Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

tilkkuvuoden 2016 yhteenveto.

Kuva
Vuosi 2016 on edennyt viimeiseen päiväänsä ja on jälleen aika tehdä tili kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2016 on ollut todella työteliäs, vaikka te blogini seuraajat olette ehkä eri mieltä. Luettelen laiskana ihmisenä nyt kaikenlaiset tilkkutyöni: Ompelin vuoden 2016 aikana 23 pussukkaa eli yhden enemmän kuin viime vuonna! Punatulkku-tilkkupussukka Hei, hirsimökki -pussukka Fiftari-pussukka tilkuista Eläinten vallankumous -pussukka Hempeät leidit -tilkkupussukka Kehrä-vetoketjupussukka Sininen aalto -tilkkupussukka Aaltoileva-tilkkupussukka Toivo-serkku-tilkkupussukka Onnellinen serkku -pussukka Iloinen serkku -pussukka Nupullaan-vetoketjupussukka Merenneito-tilkkupussukka Ystävänpäivä-tilkkupussukka Jekku-vetoketjupussukka Ruusunpuna-tilkkupussukka Afrikasta itään -pussukka Hymy-tilkkupussukka Vinkeä-vetoketjupussukka Loppiaisaatto-tilkkupussukka Piilossa-vetoketjupussukka Jipii-tilkkupussukka Kätevä-tilkkupussukka Kaksi tilkkulaukkua Aikamoinen-

joulukalenterin viimeinen luukku.

Kuva
Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa. Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista. Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä. Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa. Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa: Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin

valoa kohti.

Kuva
Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon. Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat. Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä: Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia! Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on s

batiikkeja.

Kuva
Avattuani hienon batiikkikaitalepaketin olen ommellut lukuisia tilkkublokkeja. Pitkään harkittuani päädyin yksinkertaisista yksinkertaisimpaan eli leikkasin ensin neliön ja ympäröin sen kaitaleilla. Olisin ehkä mieluummin ommellut nämä hirsimökkiperiaatteella, mutta päätin käyttää kaitaleet mahdollisimman tarkoin. Niinpä ompelin neliön kummallekin puolelle kontrastikankaiset neliöt, mittasin syntyneen palan pituuden ja leikkasin sen mittaiset kaitaleet samasta kontrastikankaasta. Näin ei tule yhtään hävikkiä. Paketissa oli kaksi täysleveää kaitaletta kahtakymmentä eri batiikkia ja toisesta kahdenkymmenen setistä sain ommelluksi neljäkymmentä tällaista blokkia. Koko paketista syntyy siis kahdeksankymmentä blokkia. Näytin ensimmäisiä blokkeja tyttärelle ja hänen mielestään oli outoa nähdä, että minulla oli tekeillä jotain ”näin toisiinsa sointuvista väreistä”.

toinenkin ihmeellinen tapahtuma.

Kuva
Joulukuu on yllätysten aikaa. Yllätin itseni jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä maltoin avata Elizabeth Hartmanin kangasnipun, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta vasta muutama viikko sitten. Avaamiseen oli järkevä perustelu. Vaikka nippu on ihana ihailtava, minua alkoi huolestuttaa, että kankaat jäävät pysyvästi ryppyyn. Varsinkin päällimmäinen ja alimmainen kangas ovat nippusiteen (haha) syleilyssä kovilla. Tai olivat, mutta eivät ole enää. Avasin nipun ja ehdin jo siksakata sekä pestä ensimmäiset kuusi palaa. Pesty, tuore kangas on parasta mahdollista silitettävää! Mitähän yllätyksiä mahdan vielä kokea tässä kuussa? Toivottavasti vaikka arpavoiton. (Se lienee lähes mahdotonta, kun en osta arpoja.) Ilahtuisin myös sellaisesta, että tässä joulunalusviikolla jossain päivässä olisi yhtäkkiä enemmän tunteja.

joulukalenterin 18. luukku.

Kuva
Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain. Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja. Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa. Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla: En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva: Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime v

tuntuu vähän oudolta.

Kuva
Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa: Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi. Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu. Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani. Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti. Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä

tilkkupeittoja tulossa.

Kuva
Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä. Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin: Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen: Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki. Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä. Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakap

näytän vielä uudestaan.

