Tilkunviilaaja

Lopultakin sain valmiiksi tilkkulaukun, johon ompelin ensimmäiset blokit jo huhtikuussa vuonna 2019. Voi hyvänen aika! Melkein neljä vuotta sitten! Tikkasin jopa tilkkupintaparat kiinni laukun tukimateriaaliin ja jätin sen virumaan kuukausiksi ompelukoneen kotelon päälle. En ymmärrä, miten tämä projekti tuntui niin mahdottomalta saattaa päätökseen, mutta huh! Nyt Nurkat-tilkkulaukku on valmis. Ensimmäisessä valmistujaiskuvassa näkyy laukun vihreämpi puoli, tässä seuraavassa kuvassa ruskeampi. Otin muuten valmistujaiskuvat puutarhassamme jo maaliskuun puolivälissä, harvinaisen aurinkoisena päivänä. Lumiset näkymät tuntuvat kaukaiselta muistolta, ja hyvä niin! Nurkat-laukkuun oli hauska valita lisäkankaita eli sankakangas, vetoketjun viereen tulevat kaitaleet, vuorikappaleet ja laukun reunan huolitteleva kaitale. Ompelin vuoriin jopa sisätaskunkin: Vetoketjun viereinen kaitale on oikeaa vintage-kangasta. Sain sen lahjaksi kalifornialaiselta ystävältäni 1980-luvun lopulla ja ompelin

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku