hyväntekeväisyysprojekti.

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset.

Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti.
Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa.

Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin!
Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun kuuluu taustakankaan teippaaminen suorana kiinni lattiaan. Sen jälkeen asettelen vanun ja tilkkupinnan sileästi taustakappaleen päälle.

Minulla on sen verran vähän hakaneuloja, että jouduin lisäksi harsimispuuhiin. Kun kerrokset olivat kiinni toisissaan, kävin palauttamassa kaksi tilkkutyöläisen lisätarviketta eli maalarinteipin ja pikkulusikan alakertaan. Asioita tuntematon voisi ihmetellä, mihin niitä tarvitaan.

Tikkasin tilkkupinnan harvakseltaan – harvempaan kuin ehkä olisi viisasta, mutta en vain jaksanut enempää. Tikkaus on epämiellyttävin osuus tilkkutyössä, ja se on erityisen epämiellyttävää, kun tilkkupinta on pussukkapintaa isompi. Tulihan tuokin silti tehdyksi, ja pääsin tasoittamaan ja kanttaamaan peittoa.
Tikkaukset kulkevat viivasuorina blokkien kehyksissä pysty- ja vaakasuunnassa. Juoksutin lisäksi loivasti mutkittelevat tikkaukset pystysuunnassa, kaksi viivaa per blokki.

Suorissa tikkauksissa minua arveluttaa aina, kulkevatko ne suoraan myös taustakappaleen kuvioiden suhteen. Tällä kertaa onnistuin siedettävästi.
Vielä lähikuvaa valmiista lapsenpeitosta, jolle annoin nimeksi Kevät. Kuvasta erottuvat myös loivasti mutkittelevat tikkausviivat. Kissan mielestä peitto oli vallan sopiva istuin- ja kävelyalusta.
Reunakantit löytyivät myös varastostani valmiina. Käytin kahdesta eri projektista jääneet vinokaitaleet. Projekti nopeutui, kun en tässä vaiheessa joutunut leikkaamaan, ompelemaan ja silittämään reunakaitaletta, vaan pääsin käyttämään valmista tuotetta!
Kevät-lapsenpeitto on kooltaan noin 94 cm x 133 cm, ja se odottaa nyt pääsevänsä ilahduttamaan jotakuta lohtua kaipaavaa pienokaista.

Olen maininnut monta kertaa, että lasken blokkini epäluotettavasti. Tässä projektissa en tainnut edes laskea niitä, vaan tein niin monta kuin nopeasti syntyi. Niinpä niitä jäi ensimmäisestä Kevät-tilkkupeitosta ylitse peräti kaksi kappaletta. Miten oivallinen lähtötilanne toiselle lapsenpeitolle! Äkkiäkös sitä ihminen ompelee 33 blokkia lisää!
Kuvassa valmis tilkkupinta, johon käytin pari orpoblokkia uusien luomusten lisäksi.

Totisesti, 33 blokkia syntyvät nopeasti – tai siis minun tapauksessani 34 blokkia. Tästä projektista jäi nimittäin yhä yksi blokki ylitse. En silti ajatellut enää ommella kolmatta lohtupeittoa tällä erää, vaan siirryn nyt toisenlaisiin projekteihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

tilkkupeiton reunan kanttaaminen.