Kuva
Nämä hirsimökinpuolikkaat on niin nähty, mutta jaan silti kuvat, jotka otin muutama päivä sitten. Koska otin nämä valoisaan aikaan, värit ovat paljon luontevammat kuin edellisissä kuvissani. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät neljä ensimmäistä riviä, jotka ompelin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuvasta näkee, että aloitusneliö on joka blokissa vähän erilainen. Lopulta sain kaikki rivit ommelluksi, ja tilkkupinta oli valmis. Järjestelin blokit ensin väreittäin pinoihin. Latelin blokkeja sitten pinoista design-lattialleni – aloitin keltaisista ja valoisista blokeista, jotka asettelin tulevan tilkkupinnan oikeaan ylänurkkaan. Vähän kuin auringoksi. Siitä etenin vähän vinottain halki tilkkupinnan ja päädyin alareunan tummansinisiin blokkeihin. Olen käyttänyt blokkeihin kolmea tai neljää erilaista vaaleaa kangasta. Nekin sekoittuivat tässä sopivasti. Kuvasta ei ainakaan huomaa, että jossain olisi häiritsevästi valkoisempia alueita. Tilkkupinta on siis valmis ja nyt sille pitää löytä

terveisiä toiselta kanavalta!

Kuva
Tilkunviilaajan blogin lisäksi teen kuvapainotteisia päivityksiä Tilkunviilaajan Instagram-tilille. Vaikka tyttäreni pitää kuvavalikoimaani tylsänä (koska siinä on pelkkiä tilkkutöiden kuvia), olen saanut jonkun verran seuraajia. Pystyinkin hyvällä omallatunnolla tutkiskelemaan vuoden 2016 aikaisia kuviani ja tuotin tällaisen ”Best Nine” –koosteen eräällä ilmaistyökalulla: Nämä ovat yhdeksän tykätyintä kuvaani tältä vuodelta. Ylin kuva vasemmalla oli tykätyin. (Tuo tilkkutyö ei ole vieläkään valmis!) Minua ihmetyttää, että kaksi yksinäisen tilkkublokin kuvaa nousivat näin suosituiksi! Lisäksi on vähän omituista, että keskeneräisen tilkkupussukan kuva on suositumpi kuin yksikään valmiin pussukan kuva! Lisäksi yllätyin alarivin keskimmäisestä kuvasta. Olin unohtanut koko kuvan! Olenko tuollaisenkin joskus näpännyt?!

miksi tilkkukilta on hyvä juttu.

Kuva
Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Meitä oli paikalla reilut kymmenen kiltalaista ja erikoisteemana oli kankaanvaihto. Kiltailtojemme moninaiset erikoisteemat ovat yksi syy, miksi tilkkukilta on niin mainio juttu. Kankaanvaihdon lisäksi meillä on esitelty toisaalta ihania, toisaalta hirveitä kankaita; olemme kokeilleet kaakelipainantaa; ja olemme jakaneet vinkkejä parhaista tilkkutyökaluista, parhaista nikseistä ja parhaista tilkkukirjoista. Erikoisin aktiviteetti olivat japanilaisella paperilla päällystetyt koristemunat. Tein silloin kotiimme maailman hienoimmat pääsiäiskoristeet. Jostain syystä aika harva oli eilen ehtinyt/muistanut valmistautua niin, että kankaita olisi ollut mukana vaihdettavaksi asti. Minulla esimerkiksi ei ollut kankaita mukana kiltailtaan saapuessani, mutta hyvitin asian ostamalla (en vaihtamalla) muutaman kiinnostavan kankaan. Tässä on muutama joulukangastilkku ja myös minulle niin eksoottisia yksivärisiä! Olipa ihanat hankinnat!

120 hirsimökin puolikasta.

Kuva
Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen). Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan. Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen. Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon. Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis! Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja. Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin

Hurmaa-tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin yhteen ruskea- ja vihreäsävyisiä kangastilkkuja ja kokosin niistä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Hurmaa. Hurmaa -nimi lähti kehittymään kirjavan hevosen kuvasta pussukan toisella puolella. Ilmiselvästi hevosen kuvasta tulee mieleen ”Hummani hei”. Olisin nimennyt pussukkani niin, jos olisin varma, etten ole jo kertaalleen käyttänyt tuota nimeä. En ole itseäni omaperäisempi koko ajan. Sana ”humma” toi seuraavaksi mieleen sanan ”hurma”. Se ei tuntunut aluksi sopivalta, mutta sitten katseeni osui harmaasävyiseen tilkkuun ja yhdistin sanat ”hurma” ja ”harmaa”. Hurmaa -tilkkupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 26 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 7 cm. Pussukassa on kummassakin sivussa lyhyeheköt sivulenksut. Kiinnitin vetoketjun Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti, joten Hurmaa -pussukka on Avoin-malliston uusin edustaja. Tilkkupinnan alla on tikkausvanu- ja collegejerseykerros. Vuori on vaaleaa kuin kahvijäätelö.

punaista pussukkaa.

