Tilkunviilaaja

Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa. Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä: Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä? No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta. Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon. Arvelin vaaleamman harm...

Kenties teillä lukijoilla on nyt aaton jälkeen tovi aikaa lukea lisää tilkkutarinoitani. Esittelen tänään kaksi hyvin erilaista tilkkutyötä. Ensiksi tämä epätavallisempi eli Sveitsin tilkkuyhdistyksen Bobbin Roll -haasteaktiviteettiin tuleva minityö. Helsingin tilkkukilta Syyrinki toteuttaa yhteisesti rullallisen pieniä tilkkutöitä, joista jokainen on saanut innoituksen tietystä sanasta. Minun sanani oli viini. Piirsin ensin paperille viinilasin, johon kaadetaan punaviiniä melkoisella vauhdilla. Leikkasin palat irti ja käytin niitä mallina, kun leikkasin kangaspalat kuvaa varten. Olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut silitettävää liimapaperiharsoa, johon ensin olisin kiinnittänyt kankaat ja sen jälkeen silittänyt palat kiinni taustakappaleeseen. Ei ollut sellaista, joten jouduin soveltamaan. Tässä kuva siitä vaiheesta, kun olin liimannut kangaspalat taustakankaaseen (tavallisella liimapuikolla). Tikkasin palat kiinni taustaan ja lisäsin tikkauksia antaakseni kuvalle ...

Vuonna 2013 osallistuin Tilkkuyhdistyksen tilkkutyökilpailuun teemalla ”Tilkkutanssit” ja sijoituin toiseksi. Sain viime hetkellä jonkinlaisen idean eli piirretyn tanssiaskelkuvion, jonka ympäröisin värikkäillä tilkuilla. Minähän en osaa tehdä tilkkutyönä esittäviä kuvia, joten en pystynyt loihtimaan kankaasta tanssivia hahmoja tai mitään. Tico-Tico! -nimisen työn sain kuitenkin aikaiseksi. Työtä tikatessani olisin useaan otteeseen mieluummin tanssinut, sillä valitsin siihen työläät kuviot. Vaikka hain tilkkutyöhöni salsahenkistä väritystä, niin John Travoltan tanssi elokuvasta Saturday Night Fever sopii tunnelmaan. Taustalla soi siis Bee Geesin kappale You Should Be Dancing.     Kävin katsomassa elokuvan melko tuoreeltaan vuonna 1978, ja mieleeni jäivät erityisesti sen tanssiosuudet. Näin sen televisiosta uudelleen muutamia vuosia sitten ja hämmästyin, miten karu elokuvan tarina oli. Muistin vain kimalluksen ja muuvsit. Jos tilkkutyön prosessi yhtään kiinnostaa, niin lue...

Neliöistä koottuja tilkkupeittoja pidetään yksinkertaisina tai peräti yksinkertaisimpina malleina. Olen eri mieltä, kuten kerroin kirjoituksessani ”millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle”. Varsinkin jos neliöt ovat pieniä ja niistä kokoaa 4 x 4 -kokoisia blokkeja ja haluaa tummempien ja vaaleampien neliöiden vuorottelevan. Ja jos vielä blokit ovat sen verran pieniä, että niitä joutuu yhdistämään lukemattomia, jotta syntyy peittokokoinen tilkkupinta. Jotenkin näin: Olen pystynyt pitämään tilkkupinnan vuorottelevana, mikä on melkoinen saavutus. Ehdin mielessäni jo onnitellakin itseäni, kunnes katsoin yhtä lähikuvaa tarkemmin. Voi ei! Yksi blokki oli väärin päin! En ihmettele, että olin mennyt halpaan, sillä toinen ”tumma” nurkkapala oli lähes yhtä vaalea kuin blokin muut vaaleat neliöt. Lisäksi oikealla olevan blokin nurkkapala oli hämmentävän vähän vaalea, vaikka sen olisi pitänyt olla. Huojuvia vaaleuseroja syntyy, kun tekee pienen blokin kerrallaan. Sitä ei edes kannata vä...

Esittelin jo pari viikkoa sitten tilkkupinnan, josta oli tulossa toinen lapsenpeitto tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin. Pinta sai taakseen vanun ja taustakappaleen, tikkasin sen, kanttasin ja annoin sille nimeksi Kesä. Saan kyllä halutessani aikaan kelvolliset tikkaukset, mutta voi ääh sentään, että inhoan tikkaamista! Minua ärsyttää myös se, että joudun etsimään sopivan kokoisen vanupalan (tai kokoamaan sellaisen osista). No, onneksi tuo ärsyttävä osa tilkkutyötä on nyt tehtynä. Sain tätä hyväntekeväisyystarkoitusta varten taustakankaan Syyringin varastoista. Se oli niin iso, ettei minun tarvinnut jatkaa sitä mihinkään suuntaan. Etsin taas jäännösreunakaitalelaatikosta pätkiä, jotka sopisivat peiton kanteiksi. Pätkät olivat paikoitellen hyvin lyhyitä, mutta sehän on tällaisessa työssä vain hyväksi. Taittelin peiton kääröksi ja asettelin sen reunat niin, että reunakanttien kirjavuus oikein erottuisi: Ensiksi valmistuneessa, Kevät-nimisessä lapsenpeitossa oli ohut t...

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun...

Ystävät ovat elämän suola, ja tilkkuystävät ovat aivan erityisiä. Suosittelen heidänlaisiaan kaikille tilkkuharrastajille. Ymmärsin tilkkuystävien hienouden saman tien kun kävin kokeeksi kiltaillassa. Olin edennyt tilkkuharrastuksessani vähän, ja eräällä kurssilla sain tietää Tilkkuyhdistyksestä ja paikallisesta tilkkuilijaryhmästä eli killasta. Kokoukset olivat sopivasti omilla huudeilla, joten päätin käydä katsastamassa kiltatoimintaa. Siihen mennessä en ollut ollut aktiivinen yhdessäkään yhdistyksessä, joten pyysin killanvetäjältä luvan käydä yhden kerran katsomassa ennen kuin liittyisin Tilkkuyhdistykseen. En tuntenut ryhmästä yhtäkään ihmistä, mutta tunsin heti päätyneeni ystävien pariin. Olin ensimmäisen kerran jossain, missä jokaista kiinnosti tilkkutyö. Tilkkuilusta ja tilkkutöistä sai puhua ihan niin paljon kuin halusi, eikä kukaan ikävystynyt – päinvastoin! Kiltatoiminta ja Tilkkulehteen kirjoittaminen johti minua vääjäämättä kohti Tilkkuyhdistyksen toimintaa. Hallituksen j...