Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkukiltatoiminta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkukiltatoiminta. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. joulukuuta 2019

säästä.

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen.

1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja.

Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista.


2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän asian juurta jaksaen Lentävä hanhi -tilkkublokkiohjekirjoituksessani.

Bonusblokeista voi sitten valmistaa vaikka tilkkupussukan, esimerkiksi tämän Merenneito-pussukan tapaisen:


3. Säästä pilalle menneet tai väärin ommellut blokit ja koeblokit. Esimerkiksi Tuulen viemää -tilkkupeittoa aloittaessani ompelin ensin useampia koeblokkeja. Ompelun aikana tein lisäksi jokusia oudosti virheellisiä blokkeja. Valmiin peiton taustakappaleessa ne kaikki kuitenkin toimivat tosi hyvin!


4. Ompele ketjussa. Lankaa säästyy, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät lisäksi aikaa, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

5. Hirveällä tavalla pilalle menneet kokeilutkin voi säästää. Ja jos jokin tilkkupinta on aivan kamala, siitä voi leikata paloja toiseen pintaan, joka puolestaan voi olla kivakin.

Osallistuin tilkkukilta Syyringin Luovan konekirjonnan kurssille vuonna 2009. Muut kiltalaiset tekivät kurssilla vaikka mitä hienoja töitä, mutta minä sain aikaan vain aivan kamalat päkäleet - esimerkiksi tällaisen:


Luulin, että saisin sentään jotain aikaiseksi, koska osaan vähän piirtää, mutta en vain onnistunut. Tuo juttu ei selkeästi ollut minua varten.

Mutta säästin! Säästin tekeleeni ja lopulta tajusin pelastaa siitä sen, mitä pelastettavissa oli, niin kuin kerron tässä blogikirjoituksessani.


Vaikka itse sanonkin, tässä tapahtui suunnilleen rääsystä rikkauteen-saaga.

6. Säästä kaapissa kamalaksi muuttunut kangas, mutta pane se kiertoon. Toisen roska on nimittäin toisen aarre! Meillä tilkkukilta Syyrinki on järjestänyt muutaman ”Kamalin kangas” -teemaisen kiltaillan, jossa toisaalta kauhistellaan merkillisiä kuvioita ja/tai väriyhdistelmiä, toisaalta ihmetellään, miksi upea kangas on jonkun toisen mielestä kamala.

Eikö ole kummallista, että kangas välillä tosiaan muuttuu kaapissa kamalaksi? Ostaessa se on saattanut olla kiva tai nyt vähintäänkin ok, mutta tänään se näyttää vastenmieliseltä! Miten voi olla?!

Tilkkuystäväni Irja oli varmaankin ostanut suklaakonvehdein kuvioitua, oikein kullalla koristeltua kangasta, mutta niin vain oli sillekin palalle käynyt, että oli muuttunut kivasta kamalaksi. Minulle kangas sen sijaan kävi pienenä annoksena. Ompelin siitä tietenkin pussukan. Saanko esitellä: Maitosuklaa-tilkkupussukka:


Maitosuklaa-pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm 
  • Korkeus noin 13,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 3,5 cm. 
Pussukka avautuu isosti, joten se on Avoin-mallistoa.


Ompelin Maitosuklaa-pussukan nyt joulun alla, ja kuviointi tuntuikin sopivan hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Valitsin sille teemaan sopivasti joulahtavasti kuvioidun vuorikankaankin:


Sain muuten Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta muutakin kotiin vietävää, plus oman räikeän joulukankaani takaisin – se ei kelvannut kenellekään, pahus vieköön! Mutta panen sen säästöön ja kokeilen toisella kertaa, olisiko se sittenkin jonkun silmään söpö.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

tilkkutapahtumia.

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.


Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:


Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla Tilkkuyhdistyksen kalenterin: https://finnquilt.fi/kalenteri/

Kerron vielä parista tapahtumasta, jotka eivät löydy yhdistyksen kalenterista, sillä ne rajoittuvat ompelupöydälleni. Sain esimerkiksi aikaiseksi vähän siivota sitä. Huomaako, että tila on jo melko siisti?


Varsinkin kun rajasin isoimman pinon pois kuva-alueelta.

Olen myös ommellut uudet pussukkapinnat:


Etualan tilkkupinnassa on erikoista, että siinä on mukana kirjottu tilkku. Minulla on monia kirjottuja pöytäliinoja, ja välillä olen pohtinut ottavani niiden kuvioita uusiokäyttöön. En kuitenkaan raaski leikellä ehjää (tai vain hiukan rikkinäistä) liinaa, koska sitä voi yhä käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa – vaikka en liinoja muista kattaa näkyviin melkein koskaan.