Kuva
Punainen vetoaa ihmissilmään, ainakin jos Instagramissa julkaisemieni kuvien suosittuudesta voi vetää johtopäätöksiä. Julkaisemani kuvat punaisista tilkkujutuista saavat aina enemmän tykkäyksiä kuin muut. Nyt seuraa siis silmään vetoava tilkkupussukka, jonka nimikin on punasävyinen eli Punatulkku. Punatulkku -nimi tuntuu hieman hoopolta, kun pussukan kyljestä kurkistaa ilmiselviä possuja, mutta asiaa ei voi auttaa. Nimi putkahti mieleen eikä muuta nimeä voi enää ajatellakaan. Punatulkku -tilkkupussukan (onpa hauska sanayhdistelmä) värit ovat tosiaan mehevät! Hyvä, että tajusin tehdä tällaisenkin. Soile antoi jokin aika sitten minulle muutaman jäännospalansa. Ne olivat aika isoja, mutta hassusti kaarevareunaisia. Ylitin odotukseni ja osasin yhdistää kummalliset muodot järkevästi niin, että sain pussukan vuorikappaleen kokoiset suorakaiteet. Niistä tein tähän vuorikappaleet. Raaskin käyttää ihanan tilkun Tula Pinkin hehkeänpunaista kangasta sisätaskuksi. Punatulkku-

sinisävyinen vetoketjupussukka.

Kuva
Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki. Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto. Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin. Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin. Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä. Tällä p

1950- vai 1960-lukua?

Kuva
Vai ei 1950- eikä 1960-lukua? Ompelin tikkaamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi ja näytin Miehelle, jonka mielestä se näytti 50-lukulaiselta. Tyttären mielestä siinä on paremminkin 1960-luvun tunnelmaa. Mies ehti ensin, joten nimesin pussukan hänen innoittamanaan: sen nimi on Fiftari. Olin joskus tehnyt ryppysyheröjutun samasta 1970-luvun kankaasta ja keksin sen osaksi tätä tilkkupintaa. Vihreän vetoketjun innoittamana ompelin pussukkaan vihreäkuvioisen vuorin. Vuorikangas ainakin on 1970-luvulta – se on pala entistä pussilakanaa. Violetti-valkopallokuvioinen kuosi on Pink Panther –aiheista kangasta. Taas yksi sellainen kuosi, jota ostin aikoinaan aivan liian pienen palan. Miten sitä ei koskaan etukäteen tiedä? Olen ostanut melkomoisia määriä oikein kivoja kankaita ja niitä ei sitten olekaan kulunut odotetulla tavalla. Toisaalta joku ostaessa yhdentekevältä tai semi-kivalta vaikuttanut kangas muodostuukin ihan lempijutuksi. Fiftari-vetoketjupussukan strate

kissoja ja koiria.

Kuva
Nyt ei ole kyse englanninkielisestä sanonnasta ”sataa kissoja ja koiria,” vaan tietenkin vetoketjupussukan kuvioista. Ompelin viikonloppuna tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Kissat ja koirat. Kuvaa ei tarvitse katsoa edes kovin tarkkaan, niin jo ymmärtää, mistä keksin tällaisen nimen. Oikeastaan pussukan nimi voisi olla myös ”Eläimellinen” tai ”Kissoja ja muita eläimiä” tai kirjallisia viittauksia sisältävä ”Eläinten vallankumous”. Oho! Sepä olisikin ollut aika hauska nimi, ja nyt harmittaa, kun keksin sen vasta äsken. Hei, minäpä vaihdan tälle uuden nimen. Olkoon pussukan nimi tästedes ”Eläinten vallankumous”. Paraatipuolella on pari kissatilkkua, koiratilkku sekä perhonen ja pari kalaa. Pussukan toisella puolella näkyy lisäksi possuja ja sammakoita. Ne eivät näy kovin hyvin tässä kuvassa, sillä ne jäävät aivan vasempaan laitaan. Nämä possut näyttävät ystävällisiltä ja herttaisilta. Ne eivät varmasti ryhtyisi vallanhimoisiksi vallankumouksessakaan, vaan niiden miele