintaa levittävää, mutta ei lisää näitä blokkeja, kun en jaksa.


Käärin nyt kirjavan tilkkupinnan kokoon ja säilön sitä, kunnes saan kerätyksi puhtia projektin päättämiseen. Nyt oli pakko ruveta tekemään jotain …

ei etene.

Kuva
Eivät etene pussukkani eivätkä tilkkupeittoni, kun kaikki käytettävissä oleva ompeluaika tärvääntyy kuluu brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön kyhäämiseen ompelemiseen.

Vetoketjupussukka on tällä mallilla:


Toinen kappale on sentään tikattuna, mutta toinen vasta odottaa tikkaamista. Vetoketju on myös valittuna ja olen jopa ommellut vetoketjun päihin kauniskankaiset huolittelupalat.

Solmioista tuleva tilkkupeitto on vielä epämääräisemmässä jamassa:


Vasemmanpuoleisessa kasassa näkyy osa puretuista ja valmiiksi pestyistä ja silitetyistä solmioista. Niitä on oikeasti paljon enemmän kuin tästä näyttäisi!

Vasemmanpuoleisessa, pienessä läjässä on keskipaloihin ajattelemiani kankaita. Kaikista paitsi yhdestä olen leikannutkin jo keskipaloja.

Kangasvaihtotyöni on tikkausvaiheessa. Onneton vaihe! Minusta tuntuu aina tässä vaiheessa, että tikkaukseni ovat typeriä – eivät siis niinkään rumia tai epätasaisia, vaan typeriä. Tällöin ei auta muu kuin puurtaa eteenpäin, vaikka kuinka harmittaisi. Yl…

ompelukoneestani.

Kuva
Heidi kyseli kommentissaan kokemuksiani uudesta Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneestani.


Hänen linkittämänsä käyttäjäarvion kommenteissa yksi käyttäjä valittaa koneen tekevän yhden vinon tikin ompeleen päähän, jos on valinnut automaattisen langanpäättely- (tai langankatkaisu-)toiminnon.

En ole juuri käytellyt automaattista langanpäättelyä enkä -katkaisua, koska tilkkutöissä en niitä kaipaa. Suurimman osan ajasta ommelta ei tarvitse päätellä ja silloin kun teen tikkauksia, päättelen langanpäät mieluiten käsin. Jos ompelisin vaatteita, saattaisin käyttää automatiikkaa.

Kokeilin kuitenkin ompeleiden päättelyä koneellani, ja vähän ihmettelen kommentoijan hyperherkkyyttä. Millaistakohan millimetrin sadasosan tarkkuutta hän haluaa ompeluksiinsa?


Ylempänä olevassa kuvassa näkyvät ompeleiden automaattiset päättelyjäljet. Piston pituus oli ylipitkä, 3.5mm (koska olin juuri tikkaamassa pussukkapintaa). Kokeilin päättelyä siis kerran, ja minusta näyttää, ettei se aiheuta ompeleen sivuas…

työvoitto. treffit?

Kuva
Värikkään, jäännöspalatilkkuneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappale on nyt valmis. Sen valmistaminen olikin työlästä! Vaikka löysin isoja, teemaan sopivia jäännöspalablokkeja, niiden käyttäminen taustakappaleessa vaati monenlaista pohdintaa ja monta työvaihetta.


Tässä olin ommellut punaisiin, pitkulaisiin palasiin tummat väli- ja reunakaitaleet. Lisäksi olin ommellut palan reunoihin vaaleanpunaiset palat.

Tein samanlaiset kehystykset ja laajennukset myös kahdelle muulle blokkipalalle ja sen jälkeen ompelin palat allekkain yhteen ja niiden ylä- ja alapuolelle vielä isot palat, jotta taustakappale olisi tarpeeksi pitkä.


Ompelukoneellani oli koko viikonlopun suunnilleen tämän näköistä:


Eli kivojen, pienehköjen tilkkupalojen sijaan minulla oli valtava röykkiö kangasta koneen äärellä. Hiki tuli moneen kertaan! Ei uskoisi, että tilkkutöiden tekeminen on välillä näin fyysistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin:


Tilkkupinta ja taustakappale taiteltuina, valmiit vietäviksi Töölön Tilkkupajaan

valmis vetoketjupussukka tilkuista.

Kuva
Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka.


Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky.


Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat
Leveys ylhäältä noin 24cm Korkeus noin 20cm Pohjan leveys noin 10cm.
Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta.


Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät.


Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemmäksi. Koko pituuden ommeltuani en voi…

puolet tikattu. ruusuja ja risuja.

Kuva
Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi.


Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä.

Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa.


Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta.


Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa.

Kiitän uutta om…

video: unboxing. avaan laatikon.