No, Wanhan Sataman Kädentaidot-messuilla aiemmin keväällä oli myynnissä valmiiksi leikattuja, kirjottuja paloja. Ostin yhden, ja nyt se on muuttumassa osaksi vetoketjupussukkaa.

Viimeiseksi kerron, että kehitin uuden tilkkublokin, jolle Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä. Niin oli mainio ehdotus, että totta kai valitsin tuon nimen! Tässä sini-turkoosi-violetteja Käpylä-blokkeja:


Uusimmat ompelemani Käpylä-blokit ovat puolestaan punaoranssin sinivihreitä.


Käpylä-tilkkublokki on kooltaan 8” x 8” ja siihen on kätevä yhdistää samankokoisia kangasneliöitä. Nämä blokit on tarkoitus ommella tilkkupinnaksi niin, että niiden välissä on kapeahko, valkoinen välikaitale.

Olen tietenkin suunnitellut, että kirjoitan Käpylä-tilkkublokista myöhemmin myös ohjeen.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

kaffe.

Tilkkukangasharrastajalle sana ”kaffe” tuo ensimmäisenä mieleen Kaffe Fassettin, mutta mielisanani viittaa kuitenkin kahviin. Olen joskus kertonutkin, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä opin sanomaan ”keitetänk kaffet” kun tiedustelin, keitettäisiinkö kahvia (tai kahvit). Nykyään puhun kotona yleiskieltä ja kaffesta puhuminen on jäänyt vähiin.

Olen silti antanut vuonna 2010 ompelemalleni tilkkulaukulle nimen Kaffetta.


Näytän vielä kivan ryhmäkuvan tilkkulaukuista, joita tehtailin samana vuonna 2010. (Pidin kolme näistä itse, koska tykkäsin niistä niin paljon: ensimmäisen ja kolmannen vasemmalta sekä toisen oikealta.)


Kaffe Fassettin kankaat ovat tilkku-urani aikana olleet mieluisia! Olen myös ostanut useita hänen nimeään kantavia tilkkutyökirjoja ja inspiroitunut kuvien tilkkutöistä. Kirjoissa olevien ohjeiden mukaan olen ommellut vain muutamia töitä, sillä ohjeet eivät totisesti perustu pikatekniikoihin. Muistatko-tilkkupussukassa vuodelta 2017 on muistaakseni (!) käytetty Kaffen kirjasta kopioitua paperiompelumallia.


Kaffesta tuli mieleen vielä tällainenkin juttu.

Ompelin noin vuonna 2002 uuteen kotiimme salusiiniverhon Kaffe Fassettin tilkkutyökirjasta löytämäni ohjeen mukaan.


Työ onnistui yli odotusteni ja tarjosinkin sitä Tilkkukilta Syyringille myyntitilan koristeeksi, kun olimme mukana Tilkkutalkoot-nimisessä tapahtumassa. Yksi silloinen syyrinkiläinen totesi minulle työstäni, että jos olisin osallistunut sillä yhdistyksen kilpailuun, se olisi voittanut palkinnon.

Olin aivan haltioissani kehuista! Ilahduin ja innostuin tilkkutöistä entistä enemmän.

En ymmärtänyt, ettei hän tarkoittanut KEHUA työtäni. Sain myöhemmin tietää, että häntä ärsyttivät epätäsmällisesti kulkevat saumat ja ompeleet sekä risareunat – hän oli säännöllisen ja perinteisen tilkkutyön ystävä. Sellaiset taiteellisemmat työt olivat menestyneet yhdistyksen kilpailuissa hänen mielestään turhan hyvin.


Työssäni oli sekä epätäsmällisyyttä että risareunoja ja siksi hän kommentoi minulle niin!

Olipa onni, etten silloin tajunnut loukkaantua, vaan kiitin häntä vilpittömästi ja olin monta vuotta iloinen ”taitavuudestani” aina kun näin tuon työni!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Pilkkukuumetta ja muita oireita.

Helsingin tilkkukilta Syyrinki on toteuttanut tilkkutyönäyttelyn teemalla ”Pilkkukuumetta ja muita oireita”. Näyttely on esillä 21.3.-20.4.2018 joka päivä klo 7-22 Laakson sairaalan kahvilatilassa.

Kiltalaiset ovat taitavia ja taiteellisia tilkkutyöläisiä, minkä huomaa näyttelytöistä! Suosittelenkin tutustumaan näyttelyyn, jos suinkin pääset paikalle!

Maistiaisiksi muutama kuva näyttelystä – lähinnä omista töistäni, jotka te lukijani olette jo blogissa nähneet. Nyt olisi hei mainio tilaisuus nähdä nämäkin ”elävänä”.

Siam-vetoketjupussukka sopi samaan vitriiniin Eksoottinen elämys –tilkkuseinävaatteen kanssa.


Pussukkani sopivat myös Ritvan tekemään narukassiin ja Marjan ompelemaan, kivaan ommeltuun tauluun.


Näyttely sai inspiraation taiteilija Yayoi Kusaman taiteesta, johon kiltalaiset kävivät tutustumassa tammikuussa 2017. Minä en päässyt näyttelyyn, mutta onneksi osasin silti tehdä teemaan sopivan tilkkutyön, nimittäin tilkkupeiton ”Kaikki pallot ilmassa”.


Tilkkupeiton tikkasi kauniiksi mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Peittoa vastapäätä olevassa vitriinissä on myös muutama ompelemani tilkkupussukka. Näkyvästi esillä Virpin tekemä tähtityyny ja himmeästi näkyvissä tilkkupeittoni kuvajainen.


Lempparinäkymäni:


Kuvassa on Virpin ompelema tabletti, Helenan tilkkupussukat hyllyllä, ja alhaalla Eijan ompelema kolmen vetoketjun pussukka.

Kaikki näytti täydelliseltä, kunnes luomusten teippikiinnitykset alkoivat pettää. Nyttemmin työt on kiinnitetty rautalangalla, eivätkä ne näytä aivan näin sotilaallisen suorasti seisovilta. Mutta tietenkin parempi niin kuin että ne olisivat pudonneina ja rutussa hyllyllä.

Tässä oli siis vain maistiaisia näyttelystämme! Kannattaa käydä tutustumassa!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

upeaa ystävänpäivää!

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen.

Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita.


Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa.

Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan!


Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön nimilappua. Minullapa kävikin erinomainen tuuri, sillä juuri viimeisintä nimilappua kiinnittäessäni totesin valmiiden lappujen huvenneen lähes loppuun. Nyt voin taas tehdä kymmenen uutta tilkkupeittoa ennen kuin tarvitsee ryhtyä nimilappuja ostelemaan! (Siihen voi mennä vuosi tai ylikin.)

Ehtoisille espoolaisemännille vaaaaaaltava käsi ja kiitokset! Myös muille paikalla olleille kiitokset kivasta seurasta!

Espoolaisten nimilaput eivät edes olleet ainoa tällä viikolla saamani lahja. Sain nimittäin hiukan myöhässä saapuneen joululahjan! Tällaiset herkut matkustivat Suomeen Uudesta Seelannista saakka:


Tilkkuystäväni Liz vaihtaa uskollisesti kanssani suklaata jouluisin. Olen joka vuosi saanut suussa poksahtelevaa L&P-suklaata ja sen lisäksi kaikkea muuta mielenkiintoista. Tämän vuoden erikoisherkkusuklaista seuraava kuulostaa erityisen kiehtovalta ja eksoottiselta: Fijian Ginger and Keri Keri Mandarin!

perjantai 15. joulukuuta 2017

o niin kuin ohje.

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet?


Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat.


Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa.

Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin!


Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua.

Tässä vähän toisenlainen ohje –

Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toisenkin kiltakavereiltani!

Tilkkuyhdistykseen voi liittyä kätevästi tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

(Lupaan, että tämä oli joulukalenterini viimeinen mainos!)

torstai 14. joulukuuta 2017

n niin kuin neulakirje.

Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa.


(Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.)

Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen?

Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa.

Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.)

Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne piileskelevät!

Sain kerran kaksi täydellistä neulaa tilkkuystävältäni ja kiltakaveriltani Eijalta. Toinen on ties missä, mutta toinen on yhä tallessa ja varjelenkin sitä kuin silmäterää.


Ihana, käytännöllinen neulani on kuvassa se, jonka silmässä on lanka. Sen vieressä (kuvassa alempana) on neula mallia seiväs. Kuvastakin näkee, miten paksu tuo verrokkineula on alapäästään. Kärjen kyllä juuri ja juuri saa kankaasta läpi, mutta heti sen jälkeen alkaakin tökkiä. Katsokaa myös sen silmää! Hiuksellako pitäisi ommella?! Tuollainen neulansilmä on vitsi!

Nyt tuli mieleen, että miksi ihmeessä edes säilytän tuollaista surkeaa neulaa, ja vielä neulakirjassani..?

Kuvan ylin neula on muuten niin sanottu sokeain neula. Tai näin minulle kerrottiin sitä kutsuttavan. Siihen ei pujoteta lankaa, vaan se tyrkätään yläreunasta läpi. Käytän sitä lankojen päättelyssä ja siihen saa tyrkättyä kolme tai neljäkin lankaa yhtä aikaa. Kätevä! En kuitenkaan osaa varsinaisesti ommella sillä.

Neulalahjoitus on hyvä esimerkki siitä, että tilkkukiltakavereista oli apua. Ellei teillä ole kiltakavereista, kannattaisiko teidänkin liittyä Tilkkuyhdistykseen ja sen jälkeen lyöttäytyä tilkkukiltaan, jos paikkakunnallanne sellainen toimii ja ottaa uusia jäseniä (kaikki eivät esimerkiksi kokoustilanahtauden takia voi ottaa)?

Tilkkuyhdistykseen on helppo liittyä tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

Vielä neuloihin liittyen, kyselin kiltaillassa tilkkuystäviltäni, miten usein he vaihtavat neulan ompelukoneeseensa. Mehän emme ole sitä lajia ihmisiä, jotka luulevat ompelukoneen neulan kestävän ikuisesti. No, tilkkuystäväni Vappu totesi vaihtavansa neulan aina kun on taas ommellut siksakkia suoraommelpaininjalan kanssa.

perjantai 1. joulukuuta 2017

a niin kuin applikointi.

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa!

Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi.

Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan.


Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin peiton lahjoitimme Syöpäsäätiölle varainhankintaa varten.

Projektissa minut yllätti eniten se, miten innokkaasti kaikki tekivät! Ei ollut vaikea saada kokoon applikoituja kukkia eikä myöskään lehvä- tai tähtikuvioita. Itsekin olisin mieluusti tehnyt kaksi kukkaneliötä, mutten ehtinyt mukaan. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt yhden neliön, kaikki tehtävät oli jo varattu.


Olipa kiva yhdessä kääntää peiton reunakanttia! (Kuva on Tilkkulehteen kirjoittamastani jutusta.)


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

ompelin taloblokin.

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana.

Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja!

Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan.

Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin.


Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis!


Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kankaaseen yhdistäminen toimii myös.

Kiltaillassa arvottiin yhteensä 10 taloblokkia - tämä muiden mukana - ja tilkkuystäväni Vappu voitti ne. Mitähän hän niistä toteuttaa? Minun blokkini taisi olla aivan eri paria kuin muiden… niin että on Vapulla tehtävä edessään!

torstai 4. toukokuuta 2017

mitä tilkkukillassa tehdään?

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa!

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.

Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.

Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.


Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.

Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.


Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.

Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.

Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:


Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.

Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.

Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:


Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:


Ja Lea.


Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...

Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.

Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

ompelin aika pienen pussukan.

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.)

Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi.

(Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.)

Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö:


Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla.

Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on ehkä 5422 erilaista koristeommelta (no ei nyt ihan), joita en ikinä käytä. Paitsi nyt käytin tätä yhtä. Jos olisin ollut tekemässä mitä tahansa muuta tuotosta, minua olisi tuollainen kankaan kupruaminen ottanut tukevasti päähän. Tilkkupintaan tuollainen pinnanmuodostus sentään sopii – jotenkuten.


Tilkkupussukoiden ompelemisessa vaikein vaihe on vuorikappaleen löytäminen. Minulla on tsiljardi pientä tilkkua ja nyyttikaupalla fat quarter –kokoisia tai hieman suurempia kankaita, mutta pussukan vuorin pitäisi aina olla jotain täysin joutilasta kangasta. Sellaista, mitä on paljon mutta ei tosi paljon, tai sellaista, mikä on jotenkin vaikeata käyttää tilkkutöissä. Sitten sen pitäisi jollain tavalla myös sopia pussukan tilkkupintaan.


Onneksi Viheriö-pussukka on niin pieni, ettei siihen ollut pakko toteuttaa sisätaskua. Sen kankaan löytäminen on vielä toinen lukunsa.

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 11,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm.

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun. Avoin-malliston pussukoihin pitää löytää tilkkupintaa selvästi pidempi ketju, koska se ulottuu reunan ulkopuolelle. Kuvasta näkee, miten paljon pidempi vetoketjun täytyy ainakin olla:


Vihreäsävyisen Viheriö-tilkkupussukan pohjapuolella näkyy ”vihreitä” kankaita – esimerkiksi yksi tilkku hennosti puna-valkoista kangasta.


Tässä vielä yksi kuva:


Viheriö-vetoketjupussukka on kuvassa vasta melkein valmis. Kuvan ulkopuolelle jää vetoketjun loppupää, joka kuvan ottohetkellä oli vielä viimeistelemättä. Kuvasta näkee kuitenkin, ettei vetoketjun vetimessä ole kangaskaitaletta.

Muuten, Avoin-malliston pussukoissa vetoketjun pään viimeisteleminen pienellä kangaspalalla on myös melkoisen ikävä työvaihe – vuorikankaan valitsemisen ja löytämisen jälkeen heti kakkossijalla.

maanantai 23. tammikuuta 2017

loppu ja kiitos.

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.

”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails